Yleistä keskustelua musiikista ›

Beatlesin lastenlaulut ovat kyllä mielenkiintoinen aivopieru heidän sinänsä ältsin hyvän tuotannon seassa. + nu-metalilla tähän ketjuun osallistuminen menee jo epäreiluuden puolelle :D

Jos kappaletta ajattelee niin rytmin, melodian kuin harmoniankin suhteen on aika vaikeaa tehdä niin hyvä kuin oikein huonokin kappale. Jos tämä edellyttää, että se on oikeasti sävelletty ja siinä olisi jotain uutta. Ikävän monesti vanhoja asioita vain kierrätetään ja oikeasti uuden tekeminen on todella vaikeaa. Vaikka yrittäisikin, niin huonon kappaleen säveltäminen on yhtä hankalaa kuin hitinkin tekeminen.
Tosin tämä on oma mielipiteeni.
Kappale voi toki olla huono muista syistä kuin sen sävellyksestä. Sanoitukset ja soundit saattavat olla huonot tai todella ärsyttävät. Näin saatetaan tehdä jopa ihan tahallaankin, että joku jäisi paremmin mieleen.
 
Arttu Wiskari on kyllä kunnostautunut tällä uudella "hitillään" aikamoisesti. Kun muutamia vuosia sitten oli jo nähty kaikki ja joutaisi jo pois, eli kuolemaan...
Nyt ollaan sitten kuitenkin vielä kahviin vailla rintamaitoa joltain YH-äidiltä???
 
Arttu on tainnut unohtaa sellaisen seikan, että vaikka olisi mitenkä kuuluisa ja tehnyt monta hittiä--->Niin sitten kun jatkossa tehdään kappaleita, myös ne uudet tekemiset vaikuttavat niiden vanhojen fanien ja niiden ennestään tehtyjen kappaleiden kuunteluun.
Kuinkahan moni nainen tai YH-äiti on tästä biisistä sitä mieltä, että kyllä onkin hyvä. Myöskin epäilen, että jos edellä mainittu ihminen on joskus tykännyt Wiskarin tuotannosta niin nyt hän kuuntelee sitä myös hieman toisenlaisin korvin. Kyseinen kappale, ei muuten eroaisi mitenkään tuosta radiosoittomassasta, mutta sanoitus on kyllä aivan tolkuttoman huono.
 
Jos joku tekisi huumorilla kappaleen tuollaisesta, tyyliin Ruonansuu tai Sleepparit, niin silloin olisi asia aivan toisin.
Itse kyllä voisin kuvitella tuollaista jossain jätkäporukassa hauskaksi jutuksi illanistujaisissa(jos sielläkään), mutta kuka mies haluaa kuunnella oikeasti tällaista. Tai tehdä iskelmää moisesta tarinasta??
Nyt tätä kuitenkin radiosta soitetaan ja on varmasti sellainen kappale, että jos tällaisen biisin tekisi joku tuntematon ja lähettäisi sen jollekkin levy-yhtiölle-->niin mitään toiveita kappaleen levyttämisestä ei olisi. Ei siis yhtään minkäänlaisia.
 
Nyt kun Wiskari on jo tehnyt lauluja kuoleman toivomisesta ja naisen rintamaidon saannista omaan aamukahviin, niin mitähän seuraavaksi?
 
Jäiköhän vielä joku asia tekemättä, ennen lopullista lähtöä?
Artulle voisi sanoa, että jos jäi niin pitää sen omana tietonaan.

Lennu: Hoho, Beatles :D Ihme kun ei Beagles. Joo tää on kyl nyt johdolla.
 
https://www.youtube.com/watch?v=HieU2R4KdxI tää on huomattavasti alkuperäistä parempi.

mpekkanen:
Nyt kun Wiskari on jo tehnyt lauluja kuoleman toivomisesta ja naisen rintamaidon saannista omaan aamukahviin, niin mitähän seuraavaksi?
 
Jäiköhän vielä joku asia tekemättä, ennen lopullista lähtöä?
Artulle voisi sanoa, että jos jäi niin pitää sen omana tietonaan.
 
