Kitarat: kitarakamat ›

mpekkanen: Tämä on täysin ohi oikeasta aiheesta.
 
Väittääkö joku tosiaan, että kitaran malli, rakenne tai sen muoto sekä väri ei vaikuta yhtään mitenkään siihen ostopäätökseen? Ettei soittimen ulkonäkö vaikuta?
 
Aika harvoin näkee esim. blues/jazz tapahtumissa Jacksonin V, RR tyylisiä kitaroita tai B.C. Richin malleja.
Myöskin metallifestareilla ei niinkään paljoa soiteta Rickenbackerin kitaroilla(bassoilla kylläkin) tai Gretsch:in Bigsbykampisilla soittimilla. Nämä molemmat varmaan johtuu siitä, että tietynlaiset kitarat soundaavat paremmilta johonkin toiseen musaan kuin taas johonkin toiseen.
En usko, että tässä on kovinkaan paljoa erimielisyyksiä soittajien välillä.

Ainakin meikäläisen kokemuksen perusteella nimenomaan kitaran malli ja rakenne vaikuttaa erittäin paljon soundiin, kuten myös mikit.
 
Puulaatujen merkitystä en osaa oikein arvioida vielä kunnolla, kun kaikki kitarani ovat erityyppisiä.
 
Kaikki kitarani soivat hyvin ja kuulostavat omaan korvaani hyväsoundisilta, mutta kaikki samalla soudaavat myös hyvin erilaisilta, siis jos liitän samaan vahvistimeen ja en muuta vahvistimen säätöjä.
 
Tällä hetkellä bändimme sointiin sopii parhaiten kitaroistani halvin ja huonoiten viimeistelty kitara (tuunattu GS2.0), joten vedän bändissä sillä. Välillä kokeilen treeneissä jotakin toista kitaraa, mutta palaan kuitenkin seuraavissa treeneissä sitten siihen ykköskitaraan. Kalliihko Dusenbergin sähköakustinen sopisi pariin biisiin hitusen paremmin kuin tuo ykköskitara, mutta muissa biiseissä se ei sitten toimi niin hyvin. Ja esim. JP6 on hiton hyvä soittaa ja on varmaan ergonomisin kaikista, mutta ei taida kuitenkaan soundata niin sopivalta meidän bändiimme kuin se ykköskitarani, joka on soundiltaan ja mojoltaan enemmän "rock" kuin "proge-metal". Ykköskitaran runko on brasilian seetriä, ehkä se on osa toimivaa yhtälöä? En todellakaan tiedä.
 
Kaipa se on todellakin *kokonaisuus* joka ratkaisee, siis malli/rakenne, kuinka hyvin osat on yhdistetty toisiinsa, kaulan rakenne ja puut, kaulaliitos, mikit ja ehkä hieman myös rungon puumateriaali.

hallu: Aika harva meistä myöntää ostavansa kitaran ulkonäön perusteella
 
Oha se ny ihan vitun tärkee asia. Sen takia mä esim. teetin itelleni Les Paulin, että se ois reteemmän näkönen ku naapurilla. Lisäks toki hyvä rakentaja, suomalainen käsityö, hyvät materiaalit ja laatuosat siihen päälle.

Juzpe: Oha se ny ihan vitun tärkee asia. Sen takia mä esim. teetin itelleni Les Paulin, että se ois reteemmän näkönen ku naapurilla. Lisäks toki hyvä rakentaja, suomalainen käsityö, hyvät materiaalit ja laatuosat siihen päälle.
 
Itselläni meinasi viime viikonlopulla jäädä hyvä telecaster ostamatta sen vuoksi, että väri oli hieman vääränlainen mun mielikuvaani unelmien telestä.

sustain65:. .Kaipa se on todellakin *kokonaisuus* joka ratkaisee, siis malli/rakenne, kuinka hyvin osat on yhdistetty toisiinsa, kaulan rakenne ja puut, kaulaliitos, mikit ja ehkä hieman myös rungon puumateriaali.
 
Näin itsekkin näkisin tämän.
 
Tuohon bändisoundiinhan vaikuttaa myös niiden omien kitaroiden ja vahvareiden lisäksi muutkin asiat. Jokin soitin joka toimii kotona ja studiossa todella hyvin voi olla sitten bändin kanssa hieman toisenlainen.
Bändin soundiin kun vaikuttaa tila missä soitetaan, volume ja muiden soittajien soundit, esim.
 
