Nailonkielisen kitaran kielet särisevät tallanluun päällä liukuessaan, jos luun yläpinta on liian sileä tai kiiltävä. Mitä löysemmät kielet, sitä helpommin ne surraavat tallalla. Ongelmasta pääsee hiomalla tallan luuta n. 600 hiomapaperilla karheammaksi. Hiontasuunta täytyy olla samansuuntainen kielten kanssa, muuten kielet eivät pureudu ja jää paikoilleen tallan päällä. Näpätessä kieltä aivan tallan läheltä, on ongelma suurimmillaan. Jollei homma onnistu ja kielet vain surraa, tulee houkutus käyttää karheampaa hiomapaperia, mutta silloin ongelmaksi tulee se, että kielet naksahtelevat niissä pikku urissa, jotka ovat tulleet tallanluuhun liian karheasta hiomapaperista. Varmin keino kielen pitämiseksi paikallaan tallan päällä, on viilata kunkin kielen paksuisilla satulaviiloilla pienet siistit kolot kielten kohdalle - silloin voi huoletta pimpsutella menemään käyttäen enemmänkin voimaa. Silloin täytyy ottaa huomioon se seikka, että em. kolot madaltavat actionia (kielten etäisyyttä metallinauhoista) n. 0,5 mm.
Tämä nyt on vain yksi särinöihin liittyvä juttu, kun niitä särinöitä voi tulla vaikka sun mistä. Kirjoitin kerran tänne sivustolle jutun särinöiden syistä - jos jotakuta kiinnostaa lukaista.
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=51&t=213995&oo=0
Tuoppi99
VegaLeyffinen