Ottamatta kantaa Wiskarin musaan, sulle voisin suositella vaikkapa kuullun ymmärtämisen harjoittelua. Tai lue vaikka niitä sanoituksia jostakin, niin saatat vaikka ymmärtää niiden sisällön. Kommenttiesi perusteella et nimittäin selvästikään ole vahvuusalueellasi.

Epämuusikko: Beatlesin lastenlaulut ovat kyllä mielenkiintoinen aivopieru heidän sinänsä ältsin hyvän tuotannon seassa.
 
En ole koskaan käsittänyt että tuossa kappaleessa olisi mitään vialla. Yellow Submarinea olen joskus pitänyt vähän rasittavana.
 
+ nu-metalilla tähän ketjuun osallistuminen menee jo epäreiluuden puolelle :D
 
Tyylistään mies tunnetaan!

mpekkanen: Nyt kun Wiskari on jo tehnyt lauluja...
 
Janne Rintala vastaa Wiskarin kappaleista pääosiltaan.

velipesonen: En ole koskaan käsittänyt että tuossa kappaleessa olisi mitään vialla.
Itse en ole koskaan sietänyt kys. kappaleen lyriikoita ja lällällää-tunnelmaa. Mutta nämä on näitä.

jazzmies: Janne Rintala vastaa Wiskarin kappaleista pääosiltaan.
 
Heh.. Siinä on vuosisadan miellyttävin mies tuo ensiksi mainittu...

mpekkanen: Tämä aikaisempi kappale joka oli kuulemma kunnianosoitus sotaveteraaneilla ja ihmisille jotka ovat laitoksissa joutuneet kauan sairastamaan...
Itse sairastan edelleen sellaista imusolmukesyöpää joka ei minusta koskaan häviä, mutta ei ole ollut nyt muutamaan vuoteen agressiivinen.
Silloin kuitenkin kuin sain syöpähoitoja niin tämä Wiskari soi radiossa ja joka paikassa.
Voin sanoa ihan kokemuksesta, että ei ollut mitenkään mieltä ylentävä tai muutenkaan piristävä kappale sytostaattihoitojen aikana. Ne kestivät useita kuukausia ja radio soi myös sairaalassa jossa kyseistä hoitoa annettiin ja siinä menee monta tuntia kun sellainen hoito on kokonaan tehty.
Letkuissa kun on tukka päästä lähteneenä ja muutenkin peloissaan ja todella väsynyt, niin onneksi radiosta tulee...
"Kuule mun toive mä haluan pois, eikö aikani päättyä jo vois. Olen nähnyt koko elämän, kaiken sain ja vielä enemmän..."
 
Wiskarin soittaminen sairaalassa lähentelee pahoinpitelyä ja oma kokemukseni onkin, että hoitohenkilökunnassa on paljon potilaisiin sadistisesti asennoituvia. Siis sellaisia joiden mielestä ihmiset ovat päätyneet sairaalaan omaa syytään ja siis rangaistava, nuhdeltava ja moitittava.

mpekkanen: Pop-musiikissahan tämä on ollut jo pitkään näin. Eihän nämä jenkkien teinitähdetkään osaa itse tehdä yhtään mitään. Parhaimmillaan laulukin korjataan studiossa kun ei muuten tule "kunnollista", eikä kyllä tule sittenkään.
 
Toi "kyllä nykyään ei kukaan osaa mitään ja tietokoneet vaan kaiken tekee" on vähän sama ku Esson baarissa äijät valittaa siitä miten vuoden 1990 jälkeen kaikki autot on vaan täynnä helposti hajoavia ja tarpeettomia sähkövehkeitä eikä niille voi itse tehdä mitään.
 
"Pop" kun on aika saakelin lavea käsite ja sen alle mahtuu aika paljon kaikkea muutakin kuin ne jenkkilän teinitähdet.

Vessajono: Esson baarissa äijät valittaa siitä miten vuoden 1990 jälkeen kaikki autot on vaan täynnä helposti hajoavia ja tarpeettomia sähkövehkeitä eikä niille voi itse tehdä mitään.
 
Tuo juttu onkin faktaa eikä makuasia. Pakko oli sanoa, vaikka tässä on se riski että nyt alkaa keskustelu autoista, ja se on aina M.netin tympäisevintä antia.
 
Kuuntelin sen Wiskarin kahvimaitokappaleen, tahallaan tehty vähän omituinen jippo siihen tekstiin ja ilmeisen hyvin auttaa saamaan biisille julkisuutta. Huonompiakin on.

