Kitarat: kitarakamat ›

Seba: Jos ei oo mitään väliä niin sittenhän voi surutta maalata 5 kerrosta väriä ja 10 kieppiä muovilakkaa.
Anti palaa vaan, mikään ei muutu :)
 
Näinhän olen tehnytkin, siitä syvä kokemuksen rintaääni. Olen kitaroita tapetoinut, kontaktimuovannut, käyttänyt akryylilakkoja, kuoruttanut miranolilla... ja toisaalta myös raaputtanut puulle.
 
Mikään ei olennaisesti muutu.

Itseäni ainakin kiinnostaisi enemmänkin nuo vaihtoehtoiset materiaalit tai valmistustavat. Niissä olen kuitenkin törmännyt siihen, että esim. metallirunkoisilla ja 3D-tulostekitaroilla on hintaa todella paljon. Ja vaneriskebat on sitten pääsääntöisesti niitä kaikkein halvimpia ritsoja, joissa on muutenkin ihan paskat osat, joten vertailu kalliimpiin täyspuusoittimiin ei ole kauhean mielekästä. Danelectrosta, mulla ei ole kokemusta. Sen sijaan paria Flaxwoodia olen soittanut ja ne olivat ainakin ihan laatupelejä, vaikka materiaali ei ihan perinteinen taida ollakaan.
 
Gibsonin Zoot Suit tulee näistä erikoisemmista myös mieleen.

varakeef: Näinhän olen tehnytkin, siitä syvä kokemuksen rintaääni. Olen kitaroita tapetoinut, kontaktimuovannut, käyttänyt akryylilakkoja, kuoruttanut miranolilla... ja toisaalta myös raaputtanut puulle.
 
Mikään ei olemnaisesti muutu.
 
Ois pitänyt tuoda sulle värjättäväksi.
oot varmaan myös kokeillut vetää 10 pintakerrosta päällekkäin?

Seba: Ois pitänyt tuoda sulle värjättäväksi.
oot varmaan myös kokeillut vetää 10 pintakerrosta päällekkäin?
 
Varmaan niitä lakkoja on kymmenen kerrosta päällekäin. Oheneehan ne toki välihionnoissa.
 
Mutta jos nyt vaikka tällaista paisley-projektia ajattelee, niin puun päällä on erikeepperiä, sen päällä kullanvärinen kohokuvioinen lahjapaperi, sen päällä lisää limaaja lakkaa decoupe-tekniikalla. Sitten on läpinäkyvä, paisley-kuvioitu ikkunatarra, ja tavanomaiset lakat päällä. Mainiosti soi edelleen tuo kitara. (Puulajina on lehmus.)
 
Kyllä ne 70-lukuiset polyesterikuorrutetut kitarat soivat aivan mainiosti. Ihan siinä missä nitrolakatutkin.

varpio: Tämä nyt on ihan paskapuhetta. Tässä puhutaan puista ja puut eivät maksa juuri mitään, toki niiden työstämisestä, kokoamisesta ja viimeistelystä jne. saa maksaa ihan mitä haluaa. Olen kyllä itse sillä kannalla että sähkökitara on melkoisen yksinkertainen vehje, etenkin kun käytän vaan pulttikaulaisia, ja semmoisen rakentamisesta ei kannata kovin paljon maksaa.
 
Enemmän siinä joutuu itselleen selittelemään ja tunteisiin ym. säälittävyyksiin alentumaan että miksi joku järkyttävän ylihintainen ritsa on muka oikeasti sen arvoinen.
 
Harvassa asiassa sitä kuule materiaaleista maksetaan, se on se ammattiaito ja lopputuote mikä sen hinnan tekee. Ihan kaikessa. Mutta jos ei rahaa ole, ja kokee että ei saa panostamalla parempaa niin osta ihmeessä niitä halpoja pulttikaulaisia. Sehän on hienoa jos olet löytänyt itsesi niistä, ei mene rahaakaan paljoa. Itse koen saavani parempaa panostamalla ja minä panostan, eipä siinä sen kummempaa ole. Ollaan kumpikin tyytyväisiä tahoillamme. Ei se sinun halpa kitara ole minulta pois, kuten sanoin. :) Mulla on vielä ihan matala lepopulssi eikä edes hikikarpaloita valu. ;)
 
Hieno yleistys.
 