Monesti myös yksin kun soittaa kitaraa hieman maltillisemmilla volumeilla on se hyvä soundi erilainen kuin bändin kanssa. Tässä kyllä vaikutta se käytetty vahvistinkin todella paljon.
Monesti isommilla äänenpaineella kun vedetään, niin kitarasoundi on enemmän keskiääni ja ylä-äänivoittoisempi kuin pienemmillä volumeilla ja mahdollisesti yksin soitettuna. bassohan hoitaa silloin niitä alapään taajuuksia. Tosin musatyylit voi poiketa hieman toisistaan, että en tiedä sopiiko tämä ihan kaikkeen. Pääsääntöisesti kumminkin kun olen joskus soittanut erilaisissa bändeissä ja miksannut monenkinlaisia bändejä, niin tällaisen olen laittanut merkille.
 
On tästä jo vuosia aikaa, että en tiedä onko sitten musatyylit ja haetut soundit enää kaikki ihan samanlaisia. Ehkä ihan kaikki ei ole kuitenkaan niin paljoa muuttunut.

Seba: Tuskin, mutta kivahan se on luulla niin :)
 
Ostin hiljattain 900€ kitaran ja testasin soittaa myös 2699€ kitaraa (jackson soloist) (Helsingin Dlx). Puhtaalla kanavalla soittaessa ero oli huomattava, mutta bändisoitossa särösoundilla parin muun instrumentin kanssa voi olla eri tilanne.

Ilman muuta kannattaa kokeilla sitä kakkos- ja kolmoskitaraakin jospa se toimisikin jossain kombossa paremmin.
 
Soolosaundista ei pysty välttämättä päättelemään, miten se leikkaa läpi bändimiksauksessa.
 
Edellyttäen tietysti että ne edullisemmat kitarat mitä on tullut hankittua ovat luotettavia ja mukavia soittaa.
 
Ei edullinen kitara ole ainakaan soinniltaan minusta yleensäkään sen huonompi kuin kallis kitara. Se voi olla erilainen, mutta ei välttämättä huonompi.
 
Sijoittamalla paljon rahaa sähkökitaraan saa loppujen lopuksi etuja vain marginaalisesti. Ja ihan niin kuin tässä on todettu, "paremmat puut" kuuluvat hyvinkin ostotilanteessa ja kotisoittelussa, mutta mitä pidemmälle mennään sitä varsinaista käyttötilannetta ja -tarkoitusta, niin erot pienenevät.

hallu: Aika harva meistä myöntää ostavansa kitaran ulkonäön perusteella ...
 
Kyllä minä voin myöntää ulkonäön vaikuttavan ihan helkutisti. Sehän on ensimmäinen asia mihin huomio kiinnittyy / herättää huomion.
Voin itse kyllä helposti joustaa siitä mikä merkki lavassa lukee, mutta muuten toistan aiempaa kirjoittamaani; yksilön hyvä soittotuntuma ja hyvä soundi tärkeintä ja eipä haittaa ollenkaan että näyttää hyvältä. Todennetaan bändisoitossa, ei kotona.
 
Tiedeyhteisö on yleisesti sitä mieltä että kaikista maailman asioista 50% on sitä miltä asiat näyttää ja varmasti tuo sama vaikuttaa kitaristeillakin kullakin oman mieltymyksensä mukaan. Näin itse uskon, myöntää sen tai ei myönnä.

Kalliimpia ja halvempia kitaroita vertaillessa kannattaa muistaa, että usein ei ole tarkoituskaan, että se kitara olisi sinänsä jotenkin absoluuttisesti parempi, vaan lisähinta tulee puhtaasti ulkomusiikillisista asioista, kuten koristeluista, bling blingistä, harvinaisista puista (ei välttämättä paremmista, vaan harvinaisemmista), loimukansista ym...
 