Vessajono: Toi "kyllä nykyään ei kukaan osaa mitään ja tietokoneet vaan kaiken tekee" on vähän sama ku Esson baarissa äijät valittaa siitä miten vuoden 1990 jälkeen kaikki autot on vaan täynnä helposti hajoavia ja tarpeettomia sähkövehkeitä eikä niille voi itse tehdä mitään.
 
"Pop" kun on aika saakelin lavea käsite ja sen alle mahtuu aika paljon kaikkea muutakin kuin ne jenkkilän teinitähdet.
 
Hyvin sanottu. Joskus tulee sellainen vaikutelma, että ne jotka eniten nykyaikaista pop-musaa sättivät, tuntevat sitä aika heikosti. Pop-musiikki on nykyään todella monimuotoista. Se on paljon monimuotoisempaa kuin joskus menneinä vuosikymmeninä. Popissa voi olla nykyään hyvin mielenkiintoisia piirteitä eri genreistä.
 
Ja tuo "tietkoneet vaan kaiken tekee"-näkemys on suurilta osin täysin virheellinen. Kyllä sitä nykyään studioissa soitetaan edelleen soittimia ihan perinteisestikin. Tosin on aika ylimielistä alkaa väittää että elektroninen musa olisi jotenkin ratkaisevasti huonompaa kuin muu musiikki. Tietokoneiden avulla voidaan tehdä asioita joihin perinteisillä soittimilla ei pystytty. En tajua miksi se olisi jotenkin huonoa. Kysehän on kehityksestä ja uusista, lähes rajattomista mahdollisuuksista.
 
Sitten on sekin juttu että ennenkin tehtiin yhtä lailla tylsiä ja itseääntoistavia listahittejä. Mutta jälkeenpäin sitä halutaan muistaa vain ne parhaat palat. Tosin nekään eivät aina ole mitenkään musiikillisesti mielenkiintoisimpia ja innovatiivisimpia. Yksinkertainen ja helposti lähestyttävä pop-musa on aina myynyt parhaiten. Keskimääräinen hittibiisi on varmaan lähes aina ollut yhtä hyvä.

JamieR: Hyvin sanottu. Joskus tulee sellainen vaikutelma, että ne jotka eniten nykyaikaista pop-musaa sättivät, tuntevat sitä aika heikosti. Pop-musiikki on nykyään todella monimuotoista. Se on paljon monimuotoisempaa kuin joskus menneinä vuosikymmeninä. Popissa voi olla nykyään hyvin mielenkiintoisia piirteitä eri genreistä.
 
Ja tuo "tietkoneet vaan kaiken tekee"-näkemys on suurilta osin täysin virheellinen. Kyllä sitä nykyään studioissa soitetaan edelleen soittimia ihan perinteisestikin. Tosin on aika ylimielistä alkaa väittää että elektroninen musa olisi jotenkin ratkaisevasti huonompaa kuin muu musiikki. Tietokoneiden avulla voidaan tehdä asioita joihin perinteisillä soittimilla ei pystytty. En tajua miksi se olisi jotenkin huonoa. Kysehän on kehityksestä ja uusista, lähes rajattomista mahdollisuuksista.
 
Sitten on sekin juttu että ennenkin tehtiin yhtä lailla tylsiä ja itseääntoistavia listahittejä. Mutta jälkeenpäin sitä halutaan muistaa vain ne parhaat palat. Tosin nekään eivät aina ole mitenkään musiikillisesti mielenkiintoisimpia ja innovatiivisimpia. Yksinkertainen ja helposti lähestyttävä pop-musa on aina myynyt parhaiten. Keskimääräinen hittibiisi on varmaan lähes aina ollut yhtä hyvä.
 
Pah. Jotenkin nykytuotannosta ja valtavirtamusiikista tuntuu puuttuvan se jonkinlainen sielu, ydin ja kekseliäisyys joka saa teoksen elämään vuodesta, vuosikymmenestä toiseen ja saa kuuntelijan yhä uudelleen saamaan kiksejä siitä. Missä on ne nykyajan biisintekijät joiden musaa tullaaan kuuntelemaan vielä kymmenen-kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin.
Kertakäyttöhuttua kertakäyttöjengille. Ja hymiö.

qal: Pah. Jotenkin nykytuotannosta ja valtavirtamusiikista tuntuu puuttuvan se jonkinlainen sielu, ydin ja kekseliäisyys joka saa teoksen elämään vuodesta, vuosikymmenestä toiseen ja saa kuuntelijan yhä uudelleen saamaan kiksejä siitä.
 
