Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Space-Dye Vest on aika lailla ainoa DT-slovari joka ei ole aivan perseestä.

no mitäs niitä nyt edes on
 
Ite tykkään Another Daysta ja Wait for Sleepistä kovasti. Mutta toki Space Dye Vest on helvetin kova myös. Ja Silent Man toimii. Lifting Shadowsista en välitä. Kuiva biisi.
 
Hollow Years on ehkä se meikän suosikki. Ei se bändin itsensä mielestä täydellinen versio jota ne nyt keikalla soittaa, vaan se albumiversio. Joku tuottaja ansaitsee kyllä taputuksen selkään siitä. Tulee jotenki kyseisestä biisistä vähän sellainen Paradise Lostin Host -fiilis. En nyt sano että se ees sopis kyseiselle levylle, mutta jotenki saundimaailmassa on jotain semmosta.
 
Lasketaanko Hell's Kitcheniä slovariksi? Meikä tykkää siitä. Spirit Carries On on vähän semmonen... pliisu. Ei se nyt ärsytäkkään, mutta en mä sitä jaksais loputtomiin kuunnella. Onko Scenesillä ees muita slovareita? No Through Her Eyes, mutta se menee vähän samaan osastoon Spiritin kanssa. Through My Words on pirun hieno. Kerranki saa kuulla Rudessilta jotain maukasta soittelua. :D
 
Vacant... emt. En ees oikein muista koko biisiä vaikka olen kyllä sen kymmeniä kertoja kuullut. Sitte aletaanki päästä tälle uudemmalle osastolle. Answer Lies Within on aika kuiva, mutta kyllä sitä nyt kuuntelee. Repentance on aika huippubiisi, mutta tosi vähän tulee kuunneltua. Wither on aika paska. Se on niinku Another Day, jos siitä otettais kaikki hyvät jutut pois. This is the Life on aika maukas veto ja Beneath the Surface ois tosi hyvä, jos sanat ei ois niin perseestä. (Mutta ei kannata kuunnella niitä.)
 
Uusinta levyä en ole oikeastaan kuunnellut juuri yhtään. Sen verran että inhosin sitä. Illumination Theoryssa oli hyvä jousivoittonen keskiosa, mutta se siitä. En siis tiedä että onko sillä levyllä slovaria. Behind the Veil kuulostaa siltä että vois olla...?
 
Sitten ne muut. Eve? To Live Forever? Kaipa ne tiesi iteki ettei noilla ollut mitään asiaa albumeille.
 
Jep. Hollowed Years, Another Day, Space Dye Vest ja Silent Man.

Meadow: Space-Dye Vest > muut
 
Tämä aiva kyrpänä. Jos jotai hyvää Dream Theaterissa, nii Space-Dye Vest.

Nii joo hyppäsin ton Six Degreesin yli kokonaan. Se on vaan jotenki niin unohettava albumi. Ei oo ees silleen älyttömän paska, että siitä muistais.
 
Disappear sopii kyllä joihinki tilanteisiin tosi hyvin. Ite asiassa siinä on hyvin samankaltainen fiilis ku Space Dye Vestissä. Oiskohan peräti koetettu apinoida sitä biisiä, hmm...?

Ianuarius: Tulee jotenki kyseisestä biisistä vähän sellainen Paradise Lostin Host -fiilis. En nyt sano että se ees sopis kyseiselle levylle, mutta jotenki saundimaailmassa on jotain semmosta.
 
Aika hauska että mainitsit ton Host-yhteyden, olen pistänyt merkille täsmälleen saman asian. Oikeestaan Hostissa ja Falling into Infinityssä on aika paljonkin jotain ihan selittämätöntä yhtäläisyyttä. En vain osaa sanoa mikä sen tekee. Jopa kansikuvista välittyy mulle ihan samankaltaiset fiilikset. Hyviä levyjä molemmat omilla tavoillaan.

Ianuarius: Nii joo hyppäsin ton Six Degreesin yli kokonaan. Se on vaan jotenki niin unohettava albumi. Ei oo ees silleen älyttömän paska, että siitä muistais.
 
Disappear sopii kyllä joihinki tilanteisiin tosi hyvin. Ite asiassa siinä on hyvin samankaltainen fiilis ku Space Dye Vestissä. Oiskohan peräti koetettu apinoida sitä biisiä, hmm...?
 
Six Degrees on paras.

Ianuarius:
Disappear sopii kyllä joihinki tilanteisiin tosi hyvin. Ite asiassa siinä on hyvin samankaltainen fiilis ku Space Dye Vestissä. Oiskohan peräti koetettu apinoida sitä biisiä, hmm...?
 
Mun mielestä Disappearissa kuuluu Radiohead-vaikutteet, esim. Exit Music. Sinänsä hyvä idea sovittaa balladeja vähän kokeellisemmalla otteella niin syntyy biiseihin joytenkin persoonallisempia tunnetiloja. Ihan niinkuin Spacessakin.

pehko: Six Degrees on paras.
 
