Kitarat: kitarakamat ›

pappasfin: Jos muutkin merkit käy niin kannattaisi ainakin testata Ibanezin tarjonta näissä puoliakustisissa.
 
Esim. AS153 on varsin mainio kitara ja jos ite kattelisin puoliakustista nyt niin tämä olisi varmasti yksi vaihtoehto. Koppa tuossa on aika ES335 kokoinen.
 
http://www.levytukku.fi/ibanez_as153ays
 
Toki Ibanezilta löytyy muitakin ja itseasiassa aika hyvä valikoima tässä puoliakustisten luokassa.
 
Joo Ibanezin AS-sarjahan lienee ihan klassikko ja itse lisäisin vaihtoehdoksi vielä Yamaha SA2200 jollaisen saa musafasulta nyt puolentoistatonnin huitteille eli aikalailla tuohon samaan hintahaarukkaan mennään. Toki tietenkin jos ison G:n haluaa, niin semmoinen pitää ostaa ei siitä muuten pääse mihinkään :-D. Mutta jos haluaa vaan hyvän kitaran niin nuo japanian kasityölinjalta tulevat kepukat ovat kyllä tosi kovia vaihtoehtoja ameriikan vempeleille.

hallu: Toki tietenkin jos ison G:n haluaa, niin semmoinen pitää ostaa ei siitä muuten pääse mihinkään :-D.
 
No sepä se :) Hoksasin justiin, että kirjavan kitarahistoriani varrelle ei ole sattunut yhtään Gibsonia, ja onhan se vähän kitaramaailman Alfa Romeo. Jokaisen automiehen täytyy jossain vaiheessa omistaa Alfa.

jhakwe: No sepä se :) Hoksasin justiin, että kirjavan kitarahistoriani varrelle ei ole sattunut yhtään Gibsonia, ja onhan se vähän kitaramaailman Alfa Romeo. Jokaisen automiehen täytyy jossain vaiheessa omistaa Alfa.
 
Fender = Toyota
Gibson = Opel

kojones: Fender = Toyota
Gibson = Opel
 
Siis Fender on japanilainen ja Gibson saksalainen ?!?! nämä autovertaukset on vähän hankalia. Toyota on kyllä maailman paras automerkki, mutta Fenderistä ei taida olla kovin moni samaa mieltä. Opel on taas surkea ja sitä mieltä jotkut lienee Gibsonistakin, mutta itse en ole. Minusta Gibson on ehkä suurenmoisin kaikista.

hallu: Gibson on ehkä suurenmoisin kaikista.
 
Ei Gibson missään nimessä huono ole, mutta aika pitkä lista tulee huomattavasti parempia mieleen..

hallu: Siis Fender on japanilainen ja Gibson saksalainen ?!?! nämä autovertaukset on vähän hankalia. Toyota on kyllä maailman paras automerkki.
 
Jäbällä on kyllä tosi kieroutunut huumorintaju. ;-)

Niin. Mut mites ne Midtownit?

jhakwe: Niin. Mut mites ne Midtownit?
 
No minulla on semmoinen ja olen soitellut puolisen vuotta ihan onnellisena. Vieressä on Wolffin ES335-kopio, ja ei Midtown kyllä semmoinen kitara ole, lähempänä se on perinteistä lankkukitaraa. Akustisessa soundissa on keskialue painottunut, mutta vahvistettuna se ei ole mitenkään dominoiva, toisin kuin tosiaan tuossa ES-mallissa. Minulla ei ole oikeaa Les Paulia vieressä mihin verrata, mutta jotenkin ohuemman oloinen soundi Midtownissa on mitä nyt muistelen vanhaa Tokaita jonka joskus omistin.
 
Kaularautaa on saanut säätää, mutta on sitä saanut säätää muistakin kitaroista. Kaula on ohuehko ja kiva soittaa. Hankala tuosta nyt on oikeastaan mitään erikoista sanoa, mojoa ei varmaan ole samalla lailla kuin jossain vintagekitarassa, mutta hemmetin hyvä laite se on omalla tavallaan. Otelauta on käytännössä toimiva.
 
Joku puhui ergonomiasta, ja itse olen niitä tyyppejä että ES-body ei ole ollenkaan liian ison tuntuinen joten Midtown tuntuu tosi hyvältä siinä suhteessa, paljon paremmalta kuin perus Les Paul. Sanoisin että jos on GAS, osta torilta käytettynä ja myy pois jos ei sitten nappaakaan, ei siinä mitään häviä.
 
Niinjoo, oma on antique natural ja kansi on yhdestä palasta, vaikka semmoista ei kai pitäisi ollakaan :).

