Studiotyöskentely ›

Megadethh2: Tarjoan vaihtoehtoisen ajatusmallin: Jos ne rummut on kerran ammattistudiossa äänitetty osaavan henkilön toimestä, niin entäpä jos niissä rummuissa ei ollutkaan mitään vikaa vaan sinussa, kun et osannut prosessoida niistä sellaisia mitä halusit?
 
Vähän kuitenkin epäilen että jokainen rumpuäänitys mitä maailmassa on tehty alkaa paskoista pahvilaatikkosoundeista mitä sitten tuhottomasti ruuvaillaan siedettävän kuuloiseksi. Aina se soundi tuntuu olevan sellasta kuminaa, tällaiseen snaresoundiin on mahdoton päästä vaikka olis kuinka kalliit EQ:t ostettuna:
https://youtu.be/y4eRpwRJgzk?t=4m37s
 
saastara: Mä luulen, että suurin tekijä on dynamiikan vaaliminen taltuttamisen sijaan ja masterien helläkätisempi limitointi. Kun valtaosa nykyrokkihommista on sitä osastoa, että kun biisi lähtee käyntiin, mittarit liimaa kattoon ja tulee alas kun biisi loppuu, onhan se selvää, että ei niillä rummuilla ole jäljellä mitään minne potkaista.
 
Jos biisin taso pyörii jossain siellä -0.2dbfs ja rumpalismies mäiskäisee snarea miehekkäällä otteella ja taso hyppää sen desibelin kymmenyksen ylöspäin, niin eihän se nyt kovin dramaattiselta voimannäytökseltä tunnu vrt se, että headroomia olisi huomattavasti enemmän.
 
Varmasti tämäkin, ite kyllä ainakin tietoisesti bongaan sen tilasoundin mikä miellyttää mun korvaani.
 
E: Mitä tulee sampleihin ja siihen ettei porukka osaisi äänittää / prosessoida, kannattaa muistaa, että joku seppähän ne 'sairaan läskit pannut'(tm), on prosessoinut ja äänittänyt, mistä ne samplet on sitten pilkottu.
 
Sepä se kummallista onkin että missä nää maagiset hyvät samplesoundit tehdään, miksei niitä soundeja saa koskaan suoraan, vaan ensin äänitetään kuraa ja sit maagiset taikasoundit heitetään siihen päälle.

Saako jostain rumpukoneesta suoraan Judas Priestin Turbon soundeja?

northern: Vähän kuitenkin epäilen että jokainen rumpuäänitys mitä maailmassa on tehty alkaa paskoista pahvilaatikkosoundeista mitä sitten tuhottomasti ruuvaillaan siedettävän kuuloiseksi. Aina se soundi tuntuu olevan sellasta kuminaa, tällaiseen snaresoundiin on mahdoton päästä vaikka olis kuinka kalliit EQ:t ostettuna:
https://youtu.be/y4eRpwRJgzk?t=4m37
 
Mitä tuohon klippiin tulee, niin sama snare käyttöön ja sen ääreen istumaan Michael Giles, luultavasti noin saisi pienellä vaivalla melko suorilta vastaavaa soundia irti ilman mitään hirveää säätämistä, toisin kun tuo Priestin biisi niin tämä kuulostaa kyllä ihan luomukamalta, raa'at rummut nyt sattuu olemaan enemmän tai vähemmän "pahvisen/laatikkoisen" ja puisen kuuloisia (joskus saattaa olla jopa vähän kolinaakin mukana ainakin pelti/messinkivirvelien kanssa).
 
Mutta jos aiotaan jotakin modernia naksubasaria saada irti, niin joudutaan eq:n ja kompressorin kanssa leikkimään väkisinkin, turhia paskataajuuksia basson tieltä pois reippaasti ja 8 kHz-napsua saa boostata ihan reilusti, kunhan vaan kuulostaa miksauksessa kivalta, mahdollisesti myös ylämiddlestä voi boostata jos haluaa Slate-tyylistä basarinuijan "twack/klack"-soundia enemmän esille.
 
Tähän vielä Steven Slaten sanoin: "Don't be a pussy with EQ", jos sen huippusoundin saamiseksi pitää boostata sitä yläpäätä vaikka sen 8 dB:tä 8 kHz:stä, niin sitten se on se mitä pitää tehdä kunhan se vain kuulostaa hyvältä.