Eli ei ole edes tarkoitus, että se kitara tuuttaa kaapista ulos "parempaa" soundia, vaan että se näyttää lavalla hienommalta. Ja on yksilöllinen ja omien speksien mukainen...
 
iec: Komppia tälle. Onhan se kitaran ulkonäkö tärkeä. Pakko se on myöntää. Eli kyllä ne puumateriaalit ja värit yms yms on ihan olennaisia asioita. Väitän siis päinvastaista jäsen hallun kommenttiin, eli luulenpa että suurimmalle osalle kitaristeista kitaran ulkonäkö on tärkeä. Tämä on minun mielipide, eikä perustu mihinkään tutkimuksiin :D
 
-iec
 
Samaa mieltä. Ihan sama, kuinka hyvä kitara on, jos se ei miellytä silmää, niin ostamatta jää. Toki pelkkä ulkonäkökään ei riitä, vaan molempien pitää olla kohdillaan - sekä ulkonäön että ominaisuuksien...

Laulava Kylätohtori: Kalliimpia ja halvempia kitaroita vertaillessa kannattaa muistaa, että usein ei ole tarkoituskaan, että se kitara olisi sinänsä jotenkin absoluuttisesti parempi, vaan lisähinta tulee puhtaasti ulkomusiikillisista asioista, kuten koristeluista, bling blingistä, harvinaisista puista (ei välttämättä paremmista, vaan harvinaisemmista), loimukansista ym...
 
Eli ei ole edes tarkoitus, että se kitara tuuttaa kaapista ulos "parempaa" soundia, vaan että se näyttää lavalla hienommalta. Ja on yksilöllinen ja omien speksien mukainen...
 
Mittatilauskitara on toki asia erikseen. Totta kai joutuu maksamaan siitä että kitarassa on juuri ominaisuudet jotka itseä kiinnostavat.

GiovanniDiRondo: Mittatilauskitara on toki asia erikseen. Totta kai joutuu maksamaan siitä että kitarassa on juuri ominaisuudet jotka itseä kiinnostavat.
 
Mutta eikös ne kannet ym. vaikuta ihan 'tavallistenkin' kitaroiden hintoihin. Eli superloimukansi saattaa olla huomattavasti kalliimpi kuin plain top. Eihän silloin ole varsinaisesti tarkoituskaan, että kalliimpi kitara on parempi, vaan että siinä on erilainen kansi.

Eihän hallu ymmärtääkseni väittänyt etteikö ulkonäöllä olisi merkitystä, vaan että soittimen ulkonäön merkitystä ei välttämättä heti myönnetä.

Joo, iteki oon myymässä helvetin hyvin soivaa käsityönä mulle tehtyä kitaraa, mutta kun sen muoto on Jackson Kelly niin ei se enää sovi kaljuuntuvalle humppahipille... :( Kotimainen laadukas käsityö on parasta, on nääs hintalaatu kohdallaan. Pitäs tienata vähän lisää ni pääsis valkkailemaan puita vaikka kumivasaran kanssa mestarin hyllystä. "Tossa on kiva oksa, mulle tää!"

GiovanniDiRondo: Ilman muuta kannattaa kokeilla sitä kakkos- ja kolmoskitaraakin jospa se toimisikin jossain kombossa paremmin.
 
Soolosaundista ei pysty välttämättä päättelemään, miten se leikkaa läpi bändimiksauksessa.
 
Edellyttäen tietysti että ne edullisemmat kitarat mitä on tullut hankittua ovat luotettavia ja mukavia soittaa.
 
Ei edullinen kitara ole ainakaan soinniltaan minusta yleensäkään sen huonompi kuin kallis kitara. Se voi olla erilainen, mutta ei välttämättä huonompi.
 
Sijoittamalla paljon rahaa sähkökitaraan saa loppujen lopuksi etuja vain marginaalisesti. Ja ihan niin kuin tässä on todettu, "paremmat puut" kuuluvat hyvinkin ostotilanteessa ja kotisoittelussa, mutta mitä pidemmälle mennään sitä varsinaista käyttötilannetta ja -tarkoitusta, niin erot pienenevät.
 
Näinhän tämä menee.
 
Kuitenkin tuntuu siltä, että kun tätä palstaa lukee niin monikaan ei varmaan soita bändissä.
 
Kun bändissä joku vaihtaa kitaraa ja vahvistinta+kaappeja ja mahdollisesti efektejä koko ajan, niin ne kaikki vaikuttavat myös niiden muidenkin soittajien soittokamojen soundeihin.
On tietysti jotain progejuttuja joihin sopii monenkinlaiset efektit, mutta ihan kaikkeen musaan ne ei toimi.
 
