Kitarat: kitarakamat ›

Jatketaanpa tähän vanhaan aiheeseen, kun olen nyt siirtynyt Hot Rod Deluxe -leiriin.
 
Säröpuolihan tässä laitteessa on enempi vähempi persiistä, minkä tiesin jo ostaessani, mutta cleanit kuulostavat riittävän Fenderiltä. Käytettynä 400€, jolla sai pikkuvikaisen vehkeen suojapussilla varustettuna. Se pikkuvika oli input ykkösen kateissa ollut kiinnitysmutteri. Jakin muovikierteet olivat näemmä korkanneet joten kalua siitä ei olisi enää saanut.
 
Yhteiselo alkoi suht auvoisasti, sain irti vahvistimesta ihan hyvää klangia muutaman tunnin.
 
Sitten revin etuasteen putket irti nähdäkseni mitä se on syönyt, ja takaisin laiton jälkeen vahvistin alkoi rätistä ja paukkua satunnaisesti. Tutkailin tuota hieman ja mittasin tyyppiviaksi laskettavan vaiheenkääntöputken "plate"-vastukset. Niistä R57 pitäisi olla 82kOhm, mutta se oli yli 200kOhm ja arvo heitteli. Vastaavaa vastusta ei ollut, joten kyhäsin miljoonalaatikon 0.25W paskavastuksista sitten 82kOhm klimpin jonka uskoin kestävän 400V ja 0.5W. Rattle and Pop lakkasi.
 
Tilasin sitten Uraltonelta läjän putkia ja komponentteja, ml. nuo plate-vastukset. Vaihdoin 19 vuotta vanhat isot elkotkin, vaikka ehjiä nuo kai olivat - ainakin jännitteet oli kunnossa. Todettakoon tässä että halusin F&T konkat, mutta koska Uraltonella ei ollut 500V 47uF mallia hyllyssä, päädyin laittamaan ensimmäiseksi 100uF. Tämä olisi iso EIEI jos tasuri olisi putkella, mutta koska se on diodeilla, niin toimii. Konkkien arvoja ei kuitenkaan pidä liikaa kasvatella virtalähteessä, koska monestihan osa soundista tulee juuri siitä ettei ne konkat oikein jaksa.. siis silloin kun soittaa täysiä. Ja jos ei soita täysiä niin sillä nyt ei pitäisi olla isoakaan väliä. En soita täysiä, joten aivan sama.
 
Plate-vastukset tuli kolvattua myös uusiksi, ei niistä muut olleet rikki mutta varmuuden vuoksi kuitenkin.
 
Nostin sementtivastukset irti piirilevystä, koska jengillä ainakin jenkkilän kuumuudessa on kärynnyt noita piirilevyjä enempi vähempi rikki asti niiden kuumuudesta. Youtubesta löytyy videotakin josta näkee noita tummuneita piirilevyjä.
 
Sitten vaihdoin master-volumen logaritmiseksi. En muuttanut vastusarvoa eli pitäydyin 100kOhm potikassa. Tässä joutui hieman säätämään, koska eihän ne uraltonen potikan jalat heittämällä sinne piirilevyyn sopineet. Sai vähän tunata niitä jalkoja ensin mutta sinne se sitten lopulta meni.
 
Input-jakin vaihdoin switchcraftiin. Näemmä Uraltonella on kaupassa myös jotain hyvin samannäköisiä varaosajakkeja kuin fenderin oma, mutta koska se oma on rimpula.. en halunnut yrittääkään pitää vahvistinta turhan originellina. Nimittäin, jos nyt ollaan rehellisiä, niin eihän tämä HRD ole fenderin paras putkivehje, vaan halpa työhevonen jolla ei ole vintage-arvoa ja jolle ei koskaan tule vintage-arvoa, sen verran järkyttäviä määriä näitä on markkinoilla. HRD:n hyvät puolet ovat cleanit, hinta ja hinta. Muita hyviä puolia en oikein tiedä.
 
Tonestäkkiä modasin hieman, eli kolvasin takaa katsottuna middle-potikan vasemman ja keskimmäisen jalan oikosulkuun. Näin keskiäänet saa teurastettua kokonaan. Vahvistin on nyt hiljaa jos kaikki tonet kääntää nollille.
 
Reverbistä niksaisin poikki vastuksen R103. Nyt se ei enää kuulosta avaruusefektiltä, vaan perinteiseltä kaiulta.
 
Kaiken tämän säätämisen päätteeksi vahvistin kuulosti edelleen enempi vähempi samalta kuin ennenkin, keskiäänien säätöön on vain enemmän kontrollia ja reverbissä on vähän enemmän järkeä. Noin muuten, ei varsinaisesti muutoksia soundiin.
 
Sitten aloin testailla erilaisia putkia. Käytin JJ:n 6V6S:t päätteessä. Bias osui heti tontille (30-45mV mittauspisteestä = 15-22.5mA per putki) ja ruuvailin sitä hieman. Ei pitäisi ruuvailla soittaessa mutta ruuvasin silti, siitä löytyi helposti sweet spot. Mutta ei, ne eivät kuulosta paremmilta kuin orggikset JJ:n 6L6 putket jotka siellä oli. Siis 6L6:t takas. 6L6 on mukavan heleä ja "lasimainen", siitä jotenkin kuulee tyhmempikin, että nyt on putki äänessä, eikä mikään fetti.
 