Sepä se kummallista onkin että missä nää maagiset hyvät samplesoundit tehdään, miksei niitä soundeja saa koskaan suoraan, vaan ensin äänitetään kuraa ja sit maagiset taikasoundit heitetään siihen päälle.
 
Minkä takia sitä kuraa sitten pitää äänittää, kuka sitä äänittää (nimiä vaikkapa tänne niin muutkin tietää välttää heidän kanssa työskentelyä), sinäkö? Jos ne kaikki äänitteet kuulostaa ihan paskalta, niin kannataisko vaikka mahdollisesti tehdä asialle jotakin, jos ongelma on myös itse äänittämäsi rummut niin tuolta pysyvistä Agressive Drums - The Recording Guide talteen ja harjoittelemaan, Santeri Salmi on ainakin onnistunut äänittämään hyvänkuuloisia hevirumpuja ilman samplejen käyttöäkin, tästä vaikka todistusaineistoa: https://www.youtube.com/watch?v=F_L2ytyygp8
 
Itse olen tähän päivään mennessä vielä lyhyehkön äänittelyharrastukseni aikana yrittänyt aina parhaani mukaan kehittää äänitys, miksaus ja mikitystaitojani ja kokeilla uusia juttuja huomaten yleensä, että vika on minussa eikä laitteissa useimmiten mutta vitut, pitää kai sitten alkaa itsekkin äänittämään "kuraa" jos se on se miten asiat pitää hoitaa.

Lastinen: Saako jostain rumpukoneesta suoraan Judas Priestin Turbon soundeja?
 
Paha sanoa, ihan hyvin tuo nuo virveli- ja basarisample on voitu ottaa ko. levyn tuottajan omasta samplevalikoimasta jotka se on itse äänittänyt, tai sitten tuo virveli on samplattu Priestin rumpalin setistä äänitysessiossa, tokihan ne voi olla jostakin sampleristäkin, mutta vaikka nyt jostakin sen saman snaresamplen saisikin niin tuleehan sitä luonnollista snaresoundia väkisinkin tilamikeistä ja overeista sekä vuodoista enemmän tai vähemmän tuonne mukaan.
 
Jos joku jostain syystä haluaa Dream Theaterin Images and Words-levyn virvelisoundin, niin Alesiksen D4-moduulista muistaakseni Fatcity-sample on täsmälleen sama sample mitä tuolla levyllä voi kuulla, aika konemaiselta sekin kuulostaa tosin jos sitä käyttää ihan 100% korvaamaan alkuperäinen snare niinkuin tuossa levyllä, mutta esim. nuo D4:sen samplet toimii hienosti blendattuna, Colin Richardson ja Andy Sneap noita on aikakin hyödyntänyt, Sneap taitaa hyödyntää vieläkin ja ne on osa miehen siqnaturerumpusoundia.
 
Tästä vielä tätä D4-Fatcity-ihanuutta, toimii sentään tosin kontekstissa ihan hienosti...:
https://youtu.be/SGRgAULYgWE?t=1m15s

Megadethh2:
Minkä takia sitä kuraa sitten pitää äänittää, kuka sitä äänittää (nimiä vaikkapa tänne niin muutkin tietää välttää heidän kanssa työskentelyä), sinäkö? Jos ne kaikki äänitteet kuulostaa ihan paskalta, niin kannataisko vaikka mahdollisesti tehdä asialle jotakin, jos ongelma on myös itse äänittämäsi rummut niin tuolta pysyvistä Agressive Drums - The Recording Guide talteen ja harjoittelemaan, Santeri Salmi on ainakin onnistunut äänittämään hyvänkuuloisia hevirumpuja ilman samplejen käyttöäkin, tästä vaikka todistusaineistoa: https://www.youtube.com/watch?v=F_L2ytyygp8
 
Sillon kun noita omia rumpuäänityksiä oon tehnyt oli huonot rummut, huono rumpali ja omatkin taidot lähes olemattomat, joten niistä nyt ei tarvii varmaan kauheasti ihmetellä miksei lopputulos kuulostanut hyvälle. Oon osallistunut myös joihinkin miksauskisoihin missä on äänitetty kaikki soittimet ammattistudiossa ja tuolta sivustolta oon muutamia biisejä miksaillut
http://www.cambridge-mt.com/ms-mtk.htm
 
mutta ei oo niissäkään oo tullut vastaan vielä kertaakaan rumpusoundeja (paitsi trigattuja) joista olis aatellut että "tää kuulostaakin hyvältä". Huonojen rumpusoundien lisäks sieltä löytyy myös ihmeellisyyksiä kuten surisevia bassoraitoja, miljoona lauluraitaa jossa jokaisella joku viiden sekunnin klippi jne.
 