Itseltäni on lähtenyt aikoinaan myyntiin ja vaihtoon todella paljon hyviä kitaroita ja vahvareitakin kun ne eivät vaan ole soundanneet silloisen bändin kanssa hyvälle. Joistain muista vehkeistä olen saanut helpommalla paremman soundin. Joku kitara on saattanut maksaa todella paljon ja kuulostaa kotona erittäin hyvältä, mutta bändin kanssa en ole sitä sitten saanut kunnolla toimimaan vaikka on tehnyt vaikka minkälaisia ruuvauksia vahvariin ja kokeillut erilaisia purkkeja kitaran ja vahvarin väliin.
Varsinkin kun jossain liikkeessä kokeilee kitaraa tai vahvistinta, niin siitä soundista on lähes mahdoton päätellä onko se vielä bänditoiminnassa oikeasti todella hyvä.
 
Tämäkin tuntuu/näyttää joskus unohtuvan, että jos soittaa sellaisten kavereiden kanssa joilla kamat vaihtuu koko ajan niin sen bändin ns. omasoundi on todella vaikea löytää ja pitää sellaisena jos siihen tulee koko ajan lisää muuttujia. Ei varmaan kukaan halua, että bändi kuulostaa huonommalta ja kamat maksavat siltikin enemmän kuin ennen. Tämä voi olla kuitenkin täysin mahdollista, koska jo yhden soittajan tekemä vahvistimen vaihto voi tehdä muiden soundin huonommaksi.
 
Asian voi tietysti ajatella niinkin, että jos bändissä on vaikka basisti ja toinen kitaristi sellaisia, että ne soittavat kamoilla josta ei lähde hyvä soundi niin ei sitä kokonaisuutta pelasta vaikka niihin omiin kamoihin satsaisi ihan mitä tahansa.
 
Suuremmalla volumella ja isommilla säröillä nämä kaikki ongelmat vielä kasvavat. Joskus voi myös olla treenikämppäkin akustisesti niin huono, ettei siihen tilaan saa oikein rahalla eikä millään hommattua sellaisia kitaroita ja vahvareita että soitto kuulostaisi oikeasti hyvältä.
 
Siinä ei silloin hyvätkään puut+muut hyvät osat ja kalliilla kasattu custom kitara välttämättä auta. Näinkin voi joskus olla.

heviäijä: Ostin hiljattain 900€ kitaran ja testasin soittaa myös 2699€ kitaraa (jackson soloist) (Helsingin Dlx). Puhtaalla kanavalla soittaessa ero oli huomattava, mutta bändisoitossa särösoundilla parin muun instrumentin kanssa voi olla eri tilanne.
 
Ja näissä kitaroissahan oli varmasti eri mikit, eikös?

Laulava Kylätohtori: Mutta eikös ne kannet ym. vaikuta ihan 'tavallistenkin' kitaroiden hintoihin. Eli superloimukansi saattaa olla huomattavasti kalliimpi kuin plain top. Eihän silloin ole varsinaisesti tarkoituskaan, että kalliimpi kitara on parempi, vaan että siinä on erilainen kansi.
 
Joo varmaankin on. Seurasin sun ajatuskulkua varmaan väärin.

heviäijä: Ostin hiljattain 900€ kitaran ja testasin soittaa myös 2699€ kitaraa (jackson soloist) (Helsingin Dlx). Puhtaalla kanavalla soittaessa ero oli huomattava, mutta bändisoitossa särösoundilla parin muun instrumentin kanssa voi olla eri tilanne.
 
Väitän että varmuudella et tunnista saundin perusteella 500 ja 5000 kitaran eroa jotta kumpi on "laadukkaampi".
Arvailla voi toki, mutta asialliset mikit parin satkun kitaraan, hyvä vahvistinkalusto ja kunnon soittaja, niin sokkona kuset hunajaa vaikka olisi mikä bentoni kitarana, etkä sitä erota halvaksi.

Ruutukunkku: Ja näissä kitaroissahan oli varmasti eri mikit, eikös?
 
