Kitarat: kitarakamat ›

Foxille plussaa tietoiskusta ja vaivannäöstä.

No jos ihan perusasioista lähdetään niin puiden tai minkä tahansa kitaran osan soundi tarkoittaa sitä millä taajuusalueilla ja kuinka paljon ko. asia vaimentaa kitarankielen värähtelyä. Kitarassahan ei ole mitään mikä vahvistaisi värähtelyä vaan kaikki vaimentaa sitä toisilla taajuusalueilla enemmän kuin toisilla.

PIM: No jos ihan perusasioista lähdetään niin puiden tai minkä tahansa kitaran osan soundi tarkoittaa sitä millä taajuusalueilla ja kuinka paljon ko. asia vaimentaa kitarankielen värähtelyä. Kitarassahan ei ole mitään mikä vahvistaisi värähtelyä vaan kaikki vaimentaa sitä toisilla taajuusalueilla enemmän kuin toisilla.
 
Tässä uskon, että vaikutusta on enemmän itse sillä kyseessä olevalla puupalalla, eikä niinkään puulajilla. Vaikka voihan se olla, että joillakin puulajeilla on keskimäärin jotain tiettyjä ominaisuuksia perustuen puulajien keskimääräisiin ominaisuuksiin. Mutta se, että esim. lepällä saavutettaisiin jokin tietty ominaissoundi, joka on kaikissa lepissä ja johon muilla puulajeilla ei voi päästä, kuulostaa kyllä aika oudolta...
 
varpio: En minäkään. Lasketaanko saundiksi vaikka se, että vaahteraotelauta tuntuu erilaiselta kuin ruusupuinen, jolloin sitä saattaa tulla soittaneeksi eri tavalla, ja silloin lopputuloskin kuulostaa hiukan erilaiselta? Jos on näin, niin itse sanoisin että tykkään vaahteraotelaudan "saundista" enemmän. Vaikka toisaalta ei minusta vaahteraotelaudalla mitään niin ihmeellistä ominaissaundia ole, etteikö vastaavaa saisi aikaan ruusupuulaudallakin, joskin voi joutua soittamaan jotenkin hieman eri tavalla. Vaahtera on vaan yleisesti minulle mukavampi ja sillä saan mielestäni haluamani saundin luontevammin.
 
Sitten toki tähän vaikuttaa vielä se että vaahteralaudan päällä on perinteisesti lakka, ja vielä erilaisia lakkoja jotka eivät kaikki tunnu yhtä hyvältä tai samanlaiselta. Ja vielä että vaahteraotelauta on kivemman näköinen, jolloin on mukavammalla päällä sitä soittaessa, ja taas saundi paranee joko omissa henkilökohtaisissa silmissä, korvissa, sormissa tai pään sisällä. Silloinpa sen itse puun osuutta saundista onkin melko haastavahkoa saada selville.
 
Varmaan jotain tällaista. Olen itsekin aina ihmetellyt sitä, miten joku voi pelkästään kitaraa soittamalla sanoa, että tämä osa soundista johtuu X:stä ja tämä Y:stä. Tuosta otelautamateriaalien ominaissoundeista oli joskus joku vääntökin aikoja sitten. Itse tykkään enemmän rupun tuntumasta, mutta enpä ole huomannut rupuotelautaisissa kitaroissa mitään yhtenäistä ominaissoundia, joka toistuisi kaikissa rupuotelautaisissa kitaroissa. Samoin kyllä se oma soundi löytyy otelautamateriaalista riippumatta, joten en näe mahdolliseksi, että oma soundi vaatisi jonkun tietyn materiaalin. Toki tuntumassa on eroja, joten ehkä se mielletään juuri soundieroksi, että homma vaan toimii itsellä parhaiten tietyllä materiaalilla...

Varmaan jos tutkitaan kunnolla useita leppäpaloja, mahonkia(jota on jo lajikkeenakin useita) ja monia muita puulajeja, niin varmaan niistä jotain pientä löytyy joka saattaa yhdistää niiden ominaissoundia.
huonommissakin ja paremmissa lepässä(esim.) on varmaan keskimäärin joitain taajuuksia joita ne saattavat ilmoille enemmän kuin keskimäärin vaikka mahonki. Jotta tällainen tutkimus olisi edes jotenkin järkevä, niin siihen tutkimukseen pitäisi valita todella paljon puuta. Myös sellaista jonka tietää jo valittaessa huonoksi soitinrakennuspuuksi.
 