Tossa videossa oli yllättävän hyvän kuuloisia rumpuraitoja, tomit kyllä tuntu kaikissa olevan aika vaisuja ja taas jos jotain triggauskirjastoa selais niin sieltä löytyis terävämmän kuulosia. Mistä sit lienee ja miten nekin äänitetty? Edelleen omaa korvaa kuitenkin miellyttää tämä enempi kuin mikään noista videon soundeista
https://www.youtube.com/watch?v=P-ZY8I__Ezg

northern: Sillon kun noita omia rumpuäänityksiä oon tehnyt oli huonot rummut, huono rumpali ja omatkin taidot lähes olemattomat, joten niistä nyt ei tarvii varmaan kauheasti ihmetellä miksei lopputulos kuulostanut hyvälle. Oon osallistunut myös joihinkin miksauskisoihin missä on äänitetty kaikki soittimet ammattistudiossa ja tuolta sivustolta oon muutamia biisejä miksaillut
http://www.cambridge-mt.com/ms-mtk.htm
 
mutta ei oo niissäkään oo tullut vastaan vielä kertaakaan rumpusoundeja (paitsi trigattuja) joista olis aatellut että "tää kuulostaakin hyvältä". Huonojen rumpusoundien lisäks sieltä löytyy myös ihmeellisyyksiä kuten surisevia bassoraitoja, miljoona lauluraitaa jossa jokaisella joku viiden sekunnin klippi jne.
 
Tossa videossa oli yllättävän hyvän kuuloisia rumpuraitoja, tomit kyllä tuntu kaikissa olevan aika vaisuja ja taas jos jotain triggauskirjastoa selais niin sieltä löytyis terävämmän kuulosia. Mistä sit lienee ja miten nekin äänitetty? Edelleen omaa korvaa kuitenkin miellyttää tämä enempi kuin mikään noista videon soundeista
https://www.youtube.com/watch?v=P-ZY8I__Ezg
 
Jos jätetään esteettiset makuerot rauhaan, luulen, että yksi melko suuri tekijä saattaa olla noin 100 000 dollaria budjetissa.
 
E: Mutta hivenen vakavammin.. Eihän noissa Lerssin pannuissa mitään erityisen nerokasta tai mullistavaa ole.. Päällimmäisenä korvaan iskee hyvän kuuloinen huone, jota onkin melko rinta rottingilla nostettu pintaan ja se, että nykymetallista poiketen rummut kuulostaa rummuilta. Totuus lienee jossain näissä kolmen mainitun pointin välimaastossa.

northern: ... ei oo niissäkään oo tullut vastaan vielä kertaakaan rumpusoundeja (paitsi trigattuja) joista olis aatellut että "tää kuulostaakin hyvältä"...
 
Tässä äänitysasiassa on kolme asiaa, joiden pitää mätsätä keskenään sen hyvän soundin suhteen: Rumpujen virittäjän työskentely, rumpalin työskentely ja äänittäjän työskentely.
Jos jossakin kohtaa ajetaan tieltä ulos, niin miksaajan mielestä tulos ei ole hyvä.
Rumpujen virittäjän työ (sisältää myös kalvo- ja pönttövalinnat) on se tärkein. Jos siellä mennään jo lähtökohtaisesti pieleen miksaajan haluaman soundin suhteen, niin pelastettavaa ei juurikaan ole.
Itse varsinkin vihaan liian dempattua basaria, jos pitää kaivaa metalliin kunnon atakkia. Se atakki sinänsä löytyy sieltä, mutta se on liian kompakti, piikikäs ja lyhyt. Ei kuulosta hyvältä minun korvaan, kun ei ole sitä rähinää siinä perässä (enkä puhu siis soinnista).
 
