Kitarat: kitarakamat ›

Timo JM: Yksi esimerkki on vaikkapa tää Straton 25v juhlamalli. (Se hopea.) Muistan kuinka sitä ilmestyessään haukuttiin. Omaan käteenkin tuntui oudolta halolta. Nyt samasta skitasta pyydetään paria tonnia.
 
Ei se pyynti siitä välttämättä yhtään parempaa tee.

Timo JM: Tässä kun alkaa olla ikää jo ihan riittävästi, niin on päässyt seuraamaan tätä kehitystä aika pitkältä ajalta. On mielenkiintoista, kuinka aikanaan lytätty soitinkin saa vuosien jälkeen uuden arvostuksen. Yksi esimerkki on vaikkapa tää Straton 25v juhlamalli. (Se hopea.) Muistan kuinka sitä ilmestyessään haukuttiin. Omaan käteenkin tuntui oudolta halolta. Nyt samasta skitasta pyydetään paria tonnia.
 
Soitinrakentaja J.Ala-kuha sanoi kyseisestä Fenderin kitarasta, että se on niin huono ettei sellaista olisi koskaan pitänyt tehdä. Tämä oli joskus 90-luvulla kun kävin hänen luonaan.
 
Itse olen myös sellaisella soittanut, koskapa eräällä kaverillani on sellainen ja ei kyllä ole minun kitara ollenkaan. Ollaan keikkojakin yhdessä heitetty ja itsellä on kyllä ollut aina omat kitarat, ettei vaan joudu sillä soittamaan.
Jos kitara pitäisi ostaa itselle omaan käyttöön ja sitä ei saisi myydä, niin en maksaisi siitä juhlamallista edes 500 euroa. Tarkemminkin kun mietin niin en ehkä sitäkään.
Sillä hinnalla ei ole väliä kun itse soitan Harley Bentonin stratolla joka maksoi vahvarin kanssa käytettynä 50 euroa. Mukaan tuli pussi, viritysmittari ja hihna.
Tämä Harley Benton on ainakin minun käteeni huomattavasti parempi kuin se Fenderin 25-vuotismalli. Se voi olla hyvinkin mahdollista, että kyseinen Fender soundaa paremmalta. Sillä ei ole mielestäni kuitenkaan kovinkaan paljoa merkitystä jos kaula ja koko kitara on muutoin sellainen ettei sillä tule soitettua. Ehkä siitä juhlamallista saisi Bentoniin paremmat mikit :)
 
E: Fenderin juhlamalli on varmasti soundeiltaan parempi ja varmasti myös sustainkin on HB stratoa huomattavasti parempi. Kuitenkin Fenderin kaula on itselle aivan vääränlainen ja kitara on mielestäni liian painava stratoksi muutenkin. Ainakin kokeilemani yksilö.
Vaikka saisin sellaisen ilmaiseksi, niin en usko että siitä Fenderistä tulisi minulle sellainen kitara jolla ihan oikeasti soittaisin. Myöskin tuossa Fenderissä on paljon enemmän muovimaisemman tuntuinen lakkaus ja sekin on huomattasti paksumpi kuin omassa Harley Benton stratossani.
 
Oma HB stratoni ei ole paras kitarani, mutta hintaisekseen kylläkin todella hyvä. Ja ei tässä HB stratossa myöskään kampi toimi kuin alaspäin ja sekin aika maltillisesti. Vaatisi hieman puutöitä jos sen seikan haluaisi muuttaa. En kuitenkaan tarvitse juurikaan kampea ja tuollainen pienikin liike on aivan riittävä omaan soittooni. Avoimessa vireessä olen bluesia soitellut ja on toiminut minulla paljon enemmän kuin olisin koskaan voinut edes kuvitella tuon merkkisestä kitarasta.
 
