Kitarat: kitarakamat ›

Juzpe: Tarvis varmaan tehrä "samanlaisten kamojen erot eri soittajilla"- testi, eli kasata tuttavapiiristä kymmenkunta kitaristia, pistää kaikki soittamaan samat jutut samoilla kamoilla purkkiin ja sen jälkeen miettiä asiaa täälä poikien kanssa.
 
Tämä olisi oikeasti enemmän kuin mielenkiintoinen. Katsottaisiin, että miten se soundi lähtee sormista.
 
Hyvä putkivahvistin ja mahdollisimman vähän efektejä. Volaa kunnolla ja sitten 10 jamppaa soittaa niillä samoilla vehkeillä. Olisi kyllä todella mielenkiintoista kuulla erot...

Laulava Kylätohtori: Tämä olisi oikeasti enemmän kuin mielenkiintoinen. Katsottaisiin, että miten se soundi lähtee sormista.
 
Hyvä putkivahvistin ja mahdollisimman vähän efektejä. Volaa kunnolla ja sitten 10 jamppaa soittaa niillä samoilla vehkeillä. Olisi kyllä todella mielenkiintoista kuulla erot...
 
Oke. Mää rupeen kasaileen jengiä tohon testiin. Katotaan montako saadaan aikaseks.

hallu: No niin hälytys peruttu:-D. Gabe oli oikeassa, eli tein uuden testin ja käänsin vahvistimen kunnolla
 
Tätä se aina on. :) Itsekin huomasin taas tämän kun testailin tässä taannoin telen tallamikkejä. Aika myöhään illalla kolvasin BKPn Piledriverin ja Bossin kiinni ja kun sitten sellaisella telkkativolumella niitä tietty testailin niin en huomannut niiden välillä mitään eroa. Seuraavana päivänä treenikselle ja vahvistin kunnolla auki, johan oli huikeat erot. :) Tästä mnet on hyvä, aina toinen sokea taluttaa toista.
 
Mielenkiintoinen ketju muuten. Hauska lukea käyttäjin omia mielipiteitä ja kokemuksia, ei kaikkea tarvitse aina tieteellisesti mitata. Mielenkiinnolla odotan Juzpen testiä, ennakko odotukset on että soittajan tatsilla on suuri merkitys.

Laulava Kylätohtori: Tämä ketju on siitä just hyvä, että täällä ei edes yritetä julistaa totuuksia. Hauskojahan tällaiset leikkimieliset testit on oikealla asenteella tehtynä.
 
Mutta ihan mutuna, minusta stratossa on pidempi sustain kuin Essissä. Jotenkin vaan tuli sellainen olo, kun Essillä soitteli. Eikä mulla ole koskaan ollut sustainongelmia stratolla, joten en oikein ymmärrä näitä nettikirjoitteluja pulttikaulan huonosta sustainista (mikä jo hyvin kerrottiinkin tuolla 73nd3rin linkissä).
 
Les Paulissa tuntuisi olevan pidempi sustain, mutta onhan siinä kuumemmat mikit ja usein enemmän säröä kuin vintagemikki stratossa, joten kai sekin vaikuttaa.
 
Samaa mieltä, että straton ja telen kaulamikeissä on paljon samaa, mutta myös erilaista. Tosin onhan kahden stratonkin kaulamikeissä eroja. Mutta tallamikillä ollaan sitten jo huomattavan erilaisissa soundeissa. Tosin mulla on usein stratossa tallahumppari, joten se siitä.
 
Pelkkää mutua kaikki. Oli tuossa aikaisemmassa kirjoituksessa sellainen pointti, että olisi se joskus hauska testata näitä eroja, että kuinka paljon on kuvittelua ja oletusta ja kuinka paljon todellista eroa. Toisaalta onko sillä edes väliä, kun kokonaisuutena sitä kitaraa arvioidaan, eikä yksittäisen nuotin mukaan ja erilaisilla kitaroilla tulee muutenkin soiteltua eri tavalla ja vähän eri juttuja...
 
No juu ja tällaiseksi ihan kepeäksi jutusteluksi tämän tarkoitinkin en halua julistaa totuuksia eikä minusta kenekään muukaan tarvitisi niinkovasti sellaista tehdä. Paljon hauskempi vaan ihmetellä ja vertailla kokemuksia.
 
