Media ja viihde ›

Nabokov - Kalvas hehku
 
M.A. Nummisen toivelistalta löytyi tämä kirja. Riemastuttava ja hämmästyttävä teos. Tässä hullussa kommentaarissa omitaan runokokoelma ja annetaan sille ällistyttävä tulkinta.

Perttu Häkkinen & Vesa Iitti - Valonkantajat
 
Populaariteos kourallisesta suomalaisia okkultisteja. Teksti toimii hyvin, rytmi on kohdillaan ja huumori on hyvää. Aiheet tuttuja, eikä ne tämän teoksen myötä juuri syventyneet, pitsi Reima Saarisen osalta hieman. Hieno mies. Miinusta ylipitkästä Pekka Siitoin-kappaleesta, koska kaikki herran edesottamukset ovat läpeensä tuttuja ja niitä on tuutattu joka ikisessä paikassa. Moitteita myös suppeudesta! Kirjassa ei käsitellä oikestaan kuin 1900-luku ja eteenpäin. Kirja ei mene syvälle, mutta viihdyttää. Jos suomalaisen esoterian (1900-lukulainen) henkilöt kiinnostavat, niin kannattaa. Ja vaikka ei, kyllä tämä hyvää yleissivistystä on.

Suomalaisen harmonikan historia
 
Paljon oli mielenkiintoista settiä, mutta paljon oli turhaakin

Tuomas Marjamäen kirjoittama kirja Simo Salminen - Se se vaan on sillä lailla
 
Kirja kertoo, yllätys yllätys, Simo Salmisesta. Spede-elokuvien oleellisesta osasta, joka tavallaan pysyi valokeilan ulkopuolella Speden ja Veskun viedessä pääosan huomiosta. Millainen mies oli tämä monitaituri, jonka CV:stä löytyy uimahyppyjen Suomen (ja Pohjoismaiden) mestaruuksia, kondiittorimestarin titteli, alkuperäisen Venla-patsaan valmistus, monivuotiset opinnot Ateneumissa ja vaikka mitä.
 
Kirja on kevyttä luettavaa ja kasattu lukuisten haastattelujen sekä erinäisten lähteiden pohjalta. Kirjassa käydään Simon elämä parinsadan sivun aikana, joten kovin syväluotaava teos ei ole. Antaa kyllä jotakin tietoa Simosta myös julkisen roolin ulkopuolelta(kin).
 
Ihajepa 3,5/5, suosittelen Simon elämästä kiinnostuneille.

Richard Kaczynski - Perdurabo: The Life of Aleister Crowley
 
Kaikista A.C.:stä kirjoitetuista elämänkerroista jotka olen lukenut, on tämä heittämällä paras. Muita lukemiani on vaivannut voimakas puolueellisuus tai voimakas vastaisuus subjektia kohtaan. Tämä on jopa hämmentävän neutraali. Lisäksi Kaczynski on saanut kaivettua jostain käsiinsä ennen julkaisemattomia päiväkirjaotteita ja muuta pientä. Jos tämän väärinymmärretyn neron elämä kiinnostaa, niin tästä opuksesta kandee aloittaa.

Kauko Röyhkä: Virallinen
 
Mukavaa luettavaa. Harmi ettei jatko-osaa ole ilmeisestikään tulossa..

Dean Koontzin Frankenstein. Jo toiseen kertaan tuon vedin läpi ja oli edelleen ihan pirun hyvä ja viihdyttävä kirjasarja. Suosittelen kaikille, jotka Koontzista tykkää. Ehdottomasti parasta mieheltä.

Decadetroll: Dean Koontzin Frankenstein. Jo toiseen kertaan tuon vedin läpi ja oli edelleen ihan pirun hyvä ja viihdyttävä kirjasarja. Suosittelen kaikille, jotka Koontzista tykkää. Ehdottomasti parasta mieheltä.
 
