Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Moi.
 
Pahoittelut OT:sta...
 
Kefiiri: Mutta tuosta vulkanoimalla itse tehdystä reunuksesta, oliko se läppä, vai onko joku tosiaan tehnyt uuden reunuksen itse?
 
Itse olen tehnyt -ja AMK assistenttikurssin tiimoilta aikoinaan opettanutkin- vain karkeampia kuumavulkanointeja, en kaiuttimenreunuksia koska en ole moista koskaan tarvinnut, mutta miksi olisi ollut läppä?
Eipä tuo kaksinen homma ole jos on oikeasti tarvetta.
 
Pyörähdyssymmetrisen muotin/muottiparin: vulkanointi-, valu-, prässi-, yms. teko ei välttämättä edes vaadi sorvia, ja sorvilla homma hoituu todella nopsasti.
 
Puukin kelpaa toiseksi muotinpuoliskoksi kunhan toinen puoli on paremmin lämpöä johtavaa ainetta=metallia, ja käyttää (puun puolella) puhdasta teflonia irroitusaineena.
Jos haluaa puun syyt kappaleeseen, silikonilla onnistuu vallan mainiosti (kun teflon silloin joskus perskules pääsi loppumaan :().
Pitoaika on toki tuplattava jos toinen muotinpuolisko on eriste (kokeilemalla tuokin tuli huomattua, mutta onneksi tuolloin oli vielä teflonpullon henki tallella).
 
Tavallinen keittiöuuni on vulkanointikäytössä monissa kumipajoissakin kun tekevät pieniä ilmajousipusseja tai konekumien yms. vulkanointia, kestävät käytettynä kuulemma about tuhannen vulkanointia ja kierrätyskeskuksesta voi hakea taas uuden uunin kun vastukset palaa puhki/poikki.
 
Vaikka omat muotit ja matriisit ovat toki yhä tallella, ei ole ollut pariin vuosikymmeneen tarvetta vulkanoida mitään, mutta kumipajoista saanee yhä ostaa jos jonkinmoisia kumilevyjä ja nauhoja kotivulkanointiin.
Joutuuhan sitä tietty hieman ominaisuuksia hakemaan niinkin ominaisuuksiltaan merkitykselliseen käyttöön kuin Hi-Fi kaiuttimen reunukseen jotta saa ominaisuudet kohdalleen, noissa mun kappaleissa (-10 ja -20 luvun HD:n astinlaudan kumi) normaalit ajoneuvonrenkaan kumiseokset olivat enemmän kuin päteviä.
 
Kylmävulkanointikin on täysin mahdollista, mutta ainakin 90-luvulla hivenenkin kestävämmät seokset olivat tynnyritavaraa, ja vaikka kilohinta olikin suhteellisen kilpailukykyinen, minimi 100l kahdessa pöntössä maksoi silti muistaakseni parituhatta markkaa.
 
Kylmävulkanoinnin tasalaatuisuuskin oli kuulemma hieman heikkoa jos käsipelillä sekoitteli litkut.
Hommaan tarkoitettu sekoitusruutta olikin sitten melko hintava.
 
1-komponenttiset, mm. Sika-tuotteet eivät oikein vakuuttaneet valukokeiluissa.
Kuumavulkanointi on yhä se helpoin tie tyydyttävään lopputulokseen.
 
Eli, en ainakaan itse pitäisi minään mahdottomuutena etteikö joku noita reunuksia pienmittakaavassakin vääntäisi, itsekin varmasti olisin alkanut aikoinaan tekemään jos olisin laskenut bisneksen kannattavaksi.
 
Samaan muottiinhan toki saa vaahtomuovinkin tekeytymään jos vaahtomuovireunusta kaipaa.
 
T:Samuli