Ja asiaan, munkaan mielestä pulttikaulaisissa ei sinällään pitäisi olla mitenkään erityisen lyhyt se sustaini. Tässä mun kokeessa on niin paljon muuttujia ettei näihin liiaksi pidä tuijottaa. Ensiksi mulle tuli mieleen, että yamahassa ja stratossa mun kamoissa niilla on erilainen se sustainin ja äänen hiipumisen välinen suhde ja stratossa mulla jää se viimeinen kuulematta. Toinen juttu on kyllä se, että sullahan on niitä customshop kamoja, niin voivat olla vähän eritasoisia (siis eikös sulla ollut se AVRI strato). Mun strato on tuo jumalattoman painava kolmen pultin kaulaliitoksella oleva vanha sotaratsu jonka talla on säädetty kantamaan. Siihen tosin on hiljattain vaihdettu uudet nauhat ja satula ja se on kaikin puolin hyvässä tikissä oleva kitara nyt. Mutta nuo selittaa tuon havaitsemasi epäjohtonmukaisuuden helposti. Toisaalta tuo mun Yamaha on pirun hieno kitara joka edelleen joka päivä paljastaa uusia puolia itsestään mulle. en muistakaan pitkään aikaan soitinta josta olisin näin kovasti inspiroitunut. Carvin on heittämällä laadukas ja hyvä kitara, mutta tuo Yamaha on sellainen ettei sitä vaan halua laskea kädestään kun sen ottaa:-).
 
Muutenhan mulla menee niin, että strato on mun ensirakkaus ja lessu on mun ensikaukorakkaus:-D kun ne molemmat sain (lessun paljon myöhemmin) niin en muuta tarvitse nuo kaikki muut kitarat on ihan hauskoja ja ihqudaa, mutta oikeasti mä tulin maaliin jo vuonna -95 kun ostin tuon lessun siitä lähtien mulla on ollut käsissäni kaikki keskeiset sähkökitarasoundit joita tarvitsen eikä nämä loput kitarahankinnat ole tuonut juurikaan mitään lisää. Onpahan ollut hauska keräillä ja kokeilla ja diggailla enkä kadu niitä, mutta ei ne olleet varsinaisia tarpeen sanelemia hankintoja.

Kovalla volalla mikkien kiertoherkkyys tulee kuvioihin. Yhet tykkää, toiset ei. (Enkä nyt puhu siitä ilkeestä piippaamisesta.)
 
Musta kitaroiden sustainin huomaa parhaiten ylemmiltä nauhoilta, esim. 12. nauhan nuotit hiipuu toisilla kitaroilla ihan eri tavalla. Aboot jokainen kitara soi vapailla kielillä ihan tarpeeksi pitkään.
 
Helposti tässä astuu myös siihen "ansaan", että sinkkumikit kuulostaa soivan lyhyemmän ajan - humpparit kun puskevat joskus huomaamattakin vähän vahvarin etusta enemmän tuoden sointia/kompressiota.
 
E: Hyvin tehty ja tarpeeksi pitkällä sijaitseva kaulaliitos tuntuis oman mutun mukaan vaikuttavan sustainiin. Esim. SG:ssä ja LP:ssä ne on eri paikoissa - väitän sen vaikuttavan monesti.

Ziggy Bubba: Kovalla volalla mikkien kiertoherkkyys tulee kuvioihin. Yhet tykkää, toiset ei. (Enkä nyt puhu siitä ilkeestä piippaamisesta.)
 
Musta kitaroiden sustainin huomaa parhaiten ylemmiltä nauhoilta, esim. 12. nauhan nuotit hiipuu toisilla kitaroilla ihan eri tavalla. Aboot jokainen kitara soi vapailla kielillä ihan tarpeeksi pitkään.
 
Helposti tässä astuu myös siihen "ansaan", että sinkkumikit kuulostaa soivan lyhyemmän ajan - humpparit kun puskevat joskus huomaamattakin vähän vahvarin etusta enemmän tuoden sointia/kompressiota.
 
E: Hyvin tehty ja tarpeeksi pitkällä sijaitseva kaulaliitos tuntuis oman mutun mukaan vaikuttavan sustainiin. Esim. SG:ssä ja LP:ssä ne on eri paikoissa - väitän sen vaikuttavan monesti.
 