Hienoa, kiitti! Torivahti on par'aikaa käynnissä, ja kaipa sieltä pitää poistaa kunhan passeli tulee myyntiin. Tällä viikolla oli juuri yksi musta Custom, mutta ehti mennä aika pikaisesti.

kojones: Fender = Toyota
Gibson = Opel
 
Mulla on sekä gibson että opel. Molempiin olen tyytyväinen. On kyl myös fender...pitäisköhän hommata toyo kakkosautoksi?

Valka: Jäbällä on kyllä tosi kieroutunut huumorintaju. ;-)
 
Ehkä vähän, tai ehkä mä vaan kokeilen vähän rajojani ;-D

Haluaisin tykätä fenkuista. En tiä mikä tökkii, ehkä se että squierit on ajaneet ihan saman asian, en tiä. Ehkä siksi, että mun eka oikea fenkku oli huono. Fiilisjuttuja. Olen joutunut tässä toteamaan opelinkin ihan jees autoksi, vaikka aiemmin karsastin.

Gabe: Ei Gibson missään nimessä huono ole, mutta aika pitkä lista tulee huomattavasti parempia mieleen..
 
Juu parempia saattaa olla, mutta tässä mietin vielä uudelleenkin, niin ei ne kyllä ne paremmatkaan yhtä suurenmoisia ole.... siis minun mielestä. Voi olla vaan yksi Gibson tiedätkös ;-).

Itsellä on yksi Gibson kitara ja niitä on ollut aikaisemminkin. Vielä useammalla on tullut soitettua ja kokeiltua kuin mitä olen itse omistanut.
Midtown ei kuulu niihin joita olisin testannut, mutta jos sellaiseen on hinku niin eipä siinä kai muu auta kuin ottaa itse asiasta selvää.
 
Varmasti on laadullisesti parempia ja huonompiakin kitaroita kuin mikään Gibsonin kitara, jos niin ajattelee.
Omakohtainen kokemus sen viimekädessä kertoo, onko joku itselle sopiiva vai ei. Myöskin moni Gibson on jo muutenkin niin erilainen vaikka Fenderin kitaroihin verrattuna, ettei niissä monestikkaan ole sama soundi tai soittotuntuma muutenkaan.
 
Yksi parhaita kitaroita koskaan jota olen kokeillut oli 60-luvulla tehty Gibsonin Byrdland. Tarkkaa vuosilukua en muista, mutta kokeilin sitä 90 tai 91 vuonna. Muistelisin Byrdlandin vuodeksi 66 tai 67, mutta voin olla väärässäkin.
Hauskaksi asian tekee se, että olin ostanut juuri Jacksonin Randy Rhoads Custom Shop kitaran joka on monellakin lailla täysin erilainen.
Se Gibson oli kylläkin sitä Jacksonia paljon parempi ja tuntui soivan ihan itsekseen. Soitto vaan tuli sieltä kun sen otti käteen. Itsellä ei vaan rahat olisi siihen riittäneet vaikka sen Jacksonin olisinkin jättänyt hankkimatta. Ei sekään tosin täysin ilmainen ollut, mutta reilusti halvempi kuin tuo Gibson.
Jacksonin kitara oli minulla ykköskitarana ainakin 15 vuotta, jonka sitten möin bänditoiminnan loputtua. Se oli myöskin oikeasti todella hyvä kitara ja paljon muutakin kuin millaiset mielikuvat siitäkin monella on. Tosin tämä Jackson oli kuitenkin CS pajan tuote.
Silloin kun Byrdlandia kokeilin, niin soittelin enemmän muutenkin metallia ja en olisi koskaan uskonut että joku osittain onttorakenteinen kitara voisi toimia minulla mitenkään. Silloiset omat esikuvat kun eivät soittaneet sellaisilla kitaroilla. Nykyään on tämäkin asia muuttunut ja monestakin soittimesta löytää hyviä juttua johonkin hommaan.
Jacksonilla en oikeastaan koskaan soittanut ihan kauheilla säröillä, että sen puolesta olisi voinut mennä moni muukin soitin.
 
Tuo Byrdland maksoi silloin 19 900 markkaa ja oli silloisen hintojen mukaan todella kallis. Uusi olisi maksanut tosin 44 000 markkaa, että siihen verrattunahan se oli jopa edullinen. Samainen kitara olisi varmaan vielä tänäänkin hyvässä arvossa ja siitä saisi varmasti todella suuren hinnan, jos se jostain syystä pitäisi myydä.
 
