Kitarat: kitarakamat ›

Myrkky Nuoli: Niin tai siis lauletaan ja soitetaan kitaralla samaa juttua päällekkäin, toihan on ihan Hendrixin trademark.
 
Jep. Uudemmista tekijöistä mm. Pete Walli on käyttänyt samaa tyyliä.

Myrkky Nuoli: Niin tai siis lauletaan ja soitetaan kitaralla samaa juttua päällekkäin, toihan on ihan Hendrixin trademark.
 
Tota ois syytä jokaisen kitaristin tehdä, jos ei julkisesti, niin muuten vaan.

Myrkky Nuoli: Yks helposti parhaita hevisaundeja: https://www.youtube.com/watch?v=57pPK9LIa34
 
Miksei jengi oo tehnyt tätä enemmän? Ei trebleä tarvi pelätä, se on ystävä. Ärsyttävät akkarit pilaa hyvän korvapuukotuksen.
 
Trebleä pitää pelätä jos kitarat on miksattu noin pintaan, eikä sen vöyhkäyksen alta kuule mitään muuta...
 
Ziggy Bubba: Niinpä. Ois pitänyt muistaa kun just ennen keikkaa biisi kuunneltiin.
 
Metallissa on kyllä soundipuolella aika jämähtänyt meno, siis laskematta pienemmän piirin genrejä kuten sludge ja doom. Jos ette usko, käykää millä vaan hevifestarilla: noin jokaisella bändillä on ihan sama tuutattu kitaratone Mesasta/Piivistä
 
Vilkaisin nopeasti Tuskan esiintyjiä ja useimmiten bändit menee Marshall/Mesa/Peavey/Engl linjalla, loput sitten mallintavilla Axe/Kemper. En alkanut sen syvempää tutkimusta suorittamaan aiheesta, mutta raskaampaan musiikkiin vihkiytyneet täällä varmasti tietävät, että kyseisen festivaalin tarjonta on nykyään hyvinkin monipuolinen. Eli kitara on vain yksi instrumentti muiden joukossa.

ÄrGee: Vilkaisin nopeasti Tuskan esiintyjiä ja useimmiten bändit menee Marshall/Mesa/Peavey/Engl linjalla, loput sitten mallintavilla Axe/Kemper. En alkanut sen syvempää tutkimusta suorittamaan aiheesta, mutta raskaampaan musiikkiin vihkiytyneet täällä varmasti tietävät, että kyseisen festivaalin tarjonta on nykyään hyvinkin monipuolinen. Eli kitara on vain yksi instrumentti muiden joukossa.
 
Aivan, tänä vuonna tarjonta oli monipuolisempaa. Puhuin vaan perus hevibändien yleissoundista. Atomirotalla oli varmasti eri ihanteet.

Mitä soundiin tulee, niin useimmathan meistä katsoo hieman taaksepäin ja yrittää kuulostaa joltakin edeltävältä, oli sitten blues tai metalli tai vaikka pop. Niillä sitä keikkaa saa. Harvan rahkeet riittää tienraivaajan rooliin.
Yrittää silti pitää, onhan tuo osa soittamisen iloa.
 
e: tabletti on paska kirjoitusväline.

hallu: Ei perkele, musta ole ainakaan minkään uudistajaksi :-D mää luovutan.
 
Suurinosa noistakin on yli kymmenen vuotta vanhoja. Jopa kaksikymmentä.

Ziggy Bubba: Niinpä. Ois pitänyt muistaa kun just ennen keikkaa biisi kuunneltiin.
 