Etuaste tässä yksikanavaisessa ja kolmegainisessa vahvistimessa on tehty niin, että normaali-gainilla (clean) on käytössä kolme 12ax7 puolikasta ja drive-gainilla on sitten käytössä neljä 12ax7 puolikasta eli koko putket v1 ja v2. More-drive lisää kahden jälkimmäisen 12ax7 puolikkaan katodibiasointiin kondensaattorit mukaan, mikä lisää sitten tuon jälkimmäisen putken gainia yhteensä 12.7dB.
 
Etuasteessa oli alun perin nämä:
v1 JJ ECC 83S (12AX7)
v2 JJ ECC 83S (12AX7)
v3 (vaiheenkääntäjä) JJ ECC 82 (12AU7)
 
En tiedä miksi 12AU7 oli vaiheenkääntäjässä. Ainakin master-volume toimi tuolla yhdistelmällä hieman epäherkemmin eli vahvistin menee hiljaisemmaksi. Ei ihme sinänsä, 12ax7 pystyy teoriassa vahvistuskertoimeen 100 siinä missä 12au7 on noin 20.
 
Uraltonesta tuli tilailtua pari tung solin 12ax7:a, pari JJ 5751:ä, yksi JJ ECC 81 n(12at7), yksi JJ 832 jossa siis toinen puoli on 12ax7 ja toinen on 12au7. Tuo tunnetaan myös nimellä 12dw7. Lisäksi tuli ne 6V6:t tietysti.
 
Sitten aloin ruuvata putkia eri järjestykseen. Ensin tung solit v1 ja v2, jj 12ax7 vaiheenkääntäjään. Lopputulos muistutti etäisesti jotain Peaveyn trankkukomboa. Sähisee.. mättöhevi melkein onnistuu, vain palm-mutet jää aavistuksen tuhnuiksi mutta noin muuten, kohtuu katu-uskottavaa tukanheilutussähinää. Ei hyvä. Cleanitkin kuoli. Ei jatkoon.
 
Tung-Sol + JJ 12ax7 kombinaatioista ei löytynyt parannusta. Paskaa eri paketeissa vain. Ei jatkoon.
 
JJ ECC 81 oli suht eksoottisen kuuloinen etuasteessa. Jotenkin vähän metallinen, mutta harmonisia tuli cleaneihin kyllä. Särö oli sitten myös aika räkäinen. Ei jatkoon. Ei toiminut sen paremmin vaiheenkääntäjässäkään.
 
5751 vähensi gainia hitusen, ei mitenkään dramaattisesti, mutta sellainen perhanan kihinä/sähinä sinne vieläkin jäi säröjen yläpäähän. Saahan sitä pois jos säätää presencet alas mutta tunkkaiseksi menee lopputulema. Ei jatkoon.
 
JJ 832 on kehuttu v2 putkena, koska se jättää cleanit normaaliksi 12ax7-poluksi ja pudottaa melkein pois sen neljännen triodin drive & more-drive käytöstä. Okei, olihan se parempi kuin pelkät kolme 12ax7:aa mutta ei se silti ollut voittaja. Tätä voi kuitenkin melkein suositella kokeilemaan.
 
Lopulta oli pakko todeta että hukkaan meni putkiseikkailu, paremmaksi ei tullut yhdelläkään noista putkista.
 
Paras kombinaatio on kuitenkin alkuperäisten putkien uudelleenjärjestely näin:
v1: JJ ECC 82
v2: JJ ECC 83S
v3: JJ ECC 83S
 
Ja tuolla yhdistelmällä voi sitten unohtaa kaikki hevihommelit, mutta drive yltää kunnon rokkisäröön jossa on dynamiikkaa riittävästi, ja more drive yltää sitten rankempaan revittelyyn (muttei hevihommiin mielestäni). Ja se yläpään kihinä on kateissa ellei presenceä väännä ihan täysille. Drive täysille, vähän bassoa pienemmälle niin säädöt on melkein siinä, trebleä ja middleä voi säädellä hieman oman maun mukaan, keskiasennossakin ok. Rokkaa mulle ja muiden mielipiteillähän ei ole väliä. Cleaneista sanoisin että harmonisia on yllättävän paljon ja dynamiikkaa vähän liikaakin.
 
En tiedä johtuuko noiden JJ:n putkien vanhuudesta vai onko ne luonnostaan vähän tummempia soinniltaan, vai mistä, mutta noiden vanhojen putkien kanssa jatkan.
 
Päätepuolella on jotain pientä häikkää vissiin kuitenkin, koska bias-säätö yltää vain 60mV asti (=30mA per 6L6). Sen yli voi ruuvata mutta mitään ei tapahdu, 60mV seisoo yleismittarissa kuin paska junttilan talon seinässä. Tuota pitää vielä tutkia.
 
Edit: kitarana LP studio 2010 vakiomikeillään ja input 1. Yksikelaisilla mikeillä gainit ei riittäne ihmeisiin jos 12au7 on paikassa v1 tai v2.