Joskus voi siis kokeilemalla hieman uusiakin juttuja löytyä todella hyviä kitaroita. Tässä tapauksessa kyllä löytyi harmillisenkin hyvä soitin :)

mpekkanen: Itsellä on yksi Gibson kitara ja niitä on ollut aikaisemminkin. Vielä useammalla on tullut soitettua ja kokeiltua kuin mitä olen itse omistanut.
Midtown ei kuulu niihin joita olisin testannut, mutta jos sellaiseen on hinku niin eipä siinä kai muu auta kuin ottaa itse asiasta selvää.
 
Varmasti on laadullisesti parempia ja huonompiakin kitaroita kuin mikään Gibsonin kitara, jos niin ajattelee.
Omakohtainen kokemus sen viimekädessä kertoo, onko joku itselle sopiiva vai ei. Myöskin moni Gibson on jo muutenkin niin erilainen vaikka Fenderin kitaroihin verrattuna, ettei niissä monestikkaan ole sama soundi tai soittotuntuma muutenkaan.
 
Yksi parhaita kitaroita koskaan jota olen kokeillut oli 60-luvulla tehty Gibsonin Byrdland. Tarkkaa vuosilukua en muista, mutta kokeilin sitä 90 tai 91 vuonna. Muistelisin Byrdlandin vuodeksi 66 tai 67, mutta voin olla väärässäkin.
Hauskaksi asian tekee se, että olin ostanut juuri Jacksonin Randy Rhoads Custom Shop kitaran joka on monellakin lailla täysin erilainen.
Se Gibson oli kylläkin sitä Jacksonia paljon parempi ja tuntui soivan ihan itsekseen. Soitto vaan tuli sieltä kun sen otti käteen. Itsellä ei vaan rahat olisi siihen riittäneet vaikka sen Jacksonin olisinkin jättänyt hankkimatta. Ei sekään tosin täysin ilmainen ollut, mutta reilusti halvempi kuin tuo Gibson.
Jacksonin kitara oli minulla ykköskitarana ainakin 15 vuotta, jonka sitten möin bänditoiminnan loputtua. Se oli myöskin oikeasti todella hyvä kitara ja paljon muutakin kuin millaiset mielikuvat siitäkin monella on. Tosin tämä Jackson oli kuitenkin CS pajan tuote.
Silloin kun Byrdlandia kokeilin, niin soittelin enemmän muutenkin metallia ja en olisi koskaan uskonut että joku osittain onttorakenteinen kitara voisi toimia minulla mitenkään. Silloiset omat esikuvat kun eivät soittaneet sellaisilla kitaroilla. Nykyään on tämäkin asia muuttunut ja monestakin soittimesta löytää hyviä juttua johonkin hommaan.
Jacksonilla en oikeastaan koskaan soittanut ihan kauheilla säröillä, että sen puolesta olisi voinut mennä moni muukin soitin.
 
Tuo Byrdland maksoi silloin 19 900 markkaa ja oli silloisen hintojen mukaan todella kallis. Uusi olisi maksanut tosin 44 000 markkaa, että siihen verrattunahan se oli jopa edullinen. Samainen kitara olisi varmaan vielä tänäänkin hyvässä arvossa ja siitä saisi varmasti todella suuren hinnan, jos se jostain syystä pitäisi myydä.
 
Joskus voi siis kokeilemalla hieman uusiakin juttuja löytyä todella hyviä kitaroita. Tässä tapauksessa kyllä löytyi harmillisenkin hyvä soitin :)
 
Minulla on yksi kitara joka sai aikanaan sukat pyörimään jalassani niin että yhä edelleen pidän sitä parhaana kitarana jota koskaan olen kädessäni pidellyt (ja tässä täytyy huomioida subjektiivisen kokemuksen vääristävä vaikutus) se oli Yamaha SG2000s joskus kultaisella kaheksankytluvulla. Silloin en voinut sitä ostaa ja myöhemmin ostin Gibson LesPaulin. Kokeilin näitä uustuotanto Yamahoita siis vastaavaa mallia ja kyllä se hyvä on ihan kiistatta, mutta samanlaista tajunnanräjäyttävää euforiaa se ei enää aiheuttanut joten Gibson sai vielä jäädä. Hiljattain aloin himoitsemaan ES355 kitaraa, niin päätin tällä kertaa antaa Yamahalle tilaisuuden kun se SA2200 on toinen joka sai hiljattain sukat pyörimään jalassa ja nyt vielä sattui sopivasti kohdalle edullinen diili kyseisestä kitarasta. Joten nyt on se himoittu Yamahakin talossa eli kaikki on hyvin :-D. Jos olisinkin ostanut Gibson ES355 kitaran niin tuskin sitä enää Yamahaan vaihtiaisin ja luulatavasti en tule myöskään tätä Yamahaa vaihtamaan Gibsoniin eli tässä käy varmaan samalla tavalla kuin tuon LesPaulinkin kanssa, että nälkä on tyydytetty.

hallu: Minulla on yksi kitara joka sai aikanaan sukat pyörimään jalassani niin että yhä edelleen pidän sitä parhaana kitarana jota koskaan olen kädessäni pidellyt (ja tässä täytyy huomioida subjektiivisen kokemuksen vääristävä vaikutus) se oli Yamaha SG2000s joskus kultaisella kaheksankytluvulla.
 