Kyllä, ja pitää usein paikkansa.
 
Sarko: No nyt meni aika ylimieliselle osastolle tämän kommentin kanssa. Kannattaisi kokeilla juurikin liputtamiani vanhoja sekä uudempia Danelectroja ja vintage-Silvertoneja. Näissä on toki soundeiltaan ja tatsiltaan eri meininki kuin esim. jossain Les Pauleissa mutta täysin suvereeneja ja omaperäisiä kitaroita.
 
Ei se ollut ollenkaan ylimielisesti sanottu. Jos kerran kitaran puut ei vaikuta niin miksi Danelectro ja vintage Silverton on uniikki ja suvereeni soundiltaan eikä kuulosta Les Paulilta. Tässä oli juuri se pointti. En tarkoita halveksua vaihtoehtoisia materiaaleja, kuten sanoit niin niillä on saatu aikaan todella mielenkiintoisia ja uniikkeja soundeja. Mutta eivät ne perinteisiltä lankkukitaroilta soundaa. Jos se olisi fakta että puu ei vaikuta niin miksi ei tekisi niitä kitaroita vaikka ämpärimuovista? Olisi kevyt ja halpa.
 
Niin, esim. Jerry Jones valmisti erittäin korkeatasoisia Danelectro-replikoita just tosta vanerista ja masoniitista, näillä pelasivat ja pelaavat edelleen aika kovat nimet etenkin jenkkilässä. Tämä eräänä esimerkkinä, sitten on pleksistä valmistettuja keppejä, alumiinista sorvattuja yms. Mun mielestä on hienoa että kitaramateriaaleissa on oikeasti varianssia ja käytetty suunnittelussa luovuutta asian suhteen, ilman että ollaan jääty vain pelailemaan niillä traditionaalisilla materiaaleilla.
 
Täysin samaa mieltä. Tässä huomaa miten niillä kitaran rakennusmateriaaleilla voi saada upeita ja hyvinkin erilaisia soundeja aikaan.
 
Osteri: Miksi rajata vertailua? Kitara kuin kitara ja siitä tulee soundia ulos. Millaista soundia? Kaikki samalle viivalle vaan ja erot esille. Fair play.
 
Tokihan niitä saa verrata, ei siinä mitään. Yritin vain tuoda omaa näkemystäni esiin siinä missä ne erot on oikeasti kaventuneet. Halppikset ja kalliit ovat menneet paljon eteen päin, keskihintaiset tuntuvat junnaavan paikoillaan. Kokeilin tuossa yhtä korean pärssistä ja oliko se nyt indonesiassa kasattua Washburnia, kumpikin oli todella hyvä. Soittaisin sellaisella koska vain. Samaten MIJ Tokait ovat olleen tosi laadukkaita. Ennemmin minä ottaisin tuon kun jenkkien liukuhihnalla kasatun kolme kertaa kalliimman. Mutta kun mennään käsityön pariin niin kyllä noilla vielä siihen on aika matka.
 
Tämän asian kanssa minullakin on vielä pohdintavaihe meneillään, koska olen uskonut puuasiat. En halua muuttaa kantaani ja taistelen vastaan.
 
Minä luotan jatkossakin kyllä omiin aisteihini. :) Muodostan omat mielipiteeni lähinnä omien kokemusten perusteella, niitä ei muutama varpio keskustelupalstalla horjuta. Meillä on kaikilla omat motiivimme.
 
Tarkoitatko aktiivisimmat rummuttajat? No niin saattaa olla jos jäsenkuvaukset tai jokin muu heidän lausumansa niin vahvistaa. Yleisesti asia ei kuitenkaan ole noin. Mun mielestäni. Mutta mun ei tarvitse olla oikeassa, voin joustaa.
 