E2: HB stratossa ei ihan kaikki korkeammalta nauhoilta soitetut sävelet soi täysin niin hyvin kuin paremmissa kitaroissa. Kaula toimii moitteetta kuitenkin reilusti yli oktaavin ja kun slidellä soitan yleensä ne korkeammalta olevat jutut, niin kitara kyllä toimii omaan soittooni. Joskus soitan ihan kaiken pelkällä putkella, joten tässä ei ole itselleni mitään vikaa.
Monelle ei kyllä varmasti olisi mieluinen peli, mutta sehän ei taas minua haittaa.

Timo JM: Tässä kun alkaa olla ikää jo ihan riittävästi, niin on päässyt seuraamaan tätä kehitystä aika pitkältä ajalta. On mielenkiintoista, kuinka aikanaan lytätty soitinkin saa vuosien jälkeen uuden arvostuksen. Yksi esimerkki on vaikkapa tää Straton 25v juhlamalli. (Se hopea.) Muistan kuinka sitä ilmestyessään haukuttiin. Omaan käteenkin tuntui oudolta halolta. Nyt samasta skitasta pyydetään paria tonnia.
 
Minä tykkään tuosta kyseisestä mallista ja voisin maksaa ihan helposti sen pyydetyn paritonnia joskin siihen hintaan pitäisi sitten löytyä jo se orkkislaukkukin mukaan. Se oli penskana mun unelmien kitara ja paria pääsin joskus vähän kokeilemaankin ja muistini mukaan niissä ei ollut mitenkään outo se kaula, vaan samanlainen loivahko v-profiili kuin muissakin sen ajan fenkuissa. Nykyisin tuota kaulaprofiilia ja kunnon kiiltolakkausta on aika vaikea löytää jos ei mene ihan customshopista sitä sitten hakemaan, jossa muistan parissakin sellaisen nähneeni ja tietenkin nykyisistä sellainen löytyy Bajasta (ei ihan yksiyhteen mutta aika lähelle sen fiilis osuu kyllä).

Kefiiri: Millä tavoin 70-luvun Fenderien tremolosysteemi erosi aiemmin käytetystä ratkaisusta? Vai mitä tässä nyt tarkoitettiin?
 
Lähinnä minulla on kokemusta -70luvun lopun tremoloista ja ne eroaa siinä, että niisä luovuttiin erillisesta aluslevystä ja blokista ja se oli valettu yhdesta palasta jotain amerikan tinaa ja on aikapaljon heppoisempi kuin nykyinen systeemi (en tiedä minkälaisia ne oli kuuskytluvulla) ja ne tallapalat oli valettu siitä samasta pehmeästä aineesta. Ne siis eivät kestäneet eivätkä soineet kovin hyvin. Nimittäin kun vaihdoin sen tremolon nykyaikaiseen niin sointi parani huomattavasti ja nuo peltiset tallapalat ovat kuulemma kestävempiä, mutta sen tietenkin näyttää aika.

Pari kommenttia:
1. Kaiken musavintagen hinta ei ole tapissa. Noita kyyskytluvun postimyyntikitaroitakin saa ihan kohtuuhintaan.
1b. Halpuudesta huolimatta joku mojo niissäkin on. Oma mielipide siitä on, että puu vaan ikääntyessään soi paremmin, samaan ei tunnuta pääsevän pikakonsteilla. Omalta kohdalta tämä koskee akustista soundia, mutta monihan uskoo että se läpäisee myös elektroniikkavahvistuksen.
2. (Tämä kärjistäen:) Ennevvanhaan yleinen rakennustapa oli, että tehtiin niin hyvää kuin pystyttiin. Nykyään "täytetään joku normi/standardi". Ero on äärettömän suuri, ja se kiehtoo vanhoissa kamoissa.
 
(Pari lupasin, mutta laitetaan vielä yks:
3. Vahvistimien suhteen huippurakentajiksi tituleeratuista monen mielestä paras kitaravahvari ei synny valkkaamalla joka paikkaan paras komponentti. Ennevvanhaan tämäkin tuli automaattisesti; ei ollut niitä HiFi-high-end palikoita.)