Joo mä tiedän, sä tarkoitat sitä hyvin resonoivaa bodyä joka voimakkaalla kliinilläkin tekee sen fiidbäkin joka ei vingu, vaan siirtyy portaattomasti jatkamaan sitä soundia ollen lopulta sellaista hienoa ulinaa. Tässä asiassa mä luulen että ne bodyjenkin erot tulee esille ja aion tilaisuuden tullen testata miten lankku ja tuo AS toimivat siinä tilanteessa. Sehän edellyttää että soittotilassa on kunnollinen äänenpaine joka välittyy kitaran rungon kautta takaisin kieliin ja mikrofoniin. Jimi Hendrixhän heilu siinä kaapin edessä juurikin saadakseen kitaransa kiertämään juuri oikealla tavalla. Penskana fender Showmanin kanssa tuli luukutettua ja kokeiltua noita juttuja ja silloin huomasin, että äänenpaine on ratkaisevassa osassa saada kunnollinen kierto aikaiseksi. Toi mun lankkustrato kiersi kyllä ihan hienosti kun väänsä showmanin nupit kaakkoon :-).

hallu: Joo mä tiedän, sä tarkoitat sitä hyvin resonoivaa bodyä joka voimakkaalla kliinilläkin tekee sen fiidbäkin joka ei vingu, vaan siirtyy portaattomasti jatkamaan sitä soundia ollen lopulta sellaista hienoa ulinaa. Tässä asiassa mä luulen että ne bodyjenkin erot tulee esille ja aion tilaisuuden tullen testata miten lankku ja tuo AS toimivat siinä tilanteessa. Sehän edellyttää että soittotilassa on kunnollinen äänenpaine joka välittyy kitaran rungon kautta takaisin kieliin ja mikrofoniin. Jimi Hendrixhän heilu siinä kaapin edessä juurikin saadakseen kitaransa kiertämään juuri oikealla tavalla. Penskana fender Showmanin kanssa tuli luukutettua ja kokeiltua noita juttuja ja silloin huomasin, että äänenpaine on ratkaisevassa osassa saada kunnollinen kierto aikaiseksi. Toi mun lankkustrato kiersi kyllä ihan hienosti kun väänsä showmanin nupit kaakkoon :-).
 
Jep. Ite korostan omalla mutulla vielä kerran tota kaulan vaikutusta sustainiin - sanoisin sitä jopa suuremmaksi kuin rungon tuottaman tenhon. Ohuempi mahonkikaula SG-tyylisellä liitoksella voi olla suht löysä jo ihan käteen, eli se muuttaa esim. nuottia kun kitaraa kääntää eri asentoon tai vääntää kevyesti kädellä. Mun tiedon mukaan mahdollisimman jäykkä ja vähän kielen soinnin energiaa itseensä imevä kaula on tässä kohtaa paras. Eli Fenderien vaahterakaulassa on ihan ideaa tässä mielessä (se kun taitaa olla varsin jäykkää puuta).
 
Jotkut kitarat vaan soivat huonosti, se sustain puuttuu. Itekään en kaipaa mitään älyttömän pitkiä nuotteja, mutta kyllä sen hyvin soivan pelin vaan äkkiä tunnistaa. Etenkin puhtailla/pienellä säröllä - ne syttyvät soimaan jo kevyestä kosketuksesta, niitä ei tartte hakata.

Ziggy Bubba: Jep. Ite korostan omalla mutulla vielä kerran tota kaulan vaikutusta sustainiin - sanoisin sitä jopa suuremmaksi kuin rungon tuottaman tenhon. Ohuempi mahonkikaula SG-tyylisellä liitoksella voi olla suht löysä jo ihan käteen, eli se muuttaa esim. nuottia kun kitaraa kääntää eri asentoon tai vääntää kevyesti kädellä. Mun tiedon mukaan mahdollisimman jäykkä ja vähän kielen soinnin energiaa itseensä imevä kaula on tässä kohtaa paras. Eli Fenderien vaahterakaulassa on ihan ideaa tässä mielessä (se kun taitaa olla varsin jäykkää puuta).
 