Juu, enkä tarkoita pelkästään täällä mnetissä.
 
Sarko: Täyttä MuTua tässä, olen omistanut kalliin soittimen ja useita keskihintaisia, kuten myös halpiksia. Kaikissa oli ja on omat juttunsa, meininkinsä, vikansa ja puolensa. Mitään varsinaista halpisten puolesta rummutusta sekä valkoritarointia en ole tässä nimenomaisessa puuketjussa huomannut.
 
Mikä on tämä kallis kitara? Se ei ollut vittuilua, eli ei kannata ottaa kierroksia.. kunhan spekuloin.. yleensä kun puhuu näiden halppisten kannattajien kanssa niin harvassa on ne jotka ovat oikeasti kalliin ja hyvän soittimen omistaneet ja silti valinneet sen Squierin.

hallu: No ei ole ensimmäinen kerta ja tuskin viimeiseksi jää sikäli kun itseäni yhtään tunnen :-)
 
Kyllähän kitaroita pitää verrata hinnasta riippumatta, koska muutenhan ne erot jäävät oletusten varaan ja niistä muodostuu hiljalleen myyttejä joita kukaan ei tohdi kyseenalaistaa. Kyllä Ruokangas tekee hienoja kitaroita ja niitä paria joita olen päässyt läheltä tutkimaan, ne ovat aivan ilmeisen laadukkaita. Mun mielestä laatu on muutakin kuin tonewoodia ja oikeastaan se on enimmäkseen jotain muuta. Mitään valtaisaa WOW efektiä se laadukas kitara ei tarjoa enää nykyisin koska edullisissa kitaroissa on palikat niin kohdallaan ettei se virheettömyys enää säväytä. Minä vähän luulen, että se kalliin kitaran laatu tulee esille enemmän pitkässä juoksussa. Esimerkiksi Ruokangas käyttää joitakin sellaisia ratkaisuja ettei vastaavia aleta sarjatuotanto keppeihin tekemään (ainakaan edulliisiin sarjatuotanto keppeihin). Niistä näkee, että ne kitarat on tehty ikuisuutta varten ja mä luulen, että loppupelissä se on se ero mikä erottaa kalliin halvasta.
 
Minä vaan en usko, että kitaran laatu enää erottuu jossakin kaupassa tehtävästä pikaisesta kokeilusta tai sokkotestissä. Laatu erottuu sitten kun sillä kitaralla soittaa vaikkapa kymmenen vuotta. Johan tuossa hiljattain viulistit munasivat itsensä jossakin sokkotestissä, jossa eivät erottaneet aitoa stradivarusta perus saksalaisesta laatuviulusta ja ne on sentään akustisia soittimia joissa on ihan oikeasti tonewoodia ja huippusoittajia keiden nyt viimeistään pitäisi se ero havaita. Mutta niin vain sielläkin tuli esille, että viulua täytyy käyttää pidempään ja sisäänajaa etc. ennenkuin sen nyanssit tulevat esille ja niitä alkaa ymmärtää.
 
Ja sitä paitsi minä en ole asettunut tässä tonewood asiassa oikein millekään kannalle, vaan olen yrittänyt mieli avoinna tehdä omia havaintoja ja viljellä huomioita suuntaan ja toiseen (toiseen suuntaan ehkä vähän enemmän kuin toiseen). Ja kyllä minulla on kokemusta kalliista ja laadukkaista kitaroista eikä nuo mun nykyisetkään kitarat ihan surkeita ole. Jos jostain on vähemmän kokemusta niin halvoista kitaroista (tosin halpojen kitaroiden laatu ei ole vielä päässyt häikäisemään) mutta tuollaiset keskihintaiset noin 500 euron hinnoissa pyörivät kitarat ovat mielestäni pääsääntöisesti aivan erinomaisen hyviä.
 