Metallissa on kyllä soundipuolella aika jämähtänyt meno, siis laskematta pienemmän piirin genrejä kuten sludge ja doom. Jos ette usko, käykää millä vaan hevifestarilla
 
Tää on enempi olosuhteiden sanelema kuvio. Harva bändi näkee järkeä tuoda romuja ulkomailta (parhaimmassa tapauksessa toiselta mantereelta) lentorahdilla nykyhinnoilla kun paikalliselta backline rentalilta saa toimivat hyvät kamat kun sopii festarin kanssa. Bändikassa ja sitä kautta oma tili kiittää kun lentorahtina menee vaan kitara ja mahdolliset spedut, jos niitäkään. Eniten herkkuahan tää on mallintavilla vetäville, voivat kotoa ottaa USB-tikulle (meilata ne lavakartan kanssa teknikoille) oikeet batchit ja ladata ne rental-vehkeeseen ja kaunihisti soi hevi medöl suomen suvissa levysoundeilla.
 
noin jokaisella bändillä on ihan sama tuutattu kitaratone Mesasta/Piivistä ja rumpalilla se napsuva basari ja kuiva virveli. Ja basisti on luonnollisesti miksattu alas, vähintäänkin niin että hänen soittoaan ei kuule - paitsi jos sen juurinuotin alaoktaavin huminan ottaa pois mikseristä.
 
Mun näkemyksen mukaan tää kelkka on kääntymässä. Nykylevyjä tehdään huomattavasti luomummalla soundilla ku 5-10 vuotta sitten. Ei pilkota protarissa läheskään niin paljoa, kvantisointia käytetään vähän tai ei ollenkaan ja kitarasoundeista ruuvataan alapää pois että basso istuu miksiin mukaan.
 
Tai noh, ainakin meidän uuden levyn resepti oli toi. Jotkut menee pitemmälle ja vetää kaiken kirjaimellisesti nauhalle 100% analogisen ketjun kautta. Speedtrap ja Ranger ainakin kunnostautuneet tässä. Niitten soundit ei todellakaan oo tuoreet, vaan päinvastoin ikivanhat miljoonakertaa kuullut, mutta varsinki speedtrapillä oli varsin piristävä rokkisoundi viimesimmällä pitkäsoitolla. Saa nähä mitä uusin tuo tullessaan. Rangerin vintagesihinöistä en oo ite koskaan lämmenny soundeina (biisit sit erikseen), mut kyllä sillekkin tuntuu olevan tilausta.

Entropia666: Mun näkemyksen mukaan tää kelkka on kääntymässä. Nykylevyjä tehdään huomattavasti luomummalla soundilla ku 5-10 vuotta sitten. Ei pilkota protarissa läheskään niin paljoa, kvantisointia käytetään vähän tai ei ollenkaan ja kitarasoundeista ruuvataan alapää pois että basso istuu miksiin mukaan.
 
Tai noh, ainakin meidän uuden levyn resepti oli toi.
 
Toihan kuulostaa tosi hyvältä. Noihin yhteneviin keikkasoundeihin olisin just vastauksena laittanut levyjen samanlaiset soundit. Tota lisää, hyvähyvä.

Myrkky Nuoli: Yks helposti parhaita hevisaundeja: https://www.youtube.com/watch?v=57pPK9LIa34
 
Tolla levyllä on aina ollut mielestäni pirun nerokkaat soundit (Niinkuin kaikilla Ulver:in levyillä ylipäätään) : Basso ja rummut ei OIKEASTI kuulosta surkealta hyvien hifien läpi, tuotanto on kautta linjan laadukasta, ja "lofi" vaikutelma syntyy lähinnä tosta kitaraharmoniamatosta. Kuka käskee, että musiikin kuuntelun pitäisi olla miellyttävä kokemus? Noi kitarat todella jyrää kuulijan päälle brutaalisti niinkuin kuuluukin.
 
Niin... Ulver on myös aika hyvä esimerkki bändistä joka ei ole tavannut toistaa liikaa samaa kaavaa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=ZP5x_g50jCE

Jos jätetään pelkkä metalli pois, niin John Zorn on tehnyt monenkinlaista musiikkia ja hyvinkin erilaisten soittajien kanssa.
Sieltä kyllä löytyy todellakin rankkaa soittoa vaikka Painkiller bändin kanssa, jossa on rummuissa Napalm Deathin mies.
 
Mike Patton on varmaan enemmän tunnettu Faith No More bändistään, mutta nykyisin tehnyt jo pitkään todella monipuolista musaa ja monienkin kanssa. Myös John Zornin.
 