Sitä sanotaan nostalgiaksi. Samaa kolmen soinnun ripulia ne Beatlesit ja Rollaritkin tekivät, mutta historiallisista syistä ovat vain jollain jalustalla kritiikin ulkopuolella.

Sergei Fallinen: Sitä sanotaan nostalgiaksi. Samaa kolmen soinnun ripulia ne Beatlesit ja Rollaritkin tekivät, mutta historiallisista syistä ovat vain jollain jalustalla kritiikin ulkopuolella.
 
Ja höpöhöpö. Unohdetaan vaikka biitleksit ja rollarit mutta hyvä musa on hyvää musaa ja se kestää aikaa trendeistä, muotivirtauksista sunmuista piittaamatta. Ei ole tullut viime aikoina vastaan sellaista joka olisi irti ajasta ja jolle voisi ennustaa pitkää ikää.

"Tutkimuksen mukaan nykypopmusiikissa soinnutuksen, melodioiden ja äänenvärien variointi on huomattavasti vähäisempää kuin ennen.
...
Selvisi, että samalla kun jonkin musiikinlajin suosio kasvaa, se yksinkertaistuu. Mitä enemmän musiikki myy, sen kaavamaisemmaksi se muuttuu ja sen kaavamaisempia ovat myös muusikoiden taidot."
http://www.hs.fi/m/kulttuuri/a1420782795388

Atonaalinen musiikki. Esim. Ligetin tuotanto. Ei pysty, stana!

Ensinnäkin tuli mieleen se, että monesti eniten erilaisia musiikkityylejä/biisejä/esiintyjiä "geneerisiksi" tai "paskaksi" haukkuvat henkilöt ovat niitä, jotka eivät itse ole kovin musikaalisia, eivät ole itse soittaneet jne.
 
Muistan nähneeni aikanaan musiikin teorian kurssilla tutkimuksen, missä oltiin mitattu ihmisten suhtautumista eri musiikkityyleihin. Ei kovinkaan yllättäen kaikkein suopeimmin ja laajimmin musiikkia hyväksyivät klasarin ja jazzin kuuntelijat. Minulla on selvä näkemys siitä, miksi näin on: klasari ja jazz ovat tyylisuuntia, joiden pariin musikaalinen ihminen ikään kuin etsiytyy, ne vetävät häntä puoleensa (hieman eri tavoin). Kaikista heistä ei toki tule joko klasarin tai jazzin suuria kuuntelijoita, mutta nämä kiehtovat musikaalista henkilöä, ensimmäinen harmonioidensa ja jälkimmäinen vapautensa ja jopa rytmin hylkäämisen takia. Kaikkein ahdasmielisimmin musiikkiin suhtautuivat tiettyjen rap- sekä rock-musiikin alagenrejen kuuntelijat.
 
Ylipäänsä omalla soittamisella ja musiikin ymmärtämisellä on kuviossa iso rooli, enkä nyt tarkoita sitä, että osaa hakata rummuilla peruskomppia tai löytää kitarasta pari sointua. Matka musiikin maailmaan on siinä mielessä kaunis ja kiehtova, että matkan varrella eri musiikillisten tyylien haukkuminen menettää merkitystään.
 
Näillä pohdinnoilla siis tarkoitan sitä, etten lähtisi leimaamaan ketään nykysäveltäjääkään paskan tuottajaksi sillä perusteella, että levynsä myyvät. Musiikkia tehdään ihmisille ja eri aikoina paketti on erinäköinen. Myös 2000-luvulla on omia mieleenpainuvia ja samalla supersuosittuja artistejaan, heidän nimensä selviävät ajan kuluessa, jotta kuka kestää parhaiten aikaa.

Jazzihan on todella puritaania ja kaavamaista. Tulee teema, sitten sekoiluosa, sitten taas teema, ja sit se loppuu.