No niin, nyt alkoi löytymään tolkkua. Piti oikein plussalla pläjäyttää. :) Eipä tuohon ole oikein mitään lisättävää.

Gabe: ....
 
Enemmän tunteita tämä puukeskustelu näyttää herättävän anti-tonewood kultin/uskovaisten keskuudessa. ;) Ostakaa ihmeessä niitä mdf/vaneri kitaroita. Jää enemmän valinnanvaraa meille muille näiden oikeiden puusta valmistettujen kitaroiden kanssa.
 
Itsekin olen tässä ollut jäsen Hallun kanssa samoilla linjoilla enkä kyllä ole paikantanut mainitsemaasi anti-tonewoood kulttia. Enämpi tuntuu kiihkoa olevan tonewoodin puolestapuhujien puolella.
Veikkaan että suurin osa suhtautuu aiheeseen vähän suattaapiollavuansuattaapiollaolemattannii...

Gabe: Ei se sinun halpa kitara ole minulta pois, kuten sanoin.
 
Yksi olettamus tuntuu olevan se, että jos ei usko tonewoodiin, on silloin esim. tyhmä, köyhä, huonokuuloinen, ei ole kokeillut kunnon soittimia tai muuta. Ja nyt heitellään vaan että "sinun halpa kitara". Soittelen pääasiassa Suomessa suomalaisista osista käsin rakennettua stratoa sekä amerikkalaisista ja saksalaisista osista itse kasaamaani stratoa, kumpikohan niistä menee kategoriaan halpa. Kohtuuhintaisina pitäisin niitä kyllä. Sanoin ettei kannata maksaa kovin paljoa, se ei tarkoita heti että halpa.

qal: Itsekin olen tässä ollut jäsen Hallun kanssa samoilla linjoilla enkä kyllä ole paikantanut mainitsemaasi anti-tonewoood kulttia. Enämpi tuntuu kiihkoa olevan tonewoodin puolestapuhujien puolella.
Veikkaan että suurin osa suhtautuu aiheeseen vähän suattaapiollavuansuattaapiollaolemattannii...
 
No joo, täällä kotoisen mnetin palstoilla otetaan onneksi suhteellisen rauhallisesti. Tulee seurailtua noita isojen poikienkin palstoja joskus, siellä on totinen meininki. :D
 
Kuten sanottu, itse olen sitä mieltä otta kitaran rakennusmatriaalit vaikuttaa. Puiden merkitys ei ole suuri, mutta havaittavissa. Eikä se ole ollenkaan niin ennustettavissa kuin ehkä annetaan ymmärtää. Näin olen itse röytämällä huomannut ja mielipiteeni muodostanut. Tärkeinpänä kriteerinä pidän että kitara on laadukkaista osista hyvin rakennettu ja istuu käteen. Mielenkiintoinen aihe kuitenkin..

Tässä kun on mainittu tuo Danelectro, niin kyllä ne ovat varsin hyviä kitaroita. Eivät sovi varmaan metallimusaan tai ihan kaikkeen muutenkaan, mutta niinhän on muissakin kitaroissa.
Kaikenlaiselle musalle löytyy erilaisia soittimia.
 
Itsellä on ollut paljonkin kalliita soittimia ja vieläpä useita custom shop kitaroita samaan aikaan monen muunkin kanssa.
Jos tarvitaan vain ja ainoastaan tietynlaiseen genreen soitinta, niin varmaan silloin se supistaa niiden halpojen ja hyvien kitaroiden mahdollista löytymistä. Tosin tässäkin on poikkeuksia ja tuo mainittu Danelectro on loistava slide ja roots soitin.
Kyllä ainakin itsellä on nyt ja on ollut paljon sellaisia kitaroita joita olen soittanut paljon enemmän kuin 10 kertaa kalliimpia. Kitaroita olen myös kokeillut todella paljon ja on niitä itselläkin ollut jonkinlainen määrä.
 
