Kitarat: soittaminen ›

Tom Petty, akustispainotteista melodiaa.

Vanilla Fudgea, uudempaa: https://youtu.be/tCUKPvOpxSg
ja vanhempaa.
 
Ja vanhempaa Cactusta:https://youtu.be/Be2zXygzNb0
 
On vuan niin hyviä, nimittäin.

Blake Millsiä on tullut nyt jonkin aikaa kuunneltua. Levyt ovat vain luokkaa hyvä mutta ne "jutut" löytyvät Fender-tyyppisen putkilaitteen runttauksesta, levyn äänityksestä ja Millsin tavasta sisällyttää yksinkertaiseen soitantaan käsittämättömän kasan eri nyansseja, niin tekniikan kuin harmonioiden puolesta. Seuraavaan videoon ei kyllästy mitenkään:
 
https://www.youtube.com/watch?v=YpPDFofXqsM

Captain Beefheartin Safe as Milk. Edelleen osoitus siitä mitä blues voi olla, jos sitä ei haluta jättää pystyyn pölyttyneeksi ulkomuseoksi.

Bobby Blue Bland, tunteikasta bluesia.

M83- oblivion
 
aikas mahtipontista, hyvät melodiat
pitäis varmaan vetästä kiturikoveri

Bluesbrothers. Rehellistä jytinää.

Metallican ...And justice for all. Kyseisen bändin ainoa "kantaaottava" levy ja jytisevät kitarasoundit, harmoniat, progekoukut ja kuivat rumpusaundit tekevät tästä lempilevyni.

Electric Wizardia, Mudhoneya ja Motörheadia on soinut tänään. Aina välillä pitää kuunnella jotain rauhoittavan kepeää pop-musiikkia.

Ozzyn eka levy Blizzard of oz pyörii aina vaan uudestaan ja uudestaan, en vaan kyllästy Randyn kitarointiin koskaan. Varsinkin se eka biisi i don't know on semmoinen joka on jäänyt mieleen erittäin sujuvana ja mukavana biisinä soittaa itsekin. Hendrix pyörii useasti myös heittämässä vähän kevyempää ja erilaista settiä stratollaan.

Metalkallo: Ozzyn eka levy Blizzard of oz pyörii aina vaan uudestaan ja uudestaan, en vaan kyllästy Randyn kitarointiin koskaan. Varsinkin se eka biisi i don't know on semmoinen joka on jäänyt mieleen erittäin sujuvana ja mukavana biisinä soittaa itsekin. Hendrix pyörii useasti myös heittämässä vähän kevyempää ja erilaista settiä stratollaan.
 
Toka levy on myös ihan huippu. Varsinkin nimikkobiisi!

Kotimatkalle Bonamassaa muutaman vuoden takaa.

Numb: Captain Beefheartin Safe as Milk. Edelleen osoitus siitä mitä blues voi olla, jos sitä ei haluta jättää pystyyn pölyttyneeksi ulkomuseoksi.
 
Siinä on kyllä timanttinen levy. Ajatonta meininkiä.

Patto - "Roll 'em Smoke 'em Put Another Line Out" , bonus biiseillä.
 
Erittän kova.
 
https://youtu.be/Bs9dfQR7Zaw

Opeth - Pale Communion. Pitkästä aikaa jotakin mielenkiintoista kitaroinnin suhteen, tekee jopa mieli opetella näitä kappaleita. En ole vanha Opeth-fani, tämä on itse asiassa ensimmäinen levyni. Jäänyt käsitys, että vanhempi Opeth on vähän hevimpää eikä 70-luvun progea?

Ben Granfelt Band, 20th anniversary tour. Hienoa kitaransoittoa Benin ja Marko Karhun toimesta. Vähän erilaisia soittajia, joiden vuorottelusta ja yhteiskuvioista tulee mielenkiintoa pidempiinkin jammailuosuuksiin.

John Butler Trio - Fresh & Blood testissä. Vähän Dan Auerbach -tyyppistä kitarointia paikoin ja alustavasti ihan jees.

Manic Street Preachers:National Treasures-The Complete Singles.
James Dean Pradfield on hieno ja kovin aliarvostettu kitaristi(kelpo laulaja myös,vaikka kireä ylärekisteri). Tarttuvia riffejä ja tyylikkäitä arpeggioita, biisit ovat lähes kaikki suorastaan korvamatoja.

The Pretty Reckless albumi Going To Hell (2014)
Löysin tämän Espoon Sellon outlet myymälästä hintaan 1 €. Haloo, yksi euro!
Aivan loistava levy, hyvät murisevat kitarat ja ärtsy rokkimimmi laulussa. Olen jäänyt kaipaamaan tällaisia kokoonpanoja sitten Pat Benatarin ja ajoittain niitä tulee esille tietenkin nykyisempiin soundeihin muokattuna.
Hienoa että Suomessa ei porukat niin tunne niin sain halvalla heidän uusimman levyn. Hyvin soi ja sopii kesään.
 
https://www.youtube.com/watch?v=bmtbg5b7_Aw&list=RDbmtbg5b7_Aw#t=9