Rock, pop, alternative ›

Cherone ei ollut paska, vaan täysi ammattilainen. Ei vain sopinut Van Haleniin pätkääkään.
 
Roth ja EVH eivät tulleet juttuun edellisellä kiertueellakaan, eivätkä tule jatkossakaan. Jossain vaiheessa Hagar ja Michael Anthony tekevät vielä paluun. Sanokaa minun sanoneen. ;)

Olenko ainoa, josta tuntuu, että Eddien koko haastettelku oli lähes silkkaa paskaa. Epäilen vahvasti tuota musiikinkuuntelemattomuutta ja mitä hän sanoi Mikesta. Uskon kyllä, että Rothin kanssa on välit kireät, mutta jotenkin muuten tuosta jäi sellainen kuva, että Eddie vaan kaipasi vähän huomiota ja sauili toimittajalle.

Kun vähän miettii tuota Eddien ja Daven (välillä Sammynkin) touhua niin ihmettelen miksi Eddie sai päähänsä pyytää Dave takaisin vaikka Sammyn kanssa bändillä pyyhki hyvin ja levytkin myi? Oliko tuo sitten jonkinlainen kosto Sammylle kun kehtasi torua(?) Eddien ryyppäämisestä ja huonosta soittokunnosta viimeisellä kiertueella? Halusiko Eddie vaan "vaihtelua" bändiinsä että pääsisi soittelemaan enemmän Roth-eran biisejä?

Regalis Apertura: Kun vähän miettii tuota Eddien ja Daven (välillä Sammynkin) touhua niin ihmettelen miksi Eddie sai päähänsä pyytää Dave takaisin vaikka Sammyn kanssa bändillä pyyhki hyvin ja levytkin myi? Oliko tuo sitten jonkinlainen kosto Sammylle kun kehtasi torua(?) Eddien ryyppäämisestä ja huonosta soittokunnosta viimeisellä kiertueella? Halusiko Eddie vaan "vaihtelua" bändiinsä että pääsisi soittelemaan enemmän Roth-eran biisejä?
 
Sammyn aikaiset levyt ei myyneet läheskään niin paljoa kuin Rothin aikaiset, by the way. Mutta tuskin tuo nyt se syy oli. Myi ne Sammyn aikaisetkin n.s.riittävästi.

sirdickyj: Sammyn aikaiset levyt ei myyneet läheskään niin paljoa kuin Rothin aikaiset, by the way. Mutta tuskin tuo nyt se syy oli. Myi ne Sammyn aikaisetkin n.s.riittävästi.
 
Debyytti ja 1984 aivan omassa luokassaan, muuten ei juurikaan eroa. Aivan saatanasti myivät Sammynkin ajan levyt. Ei mikään ihme, hienoja kiekkoja kaikki. Ehkä OU You Ate One Too ei niin onnistunut kokonaisuus.
 
Van Halen (1978) - 14.8 million (11 million USA)
Van Halen II (1979) - 7.7 million (5.7 million USA)
Women & Children First (1980) - 5.6 million (3.7 million USA)
Fair Warning (1981) - 3.9 million (2.5 million USA)
Diver Down (1982) - 5.9 million (4.3 million USA)
1984 (1984) - 16.2 million (10.5 million USA)
5150 (1986) - 9.4 million (6.3 million USA)
OU812 (1988) - 6.3 million (4.1 million USA)
For Unlawful Carnal Knowledge (1991) - 5.2 million (3.9 million USA)
Live: Right Here, Right Now (1993) - 2.4 million (1.4 million USA)
Balance (1995) - 5.7 million (3.1 million USA)
Best Of Volume I (1996) - 7.6 million (3.6 million USA)
Van Halen III (1998) - 1.6 million (0.7 million USA)
The Best of Both Worlds (2004) - 1.7 million (0.8 million USA)
 
Uusin, erittäin hyvä Roth-kiekko ei myynyt paljon paskaakaan. Mutta eihän kukaan enää levyjä ostakaan.

