Media ja viihde ›

Tales from the Crypt: Demon Knight (BD) 3,5/5
 
90-luvulla muistan tämän töllöstä nauhoittaneeni ja yllätyksekseni tykänneeni kovasti. Ja toimihan tämä edelleen. Billy Zane on varmaankin elämänsä roolissa paholaisena, joka jahtaa William Sandlerin esittämää sankaria. Parivaljakko eksyy syrjäiseen majataloon, jonne koko leffa käytännössä sijoittuu. 90-luku oli minulle kauhuleffan heikoin vuosikymmen, mutta helmiä sieltäkin löytyy. Gore- ja örkkitehosteista isosti plussaa!
 
The Fury (BD) 4,5/5
 
Olin katsonut tämän joskus 10 vuotta sitten ja muistan pitäneeni jopa enemmän kuin saman ohjaajan edeltävästä hitistä, eli Carriesta. Tässä välissä olen kuullut (lukenut) niin monesti, että kyseessä on DePalman heikoimpia tekeleitä, joten aloin jo epäillä muistiani. Mutta ei, tykkäsin kybällä edelleen. Telekineettisiä voimia, toimintaa, takaa-ajoja, dramatiikkaa ja lopussa kauhua mukavassa kahden tunnin paketissa. Leffa sisältää ohjaajan vakiokikkoja (split diopter, hidastukset, pitkä yhtenäinen otto yms) ja on kuin jonkinlainen sekoitus Carrieta ja Scannersia, mutta silti minusta löytää oman identiteettinsä. Loppukohtaus oli ehkä liian överi, mutta toisaalta elokuva sisältää niin monta kohokohtaa, että sen on ehkä pakkokin olla toimiakseen loppukliimaksina. Leffa on IMDB:ssä saanut DePalman trillereistä heikoimmat pojot, mutta mulle tämä on ohjaajan parhaimmistoa. Toki tässä oli jotain korjattavaakin (huumorikohtaukset, Dennis Franzin dorkat ilmeet yms), mutta niin monta huikeaa kohtausta että plussat voittaa reilusti.
 
Sanctum (3D-BD) 3/5
 
Vuosikausia sai tämäkin lojua hyllyssä, ennenku tuli vihdoin vilkastua. Ekat 2/3 leffasta ihmettelin leffan saamia arvosanoja ja pidin tätä oikein viihdyttävänä ja jännittävänä tekeleenä huolimatta heikonlaisesta näyttelytyöstä ja siitä, että jokainen tietää missä järjestyksessä porukka harvenee. Mutta loppukolmanneksella meno muuttui vähän niinkuin Sunshine-leffassa konsanaan. Kiivaimmassa kohdassa ei voinut kuin purskahtaa nauruun. Mutta täytyy sanoa, että sukellusosiot kolmedeenä oli aivan huikeata katseltavaa parhaimmillaan ja tää leffa olikin Gravityn ohella sellainen, joka todella hyötyi niistä 3D-rilleistä. Vaikka leffa leffana ei kummoinen ollutkaan, niin varmasti tulee palattua joskus luoliin sukeltelemaan.
 
The House by the Cemetery (BD) 2/5
 
Niitä harvoja reiskoja, jotka on tullut ostettua pelkästään ekstrojen takia. Leffa oli jo aiemmin todettu kehnoksi, mutta kahden kommenttiraidan lisäksi mukana on useita haastatteluvideoita, joista monet keskittyvät italohorroriin yleensä, yli tunti genren trailereita, paneeli-istunto ja vaikka mitä sälää.
 
Frightmare (BD) 4+/5
 
Uusinta. Loistava ja ala-arvostettu leffa kauhun kultaiselta vuosikymmeneltä. Pelkäsin vähän uusintaa, kun mielikuvat olivat niin positiiviset edelliseltä kerralta, mutta toimi ihan yhtä hyvin toisellakin kerralla. Kannen ja sen sitaattien ("If you like this movie, have your head examined") perusteella voisi olettaa limaista eksploitaatiota, mutta tämä on ihan oikeasti hyvä leffa. Näyttelijät ovat erittäin uskottavia ja siksi ne säästellen käytetyt lättäykset toimivatkin niin hyvin. Täytynee laittaa muitakin Pete Walkerin leffoja tilaukseen, vaikka yleinen mielipide näyttää olevan että tämä on herran tuotoksista paras.
 
Casino Royale (BD) 2/5
 
Olin Craigin Bondeista nähnyt ennalta Quantum of Solacen ja antanut sille ruhtinaalliset 2/10 IMBD:ssä, joten odotukset eivät olleet mitenkään erityisen korkealla. Kai se vain täytyy myöntää, että action-leffat eivät ole mua varten. Aina kun toimintakohtaus alkaa, on se sitten räiskintää tai juoksentelua tai hyppimistä ja kiipeilyä, niin tekee mieli nousta jääkaapille tai kuselle. Oli tää sentään tuota Quantumia parempi ja se pokerinpeluukohtaus ihan jees. Juuri muuta en leffasta muista, vaikka katsoin ihan vasta.
 
