Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Jos soittaa EMG Jacksonilla Mesan läpi tai telellä Voxin läpi, niin kyllähän sitä jokainen kuulostaa erilaiselta itseltään.
 
Tämä, tässä on pointtia.

pappasfin: Onko kellään muulla samantapaisia kokemuksia omasta soundimieltymyksestään ja siitä, että tavallaan hakee sitä tiettyä saman tyylistä soundia kamoista kuin kamoista?
 
Jep, olen huomannut itsestäni saman. Aina yrittää kamoista riippumatta säätää sen tietyn soundin. Onhan se hupaisaa ostaa mahdollisimman erilainen vahvari monipuolistamaan soundivalikoimaa ja sitten ruuvaa siitä mahdollisimman samanlaiset soundit. :D
 
Ehkä tässä on myös yksi syy, miksi itselle jumiutuu ne tietyt vehkeet, joilla aina soittaa ja muut lähtee honeymoonin jälkeen torille. Niillä tietyillä vehkeillä vaan pääsee lähimmäksi sitä omaa ideaalisoundia ja muut jatkavat "huonompina" matkaansa..

Sarko: Ah, eipä tietenkään lähde! Mietinkin tuossa aiemmin että onko tässä kyse Recton paremmuuden toteamisesta suhteessa esim. kaikkiin muihin vahvistimiin kun ei tää pointti oikein muuten selkene :D
 
Ei siitä ollut kyse. :) Vaan kyse oli tuon iänikuisen Keskittykää soittoon älkääkä kamarunkkaukseen mantran kyseenalaistamisesta. Kyllä minun jokainen vahvistin soundaa ihan eriltä ja jokaiselle on oma käyttötarkoituksensa. Silti aina joku tuota samaa mantraa hokee, jos tällaiseen testiin aletaan niin otettais nyt sitten kunnolla erilaisia vahvistimiakin messiin niin nähtäisiin miten iso osa soundista on soittajaa ja mikä kamoja.
 
Eikä mulla kyllä ikinä ole treenaus tauonnut uuden hankinnan myötä, joten tässäkään valossa en tuota hokemaa ole koskaan ymmärtänyt. Uudet romppeet päinvastoin inspiroi kokeilemaan uusia juttuja. Vaikka kyllähän sinä paatuneena kamarunkkarina tämän tiedät. ;) Monta kertaa on kitara ja vahvistin vaihtunut parin vuoden aikana? Ja onko vaihto saanut sinua lopettamaan treenasmista ja soittelua?
 
Toin tämän puolen esille koska testin tarkoitus on kuulemma olla keskisormen nosto kamarumbaa kohtaan. Tottakai se tärkein on soittaja itse, ja jokaisella on oma tyylinsä. Mutta ei se nyt sentään niin ihan mene että sama soittaja kuulostaa aina samalta oli kamat mitkä tahansa.

pappasfin: ...
Ite huomannu tuon soundi lähtee sormista ...
...
 
Ja sit melkein kaikki kumminkin soittaa plektralla

Gabe: Ei siitä ollut kyse. :) Vaan kyse oli tuon iänikuisen mantran kyseenalaistamisesta. Kyllä minun jokainen vahvistin soundaa ihan eriltä ja jokaiselle on oma käyttötarkoituksensa. Silti aina joku tuota samaa mantraa hokee, jos tällaiseen testiin aletaan niin otettais nyt sitten kunnolla erilaisia vahvistimiakin messiin niin nähtäisiin miten iso osa soundista on soittajaa ja mikä kamoja.
 
Eikä mulla kyllä ikinä ole treenaus tauonnut uuden hankinnan myötä, joten tässäkään valossa en tuota hokemaa ole koskaan ymmärtänyt. Uudet romppeet päinvastoin inspiroi kokeilemaan uusia juttuja. Vaikka kyllähän sinä paatuneena kamarunkkarina tämän tiedät. ;) Monta kertaa on kitara ja vahvistin vaihtunut parin vuoden aikana? Ja onko vaihto saanut sinua lopettamaan treenasmista ja soittelua?
 