Timetokill: muuten ei juurikaan eroa.
 
Jos lukusi pitävät paikkansa (mikälie lähde, olis kiva jos viitsisi mainita näitä), niin tosiaan, 5150 kolmanneksi eniten ja OU812 viidenneksi (kokoelmaa jos ei laske). Joten herradj:n mutu-jutut olivat mitä olivat.
 
Uusin, erittäin hyvä Roth-kiekko ei myynyt paljon paskaakaan.
 
Kuinkas paljon se siis on myynyt, ihan kuriositeettina?

kyseinen: Jos lukusi pitävät paikkansa (mikälie lähde, olis kiva jos viitsisi mainita näitä), niin tosiaan, 5150 kolmanneksi eniten ja OU812 viidenneksi (kokoelmaa jos ei laske). Joten herradj:n mutu-jutut olivat mitä olivat.
 

 
Kuinkas paljon se siis on myynyt, ihan kuriositeettina?
 
Miljoona kappaletta maailmanlaajuisesti joulukuuhun 2013 mennessä. Ihan hyvä luku, kun ottaa huomioon levymyynnin suht radikaalin laskemisen.
 
http://www.statisticbrain.com/van-halen-band-career-statistics/

kyseinen: Jos lukusi pitävät paikkansa (mikälie lähde, olis kiva jos viitsisi mainita näitä), niin tosiaan, 5150 kolmanneksi eniten ja OU812 viidenneksi (kokoelmaa jos ei laske). Joten herradj:n mutu-jutut olivat mitä olivat.
 
Miten niin "olivat mitä olivat"? Onhan noi ykkösen ja 1984:n luvut tiedossa ja niiden myynti yhteensä ihan holtiton. Keskiarvoisesti Rothin aikaiset studioalbumit (6kpl) myivät jokainen 9,1 miljoonaa, Sammyn aikaiset keskiarvoisesti 5,3 miljoonaa. Rothin aikaisista studiolevyistä vain Fair Warning myi alle tuon Sammy-aikaisen keskiarvon.
 
Sensijaan Hagarin aikaiset lätyt taisivat mennä kaikki listaykkösiksi TAI tuottivat jonkun ykköshitin, Daven aikaisilla levyillä oli vain yksi ykköshitti eli Jump joka oli Jenkkilän listaykkönen muistaakseni 5 viikkoa.
 
RIAA:n sivuilta näitä datoja on joskus löytynyt, tosin ne on kaiketi vain jenkkimyyntejä.

No livelevyn laskeminen Hagarin ajan keskiarvoon ehkä hieman epäreilua. Ne nimittäin myyvät kaikilla bändeilla aina paljon heikommin kuin studiolevyt.
 
Peter Frampton on ainoa mieleen tuleva artisti, kenen livealbumi on portfolion myydyin.

Timetokill: No livelevyn laskeminen Hagarin ajan keskiarvoon ehkä hieman epäreilua. Ne nimittäin myyvät kaikilla bändeilla aina paljon heikommin kuin studiolevyt.
 
Peter Frampton on ainoa mieleen tuleva artisti, kenen livealbumi on portfolion myydyin.
 
Siksi en laskenutkaan sitä siihen.
 
Hagarin kanssa tehtiin 4 studioalbumia, Daven kanssa 6, joista eka ja vika myi tolkuttoman määrän.
 
Kaikki levymyyntiluvuthan on vertailukelpoisia vain siihen asti ku levyjä vielä myytiin.
 
Daven ajan Van Halen lätyt taidettiin osin myydä kahteen kertaan kun vinyylien lisäksi myytiin samat uudelleen CDnä. RIAAn listaus taitaa olla tosin vasta CD ajalta.

Toki Hagarin kaks ekaa myi 1984:n vanavedessä kovasti.

kaleidoskooppi: Toki Hagarin kaks ekaa myi 1984:n vanavedessä kovasti.
 