Mitä sitten tulee miksaukseen, niin minusta pitää mennä aina soundin ehdoilla rumpujen suhteen. Jos snaressa ei ole syvyyttä tai tomeissa ei ole kolinaa, niin ei pidä väkisin yrittää kaivaa sitä sieltä. Valmiit "presenttisoundit" voi säästää sille tutulle setille jolla ne toimii. Eq:n ei aina tarvi asettua siihen samaan kohtaan, jos se ei tunnu toimivan.
 
Monesti tulee tuolla metallipuolella eteen sen yhden ja saman soundin tavoittelu rumpujen suhteen. Ero tehdään enemmänkin rumpukaiuilla ja muiden soittimien eri soundilla. Sinänsä ihan ymmärrettävää, mutta sen takia ainakin minä koen melko monet metallilevyt nykyään soundeiltaan tylsäksi. Siksi myös ne Painkillerit ja jotkut muut vanhemmat, ei-niin-tyypillisesti miksatut, levyt kuulostaa hyvältä ja "freshiltä" monien vuosienkin jälkeen vielä.

northern: Sillon kun noita omia rumpuäänityksiä oon tehnyt oli huonot rummut, huono rumpali ja omatkin taidot lähes olemattomat, joten niistä nyt ei tarvii varmaan kauheasti ihmetellä miksei lopputulos kuulostanut hyvälle.
 
Siinäpä se vastaus. Noi kaikki kuntoon niin ymmärrät miksi triggaaminen ja samplejen käyttö monesti huonontaa lopputulosta eikä suinkaan paranna.

tender.insanity: Kitarapuolelta, että eikö Gallien Krueger 250ML ollut kovaa valuuttaa? Taisi olla sekä Maidenilla, Priestillä, Bon Jovilla yms käytössä?
 
On! Itsekin etsiskelin mm. eBaysta ko. laitetta. Vielä kun tuon vielä saisi... Se chorus tuossa vahvarissa on niin hunajaa! Viidestoista yössä on myös tuo vahvistin, jos oon ymmärtäny oikein.

Lisään kaksisenttiseni tähän samplekeskusteluun, saattaa tulla myös rahtunen toistoa.
 
Tosiaan pitää muistaa että ne rumpusampletkin ovat äänitettyjä rumpuja! Jos joku setä saa loihdittua hyvän saundin narulle niin sehän tarkoittaa sitä että niin pystyt myös sinäkin. Riittää että tiedät miten kyseinen saundi saadaan taltioitua. Tähän auttaa sivistys (Recording Engineer's Handbook ja Soundonsound: Secrets Of The Mix Engineers ovat ystäviäsi).
 
Sen prosessoinnin jonka voit tehä sille virvelisamplelle voi myös tehä sille oikealle rummulle (jos lähetään siitä että se on samantyyppinen virveli ja soittotapa). Yleensä ongelmaksi muodostuu peltivuoto. Sen lisäksi kun se virveli halutaan yleensä ihan tajuttoman lujalle rokkimiksauksessa, monet pistää samplen oikean rummun sekaan jotta peltivuoto saadaan näin paperilla 6 dB:ä pienemmälle. Oma train of thoughtini etenee tällä lailla; en laita virppasamplea jos peltivuoto ei ole ongelma.
 
Minulla tapahtui valtava ahaa-elämys kun luin CLA:n haastista soundonsoundista (googleta: cla soundonsound) jossa herra puhuu yhen My Chemical Romancen biisin miksaamisesta. Tyyppi on lisännyt basari- ja virvelisampleja miksaukseen mutta monet tuntuu unohtavan yhen tarkeän lauseen jonka setä Chris sanoo kappaleen lopuksi:
 
"All samples were taken from the session"
 
Eli suomeksi ne samplet oli äänitetty niiden rumpujen yhteydessä ja blendattu sen luomurummun kaveriksi. Nykyään itse otan aina rumpusessioiden yhteydessä samplet talteen jos tuleekin semmonen fiilis että tarttee sen virppasamplen kaveriksi; omasta kirjastosta samankaltaisen samplen metsästäminen on aina vähän meh (vaikka sitäkin olen joutunut aika ajoin tekemään).
 
--------------------
 
No mikä sit on sen maagisen rokkivirvelin resepti äänityksen näkökulmasta?
 