Tämä on taas sellaista, että mistä löytyy se keskimääräinen. Kun tehdään vaikka Suomessa tilastotiedettä, niin jos ihmisiltä kysytään useampia kuin muutamaa kysymystä heidän elämästään ja kulutustottumuksista ja monesta muustakin...on käytännössä tulos sellainen ettei sellaista keskiverto-ihmistä ole olemassakaan.
Joka syö tietyntyylisesti, katsoo telkkaria tietyn verran, kuluttaa rahaa erilaisiin asioihin tietyn verran jne.
 
Näin luulisin olevan puissakin. Kyllä niistä voidaan toki jotain mitata, mutta mistä sellainen keskiverto palikka sitten löytyy...
Taitaapa lopputulokseen vaikuttaa myös se millainen soitin siitä tehdään ja kuka sen tekee. Mikit ja muut osat vielä samaan soppaan.

Mulla oli leppärunkoinen telerakenteinen kitara (telemaster), jossa vaahterakaula ja ruusupuinen otelauta. Muistelin soundin hieman tummemmaksi kuin nykyisellä telellä, jossa suosaarnibody ja vaahterakaula, joskin kaula siis lämpökäsitelty. Lakkaa ei ole ainakaan havaittavasti. Tämän eron olen myöhemmin todennut kuuntelemalla vanhempia nauhoituksia. Ero on pieni, mutta mielestäni havaittava. Toki sokkotestissä voisi tulla huteja. Lisäksi kokeilin viikko sitten Lontoossa telemasteria, jossa saarnikroppa ja käsittelemätön lakattu vaahterakaula, mielestäni soundi oli näistä kirkkain.
 
Ilman muuta myönnän, että fiilis soittaa kaikilla kolmella kitaralla oli hieman erilainen,joka vaikuttaa arvioon kitarasta. Myös mikit olivat erit, erityisesti niin, että ekassa oli firebirdhumbuukkeri kaulassa. Kuitenkin tuntuu oudolta jos puilla ei ole mitään merkitystä soundiin. Rakenne kuitenkin kitaroissa sama, kaikissa messinkiset tallapalat, teletalla, vintagevirittimet, kielet läpi rungon. Ja huom samanmerkkiset ja paksuiset kielet.
 
Kovasti mietityttää miksi kustompajat käyttäisivät eripuuvaihtoehtoja tai edes ilmoittaisitvat niitä, jos niillä ei olisi soundillisia eroja.
Muita eroja puulaaduilla on ja näitä taas on objektiivisesti osoitettu. Selkein näistä on paino. Esimerkiksi suosaarnirunkoiset telet ovat kevyempiä, kuin leppärunkoiset.
 
Onko painolla sitten merkitystä? Mulle sillä on suuri merkitys, mutta pikemminkin niin, että uskon siihen että mitä lähempänä kitaran paino on 3 kg (siis strato tai tele) sitä huolellisemmin valitut komponentit ja huolitellummin kitara on rakennettu. Siihen on siis nähty vaivaa, koska kolme kiloa ei tule ilmaiseksi. Tällöin toki kyseessä ei ole koko ruusupuinen tai koko mahonkinen kitara. Lespalla ihanne paino mulla on karvan alle 4 kg.
 
Ja vielä tarkennuksena: nuo painorajat ovat vain ja ainoastaan oma henkilökohtainen referenssi, ei missään nimessä mikään ohjenuora muille. Nykyinen telepainaa henkilövaalla 3,1 kg.
 
Mainittakoon lopuksi, että kielisettien välillä mun on ollut vaikeampaa kuulla selkeitä eroja noin viikon käytön jälkeen. Osalla merkeistä aivan uudet kielet kuulostaa omaan korvaan metallilta. Sen sijaan tuntumassa ja kestävyydessä on huomattava ero eri merkkien välillä.

Jauhan vielä: tää keskustelun todella järisyttää mun ajatusmaailmaa. Olen nimittäin säästänyt kovasti ostaakseni toisen telen, jossa olisi leppärunko, vaahterakaula ja ruusupuuotelauta. Eli nimenomaan eri puut kuin nykyisessä ja syynä nimen omaan soundipaletin laajennus. Jos mut jatkossakin jyrätään samaan malliin niin multa taitaa säästyä 1-2 k€ rahhoo...