Vähän kahtiajakoinen, tokasta levystä tykkään, mutta ekaan en oo päässy sisälle. Ehkä liian moternia vanhemmasta tyylisuunnasta pitävälle? Sinänsä harvoja juttuja bändiltä, jotka ovat hieman kokeellisempaa sen "ainaisen" kikkailun ja örrörrhevin ohella. Oikeasti parashan on (tylsästi yleisen mielipiteen mukaan) Images & Words.
 
Mulle noi balladit toimii paremmin tosiaan kuin tuo heavympi ote, DT:n vahvuus on mun mielestä siellä melodisemmassa ja mahtipontisemmassa hommassa, eikä niinkään rymistelyssä. Wither esimerkiksi mun mielestä ihan hyvä kappale, etenkin se kitaraintro/säkeistö toimii, kertsi heikoin juttu.

pehko: Six Degrees on paras.
 
six degreesissä on kyllä mielenkiintoinen tuotanto... jotenkin sanoisin tuotannollisesti, soundillisesti ja sävellyksellisesti (etenkin kakkoslevy) ehkä DTn tyylikkäintä menoa. Ei ole kauheana semmoisia sirkussoundeja ja hupitilutteluja ja soundimaailma jotenkin synkeä ja tumma, mutta tyylikäs... toisaalta levyillä ei hulluna semmosia pull me under tyylisiä hittejä ole.

Sergei Fallinen: Space-Dye Vest on nykyään aika lailla ainoita DT-biisejä jotka ei ole aivan perseestä.
 
Jeppis.

Mie tykkään kanssa Six degreesistä kovasti. Ykköslevystä ehkä jopa enemmän kuin nimibiisistä. Etenkin Blind faith lukeutuu DTn tuotannon kärkipäähän mun listalla.

Huomasin että Rudessilta on tullut viime vuonna soololevy. En ole kuullut nuottiakaan, mutta sen verran voi todeta että tyylitaju kansitaiteen suhteen ei ole miehellä pettänyt taaskaan: http://i.imgur.com/f4RqCQ5.jpg

Meadow: Huomasin että Rudessilta on tullut viime vuonna soololevy. En ole kuullut nuottiakaan, mutta sen verran voi todeta että tyylitaju kansitaiteen suhteen ei ole miehellä pettänyt taaskaan: http://i.imgur.com/f4RqCQ5.jpg
 
Rudess on kyllä kurko. Eihän se biisejä osaa tehä vähääkään, mutta pakko ihailla silti. :D

arppah8: Mie tykkään kanssa Six degreesistä kovasti. Ykköslevystä ehkä jopa enemmän kuin nimibiisistä. Etenkin Blind faith lukeutuu DTn tuotannon kärkipäähän mun listalla.
 
En kyllä oo ikinä tuota kakkoslevyn "nimibiisiä" kokonaisuudeksi mieltänyt, siellä on useita eri biisejä pistetty vaan yhden isomman nimikkeen alle. Ei juuri mitään yhdistävää punaista lankaa, ja toimivat erikseen ihan niinkuin, no, normaalit biisit. Pitää kyllä varmaan tuo ygöslevy kuunnella pitkästä aikaa, kun ei sieltä muista juuri muuta kun tuon ekan AA-biisin.

John Longs: En kyllä oo ikinä tuota kakkoslevyn "nimibiisiä" kokonaisuudeksi mieltänyt, siellä on useita eri biisejä pistetty vaan yhden isomman nimikkeen alle. Ei juuri mitään yhdistävää punaista lankaa, ja toimivat erikseen ihan niinkuin, no, normaalit biisit. Pitää kyllä varmaan tuo ygöslevy kuunnella pitkästä aikaa, kun ei sieltä muista juuri muuta kun tuon ekan AA-biisin.
 
Jep, jos vertaa A Change of Seasonsiin, niin ei toi 6deg kyllä mikään yks biisi ole.

John Longs: En kyllä oo ikinä tuota kakkoslevyn "nimibiisiä" kokonaisuudeksi mieltänyt, siellä on useita eri biisejä pistetty vaan yhden isomman nimikkeen alle.
 
Onhan se kieltämättä näin.

Myyn kenttälipun South Park-keikalle. joten jos joku on lippua vaille, pikaviestiä tulemaan.

E: ei mitään, luin väärin.

John Longs: En kyllä oo ikinä tuota kakkoslevyn "nimibiisiä" kokonaisuudeksi mieltänyt, siellä on useita eri biisejä pistetty vaan yhden isomman nimikkeen alle. Ei juuri mitään yhdistävää punaista lankaa, ja toimivat erikseen ihan niinkuin, no, normaalit biisit. Pitää kyllä varmaan tuo ygöslevy kuunnella pitkästä aikaa, kun ei sieltä muista juuri muuta kun tuon ekan AA-biisin.
 
Itse kerran toivoin yhdessä nettiradiossa kiusallani tuota kakkoslevyn "nimibiisiä". Siellä se lähti soittoon ja soi sen 45 minuuttia vai mitä se nyt onkaan pitkä.