Karkeasti ottaen kaikki tykit virvelisaundit rapakon takana on äänitetty 6,5'' syvällä paksurunkoisella (vaikka 6mm tai enemmän) messinkivirvelillä (englanninkielinen termi on Bell Brass, en ole löytänyt suomennosta) jossa on valurautavanne ja kaksikerros Emperor Coated -tyyppinen kalvo. Kalvo usein viritetty pikkuisen korkeammalle kuin luulisit; siinä on vähän sellaista more of everything -tyyppistä jenkkimentaliteettia: syvempi virveli, valuvanne ja kaksikerroskalvo kaikki antavat lisää botnea virppaan ja sitten on varaa virittää se kalvo inan korkeammalle saadaksemme lisää atakkia :D
 
Kuvailemaani geneeristä virveliä kuullaan mm. Nirvanan Nevermindilla ja myös Ulrich on käyttänyt Bell Brass virveliä koko uransa ajan (Lars Ulrich signature jota hän käyttää on kopio Tama Bell Brassista). Ja sellaista käyttää myös Dave Grohl, Brad Wilk, Tre Cool, Josh Feese, Joey Jordison jne...Palasin just äskön kotiin Papa Roachin keikalta ja siellä rumpalilla oli tämmönen virveli (kalvoa en nähnyt yleisöstä käsin). Näitä Bell Brass -virveleitä ruvettiin valmistamaan oikein urakalla just 80-luvulla kun tukkahevibändirumpalit halus turboahdettua saundia. Ne kaikkein halutuimmat rokkirvirpat on just näitä 80-luvulla valmistettuja Bell Brasseja ja siksi monien näiden kasari BB-virppojen hinnat pyörii 5000eur hujakoilla eBayssä.
 
Mikrofoneina toimii sm57:t sekä ylä- että alakalvoissa, jotkut sotki myös sekään Neumann km84 yläkalvoon 57:n kaveriksi. Konkka alakalvossa tulee enemmän tuolta jazz- ja akkarimusan puolelta. Mikkietusteina on ollut joko API 521c tai Neve 1073 riippuen äänittäjän mausta (itse henk. koht. vannon 1073:n nimeen virvelissä) ja tosi usein sitä virppaa on on hieman ajettu siihen etariin ruvelle. Sillä kevyellä murotuksella me vaihdetaan kopinaa kirkkauteen koska ensimmäisenä siihen etariin lämäytyy just se pahvikopina. Helposti kuultava esimerkki siitä kun Bell Brass -virppa ajetaan Neve 1073:n muroiksi olisi vaikkapa AC/DC:n Rock 'n' Roll Train.
 
Ja soittotatsi on tosiaan mahd. lujaa :D Kantti-iskuja täysiä, ne messinkivirpat ei siitä mene tukkoon toisin kuin puuvirvelit.
 
Muistan joskus kun sepitin tuon ylläolevan litanian isälleni joka on myös äänimies, hän vitsillä virkkoi: "jaa et se tykki saundi ei tuukkaan siitä DBX:n kompurasta vai?" :D

Bell Brass = kellopronssi.

Spedemix: Lisään kaksisenttiseni tähän samplekeskusteluun, saattaa tulla myös rahtunen toistoa.
 
Tosiaan pitää muistaa että ne rumpusampletkin ovat äänitettyjä rumpuja! Jos joku setä saa loihdittua hyvän saundin narulle niin sehän tarkoittaa sitä että niin pystyt myös sinäkin. Riittää että tiedät miten kyseinen saundi saadaan taltioitua. Tähän auttaa sivistys (Recording Engineer's Handbook ja Soundonsound: Secrets Of The Mix Engineers ovat ystäviäsi).
 
Se onkin helpommin sanottu kuin tehty että ymmärtää miten se soundi saadaan taltioitua :P
 
No mikä sit on sen maagisen rokkivirvelin resepti äänityksen näkökulmasta?
 
Karkeasti ottaen kaikki tykit virvelisaundit rapakon takana on äänitetty 6,5'' syvällä paksurunkoisella (vaikka 6mm tai enemmän) messinkivirvelillä (englanninkielinen termi on Bell Brass, en ole löytänyt suomennosta) jossa on valurautavanne ja kaksikerros Emperor Coated -tyyppinen kalvo. Kalvo usein viritetty pikkuisen korkeammalle kuin luulisit; siinä on vähän sellaista more of everything -tyyppistä jenkkimentaliteettia: syvempi virveli, valuvanne ja kaksikerroskalvo kaikki antavat lisää botnea virppaan ja sitten on varaa virittää se kalvo inan korkeammalle saadaksemme lisää atakkia :D
 