Kunnallisjäte: Esimerkiksi suosaarnirunkoiset telet ovat kevyempiä, kuin leppärunkoiset.
Johtunee syystä että "The term Swamp Ash does not refer to any particular species of ash (Fraxinus genus), but is generally used by luthiers to describe lightweight wood yielded from ash trees which are usually found in wet or swampy areas."
 
Noin keskimääräisesti saarnen ja lepän tiheydet menevät kyllä ihan mukavasti ristiin.
Edit: Suoleppä = kevyt palikka leppää..?
;)

73nd3r: Johtunee syystä että "The term Swamp Ash does not refer to any particular species of ash (Fraxinus genus), but is generally used by luthiers to describe lightweight wood yielded from ash trees which are usually found in wet or swampy areas."
 
Tätäpä en tiennytkään. Kiva oppia uutta.

PIM: Kitarassahan ei ole mitään mikä vahvistaisi värähtelyä vaan kaikki vaimentaa sitä toisilla taajuusalueilla enemmän kuin toisilla.
 
Pitääköhän tuo paikkaansa?
 
Minusta akustinen kitara tai muutkaan akustiset kirlisoittimet eivät olisi mahdollisia, elleivät ne voimistaisi äänen värähtelyä. Sama koskee jossain määrin myös sähköittä soitettua lankkukitaraa: kovin akustinen äänen voimakkuus olisi tuon vaimennusväitteen mukaan kai kitarassa, jossa ei ole kuin kaulan leveydeltä bodya. Kaikki ylimääräinen vain vaimentaisi. Arkikokemus sanoo toista.
 
Otetaan äänilähteeksi vaikka äänirauta. Ilman jotain resonoivaa ääni tuskin kuuluu. Pöytälevyä tai vaikka lankkukitaraa vasten vehjehän jytää kuin Uriah Heep.

Jos kitara ei vaimentaisi ääntä se kai soisi ikuisesti.

Ennen viime kevään ketjua en tullut edes ajatelleeksi sähkökitaraa muuta kuin yhtenä kokonaisuutena. Jos soitto tuntuu kepeältä niin kitara on hyvä. Mutta uusi näkökulma soittimeen oli aika inspiroivaa. En edelleenkään tiedä vaikuttaako rungon materiaali kuinkako paljon, tuntuma se on edelleen itselle tärkein mittari.

gary field: Jos kitara ei vaimentaisi ääntä se kai soisi ikuisesti.
 
Kyllähän se värähtelevän kielen energia hiipuu muutenkin.

heviäijä: Kyllähän se värähtelevän kielen energia hiipuu muutenkin.
 
No sitä sitä, värähtely vaimenee, ilmanvastuksesta jos ei muuten. Siinä menee sitten se äänikin.

varakeef: Pitääköhän tuo paikkaansa?
 
Minusta akustinen kitara tai muutkaan akustiset kirlisoittimet eivät olisi mahdollisia, elleivät ne voimistaisi äänen värähtelyä. Sama koskee jossain määrin myös sähköittä soitettua lankkukitaraa: kovin akustinen äänen voimakkuus olisi tuon vaimennusväitteen mukaan kai kitarassa, jossa ei ole kuin kaulan leveydeltä bodya. Kaikki ylimääräinen vain vaimentaisi. Arkikokemus sanoo toista.
 
Otetaan äänilähteeksi vaikka äänirauta. Ilman jotain resonoivaa ääni tuskin kuuluu. Pöytälevyä tai vaikka lankkukitaraa vasten vehjehän jytää kuin Uriah Heep.
 
Se johtuu siitä että laajasta pinnasta heijastuessaan ääniaalto liikkuu yhteen suuntaan eikä sinkoile edestakaisin. Tämän vuoksi paineenvaihtelu on voimakkaampaa. Akustisen kitaran kansi vielä suunnitellaan herkäksi jolloin se ottaa vastaan mahdollisimman paljon energiaa.