Nightmare (BD) 3/5
 
Nimien ja kansien perusteella tämän ja Frightmaren voisi olettaa olevan suunnilleen samaa sarjaa. Mutta siinä missä Frightmare oli verikohtauksistaan huolimatta taidolla tehty kauhuelokuva, on tämä huomattavasti limaisempi tapaus. Veri roiskuu leffan alussa ja lopussa oikein urakalla ja keskimmäinen kolmannes etenee sitten rauhallisemmin. Yllättäen tykkäsin juuri tästä elokuvan keskivaiheesta eniten. Kolme tähteä tuntuu aivan liian paljolta, mutta jotain kummallisen kiehtovaa tässä kuitenkin oli.
 
Livid (BD) 3,5/5
 
Uusinta. Ei ihan tehonnut samalla tavalla kuin ekalla kerralla, mutta silti yksi 2000-luvun lemppareista. Bustillon ja Mauryn rakkaus kauhuleffoihin näyttäytyy vähän liiallisinakin viittauksina (esim. melko päälleliimattu Halloween III -kumarrus), mutta toisaalta tällainen rönsyilevä sekametelisoppa Fulcia, kummitusleffaa, vampyyritarinaa, Suspiriaa yms. on mannaa kaltaiselleni kauhufaneille. Pari typerää kohtausta pisti kyllä nyt silmään enemmän kuin ekalla katselulla.
 
Eden Lake (BD) 3,5/5
 
Uusinta. Eden Lake teki lähtemättömän vaikutuksen ekalla kerralla ja pulssi oli koholla vielä leffan jälkeenkin. Tällaisten leffojen kanssa varminta olisikin jättää uusintakatselut kokonaan tai ainakin niin kauas, ettei leffasta enää muista mitään. Olihan tämä karua meininkiä vieläkin, mutta tehoja söi väkisinkin se että lopputulema oli muistissa.
 
Star Trek Into Darkness (BD) 3,5/5
 
Star Trek oli suurimpia positiivisia ylläreitä vuosikausiin. Katselinkin sen uudestaan ennen tätä jatko-osaa ja en muista milloin olisin katsonut saman leffan näin pikaisesti uudelleen. Varmaan Mulholland Drive viimeisin tapaus. Joka tapauksessa räjähdyksiä ja tehosteita tässä oli enemmän kuin ekassa ja vaikka leffa viihdytti alusta loppuun, niin se edeltäjän silmää vinkkaava henki tästä vähän puuttui.
 
The Fifth Element (BD) 4/5
 
Jälleen yksi aukko paikattu ja ei kyllä tarvinnut pettyä. Etenkin audiovisuaalisesti mahtavaa tykitystä ja varmasti tulee katsottua useamman kerran uusiksi.
 
REC ja REC2 (BD) 3/5
 
Toinen katselu ekalle ja eka kerta tokalle. En muistanut, että reportteri oli niin ärsyttävä hahmo, mutta loppukohtaus toimi melkein paremmin nyt kuin ekalla kerralla. Kakkososa oli kuin zombileffojen Aliens kun aseistettu tiimi saapuu samaan taloon. Mytologia menee kyllä melko hassuksi kakkosessa ja loppu on ihan kahjo. Viihdytti tyydyttävästi silti. Kolmonen ilmeisesti kakkaa? Voikohan siirtyä suoraan neloseen?
 
Fragile (BD) 3/5
 
Olen diggaillut Balaguerón tyylistä, mutta jostain syystä en ollut edes kuullut tästä ennen kuin vahingossa törmäsin vastikään Amazonissa. Samantyylistä kummitusdraamakauhua kuin Darkness, mutta paremmin näyteltynä, vaikka Ally McBeal pääosassa olikin heikoin lenkki. Ihan mukava kummittelu sadepäivän ratoksi.
 
Banshee Chapter (3D-BD) 3/5
 
Olipa ristiriitainen kokemus. Kovasti tätä pienen budjetin found footagea oli kehuttu, mutta alussa leffa vaikutti niin surkealle että meinasin nakata mäkeen. Loppua kohden Ted Levine toi leffaan mukaan huumorin ja sitten taas viimeisellä kolmanneksella paskoin varmaan pari kertaa housuni pelosta. Pitää katsoa uusiksi ja selvittää että miten tää nyt menikään.
 
Society (BD) 3,5/5
 
Aijai, olipa nannaa. Muistan kun penskana telkkarista tuli "Stephen Kingin kauhun maailma" -niminen dokkari, jossa oli pätkiä pääasiassa tästä ja Night of the Demonsista. Ja yllätys olikin vuosia myöhemmin positiivinen kun kumpikin leffa olikin oikein jees kokonaisenakin. Lopun sekoilu oli nannaa hoodeenä.
 
Casino (BD) 4/5
 
Yksi iso aukko paikattu taas. Mafiaveljistä olen digannut aina, mutta jostain syystä tätä ei ollut tullut vilkaistua. Kolmen tunnin kestokin on aina siirtänyt katsomista, mutta niinhän se meni niinkuin siivillä. Ei kyllä Mafiaveljiä silti päihittänyt, pitääskin katsella uusiksi pitkästä aikaa sekin.