Itsellä oli silloin 80-luvulla ollut jo Gibsonin Flying V tobacco sunburst ja muutamaa muutakin kitaraa oli tullut jo kokeiltua. Niin Gibsoneita kuin muitakin kitaroita. Se oli vaan sitä aikakautta kun Floyd Rose ja Kahler kampiset kitarat olivat kovasti muodissa ja silloin ei ollut nämä nykyään arvokkaat Fenderin ja Gibsoninkaan kaikki kitarat ihan älyttömissä hinnoissa. Tosin tuo Flying V ei ollut millään kammella, joka minulla oli. Se oli ihan hyvä kitara, mutta johonkin sekin sitten vaihtui. Eihän näitä kaikkia enää muista...
Toki tuo Byrdlland on jäänyt parhaana kokeilemani kitarana mieleen, mutta se oli tietenkin suhteessa silloisiin kokeiltuihin soittokamoihin ja myöskin omaan soittotaitoon.
Molempien suhteen on varmasti vuosien mittaan tapahtunut muutosta ja vaikea tietenkään sanoa, olisiko se Byrdland edelleen niin hyvä. Tuskin se kuitenkaan aivan huono olisi, mutta varmasti erilainen kuin silloin.
Tässä minusta on mielenkiintoinen se, että etupäässä silloin kuitenkin soitin täysin erilaisilla kitaroilla. Siltikin se tuntui soivan kuin itsestään, kun sen otti käsiin.
 
Noihin aikoihin taisin olla jo eräässä soitinkaupassakin töissä. Siellä oli myös Gibsoneita, PRS kitaroita ja monia muitakin todella hyviä soittimia. Eli jonkinlaista kokemusta myös erilaisista kitaroistakin oli, mutta eivät jääneet niin mieleen kuin tämä Byrdland.
 
Ei minua oikeasti harmita se, etten sitä soitinta saanut. Tulipahan sellainen herätys, että myös monenkinlaiset soittimet voivat olla hyviä ja siihen aikoihin aloin kuuntelemaan muutenkin paljon laajemmin musiikkia. Musamaun laajeneminen ei varmastikkaan johtunut siitä kyseisestä Gibsonista, mutta ainakin itse tuli sen jälkeen hommattua myös paljon perinteisempiä kitaroita.
 
E: Varmaan tässä kävi selväksi se, ettei Byrdland ollut ainakaan silloin ulkoisestikkaan sellainen josta ensisijaisesti tykkäsin. Enemmän oli metallikitarat mieleen, mutta joo...

hallu: Juu parempia saattaa olla, mutta tässä mietin vielä uudelleenkin, niin ei ne kyllä ne paremmatkaan yhtä suurenmoisia ole.... siis minun mielestä. Voi olla vaan yksi Gibson tiedätkös ;-).
 
Onhan Gibsonilla vahvat perinteet ja hyviä kitaroita, ei siinä. Tuo nykyisen johdon röytäminen on vähän sitä turhaa hohdokkuutta kyllä riisunut. Gibsonin ES on silti todennäköisesti seuraava kitara hankinta kunhan hyvä löytyy, ellei vastaavaa parempaa tule vastaan.

Gabe: Onhan Gibsonilla vahvat perinteet ja hyviä kitaroita, ei siinä. Tuo nykyisen johdon röytäminen on vähän sitä turhaa hohdokkuutta kyllä riisunut. Gibsonin ES on silti todennäköisesti seuraava kitara hankinta kunhan hyvä löytyy, ellei vastaavaa parempaa tule vastaan.
 
Tuosta sitten pari mallia mukaan pähkäilyyn sinulle kun katsot ajankohtaiseksi noiden perään kuolata ;D
 
Ibanez JSM100 ja MA205
 
http://www.levytukku.fi/ibanez_jsm
http://www.levytukku.fi/artstar_prestige
 
Se Yamahankin 2200 on varsin kivan oloinen.

hallu: Toyota on kyllä maailman paras automerkki, mutta Fenderistä ei taida olla kovin moni samaa mieltä.
 
Ei taida Toyotastakaan. ;)