Jotkut kitarat vaan soivat huonosti, se sustain puuttuu. Itekään en kaipaa mitään älyttömän pitkiä nuotteja, mutta kyllä sen hyvin soivan pelin vaan äkkiä tunnistaa. Etenkin puhtailla/pienellä säröllä - ne syttyvät soimaan jo kevyestä kosketuksesta, niitä ei tartte hakata.
 
Joo soittimen herkkyys ja dynamiikka on itselleni ne tärkeät ominaisuudet joihin kiinnitän ensimmäisenä huomiota. ei muuten kaikki Fenderit ja Squieritkaan ole tässä suhteessa samanlaisia, vaan siellä (yllättäen hintahaitarin alapäässä) olen tavannut erittäinkin huonosti soivia yksilöitä.
 
Tuo kaula on mielenkiintoinen juttu kun ohuet kaulat usein on juurikin kuvaamanlaisiasi lerppoja joskin kaularassia kiristämällä olen joskus saanut niitä vähän jämäkitettyä, mutta ei kovin paljoa. Tuossa Carvinissa on aika ohut kaulaprofiili, mutta se on todella jäykkä laitos ei siis notku ollenkaan. Siinä on se läpi podyn kaula, mutta olen miettinyt, että onkohan sinne laitettu kuitenkin kaularassin lisäksi joitakin muita jäykisteitä (bassoissahan käytetään jotain hiilikuitutankoja jäykistämään ohuita kauloja, paitsi Yamaha RBX170 bassossa joka kyllä notkui tosi paljon vähänkin paksummalla kielietillä).
 
Mä olen itse aina pitänyt painon ohella kitaran jämäkkyyttä tärkeänä laatukriteerinä. Siis jos kitara notkuu paljon niin ei se mun silmiin kovin laadukasta vaikutelmaa tee. Toisaalta laatukitarassa ohuetkin kaulaprofiilit ja ovat jämäkän tuntuisia ja notkumattomia ja vaikka kitara olisi kevyt niin laadukas kitara on yleensä runkotuntumaltaan jämerämpi ja täsmällisemmin kuormaan reagoiva.

hallu: Tuo kaula on mielenkiintoinen juttu kun ohuet kaulat usein on juurikin kuvaamanlaisiasi lerppoja joskin kaularassia kiristämällä olen joskus saanut niitä vähän jämäkitettyä, mutta ei kovin paljoa.
 
Kyllä tossa mun nähdäkseni on kyse ihan vaan kielten vedon vs. kaulan/kaularaudan suhteesta. Paha siinä on kovin paljon tuunata lerppua kaulaa, jos kielet on sopivan korkeella ynnä muut.
 
Tästä syystä PRS tekee kaulaliitoksiinsa reippaan paksumman "jatkon" tähän tyyliin:
http://www.guitarjam.blogs.com/guit … m/images/prs_neck_joint___final.jpg
 
Kaiketi Fender-tyyliset kitarat eivät moisia kaipaa, sillä ne ovat olleet ainakin itellä hyvin stabiileja vaikka miten koittaisi kaulakädellä veivata. Puu = siis tarpeeksi jämäkkää ja kaulaliitos hyvässä paikassa.

Mun mielestäni ainoa järkevä tapa vertailla kitaroiden sustainia on äänittää kaikillä vertailtavilla kitaroilla sama nuotti samasta kohtaa otelautaa soitettuna ja katsoa ruudulta aaltomuotoa ja missä kohtaa signaali tippunut tietyn dB lukeman verran atakin jälkeisestä tasosta. Samalla saadaan myös kuva kuinka "snappy" kitara on kun verrataan kuinka paljon paljon korkeammalla signaali käy atakin aikana verrattuna äänen loppuhäntään.

Puiden lisäksi kitaroiden metalliosilla on iso merkitys kitaran sointiin, etenkin strato ja teletyyppisissä kepukoissa. Kasvava joukko Suomen eturivin kitaristeja on jo huomannut, miten kotimaiset Erikoistuote Syväsen (www.erikoistuote.fi) teräsosat parantaa kitaran sointia.
 