Jos haluaa etsiä tasokasta ja erikoisilla soittimilla soitettua musiikkia, niin John Zornilta ja hänen bändeistään, sävellyksistään ja myöskin hänen oman levy-yhtiönsä artisteista löytyy todella monenlaista musiikkia.
Etnisiä soittimia, elektroonista, klassista, hardcorea, bluesia, jazzia ja ihan kaikenlaista. Meno voi olla välillä todella hillittyä ja jo hetkessä ollaan aivan toisenlaisissa fiiliksissä.
Näistä projekteista voi löytyä todellisia helmiä tai sitten niin vaikeasti lähestyttäviä avantgarde juttuja, ettei niitä oikein kunnolla käsitä mistä on kyse.
 
Bill Frisell on myös tehnyt erittäin monenlaisten maailman musiikin soittajien kanssa levyjä. Toki hänen levytyksistä löytyy myös ihan jazzia, bluesia, countryä ja mitä milloinkin. Todella taitava ja tyylitajuinen kitaristi. On hänkin soittanut John Zornin kanssa.
 
Marc Ribot on myös soittaja joka on soitellut hyvinkin erilaisten muusikoiden kanssa ja itse pidän myös hänenkin soitostaan.
 
Eugene Chadbourne on myös tehnyt sellaisia levytyksiä, että ne ovat jo siinä rajalla ovatko ne suorastaan neroutta. Jotkut taas sitten kuulostavat täysin mielipuoliselta. Hänkin on soittanut aivan kummalisten kokoonpanojen kanssa ja soittajat eivät ole tässäkään tapauksessa mitään täysin aloittelijoita omalla sarallaan.
 
Erilaista musiikkia kyllä on vaikka kuinka paljon. Sitä myös tehdään jatkuvasti ja soittajat eivät monestikkaan ole aivan huonoimmasta päästä.
Ongelma on vain siinä, ettei tällainen musiikki ole radioystävällistä. Sitä on siis vaikea etsiä mistään, koska jos ei ole aiheeseen perehtynyt niin sitä on todella hankala löytää.
 
Itse olen tykännyt aina tuotteliaista soittajista. Myös muista kuin pelkästään kitaristeista. Tzadik on tämä Zornin levylafka jos jotain kiinnostaa etsiä sieltä hieman erikoisempaa kamaa.
Sieltä voi sitten tosiaan löytyä todella kummalista, mutta jos on oikeasti kiinnostunut hyvästä musasta niin kyllä sitäkin löytyy ja moneen makuun.
 
Kun katselee monien kovien soittajien levytyksiä, niin hyvinkin moni soittaja on levytyksissään aika nopeatempoinen. Levyjä tehdään nopeaan tahtiin ja myöskin erilaisten soittajien kanssa, tyylien vaihtuessa. Sellainen on omasta mielestäni hyvä asia. Ainakin itse ihmettelen sellaisia rock bändejä jotka tekevät levyn 10 vuoden välein ja sitä yhtäkin levyä ollaan hieromassa parhaimmillaan studiossa yli vuosi. Lopputulos kun ei sitten kuitenkaan aina kuulu siinä ajassa, missä se on tehty.
Moni hyvä levytys on tehty jopa ihan kerralla purkkiin, mutta eihän se suurimmalle osalle enää tänään käy. Tosin blues/jazz piireissä on sen verran taitavampaa porukkaa, ettei niitä hierota vuosikaupalla. Jos on jotain sanottaa, niin sen saa kyllä hyvinkin nopeasti nauhalle jos siihen on tarvetta. Tosin kyllä sitä kaupallisuutta on myös roots piireissä, ettei sekään ole ihan puhtaasti enää tehty rakkaudesta musiikkiin.
 
Varsinainen aihe kun oli, ettei soundit kehity. Jos kuuntelee vaikka Mike Pattonin tekemiä levytyksiä-->niin kyllä hän ainakin käyttää uutta tekniikkaa todella paljon hyväkseen.
On sitten eriasia jos bändisoitossa toimii bassossa basson soundi, eikä se kuulosta vaikka nokkahuilulta. Miksi soittimien pitäisi kuulostaa kauheasti erilaiselta mitä ne ovatkaan. Kyllä noilta esimerkeiltä joita tähänkin jo laitoin muutamia, kyllä löytyy todella kummallisiakin juttuja ihan soundillisestikkin.
 