Myöskin kun puhutaan laadun kasvamisesta niin siihen voi vaikuttaa, mitä aikakautta tarkoitetaan.
Itse aloin soittamaan kitaraa 80-alkupuolella ja muutaman vuoden päästä 84 tai 85 hommasin ensimmäisen sähkökitarani. Jos nykypäivää verrataan niihin aikoihin on kehitys monellakin lailla vain ja ainoastaan mennyt positiivisempaan suuntaan. Silloin sai jenkki Fenderin tai Gibsonin alle 4000 markalla, monenkinlaisen ja kovan laukun kanssa. Halvimmat soittimet maksoivat tonnin kieppeillä. 1000-1500 markan kitarat olivat lähes kaikki paljon huonompia kuin nykyään saa T-kaupasta alle satasella kitaran.
Sellaista keskihintaista kitaraa ei kunnolla oikein ollut. Ne 2000- 3000 markan kitarat olivat sitten Japanilaisia ja niitä pidettiin lähinnä sellaisina halpoina kopioina tai korvikkeina kun ei rahat riittäneet oikeaan jenkkikitaraan.
Silloin oli asiat näin ja monien suhtautuminen kitaroihin.
Kyllä tästä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että halpojen kitaroiden laatu on kasvanut ja erot kalliimpien välillä ovat pienempiä kuin silloin 80-luvulla.
 
Myöskään monenlaisia merkkejä on nykyään saatavilla ja malleja huomattavasti enemmän. Myös kotomaiset soitinrakentajat ovat nykyään varmaan enemmän työllistettyinä kuin koskaan aikaisemmin. Soitinpajoja on paljon enemmän ja niissä tehdään omia malleja, eikä vain huolleta vanhoja.
Jos 80-luvun puolivälissä joku olisi laittanut rahaa 4000-5000 markkaa jonkun Suomalaisen tekemään kitaraan, niin kyllä sitä olisi monikin pitänyt aika outona ja aivan hulluna ajatuksena.
 
Oikeasti ajat ovat muuttuneet parempaan päin ja vaikka kivijalkaliikkeillä ei tänään ehkä netin takia menekkään ihan kaikilla niin hyvin kuin joskus. On monessakin kaupassa silti valikoima laadukkaitten kitaroiden ja halvempienkin osalta parempi kuin 80-luvulla.

varpio: jos ei usko tonewoodiin, on silloin esim. tyhmä, köyhä, huonokuuloinen
 
Jos olet sitä mieltä. Itse tykkään että kaikille suotakoon mielipiteensä. Mutta itse pidän aina mahdollisena sitä vaihtoehtoa että vaikka minä en kykene huomaamaan jotain, joku muu ehkä pystyy.
 
Soittelen pääasiassa Suomessa suomalaisista osista käsin rakennettua stratoa sekä amerikkalaisista ja saksalaisista osista itse kasaamaani stratoa, kumpikohan niistä menee kategoriaan halpa. Kohtuuhintaisina pitäisin niitä kyllä. Sanoin ettei kannata maksaa kovin paljoa, se ei tarkoita heti että halpa.
 
Käsintehtyhän ei tarkoita automaattisesti laatua.. eikä se kotimaisuuskaan mikään automaattinen laadun mittari ole. Kyllähän minäkin voisin kitaran veistää, mutta aika kauaksi se jäisi ammatti artesaanin tuotoksesta. On mullakin ollut kohtuuhintaisia saksalaisista, suomalaisista ja amerikkalaisista osista itse koottuja palacastereita, ihan hyviä soittimia ne olivat. Mutta aika kaukana vielä siitä parhaasta tasosta.
 
Olihan tässä se yksikin tapaus missä tämä meidän arttu vei kitaransa säädettäväksi ja se paskottiin ihan täysin. Eipä siinä paljon painanut että tekijä oli kotimainen "ammattilainen".

qal: Itsekin olen tässä ollut jäsen Hallun kanssa samoilla linjoilla enkä kyllä ole paikantanut mainitsemaasi anti-tonewoood kulttia. Enämpi tuntuu kiihkoa olevan tonewoodin puolestapuhujien puolella.
Veikkaan että suurin osa suhtautuu aiheeseen vähän suattaapiollavuansuattaapiollaolemattannii...
 