Löysin kirpparilta Ääniä Yössä jonka nostalgiamielessä korjasin eurolla kesälukemiseksi. Paras Koontz ja juuri niin hölmön naiivia tekstiä kuin vain muistinkin. Viihdyttää!

Liitynpä Koontzia viimeksi lukeneiden joukkoon minäkin. Kertauksena luin Pelon kasvot-pokkarin josta joskus tykkäsin kovastikin. No, onhan se perustarina ihan jees mutta aika köpöstihän toi oli kirjoitettu ja käännettykin kun tuon nyt uudestaan tavasi läpi. Koontz on muutenkin vähän sellainen köyhän miehen Stephen King, kovasti yritystä mutta ei koskaan oikein lähde lentoon. Henkilökuvaus etenkin ontuu välillä pahastikin, ei noista Koontzin hahmoista saa oikein otetta ja jäävät vain kohtuullisen mielenkiinnottomiksi statisteiksi.
 
Markus Kajon Kettusen kootut on nyt työn alla. Nääkin olivat nuorempana paljon hauskempia mutta onhan siellä ääneen hörähdyttäviäkin hetkiä seassa.

Koontz on alkanut löytää itseään vasta viimeisen vuosikymmenen aikana suunnilleen. Aiemmat teokset on paljon köpömpää settiä, kun taas nykyiset eivät edes enää yritä olla mitään elämää suurempaa proosaa, joka ottaa itsensä aivan liian vakavasti. Tästä loistavana esimerkkinä esim. juurikin tuo frankenstein. Välillä saa nauraa, loistavia hahmoja löytyy ja kaikki vaan toimii.
 
Vakavat jutut sitten Kingiltä.

arppah8: Jaa, vois sitten ehkä perehtyä Koontzin uudempaankin tuotantoon kun tosiaan nuiva maku on jäänyt ukon kirjoista eikä oo tehnyt mieli perehtyä. King lässähti kyllä pahasti mun makuun pariksikymmeneksi vuodeksi mutta viime aikoina on tullut taas kovaa settiä, Kuvun alla (miinus loppuratkaisu) ja 22.11.63 (singahti yhdeksi meikän lemppariKingiksi) ovat lämmittäneet vanhan fanin mieltä kovasti.
 
Juu, king on tehnyt näyttävän paluun onnettomuutensa jälkeen. 22.11.63 on loistava kirja kyllä. tohtori unikin oli hyvää settiä. Ja mr mercedes.

Decadetroll: Vakavat jutut sitten Kingiltä.
 
Jostain syystä naurahdin tälle, vaikka kaipa se riippuu vähän keneen ollaan vertailemassakin...

NHR: Jostain syystä naurahdin tälle, vaikka kaipa se riippuu vähän keneen ollaan vertailemassakin...
 
No ei kingin kirjat varsinaisia huumorinkukkasia ole kuitenkaan? Njoo, eihän se nyt mikään Waltari tai dostojevski ole, muttei toisaalta yritä ollakkaan, eikä Kingiä moisiin "oikeisiin" kirjoittajiin kannattane edes verratakkaan? (Eihän kauhu- ja jännityskirjallisuus ole oikeaa kirjallisuutta lain, vai miten se menikään?)

Decadetroll: No ei kingin kirjat varsinaisia huumorinkukkasia ole kuitenkaan?
 
Niin no joo, noin ajatellen olen kyllä samaa mieltä. En tosin milloinkaan ole kovasti Kingin kirjoista tykännyt (vaikka niiden pohjalta onkin tehty muutamia ihan hyviä elokuvia), etenkään niistä vanhemmista, joten en ole noita uudempiakaan sitten jaksanut lukea. Ehkä kuitenkin pitäisi korjata tilannetta jossain vaiheessa...

NHR: Niin no joo, noin ajatellen olen kyllä samaa mieltä. En tosin milloinkaan ole kovasti Kingin kirjoista tykännyt (vaikka niiden pohjalta onkin tehty muutamia ihan hyviä elokuvia), etenkään niistä vanhemmista, joten en ole noita uudempiakaan sitten jaksanut lukea. Ehkä kuitenkin pitäisi korjata tilannetta jossain vaiheessa...
 