Soittajat ja tekniikkaa kyllä kehittyvät, mutta monet kuuntelijat ovat jämähtäneet sinne jonnekin omaan "kultaiseen nuoruutensa aikoihin" tms.
Isommat levy-yhtiöt ja sitä kautta sitten radiot soittavat ihmisille sellaista musaa jota he arvelevat ihmisten kuuntelevan ja tykkäävän.
Se ei kuitenkaan ole ihan sama, etteikö sitä tekniikkaan käytettäisiin ja ainakin osa ihmisistä myös kuuntelisi muutakin kuin tuota listakamaa. Tällä en nyt sitten tarkoita, että kaikki joka myy, on jotenkin automaattisesti huonoa. Kaupallisuudenkin takana on paljon osaamista, eikä kaikkea listamusaa ole tehty vanhoilla kitaroilla&putkivahvareilla.

Oliko se nyt Geffen Records, joka haastoi Neil Youngin oikeuteen 80-luvulla siitä syystä, että levy-yhtiön mielestä niilo teki liian epäkaupallista musiikkia. Kyllähän se paine artistin niskaan tulee levy-yhtiöltä. Haluavat kääriä rahaa, jolloin artistien tulee saattaa ilmoille kaikin puolin radioystävällistä, ts. kaupallista musiikkia. Moni bändi/artisti on mennyt studioon tietty soundi mielessä, mutta lopputulos on ollut jotain ihan muuta.
 
Taiteellinen vapaus on häilyvä käsite. Soundi on aina osiensa summa.

mpekkanen: Jos jätetään pelkkä metalli pois...
 
Kyllä, tuo Pattonin lafka Ipecac on julkaissut paljon hyvää vaihtoehtoishenkistä musiikkia, mm. bändiä nimeltä ISIS. (En muuten kehtaa enää bändin paitaa käyttää.)
 
Ribot on myös itelle tuttu mies, hienoa ja omalaatuista kitarointia.
 
Soittajat ja tekniikkaa kyllä kehittyvät, mutta monet kuuntelijat ovat jämähtäneet sinne jonnekin omaan "kultaiseen nuoruutensa aikoihin" tms.
 
Tämä on just erittäin totta. Esimerkiksi Jimi Hendrix käytti kaikkea just uusinta teknologiaa, joka nyt sattui olemaan Fenderin/Gibsonin kitaroita, Marhallin vahvareita ja Roger Meyerin tuunaamia analogipedaaleita. Jimille kun olisi näyttänyt vaikka Floyd Rose -kitaran, Digitech Whammyn tai modernin delay-pedaalin, mieheltä olisi räjähtänyt pää. Ei sitä olisi kiinnostanut onko ne vintage-oikeita, TBP tai syökö ne soundia.

Ziggy Bubba:
Tämä on just erittäin totta. Esimerkiksi Jimi Hendrix käytti kaikkea just uusinta teknologiaa, joka nyt sattui olemaan Fenderin/Gibsonin kitaroita, Marhallin vahvareita ja Roger Meyerin tuunaamia analogipedaaleita. Jimille kun olisi näyttänyt vaikka Floyd Rosen, Digitech Whammyn tai modernin delay-pedaalin, mieheltä olisi räjähtänyt pää. Ei sitä olisi kiinnostanut onko ne vintage-oikeita, TBP tai syökö ne soundia.
 
Tässä on oikeastaan tiivistetty hyvin tämä kitarismin muoto monelle nykyiselle, jotka sitä vanhaa ja hyvää etsivät. Ovat siitä myös valmiita maksamaan enemmän kuin uusista oikeasti hyvistä kitaroista, vahvareista, efekteistä jne..
En väitä, etteikö 60-luvulla tehdyt Jimin käyttämät laitteet olisi hyviä.
Hän kuitenkin soitti aina uusimmilla efekteilla ja käytti sen aikaista uusinta tekniikkaa.
 