Mielenkiintoisia näkökohtia.
 
73nd3r:Oma mielipide siitä on, että puu vaan ikääntyessään soi paremmin, samaan ei tunnuta pääsevän pikakonsteilla.
 
Oletko koskaan soittanut lämpökäsitellystä puusta kasattua kitaraa? Väitän että eroa ei huomaa.
 
2. (Tämä kärjistäen:) Ennevvanhaan yleinen rakennustapa oli, että tehtiin niin hyvää kuin pystyttiin. Nykyään "täytetään joku normi/standardi". Ero on äärettömän suuri, ja se kiehtoo vanhoissa kamoissa.
 
Tämäkin on vähän kyseenalaista. Eikö esim. Fenderilläkin tehty niin halvalla kuin pystyttiin? Sen takiahan niissä Fenderin vahvistimissakin käytettiin niitä auton kaiuttimia, alimitoitettuja muuntajia/virtalähdettä. Kitaroissakaan tuskin mitään puita valikoitiin vaan kaikesta tehtiin mistä voitiin.
 
Vahvistimien suhteen huippurakentajiksi tituleeratuista monen mielestä paras kitaravahvari ei synny valkkaamalla joka paikkaan paras komponentti. Ennevvanhaan tämäkin tuli automaattisesti; ei ollut niitä HiFi-high-end palikoita.)
 
Juurikin näin. Eihän monikaan käsintehtyjä putiikki vahvistimia rakentava paja käytä mitään käärmeöljyssä marinoituja HiFi-high-end palikoita vaan ihan hyvää perusrautaa ja palikkaa siellä on sisällä (Swart Bluetone, Bad Cat jne). Miten puoli vuosisataa vanha vintage vahvistin on edellä mainittuja parempi jos unohdetaan fiilis/Mojo aspekti? Väitän että ei ole..
 
Vintage kaman hintakin on kuulemma vähän laskusuunnassa. Ainakin kitaroiden kohdalla niistä ei rapakon takana saa enää kuten vaikkapa viisikin vuotta sitten. Pitäisi etsiä yksi mielenkiintoinen video netin syövereistä aiheesta, jotain kauppiasta haastateltiin.

mpekkanen: Soitinrakentaja J.Ala-kuha sanoi kyseisestä Fenderin kitarasta, että se on niin huono ettei sellaista olisi koskaan pitänyt tehdä. Tämä oli joskus 90-luvulla kun kävin hänen luonaan.
 
Mulla on tästä kyseisestä mallista vähän samat fiilikset kun hallulla eli jos ois tarvettaa niin ostaisin sujuvasti tolla hinnalla millä niitä nyt myydään. Oon tosin vaan yhtä yksilöä päässyt testaamaan, mutta ainakaan sen perusteella en noita moitteita ymmärrä.
 
Ehkä mulle on vaan sattunut tuuri etten oo vielä törmännyt yhteenkään huonoon 70-luvun fenkkuun tai gibsoniin. Omiinkin tuon aikakauden gibsoneihin olen erittäin tyytyväinen.
 
Otsikkoon liittyen on todettava, että kuten kamalistauksesta voi huomata niin mulla on sekä uusia että vähän vanhempia kitaroita ja kaikki on eri tavoin hyviä. Tykkään soitella kaikilla suurinpiirtein yhtä paljon, mutta sen oon huomannu että jostain syystä biisit syntyy usein vanhoilla kepeillä. Mun kohdalla se mojo tulee näin esiin.

Smoked: Mulla on tästä kyseisestä mallista vähän samat fiilikset kun hallulla eli jos ois tarvettaa niin ostaisin sujuvasti tolla hinnalla millä niitä nyt myydään. Oon tosin vaan yhtä yksilöä päässyt testaamaan, mutta ainakaan sen perusteella en noita moitteita ymmärrä.
 
