Studiotyöskentely ›

Moi.
 
northern: Kyllä mä kaiken haluan testata aina itse vaikka olis kuinka suuri mestarimiksaaja sanomassa että aina pitää tehdä näin... ongelma on vaan siinä että miten toi testaaminen onnistuu.
 
Meillä nuoruuden intoa eivät tuppuutelleet mestarit, vaan ihan yksinkertaisesti kokeneemmat konkarit. Konkarit jotka mitä luultavimmin olivat todenneet homman kannattamattomaksi.
Toki kehoittivat kokeilemaan, kunhan KOKEILIJA maksaa viulut.
 
Itse testaaminen onnistuu varmimmin niin että hommataan spare kannu, rakennetaan sisälle (tai läpi kyljen reiästä) mikkiteline jonka orientaatiota ja asemaa voidaan helposti ulkopuolelta muuttaa, ja aletaan äänittelemään ja etsimään parhaalta kuulostavaa kohtaa.
 

 
northern: "Hei rumpali, ostetaanko tälläset tosi kalliit härvelit, poraillaan sun rumpuihin reikiä. Sitten vien sun rummut kotiin kokeilen vähän juttuja ja katotaan oliko kaikki turhaa?"
 
Jos on jo valmiiks jotain ääninäytettä niin sit voi sanoa:
"Katos, eiks ookkin hyvän kuulonen systeemi, eiköhän laiteta sullekkin!"
 
Ellet pysty takaamaan että saat koekaniinina toimivan rumpalin kannut soimaan äänitteen lailla, noilla sun kahdella näennäisesti vastakkaisella skenaariolla ei mitään kummosempaa eroa ole.
 
Arvauksella mennään kummassakin.
Toisessa vaan luotetaan jonkun äänittäjän visioon tietynlaisesta rumpusoundista, HÄNEN tutuilla laitteilla äänitettynä ja postprosessoituna.
 
Jos kyseessä on NDT (Non Destructive Testing) jossa pönttöihin ei porata reiän reikää, ja SINÄ hommaat ja kustannat mikit, kaapelit ja kiinnitystarvikkeet kokeiluun, niin ainoa menetyksen puolelle menevä asia jos homma ei toimikaan odotetulla tavalla on tietty aika.
Ja aikaahan meillä kaikilla pitää löytyä uudenlaisten lähestymistapojen tutkiskeluun.
 
Sillä voihan myös toki käydä niin että vekkuli rumpusoundi sopii TEIDÄN musiikkiinne loistavasti, ehkä studion tavaramerkiksi asti.
 

 
northern: Soundin vai jonkun muun seikan takia?
 
Pääasiassa soundin.
 
Silloiset rajalliset ekvalisointimahdollisuudet + halpis mikit eivät tuottaneet käyttökelpoista jälkeä työmäärään nähden.
 
Luopumispäätöstä toki helpotti teknisetkin tosiasiat.
Joka kannun kuoreen olisi pitänyt porata reikä phone-jakille tai XLR liittimelle, tai uusi ilmareikä jos olisi käyttänyt alkuperäistä reikää jakille.
 
Siistien, rummun sisäpuolella olemassa oleviin kiinnityspisteisiin sopivan tukevan ja helposti säädettävän mikki-(/kapseli-) telineen tekeminen silloisin resurssein olisi ollut likipitäen ylivoimainen tehtävä.
 

 
northern: Kyllähän tossa roudaus olis helpompaa ja sais ne vuodot kuriin.
 
Mielipide vain, mutta jos roudaus on -studiossa varsinkin- rim-clippien kiinniruuvaamisesta tai parin ständin pystyttämisestä kiinni, kannattaa ainakin omasta mielestä siirtyä triggereihin tai suoraan sähkörumpuihin.
Tai suuntautua musiikkiin jossa rumpalia ei ole ;).
 
Akustisissa rummuissa mahdollisten vuotojen tilalle tulee sitten kunkin rummun ominaisresonanssilla herätetty sointi, joka on varmasti häiritsevämpi.
 

 

 
northern: Nyt ollaan vedetty keikoilla vaan yhdellä overheadilla ja siitäkös vasta vuotoja tulee.
 
?
 
Kuuluuko rumpalistinnekin siihen kategoriaan joka uskoo peltien olevan se rumpupatterin heikoimmin kuuluva lenkki?
 
Tavallisesti jos käytössä on rummuille ainoastaan 1 mikki (tai mikkilinja), ainakin aikoinaan se ruukattiin rumpalistista, setistä ja musiikkityylistä riippuen tunkea bassariin.
 
Jos haikka on tärkeä(mmä)ssä roolissa, asetettiin yksinäinen mikki haikan ja virvelin välimaastoon, sopivaan balanssipisteeseen.
 
"Bonhamia" käytettiin tietenkin myös, mutta lähinnä vain vähin mikein äänitellessä.
 
Overheadit olivat ne viimeiset mikrofonit joihin oli tarvetta paneutua.
Livenä tai äänittäessä.
 

 
northern:Mitenköhän päin muuten toi snaremikki kannattaa heittää... kohti lyöntikalvoa vai mattoa? Komporomissina vois kokeilla myös kohti vannetta.
 
Just siihen missä kuulostaa parhaalta ja tarkoituksenmukaisimmalta TEIDÄN käyttötarkoitukseenne.
 
Tietysti.
 
Toiveistanne, mikeistänne ja kannuistanne, rumpalista nyt puhumattakaan kun meillä kaukoarvaajilla ole hajuakaan, on täysin mahdotonta etukäteen sanoa mikä toimii ja mikä ei.
Se teidän itsenne on testattava.
 
Kaikille rummuille tietysti erikseen.
Ja kun (/jos) erikseen on saatu toimimaan, sovitettava tietysti vielä kaikki yhteen.
 
Positiivisena seikkana voi ajatella ainakin kalvonvaihdon ja rumpujen virittämisen tulevan tutuksi :).
 

 

 
Pauli Lappalainen: Niinkuin aiemmin mainitsin mikkisoundi on persoonallinen eli poikkeaa ulkoisesti mikitetystä aikalailla.
 
Efektimikityksenä ajaakin varmasti paikkansa.
 
Jos tykkää.
 
Työmäärästä ;).
 
T:Samuli