Miksiköhän nykyään kuitenkin moni haluaa ostaa enemmin vanhan Fenderin kitaran kuin vaikka teettää sellainen itselle istuva yli puolet halvemmalla täällä Suomessa. Vanhoissa Fendereissä on laadunkin suhteen paljon enemmän heittoja kuin uusimmissa USA liukuhihna malleissa. Kuitenkin niistä vanhoista ollaan valmiita maksamaan ihan älyttömiä summia. Mojolla on hyvä perustella, mutta hyvä soittaja kyllä osaa soittaa uusilla laadukkailla soittimilla myös.
Kotimaisessa käsityö kitarassa olisi kaikki vielä omien toiveitten mukaan. Se ei tietenkään auta, kun se suurin toive on Fenderin logo ja kitaran samankaltaisuus kuin omalla esikuvalla.
 
Ei ole minulta pois, vaikka joku näitä vanhoja soittimia kerääkin. Kun kuitenkin katselee maailmalle ja siellä olevia hyviä soittajia-->Niin ei ne kaikki soita millään kauhean vanhoilla kitaroilla. Toki on sellaisiakin, mutta monet soittavat myös aika uusillakin soittimilla ja silti tulee hyvää musiikkia.
Tuntuu olevan niin,että mitä enemmän panostaa rahaa siihen vintage vehkeisiin-->Niin sitä vähemmin niillä ja millään muullakaan oikeasti mitään tekee. Valitettavan usein on näin, mutta saa sitä toki ostaa ja keräillä.
Tietysti olisi mukava kuunnella sitä "hyvillä kamoilla" tehtyä musiikkia, mutta jos se soitto vaatii vielä sujuakseen jonkun vanhan pedaalin tai jonkun muun....

Ziggy Bubba: Kyllä, tuo Pattonin lafka Ipecac on julkaissut paljon hyvää vaihtoehtoishenkistä musiikkia, mm. bändiä nimeltä ISIS. (En muuten kehtaa enää bändin paitaa käyttää.)
 
Ribot on myös itelle tuttu mies, hienoa ja omalaatuista kitarointia.
 

 
Tämä on just erittäin totta. Esimerkiksi Jimi Hendrix käytti kaikkea just uusinta teknologiaa, joka nyt sattui olemaan Fenderin/Gibsonin kitaroita, Marhallin vahvareita ja Roger Meyerin tuunaamia analogipedaaleita. Jimille kun olisi näyttänyt vaikka Floyd Rose -kitaran, Digitech Whammyn tai modernin delay-pedaalin, mieheltä olisi räjähtänyt pää. Ei sitä olisi kiinnostanut onko ne vintage-oikeita, TBP tai syökö ne soundia.
 
Jimin suhteen olet luultavasti aivan oikeassa, mutta se tekniikka mitä hän käytti oli silloin uusinta uutta eikä vintagea ollut vielä keksitty edes ja taisi koko sähkökitarakin olla kohtuullisen tuore juttu vielä. Muutenkin kaikkinainen hifistely soundin syömisineen on enempi aikuisten juttu ja Jimihän oli nuori jätkä intensiivisimmässä mahdollisessa iässä juuri ennen kuin alamäki meillä kaikilla alkaa.

Tuota, ehkä tuli turhaan otettua tuo metallimusiikki esimerkiksi. Jos katsotaan viimeistä 30 vuotta niin metallimusiikin soundeissahan on tapahtunut valtavasti muutosta suuntaan jos toiseenkin. Metalli tuli vaan mieleen tuosta Axe-FX touhusta ja siitä kuinka usein nuo axe-metallistit kuulostavat samalta. Eikä siinä, itsekin ihan tykkään tuosta modernista metallisoundista, esim. tyyliin Gojira (käyttävät kai sisoja tjsp.).
 