No tästä anti-tonewood-kultista puhuttaessa viitataan tubettajiin (joista joitakin on mainittu tässäkin ketjussa) nimeltä Scott Grove, Duncan Kinnaird ja nimim. WillsEazyGuitar.
 
Nämä henkilöt ovat luoneet jonkinlaisen pseudotieteelliseen videoilla tehtävän luennointi-rituaaliin liittyvän uskonnon luonteisen kultin, joka on hämmentänyt ainakin kitarafoorumeilla keskustelevia ihmisiä viimeisen vuoden ajan.
 
Tässä nykyisessä keskustelu-threadissa ei ole esiintynyt kultille ominaista keskustelutyyliä, vaan ihmiset ovat pääasiallisesti kertoneet asialliseen sävyyn omia näkemyksiään, itse asiassa harvinaisen asialliseen sävyyn tällä palstalla.

Mitä sanoo Vilon Samppa ja Bärin Jucciz?

Lancelot: Mitä sanoo Vilon Samppa ja Bärin Jucciz?
 
Niillä näyttää olevan sen verran tolkkua että eivät viitsi osallistua näihin vääntöihin. :D

Gabe: Puiden merkitys ei ole suuri, mutta havaittavissa.
Tämähän on just se kiistan/keskustelunalainen pointti.
 
Jos esim. puulajilla/puun tiheydellä/pintakäsittelymateriaalilla/pintakäsittelyn paksuudella on jokin ominaissointi, sen pitäisi olla a) havaittavissa mittaamalla ja b) aina samansuuntaisesti vaikuttava.
 
Tuohon mittausvaatimusjuttuun: jos otetaan arvostelukriteeriksi täällä kovasti ehdotettu oma korva, niin samantien saunatontullakin on vaikutusta soundiin... niin kuin tietysti onkin, sikäli kuin hän vaikuttaa soittajaan.

Gabe:
 
Ei se ollut ollenkaan ylimielisesti sanottu. Jos kerran kitaran puut ei vaikuta niin miksi Danelectro ja vintage Silverton on uniikki ja suvereeni soundiltaan eikä kuulosta Les Paulilta. Tässä oli juuri se pointti. En tarkoita halveksua vaihtoehtoisia materiaaleja, kuten sanoit niin niillä on saatu aikaan todella mielenkiintoisia ja uniikkeja soundeja. Mutta eivät ne perinteisiltä lankkukitaroilta soundaa. Jos se olisi fakta että puu ei vaikuta niin miksi ei tekisi niitä kitaroita vaikka ämpärimuovista? Olisi kevyt ja halpa.
 
Lähimpänä ämpärimuovia pääsevät varmaankin muinaiset Airlinet ja osa Suproista, ne oli rakennettu lasikuidusta. Taitavat siis olla lähempänä soutuvenettä? Anyways, vinkeän kuuloisia kitaroita, aikamoista runtua irronnut mm. Jack Whiten, the Obliviansin sekä Esa Kuloniemen käsissä! Taitaa tosin olla että just Airlineissä ja Danelectroissa soundiin vaikuttaa eniten se että ovat tosiaan onttoja. Eräs Oululainen kitaranrakentaja sanoi rakentaneen solidbody Danelectro U3-kopion lepästä ja kuulosti kuulemma ihan Teleltä :D
 
Täysin samaa mieltä. Tässä huomaa miten niillä kitaran rakennusmateriaaleilla voi saada upeita ja hyvinkin erilaisia soundeja aikaan.
 
Konsensus saavutettu!
 