Sitä en tosiaankaan tiedä miksi soitinrakentaja J.Ala-Kuhan mielestä tämä Fenderin 25-vuotismalli oli hänen mielestä todella huono.
Ainakin tuosta lakkauksesta hän ei pitänyt mitä monessa 70-luvun fenderissä oli, mutta sitä en tiedä ja usko muutenkaan että se olisi pelkästään syynä tuohon kommenttiin.
Hän kuitenkin tykkäsi tehdä niin Fender ja Gibson tyylisiä kitaroitakin. Mutta kyllä hän teki myös jonkinverran omia malleja ja sitten sellaisia hieman modernimpia, joissa oli monesti sekoitettu hyvällä maulla hieman uutta ja vanhaa. Hyviä soittimia hän rakenteli ja harmi kun mies ei ole enää täällä.
 
Itselle tuo kyseinen Fender ei toimi, koskapa siinä on tajuttoman paksu kaula jonka profiili ei ole minulle mieluinen. Sen lisäksi sen otelautakin on todella pyöreä. Taitaa radius olla 7.25 tai jotain.
Myöskään ulkonäöllisesti en ole koskaan tykännyt noista 70-luvun isolapaisista kitaroista, vaikka se ei soundiin ja soitettavuuteen niin vaikuttakkaan. Tai kyllä se sen verran vaikuttaa, että jos minä ostan hieman paremman stratocasterin niin kyllä se on pienemmällä lavalla koska tykkään myös sen ulkonäöstä enemmän. Uskon myös sellaiseen, että omaa silmää miellyttävä kitara osuu käteen useammin kuin sellainen jonka ulkonäöstä ei tykkää. Vaikka molemmissa kitaroissa olisi vaikka kaulan mitat muutoin aivan samat.
Tuon 25-vuotis mallin paino on myös aika kova ja niin näkyisi Kitarapajallakin molemmissa olevan paino yli 4 kiloa. Jotenkin ei vaan ole minun juttu tuo 70-luvun isolapainen strato ja ei tuo 25-vuotis malli ole itselle ainoa jota olen noista Fenderin tuon ajan kitaroista soittanut tai kokeillut.
 
Itse siis myönnän, että minulle kyllä vaikutta myös kitaran ulkoinenkin olemus. Jos kitara on mielestäni todella ruma tai ihan hirveän värinen, niin luultavasti en myöskään soita sillä ihan kauhean paljon. Tässä 25-vuotis Fenderissä kylläkin on puhtaasti syy tuossa kaulassa, joka ei vaan minulle ole sopiva.
 
Väittäisin kyllä, että aika monella on ihan sama juttu. Jos tykkää telecasterista ja inhoaa vaikka exploreria, niin eipä se paljoa auta vaikka sellaisen explorerin saisi halvalla jos sillä ei tykkää soittaa ja sen soundit eivät ehkä muutenkaan ole sitä mitä kitaralta hakee.
Sitten on tietysti eriasia jos tykkää kitaroita jobata/vaihdella ja myydä ihan huvikseen. Kukin tyylillään, mutta itse olen huomannut, että vaikka saisi jonkun kitaran todella edullisesti ja sillä ei itse soita-->Niin rahaa menee kuitenkin enemmän kun sen kitaran vaihtaa sellaiseen josta itse tykkää. Välirahaa joutuu kuitenkin maksamaan tai sitten tulee vaihdossa sellainen kitara+rahaa, että myös sen saaminen pois on ihan sama. Eli rahaa menee taas, että sen saa vaihdettua itselle sellaiseen jota tulee soitettua.
Jokuhan voi tykätä siitäkin kun kitaroita, mahdollisesti erilaisia, on paljon. Itselleni on kuitenkin jo kertynyt ihan tarpeeksi soittimia ja varsinkin sähkökitaroita on jo muutenkin liikaa.