Toin tämän puolen esille koska testin tarkoitus on kuulemma olla keskisormen nosto kamarumbaa kohtaan. Tottakai se tärkein on soittaja itse, ja jokaisella on oma tyylinsä. Mutta ei se nyt sentään niin ihan mene että sama soittaja kuulostaa aina samalta oli kamat mitkä tahansa.
 
Noh noh, kamarunkkari toki olen, sitä en kiellä! Oli vaan hivenen mystinen tuo trankkukombon ja Mesan hypoteettinen vertailu, kaiuttimien määrissäkin eroja yms. pikkujuttuja :) Mä olen sitä mieltä että soundi lähtee sekä sormista että niistä vehkeistä, se on monen muuttujan summa. Ja niin sen pitääkin olla. Nää on subjektiivisia juttuja kuitenkin monella tapaa.
 
Tää kamarunkkailu ilmiönä herättää monissa aika vahvoja tunteita, ihan kansainvälisellä tasollakin. Kamarunkkailun muutamat lähteistä on mun mielestä psykologisia. Myrkky on nostanut esiin kamojen vaihtelun sekä ostelun osana inspiraation sekä uusien juttujen hakemista. Varmasti näinkin monet tekevät, täysin luonnollinen ajatus. Tämä näyttäytyy tietyllä tavalla ritualistisena käyttäytymisenä, jossa haetaan muutosta niin sisäsiin kuin ulkoisiin voimiin ja olosuhteisiin välineiden avulla. Sitten on tietenkin tämä ns. "parhaan soundin" etsiminen, joka ei kuitenkaan koskaan löydy niistä kamoista vaikka kuinka paljon niitä pyörittelisi ahdistukseen asti. Ja vaikka löytyisi niin se runkku kohdistuu sitten jollekin muulle osa-alueelle. Ei esim. äänilevyjä harrastava ihminen lopeta keräilyään tai harrastustaan kun kaikki Duran Duranin tai Van Der Graaf Generatorin vinyyleiden eri painokset ovat hyllyssä.

perttime: Ja sit melkein kaikki kumminkin soittaa plektralla
 
Ja kun soittaa erillaisella plekulla (materiaali, paksuus, muoto jne.) niin tulee taas erillaista soundia "sormista" ;D

Sarko: Noh noh, kamarunkkari toki olen, sitä en kiellä! Oli vaan hivenen mystinen tuo trankkukombon ja Mesan hypoteettinen vertailu, kaiuttimien määrissäkin eroja yms. pikkujuttuja :) Mä olen sitä mieltä että soundi lähtee sekä sormista että niistä vehkeistä, se on monen muuttujan summa. Ja niin sen pitääkin olla. Nää on subjektiivisia juttuja kuitenkin monella tapaa.
 
Se nyt oli vain sellainen heitto, mutta pätee se ihan kahden putkivahvistimenkin vertailuun. Jos idea on että soittaja kuulostaa aina itseltään oli kamat mitkä tahansa, niin pitäisihän testiin sitten ottaa mahdollisimman monta erityylistä vahvistintakin jotta huomataan miten paljon ne itse kamat vaikuttaa lopputulokseen. Trainwreck on myös vahvistimena varmaan eniten sitä soittajan omaa persoonaa esille tuova kone, joten olisi suotavaa että mukana olisi myös muunalaisia koneita. Trankkuja, putkikoneita, mallintavia jne. Sitten vasta nähtäisiin miten suuri osuus on soittajaa ja miten paljon kamat vaikuttaa. Kolmekin tekisi jo suuren eron.
 
Kun vaihdoin aikoinaan Champ 5F1 kytkentään perustuvan Rikstoneni Mesaan niin jo heti sain kuulla että se soundi lähtee sormista, ei kamoista. Mietin silloin mielessäni että miten minä näillä sormillani saisin 1x8 Champin kuulostamaan Mesalta ja 2X12 kaapilta? Minä onneton kun huomaan eroja eri elementtienkin välillä. Itsekin olen myös sitä mieltä että soundi on kokonaisuus jonka se soittaja ja ne kamppeet yhdessä muodostavat. Se on myös fakta että kukaan ei tule kuulostamaan täysin esikuvaltaan vaikka kamat olisi samat, mutta onhan tuo käsitys siitä että soundi muodostuisi sormissa jonka muu signaaliketju sitten täysin värittämättä vain vahvistaa kuuluville ainakin minusta täysin käsittämätön.
 