Mikä on tämä kallis kitara? Se ei ollut vittuilua, eli ei kannata ottaa kierroksia.. kunhan spekuloin.. yleensä kun puhuu näiden halppisten kannattajien kanssa niin harvassa on ne jotka ovat oikeasti kalliin ja hyvän soittimen omistaneet ja silti valinneet sen Squierin.
 
Pientä höystämisen makua on ollut joissain sanavalinnoissasi ja kohdistuksissasi, mutta sellaista tämä kanssakäyminen netissä joskus on. Lasken kalliiksi kitaraksi AVRI Telen, 1600+ euroa. Tällä hetkellä käytössä on Dano sekä pala-Tele.

73nd3r: Tämähän on just se kiistan/keskustelunalainen pointti.
 
Jos esim. puulajilla/puun tiheydellä/pintakäsittelymateriaalilla/pintakäsittelyn paksuudella on jokin ominaissointi, sen pitäisi olla a) havaittavissa mittaamalla ja b) aina samansuuntaisesti vaikuttava
 
Ahaa, eli nyt söhäisin ongelman ytimeen?
 
Sepä siinä hankalaa onkin kun puu ei aina ole ihan tasalaatuista. Heittoa voi paikoin olla paljonkin. Leppä nyt tuntuu olevan aika tasalaatuista ja suunnilleen kaikki hyvin kasatut leppärungot soundaavat samankaltaiselta, samoin vaahteran kanssa. Mutta saarni.. sen paino ja soundi vaihtelee hyvinkin paljon. Sana mahonkikaan ei välttämättä paljon kuvaa kun sitä käytetään paljon. Kyllähän ne yleistykset varmaan suuntaa antavia ovat ja niiden varassa voi jotain käsityksiä luoda, mutta kyllä ne kitarat ovat yksilöitä juuri tästä käytetyn materiaalin heittelystä johtuen. Itse olen huomannut kaulan ja rungon vaikutuksen juuri kauloja ja runkoja vaihtamalla.
 
Jos tonewoodilla tarkoitetaan että puulajike soundaa aina täsmälleen samalta ja vaikuttaa juuri tietylla tavalla tarkkaan rajattujen normien puitteissa.. niin silloin se on höpö höpö hommia. Jotkut soitinyksilöt eivät vain soi eikä niitä ongelmia korjata millään muulla kuin puuosia vaihtamalla, silloin kun homma kusee huomaa miten ne puut oikeasti vaikuttaa. Itse olen sitä mieltä että puut kyllä vaikuttaa, mutta paikoin se ei ole yhtään ennustettavissa miten. Sähkökitaran akustisella soundilla ei toki ole merkitystä niille mikeille, sähkökitaran puun "soimisella" tarkoitetaan vähän jotain muuta.
 
Ja kuten Hallu sanoi niin onhan puolla suuri merkitys muutenkin.. Sointiin ja käytettävyyteen liittyvissä seikoissakin.

Gabe: Käsintehtyhän ei tarkoita automaattisesti laatua.. eikä se kotimaisuuskaan mikään automaattinen laadun mittari ole.
 
Niin joo, kallis piti olla että on hyvä saundi. Niinhän se olikin.
 
GiovanniDiRondo: Nämä henkilöt ovat luoneet jonkinlaisen pseudotieteelliseen videoilla tehtävän luennointi-rituaaliin liittyvän uskonnon luonteisen kultin, joka on hämmentänyt ainakin kitarafoorumeilla keskustelevia ihmisiä viimeisen vuoden ajan.
 
Missähän se pseudotiede mahtaa olla? William Gelvin ainakin tietää mistä puhuu, ja selittää videoillaan asiaan liittyvää fysiikkaa sen verran perusteellisesti että ääliönkin pitäisi tajuta, tai osan ääliöistä ainakin.