Kuvailemaani geneeristä virveliä kuullaan mm. Nirvanan Nevermindilla ja myös Ulrich on käyttänyt Bell Brass virveliä koko uransa ajan (Lars Ulrich signature jota hän käyttää on kopio Tama Bell Brassista). Ja sellaista käyttää myös Dave Grohl, Brad Wilk, Tre Cool, Josh Feese, Joey Jordison jne...Palasin just äskön kotiin Papa Roachin keikalta ja siellä rumpalilla oli tämmönen virveli (kalvoa en nähnyt yleisöstä käsin). Näitä Bell Brass -virveleitä ruvettiin valmistamaan oikein urakalla just 80-luvulla kun tukkahevibändirumpalit halus turboahdettua saundia. Ne kaikkein halutuimmat rokkirvirpat on just näitä 80-luvulla valmistettuja Bell Brasseja ja siksi monien näiden kasari BB-virppojen hinnat pyörii 5000eur hujakoilla eBayssä.
 
Mikrofoneina toimii sm57:t sekä ylä- että alakalvoissa, jotkut sotki myös sekään Neumann km84 yläkalvoon 57:n kaveriksi. Konkka alakalvossa tulee enemmän tuolta jazz- ja akkarimusan puolelta. Mikkietusteina on ollut joko API 521c tai Neve 1073 riippuen äänittäjän mausta (itse henk. koht. vannon 1073:n nimeen virvelissä) ja tosi usein sitä virppaa on on hieman ajettu siihen etariin ruvelle. Sillä kevyellä murotuksella me vaihdetaan kopinaa kirkkauteen koska ensimmäisenä siihen etariin lämäytyy just se pahvikopina. Helposti kuultava esimerkki siitä kun Bell Brass -virppa ajetaan Neve 1073:n muroiksi olisi vaikkapa AC/DC:n Rock 'n' Roll Train.
 
Ja soittotatsi on tosiaan mahd. lujaa :D Kantti-iskuja täysiä, ne messinkivirpat ei siitä mene tukkoon toisin kuin puuvirvelit.
 
Hyvää tekstiä, harmi kun ei oo itellä kunnon äänitystilaa eikä ees rumpuja että pääsis kokeilemaan noita kaikkia juttuja.
 
Tuossa klipissä on muuten aikas rock snaresoundi, en sit tiiä mitä sille on tehty.
https://www.youtube.com/watch?v=RDhfP5M3Zbg

Spedemix: Lisään kaksisenttiseni tähän samplekeskusteluun, saattaa tulla myös rahtunen toistoa.
 
Tosiaan pitää muistaa että ne rumpusampletkin ovat äänitettyjä rumpuja! Jos joku setä saa loihdittua hyvän saundin narulle niin sehän tarkoittaa sitä että niin pystyt myös sinäkin. Riittää että tiedät miten kyseinen saundi saadaan taltioitua. Tähän auttaa sivistys (Recording Engineer's Handbook ja Soundonsound: Secrets Of The Mix Engineers ovat ystäviäsi).
 
Sen prosessoinnin jonka voit tehä sille virvelisamplelle voi myös tehä sille oikealle rummulle (jos lähetään siitä että se on samantyyppinen virveli ja soittotapa). Yleensä ongelmaksi muodostuu peltivuoto. Sen lisäksi kun se virveli halutaan yleensä ihan tajuttoman lujalle rokkimiksauksessa, monet pistää samplen oikean rummun sekaan jotta peltivuoto saadaan näin paperilla 6 dB:ä pienemmälle. Oma train of thoughtini etenee tällä lailla; en laita virppasamplea jos peltivuoto ei ole ongelma.
 
Minulla tapahtui valtava ahaa-elämys kun luin CLA:n haastista soundonsoundista (googleta: cla soundonsound) jossa herra puhuu yhen My Chemical Romancen biisin miksaamisesta. Tyyppi on lisännyt basari- ja virvelisampleja miksaukseen mutta monet tuntuu unohtavan yhen tarkeän lauseen jonka setä Chris sanoo kappaleen lopuksi:
 

 
Eli suomeksi ne samplet oli äänitetty niiden rumpujen yhteydessä ja blendattu sen luomurummun kaveriksi. Nykyään itse otan aina rumpusessioiden yhteydessä samplet talteen jos tuleekin semmonen fiilis että tarttee sen virppasamplen kaveriksi; omasta kirjastosta samankaltaisen samplen metsästäminen on aina vähän meh (vaikka sitäkin olen joutunut aika ajoin tekemään).
 