Lisäksi minua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt että kun tämän keskustelualueen nimi nyt kuitenkin on kitarakamat.. niin miksi täällä ei saisi sitten kamarunkata ja puhua niistä romppeista niin paljon kuin tahtoo? Jos se jotain niin hirveästi häiritsee niin kannattaako ylipäätään hakeutua palstalle jonka otsikko on kitarakamat?? :)
 
Tää kamarunkkailu ilmiönä herättää monissa aika vahvoja tunteita, ihan kansainvälisellä tasollakin. Kamarunkkailun muutamat lähteistä on mun mielestä psykologisia. Myrkky on nostanut esiin kamojen vaihtelun sekä ostelun osana inspiraation sekä uusien juttujen hakemista. Varmasti näinkin monet tekevät, täysin luonnollinen ajatus. Tämä näyttäytyy tietyllä tavalla ritualistisena käyttäytymisenä, jossa haetaan muutosta niin sisäsiin kuin ulkoisiin voimiin ja olosuhteisiin välineiden avulla. Sitten on tietenkin tämä ns. "parhaan soundin" etsiminen, joka ei kuitenkaan koskaan löydy niistä kamoista vaikka kuinka paljon niitä pyörittelisi ahdistukseen asti. Ja vaikka löytyisi niin se runkku kohdistuu sitten jollekin muulle osa-alueelle. Ei esim. äänilevyjä harrastava ihminen lopeta keräilyään tai harrastustaan kun kaikki Duran Duranin tai Van Der Graaf Generatorin vinyyleiden eri painokset ovat hyllyssä.
 
Näinhän tuo menee. :) Itse saatan ostella rompetta puhtaasti mielenkiinnosta, eli en edes oleta että joku on nyt se graalin malja jolla taivasten portit aukeaa, vaan minua saattaa kiinnostaa miten esim. joku vahvistin tai pedaali mahtaa omassa käytössä toimia. Soittelen niillä sitten aikani ja pistän kiertoon jos siltä tuntuu. Lisäksi on kiva että on vähän valinnan varaa eri juttuihin. Varsinkin vahvistimien kohdalla tuntuu että on kiva jos niitä on muutama, vaikka pääosin sillä yhdellä soittelisikin. Olen minä tässä kamarumban tiimellyksessä oppinut myös todella paljon omasta maustani, eipä ainakaan tarvitse arpoa olisiko joku toinen soundi toimivampi kuin toinen. Tunnen kyllä sellaisiakin henkilöitä jotka ovat soittaneet sen kymmenen vuotta onnellisina niillä kamoilla mitkä aikoinaan sattuivat ensimmäiseksi hankkimaan, aika tässäkään mitään vikaa ole.. kukin tyylillään. En ymmärrä miksi toisen hankinta aiheuttaa toisessa niin voimakkaan reaktion ylipäätään? :)

Gabe: Lisäksi minua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt että kun tämän keskustelualueen nimi nyt kuitenkin on kitarakamat.. niin miksi täällä ei saisi sitten kamarunkata ja puhua niistä romppeista niin paljon kuin tahtoo? Jos se jotain niin hirveästi häiritsee niin kannattaako ylipäätään hakeutua palstalle jonka otsikko on kitarakamat?? :)
 
Erittäin validi näkökohta :D

pappasfin:
 
Onko kellään muulla samantapaisia kokemuksia omasta soundimieltymyksestään ja siitä, että tavallaan hakee sitä tiettyä saman tyylistä soundia kamoista kuin kamoista?

 
Nimenomaan näin. Soundi lähtee sormista, koska sormilla pyöritetään potikoita :D Itselleni tämä homma on tuttua ainakin keikoilla lainavahvistimilla soittaessa, kyllä se oma saundi jossain määrin aina löytyy.
 