mpekkanen: Sitä en tosiaankaan tiedä miksi soitinrakentaja J.Ala-Kuhan mielestä tämä Fenderin 25-vuotismalli oli hänen mielestä todella huono.
Ainakin tuosta lakkauksesta hän ei pitänyt mitä monessa 70-luvun fenderissä oli, mutta sitä en tiedä ja usko muutenkaan että se olisi pelkästään syynä tuohon kommenttiin.
Hän kuitenkin tykkäsi tehdä niin Fender ja Gibson tyylisiä kitaroitakin. Mutta kyllä hän teki myös jonkinverran omia malleja ja sitten sellaisia hieman modernimpia, joissa oli monesti sekoitettu hyvällä maulla hieman uutta ja vanhaa. Hyviä soittimia hän rakenteli ja harmi kun mies ei ole enää täällä.
 
......................
 
No ainahan putiikkivalmistajat haukkuu isoja valmistajia. Kuuntelet vaikka hetkenaikaa näiden nykyisten kommentteja niin aika äkkiä sellaista isompaa ja pienempää kiveä alkaa lentää samalla kun tietenkin niissä omissa tuotoksissa ne kaikki huonot puolet on korjattu tai tehty paremmin. Itse suhtaudun hiukan skeptisesti soitinrakentajien kritiikkiin, mutta ongelma on tietenkin siinä, että he tietävät varsin paljon soittimista ja niiden rakentamisesta, mutta toisaalta heillä on intressi dumata isoja valmistajia. Ehkä neutraalimpia kommentteja saa soitinkorjaajilta, jotka eivät itse valmista soittimia.
 
Toisaalta niissä seitkytluvun lopun fendereissä kai oli ihan oikeasti viallisia soittimia päässyt myyntiin asti joten se huono maine on osittain ansaittuakin. Sitäpaitsi jos sulla on huonoja kokemuksa niistä, niin sehän on ihan kiistaton tosiasia eihän minun hyvät kokemukset tee sinun huonoja kokemuksia tyhjäksi vaan meidän kokemukset täydentävät toisiaan. Täytyy vaan muistaa, että Fender on aina tehnyt kitaroita mahdollisimman halvalla ja jollain automaalilla ne kuuskytluvun kepitkin lakattiin etc.
 
Omat kokemukset on tärkeitä ja itse en ole koskaan niihin virheellisiin yksilöihin törmännyt, niin en osaa pitää niitä huonoina vaan lähinnä ihmettelen miksi niitä niin paljon joka käänteessä dumataan. Toisaalta jos kaheksankytluvun alussa laittoi pienen omaisuuden kiinni Fenderiin ja se sitten olikin ihan paska, niin varmasti otti päähän eikä sitä kokemusta ole helppo tehdä tyhjäksi.

hallu: No ainahan putiikkivalmistajat haukkuu isoja valmistajia. Kuuntelet vaikka hetkenaikaa näiden nykyisten kommentteja niin aika äkkiä sellaista isompaa ja pienempää kiveä alkaa lentää samalla kun tietenkin niissä omissa tuotoksissa ne kaikki huonot puolet on korjattu tai tehty paremmin. Itse suhtaudun hiukan skeptisesti soitinrakentajien kritiikkiin, mutta ongelma on tietenkin siinä, että he tietävät varsin paljon soittimista ja niiden rakentamisesta, mutta toisaalta heillä on intressi dumata isoja valmistajia. Ehkä neutraalimpia kommentteja saa soitinkorjaajilta, jotka eivät itse valmista soittimia.
 
Toisaalta niissä seitkytluvun lopun fendereissä kai oli ihan oikeasti viallisia soittimia päässyt myyntiin asti joten se huono maine on osittain ansaittuakin. Sitäpaitsi jos sulla on huonoja kokemuksa niistä, niin sehän on ihan kiistaton tosiasia eihän minun hyvät kokemukset tee sinun huonoja kokemuksia tyhjäksi vaan meidän kokemukset täydentävät toisiaan. Täytyy vaan muistaa, että Fender on aina tehnyt kitaroita mahdollisimman halvalla ja jollain automaalilla ne kuuskytluvun kepitkin lakattiin etc.
 