Sarko: Lähimpänä ämpärimuovia pääsevät varmaankin muinaiset Airlinet ja osa Suproista, ne oli rakennettu lasikuidusta. Taitavat siis olla lähempänä soutuvenettä? Anyways, vinkeän kuuloisia kitaroita, aikamoista runtua irronnut mm. Jack Whiten, the Obliviansin sekä Esa Kuloniemen käsissä! Taitaa tosin olla että just Airlineissä ja Danelectroissa soundiin vaikuttaa eniten se että ovat tosiaan onttoja. Eräs Oululainen kitaranrakentaja sanoi rakentaneen solidbody Danelectro U3-kopion lepästä ja kuulosti kuulemma ihan Teleltä :D
 
Ehdottomasti, itsekin kaasuttelen moisia aina aika ajoin. Kuten sanoit niin todella uniikki soundi mitä ei oikein muulla tavoin saa aikaan. :)
 
Konsensus saavutettu!
 
Kyllä se siitä kun tarpeeksi kalistellaan. ;)
 
Pientä höystämisen makua on ollut joissain sanavalinnoissasi ja kohdistuksissasi, mutta sellaista tämä kanssakäyminen netissä joskus on. Lasken kalliiksi kitaraksi AVRI Telen, 1600+ euroa. Tällä hetkellä käytössä on Dano sekä pala-Tele.
 
Myönnetään, joskus on paikoillaan kärjistää sanojaan että keskustelu etenee, mutta ei ole tosiaan tarkoitus loukata ketään. :) Eli ihan hyvässä hengessä täällä puolen näppistä spekuloin.
 
Ok, ihan vain mielenkiinnosta kysyin että tiedämme mistä puhumme. :) AVRIT ovat kyllä hyviä, mutta aika paljon niissäkin on heittoa eri yksilöiden välillä. Ja jos vertaa oikeasti hyviin keskihintaisiin niin se raja ei paikoin kovin suuri ole. Kun siirrytään Fenderin Custom Shopiin niin kyllä se eron AVREihin huomaa, vaikkei se mikään kovin suuri olekaan. Eikä se Fenkun Custom Shopikaan vielä sitä parasta parhautta ole. Esimerkiksi kotimaasta saa jostain pikkupajasta varmasti parempaa laatua halvemmalla. Ja parhaat käsityöpajat ovat vielä näitäkin parempia.. ja niitäkin riittää moneen makuun. Mutta nämä on vain minun omia mielipiteitä, jos joku on eri mieltä niin ihan vapaasti. :)
 
Itse olen tosiaan omistanut kitaroita 150e hintaluokasta aina viiden tonnin mailaan saakka ja kaikkea siltä väliltä. Itse olen homannut että kun mennään hintaluokassa ylöspäin niin kyllä ne kitarat keskimäärin aina paremmiksi muuttuvat. Toinen kysymys on enää se, onko se ero niin suuri että siitä alkaa maksamaan.. tämä on jokaisen oma asia. Satasen kitaraa kun vertaa 500e kitaraan niin ero on kuin yöllä ja päivällä. 500e kitaraa kun vertaa tonnin kitaraan niin ero on suuri mutta ei niin suuri kuin edellisessa. 1000e ja 2000e kitarassa on jo vähän vaikeampi huomata laatueroja. 2000e ja 4000e kitarassa laatueron taas huomaa vaikka se ei mikään universumeja horjuttava olekaan. 500e ja 4000e kitarassa se laatuero on huomattava vaikka se vain vähän kerrallaan kasvaakin. Mitä suurempaan hintaluokkaan mennään niin myös yksilöllisyys ja muu ei suoraan soundiin vaikuttavakin toki kasvaa, joillekin näillä on merkitystä.. joillekin ei. Ei liene yhtä oikeaa mielipidettä.
 
Puun merkitys näkyy hyvin myös kun siirrytään hintaluokassa ylös päin. Puut ovat paremmin valikoituja, kuivattuja, työstettyjä. Kun kitaran valmistaa yksi puunkäsittelyyn erikoistunut artesaani niin kyllähän se kitara on parhaimmillaan ihan älyttömän hyvin työstetty ja hyvin toimiva kokonaisuus jokaista pientä yksityiskohtaansa myöten.