Juu, eipä ne kaikille maistu. Itse olen tykännyt kingin kirjoituksista ihan siitä asti kun opin lukemaan. Luin niitä siis joskus päiväkodissa jo ja jopas pikkunappulaan upposi hyvin. Uppoaa kyllä edelleem, vaikka onhan kingillä heikot aikansa olleet.

Decadetroll: Luin niitä siis joskus päiväkodissa jo ja jopas pikkunappulaan upposi hyvin.
 
Sä olet siis lukenut Stephen Kingin kirjoja about 4-5-vuotiaana? Ja sä nautit niistä silloin ja sun vanhemmilles se oli ihan ok, että sen ikäinen anaalitappi lukee Kingiä? Morjens!

Decadetroll: Juu, eipä ne kaikille maistu. Itse olen tykännyt kingin kirjoituksista ihan siitä asti kun opin lukemaan. Luin niitä siis joskus päiväkodissa jo ja jopas pikkunappulaan upposi hyvin. Uppoaa kyllä edelleem, vaikka onhan kingillä heikot aikansa olleet.
 
Kingin kirjoja jos verrattaisiin Kaari Utrion ensimmäisiin kirjoihin, molemmat ovat yleisöä kosiskelevia, toisessa se on puettu kauhuksi, toisessa romanttiseksi historiankuvaukseksi, ja niistähän tenavat tykkää.
 
Muuan pappi oli ostanut Kaari Utrion romaanin kummitytölleen, onnellisen tietämättömänä siitä että kirjassa hekumallinen pappi raiskaa teini-ikäisen tytön.

Henri Henri Olavi: Sä olet siis lukenut Stephen Kingin kirjoja about 4-5-vuotiaana? Ja sä nautit niistä silloin ja sun vanhemmilles se oli ihan ok, että sen ikäinen anaalitappi lukee Kingiä? Morjens!
 
Juu, viitisen vuotiaana aloittelin kingejä. Äitee taisi antaa ekat luettavaksi sillon. Katselin myöskin terminaattorit ja rambot jo tuon ikäisenä. Todella vähän sensuuria harrastettiin meillä, kun oli mediasta kyse, mutta aina oli selvillä, mikä oli totta ja mikä ei.
 
Luin ihan hemmetisti ns. Aikuisten kirjoja jo lapsena ja niitä leffojakin tuli katseltua, kun velipojalla niitä oli vhs-kasetteina satoja hyllyssä. Kirjaston täti aina varasi uudet kingit ja koontzit ekana meikälle ja ilmoitti kun oli ne saanut päällystettyä ja olivat valmiina hyllyyn siirtymistä varten. :D

Decadetroll: Juu, viitisen vuotiaana aloittelin kingejä. Äitee taisi antaa ekat luettavaksi sillon. Katselin myöskin terminaattorit ja rambot jo tuon ikäisenä. Todella vähän sensuuria harrastettiin meillä, kun oli mediasta kyse, mutta aina oli selvillä, mikä oli totta ja mikä ei.
 
Luin ihan hemmetisti ns. Aikuisten kirjoja jo lapsena ja niitä leffojakin tuli katseltua, kun velipojalla niitä oli vhs-kasetteina satoja hyllyssä. Kirjaston täti aina varasi uudet kingit ja koontzit ekana meikälle ja ilmoitti kun oli ne saanut päällystettyä ja olivat valmiina hyllyyn siirtymistä varten. :D
 
Minäkin aloin lukea Kingiä jo suht nuorena, ehkäpä tokalla tai kolmannella luokalla. Itseasiassa heti sen jälkeen kun olin kahlannut Taru sormusten herrasta-trilogian läpi. En mä päiväkoti-iässä lukenut muuta kuin Nakke Nakuttajia, Mustanaamiota, Aku Ankkaa ja Viisikkoa.