Omat kokemukset on tärkeitä ja itse en ole koskaan niihin virheellisiin yksilöihin törmännyt, niin en osaa pitää niitä huonoina vaan lähinnä ihmettelen miksi niitä niin paljon joka käänteessä dumataan. Toisaalta jos kaheksankytluvun alussa laittoi pienen omaisuuden kiinni Fenderiin ja se sitten olikin ihan paska, niin varmasti otti päähän eikä sitä kokemusta ole helppo tehdä tyhjäksi.
 
Jussihan on jo kuollut. Hän kuitenkin korjasi myös kaikenlaisia kitaroita. Minultakin muutamia ja rakensikin myös.
Yleensä kaikki soitinrakentajat tekevät myös niiden omien kitaroidensa lisäksi näitä korjauksia asiakkaiden soittimiin. Voi olla, että Ruokangas ei ehkä enää kerkeä tekemään muita kuin omia töitään, ainakaan kovin paljoa. On hänkin kuitenkin ainakin joskus niitä tehnyt, omien sanojensa mukaan. Siksipä monella soitinrakentajalla saattaa olla paljonkin ihan rahan arvoista tietoa jos ajattelee soittajan näkövinkkelistä asiaa. He ovat korjanneet monenlaisia soittimia ja on varmasti tiedossa tietynlaisten soittimien erilaiset tyyppiviat.
Aika monen soitinrakentajan kanssa olen jutellut ja kaikki ovat yleensä kertoneet ihan samaa. Siis, että suurin osa työstä ja tulevasta rahasta tulee kitaroiden huollosta, nauhojen vaihdosta/hionnasta ja kitaroiden pienistä customoinneista. Voihan olla, että nykyään on muutamilla rakentajilla tilanne toisenlainen?
 
En tiedä sitten mistä löytyy sellaisia kitarakorjaajia jotka tekevät vain ja ainoastaan korjaustöitä?
Sellaisia jotka todella osaavat hommansa ja heillä on tietoa ja taitoa erilaisista kitaroista vuosikymmenten takaa?
 
J.Ala-Kuhalla oli itsellä melkoinen kitarakokoelma ja en nyt tarkoita pelkästään hänen omia kitaroitaan. Hänellä kun teetätti töitä, niin nän neuvoi minua useasti monissakin asioissa ja ne ratkaisut olivat minulle edullisempia. Hänen neuvonsa ja tietonsa kitaroista säästi minulta rahaa.
Jussi ei myöskään haukkunut kaikkia Fendereitä tai Gibsoneita, ettei hän ollut "myymässä" jotain omaa juttuaan. Suorasanainen ja mukava mies, oli hän.
Jussi ainakin tykkäsi soittimista, niiden rakentamisesta ja soittajista. Ei hän sitä tehnyt pelkästään bisnesmielessä.
 
Myöskin väitän, että koko soitinrakennusala on sellainen, että soittimista pitää todella tykätä ja siitä tuleva raha ei ole kyllä se miksi siihen hommaan kannattaa lähteä. Varmasti tienaa helpommallakin, mutta joillakin vaan saattaa olla kutsumus ja intohimo tehdä kitaroita ja muitakin soittimia.