Ehkä sitä oottais taas jotain aika överiä muutosta, kuten kasarisoundit tai mitä tapahtui seiskakielisten tullessa jne. Nykylaitteilla pystyisi myös tekemään monta synteettistä soundia aika hienosti, kuitenkin kitaralla soittaen.

mpekkanen: Varsinainen aihe kun oli, ettei soundit kehity..... monet kuuntelijat ovat jämähtäneet sinne jonnekin omaan "kultaiseen nuoruutensa aikoihin"
 
Nyt ollaan ytimessä. Kitarakamojen soundit on siis pääasiassa jo keksitty.
Jonkin uuden hakemiseen ja tekemiseen saattaa mennä aika turhaan jos sitä sitten kukaan ei kuuntele. Vastuu viestin perillemenosta on aina lähettäjällä. Jos menee liiaan ufoksi, ei viesti mene perille kuulijakunnassa. Kannattaako?
 
Pelkän bändin breikkaamiseen kuluva aika ja työ on lottoamista, joten kannattaa keskittyä vaan siihen kokonaisuuteen ja hyviin biiseihin. Käsitykseni on että ne kitarasoundit on jo löydetty, millä menestyvä taide tehdään. Tarkkailkaa itseänne ja uusia tulokkaita. Soudit on kitaroissa aika tuttuja .... taas.

Ziggy Bubba: Esimerkiksi Jimi Hendrix käytti kaikkea just uusinta teknologiaa, joka nyt sattui olemaan Fenderin/Gibsonin kitaroita, Marhallin vahvareita ja Roger Meyerin tuunaamia analogipedaaleita. Jimille kun olisi näyttänyt vaikka Floyd Rose -kitaran, Digitech Whammyn tai modernin delay-pedaalin, mieheltä olisi räjähtänyt pää. Ei sitä olisi kiinnostanut onko ne vintage-oikeita, TBP tai syökö ne soundia.
 
Tämä on harvinaisen totta :D :D Itsekin myönnän että syyllistyn hakemaan niitä klassisia soundeja, vaikka mahdollisuuksia olisi vaikka mihin.

ÄrGee: Trebleä pitää pelätä jos kitarat on miksattu noin pintaan, eikä sen vöyhkäyksen alta kuule mitään muuta...
 
Vahvasti eri mieltä. Nerokas miksaus. Tuoha tässä just pointtina on, mutta hyvin sieltä kaikki olennainen kuuluu :)
 
teemu-t-k: Tolla levyllä on aina ollut mielestäni pirun nerokkaat soundit (Niinkuin kaikilla Ulver:in levyillä ylipäätään) : Basso ja rummut ei OIKEASTI kuulosta surkealta hyvien hifien läpi, tuotanto on kautta linjan laadukasta, ja "lofi" vaikutelma syntyy lähinnä tosta kitaraharmoniamatosta. Kuka käskee, että musiikin kuuntelun pitäisi olla miellyttävä kokemus? Noi kitarat todella jyrää kuulijan päälle brutaalisti niinkuin kuuluukin.
 
Niin... Ulver on myös aika hyvä esimerkki bändistä joka ei ole tavannut toistaa liikaa samaa kaavaa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=ZP5x_g50jCE
 
Enimmäkseen samaa mieltä! Tosin eka levy on minusta ihan liian sliipattu, enkä sitä metsävelhoilua muutenkaan jaksa diggailla. Tyylisuunta on kyllä rimpuillu aika lahjakkaasti kun näiden BM-levyjenkin välissä oli akustinen Kveldssanger.

Mielestäni; samalla tavalla kuin viuluissa on vaikkapa Stratovariukset, on sähkökitarassa samaa kaliiperiä peruskonstruktiona Fender Stratocaster.
Paljon "kovia" juttuja on tehty tällä kitaramallilla.
Stratolla voi soittaa melkein mitä vain, se on monipuolinen soitin sähköiseksi vehkeeksi.
Siis mitä tämän lanseerauksen jälkeen on saatu aikaiseksi, on mielestäni hienosäätöä alkuperäiseen konstruktioon.
Minusta se on ihan OK. Musiikkia on tarkoitus tehdä ja soittaa, ei etsiä ikuisesti jotain soundia. Soundi on musiikin apuväline, päästä tilaan päässänsä, jota kutsutaan musiikiksi.
Onko sadan vuoden päästä Straton arvostus ja asema sitä mitä ounastelin, jää tulevien sukupolvien nähtäväksi.