Samat duncanin passiivi humpparit oli. Eron huomasi puhtaalla kanavalla ja akustisesti soittaessa. Molemmissa oli vaahtera neck-thru kaula ja leppä runko. Kalliimmassa tosin oli floikka kun siinä rhoadsissa jonka ostin on String-thru. En sitten tiedä kun jonkun lähteen mukaan rhoadsissa on vähemmän puuta kuin superstratossa(jackson) että vaikuttaako tämä sointiin.

mpekkanen:
Itseltäni on lähtenyt aikoinaan myyntiin ja vaihtoon todella paljon hyviä kitaroita ja vahvareitakin kun ne eivät vaan ole soundanneet silloisen bändin kanssa hyvälle. Joistain muista vehkeistä olen saanut helpommalla paremman soundin. Joku kitara on saattanut maksaa todella paljon ja kuulostaa kotona erittäin hyvältä, mutta bändin kanssa en ole sitä sitten saanut kunnolla toimimaan vaikka on tehnyt vaikka minkälaisia ruuvauksia vahvariin ja kokeillut erilaisia purkkeja kitaran ja vahvarin väliin.
Varsinkin kun jossain liikkeessä kokeilee kitaraa tai vahvistinta, niin siitä soundista on lähes mahdoton päätellä onko se vielä bänditoiminnassa oikeasti todella hyvä.
 
Tämäkin tuntuu/näyttää joskus unohtuvan, että jos soittaa sellaisten kavereiden kanssa joilla kamat vaihtuu koko ajan niin sen bändin ns. omasoundi on todella vaikea löytää ja pitää sellaisena jos siihen tulee koko ajan lisää muuttujia. Ei varmaan kukaan halua, että bändi kuulostaa huonommalta ja kamat maksavat siltikin enemmän kuin ennen. Tämä voi olla kuitenkin täysin mahdollista, koska jo yhden soittajan tekemä vahvistimen vaihto voi tehdä muiden soundin huonommaksi.
 
Asian voi tietysti ajatella niinkin, että jos bändissä on vaikka basisti ja toinen kitaristi sellaisia, että ne soittavat kamoilla josta ei lähde hyvä soundi niin ei sitä kokonaisuutta pelasta vaikka niihin omiin kamoihin satsaisi ihan mitä tahansa.
 
Suuremmalla volumella ja isommilla säröillä nämä kaikki ongelmat vielä kasvavat. Joskus voi myös olla treenikämppäkin akustisesti niin huono, ettei siihen tilaan saa oikein rahalla eikä millään hommattua sellaisia kitaroita ja vahvareita että soitto kuulostaisi oikeasti hyvältä.
 
Siinä ei silloin hyvätkään puut+muut hyvät osat ja kalliilla kasattu custom kitara välttämättä auta. Näinkin voi joskus olla.
 
Juuri noin asiat tuntuvat olevan. Kitara ja vahvistin voivat soida hyvän kuuloisesti erikseen, mutta bändikonteksissa asia muuttuu. Erikseen kotisoitossa kaikki kitarani soivat hyvin omaan korvaani, ollen kyllä kaikki erilaisia soundiltaan. Mutta sitten omassa bändissä se yksi tietty kitara toimii parhaiten. Ja asia on varmasti hyvin riippuvainen toisen kitaristin soundista, joka on varsin mainio, mutta erilainen kuin minulla. Ja kai siinä vaikuttaa basisti ja rumpalikin kamoineen myös, unohtamatta biisimateriaalia joka myös on mukana sopassa.
 
Itse odotan päivää jolloin tajuan, että miten tuossa kokonaisuudessa on merkitystä sillä onko kitarani runko saarnia vai mahonkia. Ei riitä ymmärrys vielä siihen.

mpekkanen: Taipaapa olla Hendrixin Red House soitettu Flying V kitaralla ja itsellänikin on niitä ollut ja on edelleenkin. Kyllä niillä on kuitenkin bluesia tullut soitettua lähinnä ja hyviä kitaroita siihen.
Eipä muuten tuolloin 50-luvun lopussa jolloin Flying V, Explorer ja Moderne tehtiin ensimmäisen kerran ollut edes mitään heavy-musiikkia.
 

 
Kyllähän toi mielikuva, ettei bluesia voi uskottavasti soittaa Flying V:llä on peräisin jostain myöhemmiltä ajoilta kuin milloin Albert King, Jimi Hendrix tai Lonnie Mack niillä bluesia soitti. Jos Flying V sai joskus 70-80-luvuilla hevikitaran maineen niin ei se poista sitä toisiaa, että bluesiin se sopii ihan siinä missä Les Paulkin, jonka nämän em. herrat osoitti jo 20 vuotta ennen tätä leimautumista heavykirveeksi.