mpekkanen: Jussihan on jo kuollut. Hän kuitenkin korjasi myös kaikenlaisia kitaroita. Minultakin muutamia ja rakensikin myös.
Yleensä kaikki soitinrakentajat tekevät myös niiden omien kitaroidensa lisäksi näitä korjauksia asiakkaiden soittimiin. Voi olla, että Ruokangas ei ehkä enää kerkeä tekemään muita kuin omia töitään, ainakaan kovin paljoa. On hänkin kuitenkin ainakin joskus niitä tehnyt, omien sanojensa mukaan. Siksipä monella soitinrakentajalla saattaa olla paljonkin ihan rahan arvoista tietoa jos ajattelee soittajan näkövinkkelistä asiaa. He ovat korjanneet monenlaisia soittimia ja on varmasti tiedossa tietynlaisten soittimien erilaiset tyyppiviat.
Aika monen soitinrakentajan kanssa olen jutellut ja kaikki ovat yleensä kertoneet ihan samaa. Siis, että suurin osa työstä ja tulevasta rahasta tulee kitaroiden huollosta, nauhojen vaihdosta/hionnasta ja kitaroiden pienistä customoinneista. Voihan olla, että nykyään on muutamilla rakentajilla tilanne toisenlainen?
 
En tiedä sitten mistä löytyy sellaisia kitarakorjaajia jotka tekevät vain ja ainoastaan korjaustöitä?
Sellaisia jotka todella osaavat hommansa ja heillä on tietoa ja taitoa erilaisista kitaroista vuosikymmenten takaa?
 
J.Ala-Kuhalla oli itsellä melkoinen kitarakokoelma ja en nyt tarkoita pelkästään hänen omia kitaroitaan. Hänellä kun teetätti töitä, niin nän neuvoi minua useasti monissakin asioissa ja ne ratkaisut olivat minulle edullisempia. Hänen neuvonsa ja tietonsa kitaroista säästi minulta rahaa.
Jussi ei myöskään haukkunut kaikkia Fendereitä tai Gibsoneita, ettei hän ollut "myymässä" jotain omaa juttuaan. Suorasanainen ja mukava mies, oli hän.
Jussi ainakin tykkäsi soittimista, niiden rakentamisesta ja soittajista. Ei hän sitä tehnyt pelkästään bisnesmielessä.
 
Myöskin väitän, että koko soitinrakennusala on sellainen, että soittimista pitää todella tykätä ja siitä tuleva raha ei ole kyllä se miksi siihen hommaan kannattaa lähteä. Varmasti tienaa helpommallakin, mutta joillakin vaan saattaa olla kutsumus ja intohimo tehdä kitaroita ja muitakin soittimia.
 
En minä halua panetella Jussia enkä ketään muutakaan, mutta etenkin Ala-Kuha on niin tunnustettu ja legendaarinen henkilö ettei ole mitään syytä meikäläisen ainakaan rääppiä hänen sanomisiaan varsinkaan kun vaikutatte tunteneen toisenne hyvin ja tiedä vaikka hän olisi ollut ystäväsi joten rauha hänen sielulleen ja en mitenkään yritä vääntää mitään asiaa muuksi. Kunhan vain yleisenä toteamuksena halusin tuoda esille sen näkökohdan että putiikkivalmistajilla on myös muita kuin pyyteettömiä intressejä ja jokainen joutuu sen asian arvioimaan itse miten kenenkään sanomisiin suhtautuu.
 
Itse pyrin arvioimaan ja tulkitsemaan vain omia kokemuksiani ja havaintojani enkä halua talloa kenenkään varpaille. Kuten aikaisemmin totesin niin sinulla ja minulla voi olla täysin päinvastainen käsitys jostakin asiasta ilman että kumpikaan on väärässä ihan vain siksi että olemme havainnoineet eri asioita. Se minkä takia aina tartun näihin seitkytluvun lopun stratojen mollaamisiin johtuu lähinnä siitä, että jos joku väittää että ne kaikki oli huonoja, ei yksinkertaisesti ole totta koska minä olen nähnyt muutaman sen ajan straton jotka todellakaan eivät olleet huonoja => ne siis eivät voineet olla kaikki huonoja.... juunou.

Timo JM: Onkohan noi kosketinsoittajat fiksumpaa porukkaa, kun monet vanhemmat synat on ihan järkevissä hinnoissa?
 
Ootko katsellut mitä Yamahan CS-80 maksaa?