Laulava Kylätohtori:
 

 
Varmaan jotain tällaista. Olen itsekin aina ihmetellyt sitä, miten joku voi pelkästään kitaraa soittamalla sanoa, että tämä osa soundista johtuu X:stä ja tämä Y:stä. Tuosta otelautamateriaalien ominaissoundeista oli joskus joku vääntökin aikoja sitten. Itse tykkään enemmän rupun tuntumasta, mutta enpä ole huomannut rupuotelautaisissa kitaroissa mitään yhtenäistä ominaissoundia, joka toistuisi kaikissa rupuotelautaisissa kitaroissa. Samoin kyllä se oma soundi löytyy otelautamateriaalista riippumatta, joten en näe mahdolliseksi, että oma soundi vaatisi jonkun tietyn materiaalin. Toki tuntumassa on eroja, joten ehkä se mielletään juuri soundieroksi, että homma vaan toimii itsellä parhaiten tietyllä materiaalilla...
 
Mulle tuo Ruusupuuotelauta on way to go. Soitan vasemmalla kädellä semmoista pikku juttuja, nauhaiskuja ja venytyksiä. Ruusupuu ottaa sen soiton ikään kuin sinne "puun sisään" ja tykkään siitä. Vaahteraotelaudassa on kirkas kilahdus, eikä se kuulosta samalta. Hyvin tärkeä juttu mulle.

GiovanniDiRondo: Ruusupuu ottaa sen soiton ikään kuin sinne "puun sisään" ja tykkään siitä. Vaahteraotelaudassa on kirkas kilahdus, eikä se kuulosta samalta. Hyvin tärkeä juttu mulle.
 
Olen miettinyt hiukan samoin, mutta onko ero sähkösoittimessa oikeasti kuultavissa, vai liittyykö se vain soittotuntumaan sormenpäissä?

Kunnallisjäte: Jauhan vielä: tää keskustelun todella järisyttää mun ajatusmaailmaa. Olen nimittäin säästänyt kovasti ostaakseni toisen telen, jossa olisi leppärunko, vaahterakaula ja ruusupuuotelauta. Eli nimenomaan eri puut kuin nykyisessä ja syynä nimen omaan soundipaletin laajennus. Jos mut jatkossakin jyrätään samaan malliin niin multa taitaa säästyä 1-2 k€ rahhoo...
 
Älä ärsyynny, vaan käy testaamassa kitara ja jos se soundaa siltä kuin pitää niin osta se. mitä sen on väliä soundaako se erilaiselta puide, mikkien vai minkä takia?
Mä voin sitä paitsi olla sun kanssa samaa mieltä että amerikan tele, jossa oli ruusupuu otelauta soundasi astetta tummemmalta kuin vaahteralautainen baja (josta kylläkin tykkäsin enemmän). Minä en vain tiennyt sitä, että johtuiko soundien ero puista, vai erilaisista mikrofoneista (amerikan kitarassa oli ne fenderin hurinattomat). Arvelin eron johtuvan mikeistä, mutta varmahan en tietenkään voi olla, saattoihan siinä soida puutkin kuka tietää.
 
Olen vähän tonewoodskeptinen, mutta olen tässä kerännyt käytännön tuntumaa asiaan ja alan kääntyä sille kannalle, että ainakin kitaran rakenne voi vaikuttaa jotakin, mutta en ole ihan varma vielä että mitä.

Tulin tässä miettineeksi sitä että jos on kaksi (2) kitaraa 1000€ ja 2000€. Molemmissa olisi laadukkaat rautaosat, merkkimikit ym. hienoudet. Niin eikös silloin henkilön joka ei usko puun vaikuttavan soundiin kovin paljoa, kannattaisi hankkia se 1000€ kitara. (Tämä tietenkin edellyttää sitä, että ostaja on henkilö, joka ei usko puun olevan suurin soundin tekijä.)
 
EDIT: Itse kyllä huomaan eron 2500€ 1000€ kitaran soinnissa.

heviäijä: Tulin tässä miettineeksi sitä että jos on kaksi (2) kitaraa 1000€ ja 2000€. Molemmissa olisi laadukkaat rautaosat, merkkimikit ym. hienoudet. Niin eikös silloin henkilön joka ei usko puun vaikuttavan soundiin kovin paljoa, kannattaisi hankkia se 1000€ kitara. (Tämä tietenkin edellyttää sitä, että ostaja on henkilö, joka ei usko puun olevan suurin soundin tekijä.)
 
EDIT: Itse kyllä huomaan eron 2500€ 1000€ kitaran soinnissa.
 
Hinta varmaan sinällään vaikuttaa vielä vähemmän kuin puu. Tonnilla saa pajua paremmat puuosat jo hienosti, ja saapa siihen hintaan jo varmasti koottua ja viimeisteltyäkin kunnolla sen.