Mietin tuota Vai/Van Halen -esimerkkiä että kävikö Van Halen ruuvaamassa vahvistimen säädöt haluamanlaisekseen vai tuliko se "brown sound" ihan vain soittotatsista? Olen ymmärtänyt että brown sound on nimenomaan tietty äänenväri joka VH:n vanhoilla levyillä kuuluu, ei niinkään Eddien tunnistettava soittotekniikka monine tehokeinoineen.
 
Vielä jos puhutaan tuosta soittotatsista ja siitä miten kaksi kitaristia soittaa saman melodian eri korostuksilla, eri alukkeilla, lopukkeilla ja legatoilla jne., sehän on kaikki nuotinnettavissa. Jos nuotintaa kitaristi A:n tulkinnan melodiasta ja sitten kitaristi B soittaa tarkasti tämän nuotinnoksen, kuulostaako hän kitaristi B:ltä?
 
Olen huomannut vastaavasti omassa bändissä jutuista, jotka soitan itse levyille ja nuotinnan kakkoskitaristille keikkoja varten, että tietyt tällaiset tulkintajutut häviävät helposti matkan varrelle, koska ne tulevat omaan soittooni niin luonnollisesti, etten tajua nuotintaa niitä. Kakkoskitaristin soittaessa samaa osaa livenä se kuulostaa kuin samplerin soittamalta, koska tietyt korostukset, alukkeet ja lopukkeet puuttuvat tai sitten ne ovat kitaristin oman tatsin mukaisia.

En tiedä elekroniikasta tuon taivaallista, joten pysyttelen yleisellä tasolla. Käsitykseni on, että EVH modaili vahvistimiaan aika vapaalla kädellä. Jossain Van Halen kirjassa kerrottiin, että muistaakseni Peaveylle oli toimitettu Eddien Marshallit liittyen 5150:n kehittelyyn. Tyypit kertoivat niistä irti saamansa soundin olleen aivan kauhea. Kun sankari itse tuli paikalle, kapine kuulostikin sitten ihan toiselta, ts. Eddieltä eli helvetin hyvältä.
 
Joku roudari muisteli samaa liittyen Jimi Hendrixin keikkasettiin, josta kertoja totesi itselleen mahdottomaksi saada mitään irti muuta, kuin hallitsematonta kiertoa. Jimpalla itsellään tätä ongelmaa ei ilmeisestikään ollut.
 
Albert Järvis-kirjassa useampikin aikalainen muisteli, kuinka Järvinen kuulosti Järviseltä millä kamoilla hyvänsä.
 
Onhan näitä esimerkkejä. Itselleni olisi tosi kusinen paikka joutua tositoimiin oudoilla laitteilla ja varsinkin oudolla kitaralla. No, tosimiehet on erikseen.

Esim: Jimi Hendrixin tavaramerkkisaundiin kuuluivat Stratocaster, wah, Fuzz Face ja Marshall. Jimi Hendrixin soittotatsiin kuuluivat isot venytykset, hammer-onit sointujen päälle, peukalolla soitetut bassoäänet jne. Toki jos Jimi soittaisi Gibson Les Paulia Fender Twinin läpi omalla tyylillään, tunnistaisimme hänet silti Jimiksi.
 
Aika hyvä esimerkki. Etenkin, kun monet Jimin Marsuista olivat aika hemmetin modattuja "stock" malleihin nähden ja vielä tärkeämpää... Jimi ei soitellut VAAN stratoa Marshall:in läpi vaan miehen valtavasta vahvistin/lavakama-arsenaalista löytyi tunnetusti myös merkkejä kuten Sunn, Sound City, Fender... ...joita sitten yhdisteltiin ja käyteltiin aika monipuolisilla tavoilla.
Varsinkin studiossa.
Ja Jimi onnistuu tosiaan aina kuulostamaan ihan omalta itseltään. Ironista sillä taruhan kertoo Jimi:n olleen mieletön kamahifistelijä.
 