Toisaalta vois miettiä ehkä sitä, että miten bändit yleensäkään parantaa levymyyntiään hittilevyn jälkeen ja saa toisenkin vastaavan? VH:lta onnistui kertaalleen, mutta onko kovin suuri ihme, jos Hagarin ajalla ei enää toista kertaa päästy noihin yli 10 miljoonan lukemiin? En tiedä, millainen levynmyynti on ollut 80-luvulla kova suoritus, mutta omaan silmään noi lukemat näyttää kauttaaltaan aivan poskettoman kovilta, eikä mulla tulis mieleenkään jotenkin vähätellä Hagarin kautta.
 
(Ja vieläpä sekin, että noissa luvuissa voi olla jotain tuplamyyntiä CD:n markkinoile tulon myötä?)

sirdickyj: Sensijaan Hagarin aikaiset lätyt taisivat mennä kaikki listaykkösiksi TAI tuottivat jonkun ykköshitin, Daven aikaisilla levyillä oli vain yksi ykköshitti eli Jump joka oli Jenkkilän listaykkönen muistaakseni 5 viikkoa.
 
Näinhän se on että kaikki Hagarin ajan studioalbumit olivat Amerikassa listaykkösiä ja Rothin ajan levyistä ei yksikään. Tosin olen ollut pitkään sitä mieltä, että albumin hyvyydestä kertoo paljon enemmän se mitä se myy 3 tai 30 vuotta kuin 3 viikkoa tai 3 kuukautta ilmestymisensä jälkeen. Olisikin joskus kiva nähdä levymyyntitilastoja, joista olisi poistettu ensimmäisen vuoden myynnit. Markkinoinnillahan saa lyhyellä aikavälillä myytyä aivan mitä vain.

Sammy Hagarin ollessa bändissä kitarasankaruus jäi hieman taka-alalle ja huomio keskittyi parempiin biiseihin. Olen aina ollut suuri kosketinsoitinten fani ja yhtyeen linja miellytti silloin enemmän. Lisäksi bändissä oli silloin yksi parhaimmista rock-laulajista koskaan. Toki Daven karisma ja show-taidot miellyttävät myös.

Jäärä: Sammy Hagarin ollessa bändissä kitarasankaruus jäi hieman taka-alalle ja huomio keskittyi parempiin biiseihin. Olen aina ollut suuri kosketinsoitinten fani ja yhtyeen linja miellytti silloin enemmän. Lisäksi bändissä oli silloin yksi parhaimmista rock-laulajista koskaan. Toki Daven karisma ja show-taidot miellyttävät myös.
 
Sama täällä. Hagarin aikana bändi levytti paljon monipuolisempaa matskua, ja ennen vähän lällyiltä kuulostaneet "Journeymaiset" balladitkin ovat omaan korvaani nykyään aivan loistavia. Sitä kai se keski-ikä teettää.

tepeh: Olenko ainoa, josta tuntuu, että Eddien koko haastettelku oli lähes silkkaa paskaa. Epäilen vahvasti tuota musiikinkuuntelemattomuutta ja mitä hän sanoi Mikesta. Uskon kyllä, että Rothin kanssa on välit kireät, mutta jotenkin muuten tuosta jäi sellainen kuva, että Eddie vaan kaipasi vähän huomiota ja sauili toimittajalle.
 
Ainahan Eddien haastattelut ovat pitkälti paskaa. Helvetin hyvä kitaristi ja muusikko mutta myös helvetin hankala ja katkera ihminen. Kerrankin olen Sammyn kanssa täysin samaa mieltä, MA ei ole ansainnut tuollaista paskaryöpytystä niskaansa mitenkään.
Joo, mies soitteli pumpumpumpumia pitkälti levyillä ja keikoilla, mutta se tapahtui siksi, että Eddie pääsi silloin temmeltämään itse just niin kuin halusi.
Ja mitä lauluääneen tulee, niin Eddien kommenti siitä, että hänen äänessään on enemmän sielua kuin Anthonylla on ihan tuubaa. Kyllä se on se Miken korkea ääni mikä ihmisillä jää mieleen taustalauluista, ei Eddien puolen puupennin Joe Cocker.
 
