Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Kysymys ei ole pelkästään esikuvista, vaan myös siitä soittaako tulevaisuuden esikuvat edes kitaraa. Kas kun musiikki muuttuu ja kitaran kulta-aika saattaa aikanaan päättyä ihan samoin kuin aikoinaan cembalon tai vaikkapa camban. Markkina siis voi myös pienentyä sitä kautta, että soittajat vähenee. Y ja Z sukupolvet ovat myös aikaisempia sukupolvia tiedostavampia kohtaamaan markkinointia eikä heihin välttämättä vetoa samanlainen tavarasijoitteluksi kutsuttu markkinointi, kuten meihin aikaisempiin sukupolviin ja myös tavaroiden eettiset ervot kuten vaikkapa ekologisuus tai vaikkapa reilukauppa saattaa olla heille tärkeämpää kuin meille (X sukupolveako me nyt ollaan ?). Ekologisuus tuo tulleessaa kysymyksen siitä onko joku uhanalainen puu se kaikkein tenhoavin materiaali kitaran tekoon tai kuinka myrkyllisillä maaleilla ja lakoilla sen kitaransa haluaa olevan päällystetty. Gibsonillahan ollaan ainakin tähän haasteeseen herätty ja he käyttävät jo tuotantokitaroissa puuta korvaavia materiaaleja ainakin otelaudassa. Toki kaiketi materiaalin saatavuuden takia, mutta taitava käyttäisi sitä seikkaa hyödyksi myös markkinoinnissa ja ekologisuushan on osasyyllinen siihen saatavuuden vähenemiseen.
 
Tottahan tämä kirjoutuksesi on.
 
Kuitenkin kaveri joka alkaa soittamaan kitaraa, niin siinäkin on monenlaista koulukuntaa. Jotkut saattavat kuunnella esim.metallia ja soittavat sitä uusilla kitaroilla ja eivät juurikaan niin piittaa esikuviensa kuuntelemasta musiikista ja taas heidän käyttämistään kitaroista.
 
Kymmenen vuotta sitten ei markkinoilta löytynyt kunnollista 5-kielistä banjoa, jos ei halpoja aasialaisia lasketa. Kaveri toi sellaisen minulle kun oli itse musamessuilla jenkeissä. Nykyään on banjojen ja resonaattorikitaroitakin saatavilla paljon enemmän kuin vaikka 80 ja 90-luvulla. Monessakin hintaluokassa, samoin lap steel kitaroita. Niitäkään ei juuri Suomesta 80-luvulla löytänyt mistään.
Nykyään on myös monessa maassa käytettyjen kielisoitinten määrä ja saatavuus kasvanut sekin(siis erilaisten etnisten soittimien saatavuus, ei kuitenkaan käytettyjen kitaroiden saatavuus). Aikaisemmin ei ukulelejäkään ollut ihan joka kaupassa ja nyt niitä saa lähes joka kitarakaupasta.
Niiden lisäksi on monenlaisia tres, charango, pipa, shamisen ja monia muita vanhoja perinteisiä kielisoittimia, joita soitetaan aasiassa, etelä-amerikassa jne.
Näitäkin soittimia saattaa nykyään saada helpommin kuin joskus aikasemmin. Ennenhän ei vaikka Kreikkalaista Buzukia tai Bousukia(miten nyt sitten onkaan oikea kirjoitus?) saanut kuin matkamuistona ja varmaan laatukin oli monessa sitä matkakrääsä osastoa. Siltä osin on jo paljon paremmin asiat ja monia eksoottisia kielisoittimia on ainakin helpommin saatavilla kuin aikaisemmin. Varmasti paremmat valikoimat ovat jossain siellä missä niitä soittimia enemmän soitetaan, mutta kuitenkin.
Ainakin näiden eksoottisten soittimien saatavuus ja myynti kertoisi, että nykyään tehdään enemmän jonkinlaista fuusio-musaa jossa voi olla hyvinkin erikoisia soittimia bändissä. Se voi olla ihan hyväkin asia ja ainakin tulee hieman jotain uutta siihen perinteiseen bändin rummut, basso+yksi/kaksi kitaristia ja siihen laulaja.
 