--------------------
 
No mikä sit on sen maagisen rokkivirvelin resepti äänityksen näkökulmasta?
 
Karkeasti ottaen kaikki tykit virvelisaundit rapakon takana on äänitetty 6,5'' syvällä paksurunkoisella (vaikka 6mm tai enemmän) messinkivirvelillä (englanninkielinen termi on Bell Brass, en ole löytänyt suomennosta) jossa on valurautavanne ja kaksikerros Emperor Coated -tyyppinen kalvo. Kalvo usein viritetty pikkuisen korkeammalle kuin luulisit; siinä on vähän sellaista more of everything -tyyppistä jenkkimentaliteettia: syvempi virveli, valuvanne ja kaksikerroskalvo kaikki antavat lisää botnea virppaan ja sitten on varaa virittää se kalvo inan korkeammalle saadaksemme lisää atakkia :D
 
Kuvailemaani geneeristä virveliä kuullaan mm. Nirvanan Nevermindilla ja myös Ulrich on käyttänyt Bell Brass virveliä koko uransa ajan (Lars Ulrich signature jota hän käyttää on kopio Tama Bell Brassista). Ja sellaista käyttää myös Dave Grohl, Brad Wilk, Tre Cool, Josh Feese, Joey Jordison jne...Palasin just äskön kotiin Papa Roachin keikalta ja siellä rumpalilla oli tämmönen virveli (kalvoa en nähnyt yleisöstä käsin). Näitä Bell Brass -virveleitä ruvettiin valmistamaan oikein urakalla just 80-luvulla kun tukkahevibändirumpalit halus turboahdettua saundia. Ne kaikkein halutuimmat rokkirvirpat on just näitä 80-luvulla valmistettuja Bell Brasseja ja siksi monien näiden kasari BB-virppojen hinnat pyörii 5000eur hujakoilla eBayssä.
 
Mikrofoneina toimii sm57:t sekä ylä- että alakalvoissa, jotkut sotki myös sekään Neumann km84 yläkalvoon 57:n kaveriksi. Konkka alakalvossa tulee enemmän tuolta jazz- ja akkarimusan puolelta. Mikkietusteina on ollut joko API 521c tai Neve 1073 riippuen äänittäjän mausta (itse henk. koht. vannon 1073:n nimeen virvelissä) ja tosi usein sitä virppaa on on hieman ajettu siihen etariin ruvelle. Sillä kevyellä murotuksella me vaihdetaan kopinaa kirkkauteen koska ensimmäisenä siihen etariin lämäytyy just se pahvikopina. Helposti kuultava esimerkki siitä kun Bell Brass -virppa ajetaan Neve 1073:n muroiksi olisi vaikkapa AC/DC:n Rock 'n' Roll Train.
 
Ja soittotatsi on tosiaan mahd. lujaa :D Kantti-iskuja täysiä, ne messinkivirpat ei siitä mene tukkoon toisin kuin puuvirvelit.
 
Muistan joskus kun sepitin tuon ylläolevan litanian isälleni joka on myös äänimies, hän vitsillä virkkoi: "jaa et se tykki saundi ei tuukkaan siitä DBX:n kompurasta vai?" :D
 
Ihan puhdasta asiaa, sait plussan tästä. Ja mitä tuohon Metallica-klippiin tulee, niin edellenkin se messinkivirveli ja maaninen tenniskääpiö lyömässä sitä on se suurin juttu siinä, sitten vaan vähän eq:ta mukaan mahdollisesti vähän leikkamaan mutaa keskialueelta, ja ehkä vähän lisää ylä- ja alapäätä ja kompuraa, siitä äänilähteestä kaikki on loppujenlopuksi pitkälti kiinni.

Daunt: Bell Brass = kellopronssi.
 
Kiitos!
 
Googlailtuani asiaa pikkuisen näyttää siltä että kyseessä on tosiaan metalliseos jossa 80% kuparia ja 20% tinaa. Virveli valetaan muottiin (toisin kuin "tavalliset" messinkivirvelit jotka on taivutettua messinkilevyä). Täten rungosta saa paksun.