Tuomas Wäinölän eilinen FB päivitys asian tiimoilta: "Liityin myös Syväsentodistajiin, osaan nyt jo varmasti sanoa, että nämä raudat pesevät Callahamin vastaavat, en tajunnut aiemmin miten suuren eron soundissa noi osat tekevät. Äänirautablokki toimii, voimaa, selkeyttä ja chimeä tuli lisää roppakaupalla, mun aiemmin hieman sienitatsinen '97 Cunetto relic sai todellakin uuden elämän, ei oo koskaan kuulostanut noin hyvältä."
 
Erkka Korhosen vastaus: "Nää on upeita rautoja. Kirjoitan myöhemmin tarkempia fiiliksiä koska nyt on aika kortilla. Erikoistuotteen nettisivun artistit-osiosta löytyy hieman kommenttia..."

Tää aiemmin mainostamani testi on tarkoitus siirtää toteutusvaiheeseen. Kunhan Kojones saa Trans-Siberian Expressin valmiiksi, niin sillä, mun 2x12 kaapilla ja jonkun ystävällisen sielun toivottavasti lainaamalla LP-stanulla vedetään. Tarvittas muutama kitaristi lisää ja lisäks pitäs päättää mitä soitetaan. Itse ehdotan La Grangen introriffiä, Apachen kertsiä ja Parisienne walwaysin intromelodiaa. Innokkaat voi ilmoittautua koehenkilöiksi. Äänitellään meidän pajalla Tampereella.

Juzpe: Innokkaat voi ilmoittautua koehenkilöiksi. Äänitellään meidän pajalla Tampereella.
 
Mä voin toimittaa monennäköisiä testisoittimia jos niistä on pulaa. LP:tä ei nyt ole, mutta Washburnin Chicagon customsopin modernisoitu näkemys LP:stä ja läjäpäin erilaisia strato- ja teletyyppisiä kepukoita löytyy. Missäpäin täällä Mansessa teidän paja on?

PIM: Mä voin toimittaa monennäköisiä testisoittimia jos niistä on pulaa. LP:tä ei nyt ole, mutta Washburnin Chicagon customsopin modernisoitu näkemys LP:stä ja läjäpäin erilaisia strato- ja teletyyppisiä kepukoita löytyy. Missäpäin täällä Mansessa teidän paja on?
 
Ideahan tässä oli se, että kaikki vetää samalla kitaralla, samalla styrkkarilla, samoilla asetuksilla, samassa tilassa, samat biisinpätkät ja samalla mikityksellä + muulla äänityskalustolla. Eiköhän me jostain LP Stanu löydetä referenssikitaraksi. Tarkotus ois, että on mahdollisimman transparentti putkistyrkkari, mahdollisimman "industry standard"-kitara, ei purkkeja tms. ja mahdollisimman sama kalusto muutenkin. Siten tulisi soittajakohtaiset erot parhaiten esiin.
 
Paja sijaitsee itäkaupungin ghettossa. Kiitos tarjouksesta, saa sinne muutenkin tuoda kaluja testiin.

Juzpe: Ideahan tässä oli se, että kaikki vetää samalla kitaralla, samalla styrkkarilla, samoilla asetuksilla, samassa tilassa, samat biisinpätkät ja samalla mikityksellä + muulla äänityskalustolla.
 
Sitten voisi vielä vetää samat pätkät niin, että soittajat saavat hakea mieleisensä asetukset vahvarista. Tuo mainitsemasi tapa testaa, miten paljon 'sormet' vaikuttavat soundiin, mutta olisi myös mielenkiintoista tietää, miten paljon 'koko mies' vaikuttaa, jos saa hakea mieleisensä säädöt....
 
e. onko tietoa, koska testi suoritetaan...

Laulava Kylätohtori: Sitten voisi vielä vetää samat pätkät niin, että soittajat saavat hakea mieleisensä asetukset vahvarista. Tuo mainitsemasi tapa testaa, miten paljon 'sormet' vaikuttavat soundiin, mutta olisi myös mielenkiintoista tietää, miten paljon 'koko mies' vaikuttaa, jos saa hakea mieleisensä säädöt....
 
e. onko tietoa, koska testi suoritetaan...
 
No... jos toi Trans-Siberian Express ois ens viikolla valmis ja saatas ne soittajat vaikka seuraavalla tuville käymään, niin siinä sitten vois suorittaa.