Musan soittaminen voi olla jollekkin myös aikamatkustusta menneessä taakse ja ainakin itse kuulun tähän ryhmään. Moni hyvä juttu on lähtenyt siitä kun on alkanut kuuntelemaan niiden omien esikuvien kuuntelemaa musiikkia ja näin on saattanut ne soittimetkin muuttua ja soundi-ihanteet.
Joskus tämä on omalla kohdalla menneyt vielä tästäkin pidemmälle ja silloin ollaankin jo näissä ensimmäisissä blues levytyksissä ja lähes satavuotta sitten tehdyssä musiikissa.
Myös moni etninen musikki ja niissä käytettävät soittimet ovat alkaneet itseäni kiinnostamaan. Kaikki ne soittimet eivät ole kuitenkaan osoittautuneet itselle sopiviksi. Syy on voinut olla monessakin asiassa, vaikka itse soittimen soundi ja siillä soitettu musiikki olisikin mieluisan kuuloista.
Kyseinen banjo oli esim. yksi sellainen, mutta nytpähän on sekin kokeiltu ja vieläpä monenlaisilla virityksillä. Banjossa itselle oli suurin ongelma kaulan pituus ja vasemman käden vamma joka teki soittamisen itselle vaikeaksi. Käsi kun taipuu vain 90 asteen kulmaan(erään tapaturman johdosta) niin käden asento on pitkäkaulaisessa sellainen, että ranne kipeytyy todella helposti.
Hieman rönsyilee aiheesta :)
 
En usko, että perinteiset Gibson ja Fender tulevat koskaan varmaan häviämään. Tulihan Gretsch merkkikin takaisin ja vaikka nykyiset ovatkin aasialaisia kaikki. Gretsch kitaroita myydään varmaan enemmän kuin koskaan ennen. Kalliimmat ovat Japanissa tehtyjä, mutta USA kitaroita ei varmaan enää tehdä kuin joillekkin supertähdille ja niitäkin aika pieniä määriä. Näin olisin ymmärtänyt, mutta voi olla että olen käsittänyt väärin.
 
Se on kuitenkin varmaan, ettei nykyään nuori aloittava kitaristi pidä välttämättä esikuvinaan Zeppelin ja Clapton aikakauden soittajia, silloin saattaa ne kitaratkin olla jotain muuta kuin nämä perinteiset merkit.
Oikeastaan se on hyväkin, koska sehän kertoo myös siitäkin että musiikki on kehittynyt johonkin suuntaan.
Se ei ehkä ole kehittynyt juuri siihen mihin jokainen itse toivoisi, mutta on kuitenkin muuttunut. Joskus kun tuntuu saavan sellaisen kuvan, että kaikki hyvä on jo tehty kitaroiden ja musiikin puolella aikaa sitten. Voi tietysti olla niinkin, mutta ainakin soittimia ostetaan ja myydään nykyisin todella paljon. Soittimia saa jo ihan laadukkaita myös halvemmalla kuin koskaan aikaisemmin, että ei ainakaan ihan kaikki ole mennyt huonompaan suuntaan.
 
Ekologisuus tulee varmasti olemaan jatkossa enemmän soitinrakennuksessa mukana halusi sitä tai ei. Itselleni se on kuitenkin hyvä asia, koska minusta monet kitaristit ovat jämähtäneet turhankin paljon näihin vanhoihin ja "hyviin" ratkaisuihin. Sitä ne voivat toki ollakkin, mutta sitten se näkyy näissä korkeissa hintapyynnöissä ja monet kitarapedaalit kun maksavat käytettynä enemmän kuin käsityönä tehty uusi kitara tai todella hyvä vahvistin-->Kyllä silloin saa vähän uutta tuulta tullakkin näihin soitin ja kitarapiireihin.