Pari esimerkkiä mistä jokainen voi oman mielipiteensä muodostaa:
kitarana Gibsonin Flying V:
https://www.youtube.com/watch?v=faWRKZvnw8E
Vahvistimina Silverface Fendereitä:
https://www.youtube.com/watch?v=YwQiIXv0Vk8

teemu-t-k: Pari esimerkkiä mistä jokainen voi oman mielipiteensä muodostaa:
kitarana Gibsonin Flying V:
https://www.youtube.com/watch?v=faWRKZvnw8E
Vahvistimina Silverface Fendereitä:
https://www.youtube.com/watch?v=YwQiIXv0Vk8
 
Nää on molemmat ihan eri kuulosia kuin "SE" Hendrix-saundi, mikä mulla on päässäni :)
 
Molemmat toki kuulostaa henkalta ja varsinkin toi flygaripätkä oli aika maukas!

teemu-t-k: kitarana Gibsonin Flying V:
https://www.youtube.com/watch?v=faWRKZvnw8E
 
Pitäisi testata vaatteiden vaikutus saundiin, en nimittäin usko että noin mielettömän hienoissa vaatteissa voisi kuulostaa kovin huonolta edes.

Myrkky Nuoli: Nää on molemmat ihan eri kuulosia kuin "SE" Hendrix-saundi, mikä mulla on päässäni :)
 
Molemmat toki kuulostaa henkalta ja varsinkin toi flygaripätkä oli aika maukas!
 
Itse en näitä pystynyt kuuntelemaan töissä, mutta mitä nyt ennen olen kuullut samasta konsertista eri kitaroilla, niin strato on ehdottomasti paras. Se on just "SE" Hendrix-soundi...
 
varpio: Pitäisi testata vaatteiden vaikutus saundiin, en nimittäin usko että noin mielettömän hienoissa vaatteissa voisi kuulostaa kovin huonolta edes.
 
Pitäisi myös testata mömmöjen vaikutusta soundiin. Voisi olla vielä suurempi vaikutus kuin soittotatsilla ja soundilla yhteensä...

Myrkky Nuoli: 100% samaa mieltä.
 
Tosin Pete Townshend kuulosti susirumassa valkeassa haalarissaan noin 100% Henkkaa paremmalta Live At Leedsillä, mikähän oli kankaan mojopitoisuus?

Sarko: Tosin Pete Townshend kuulosti susirumassa valkeassa haalarissaan noin 100% Henkkaa paremmalta Live At Leedsillä, mikähän oli kankaan mojopitoisuus?
 
Eipäs nyt liiotella! Molemmat koulukuntansa kingejä ja Townshendillä koulukuntansa siisteimmät kuteet.

Terve
 
varpio: Pitäisi testata vaatteiden vaikutus saundiin, en nimittäin usko että noin mielettömän hienoissa vaatteissa voisi kuulostaa kovin huonolta edes.
 
Mää olisin kuulostanu varmaan aika hyvältä -69.
Löysin pari viikkoa sitten vintiltä aikalaiskuteita.
Aika psykedeeliset http://muusikoiden.net/dyn/users/136718.jpg :D

99 prosenttia: https://youtu.be/ewBa2XaRlzA?t=9m56s

Laulava Kylätohtori: Jep, olen huomannut itsestäni saman. Aina yrittää kamoista riippumatta säätää sen tietyn soundin. Onhan se hupaisaa ostaa mahdollisimman erilainen vahvari monipuolistamaan soundivalikoimaa ja sitten ruuvaa siitä mahdollisimman samanlaiset soundit. :D
 
Ehkä tässä on myös yksi syy, miksi itselle jumiutuu ne tietyt vehkeet, joilla aina soittaa ja muut lähtee honeymoonin jälkeen torille. Niillä tietyillä vehkeillä vaan pääsee lähimmäksi sitä omaa ideaalisoundia ja muut jatkavat "huonompina" matkaansa..
 
Tää on totta. Mulla kävi treeniksellä paljon säröpurkkeja, mut ne kaikki kuulemma kuulosti samalta. Väänsin kaikista samantyylisen soundin. Vasta Simble toi tietynlaista eloa ja selkeyttä soundiin ja se jäi lautaan.