Mitä tulee Daven innostukseen uuden levyn tekemiseen, niin eiköhän mies ole huolimatta meganarsistisuudestaan itsekin huomannut, että ei oikein lähde.
Jokainen uusi levytys ja keikka himmentää sitä kuvaa, mikä ihmisillä oli hänestä. Nuori leijonaharjainen rock-kukko Roth oli toki ylivoimainen frontman ja loistava viihdyttäjä, mutta nykyinen ryppyinen, vaikeliaasti kävelevä ja lähinnä c-luokan Vegas-kykykilpailun juontajan oloinen Roth ei sitä todellakaan ole.
Sinänsä Eddien kommentti siitä, että Dave ei näe itseään samalla tavalla kuin muut pitänee varmasti paikkansa.
Muistatteko kun se veti kiertueella headsetin kanssa?
Who's got funny hands? Who can slide and thinks it's cool?
Who's got funny hands again?
 
Voi jumalauta.
Ainakin itselle se oli tosi kiusallista katsoa ja olen aina digannut Rothin aikaisista levyistä enemmän.
ADKOT oli kyllä ihan ookoo levy, mutta ei siitäkään jäänyt päähän soimaan yhtään biisiä klassikoiden tapaan.

sirdickyj: Miten niin "olivat mitä olivat"? Onhan noi ykkösen ja 1984:n luvut tiedossa ja niiden myynti yhteensä ihan holtiton. Keskiarvoisesti Rothin aikaiset studioalbumit (6kpl) myivät jokainen 9,1 miljoonaa, Sammyn aikaiset keskiarvoisesti 5,3 miljoonaa. Rothin aikaisista studiolevyistä vain Fair Warning myi alle tuon Sammy-aikaisen keskiarvon.
 
Sensijaan Hagarin aikaiset lätyt taisivat mennä kaikki listaykkösiksi TAI tuottivat jonkun ykköshitin, Daven aikaisilla levyillä oli vain yksi ykköshitti eli Jump joka oli Jenkkilän listaykkönen muistaakseni 5 viikkoa.
 
Itse asiassa kaksi, sillä Oh Pretty Woman ylsi Mainstream Rock-listan kärkeen vuonna 1982.
 
Myös Cheronen aikakausi tuotti yhden ykköshitin (Without You), vaikka itse albumi ei kummoisesti myynytkään.

winstoni:
ADKOT oli kyllä ihan ookoo levy, mutta ei siitäkään jäänyt päähän soimaan yhtään biisiä klassikoiden tapaan.
 
She's the Woman ja Big River olisivat omasta mielestäni ihan samalla viivalla esim. Panaman ja Unchainedin kanssa, mikäli niitä ei olisi miksattu pilalle (lähinnä överikompressoitu). Myös Blood And Fire olisi kova, mikäli Roth ei olisi tehnyt siihen liian kummallista laulumelodiaa heti biisin alkuun. Kyseisen biisin demoa, Ripleytä, diggailin paljon ennen vokaaliversion julkaisua, ja harmittelin, että miksi eivät koskaan tehneet biisiä vokaaleilla varustettuna valmiiksi. Kun kuulin lopullisen version, toivoin että olisivat jättäneet sen instrumentaaliksi.

Tuli tuosta Rothin headsetistä mieleen että näin juutuupista yhden keikan missä herra käytti tuota. Aikas orvon tuntuista äijän esiintyminen näytti olevan ilman old-school-mikkiä. Lähinnä nolottavaa katseltavaa. Onneksi ei käyttänyt kuin parilla (vai oliko useampiakin) keikalla...