| Aihe: Eroja erilaisten kitaroiden välillä soundissa.. | |
|---|
|
Innostuin tuossa vähän tutkimaan erilaisten kitaroideni soundeja ja sustainia siis lähinnä vertailemaan että miten ne nyt toisistaan eroaa. Tein vertailun korva ja silmämääräisesti ilman tarkkoja mittauksia ihan vaan semmoinen perstuntuma, että miten se nyt sitten menee.
Fender Stratocaster ,011 - ,048 kielet , Fender Telekaster baja ,010 -,046 kielet, Gibson Les Paul ,010 - ,046 kielet ja Yamaha SA2200 ,010 - ,046 kielet. Sustaini kokeiltu kaikissa kaulamikillä rämpäyttämällä G-sointu mielivaltaisella voimakkuudella (mahdollisimman samalla tavalla, mutta olen ihminen tiedättehän) ja laskettu sekunteja suunnilleen metronomin tahtiin noin arvio. Vahvistimen kautta samoilla säädöillä puhtailla soundeilla.
Yllätyksekseni noissa kaikissa minun kitaroissa sustaini on jokseenkin samanlainen!? siis eroa varmasti löytyy kun tarpeeksi tarkkaan mitataan, mutta aisteillani en voinut havaita niissä merkittävää eroa, vaikka olen lukenut että telekasterissa pitäisi olla parempi sustain kuin stratokasterissa, niin eroa en havainnut. Vaikka Les Paulissa pitäisi olla parempi sustain kuin suunnilleen missään muussa, niin tässä mun LesPaulissa ei ole, vaan se on ihan samanlainen kuin noissa muissakin. Ja sama koskee Yamaha SA2200, jonka sustainu kuulosta kuin nakutettu samalta kuin noiden muidenkin. Edes Lessun ja Yamahan kuumemman mikit ja sitä kautta voimakkaampi äänen paine ei tuonut eroa sustainiin.
Kaikissa kitaroissa se ääni jatkui noin neljätoista sekuntia ja äänen voimakkain hiipuminen alkoi noin seitsemän sekunnin kohdalla (siinäkään ei ollut merkittävää eroa. Täytyy sanoa, että olen hiukan ymmälläni, koska olin itsekin kuvitellut että eri kitaroiden ja kitaramallien välillä on valtavia eroja mitä olen netistä lukenut. Nämä minun kitarat voi tietenkin olla huonoja, mutta varsinkin kun tuota telekasteria aikoinaan ostin niin tein yli vuoden salapoliisityötä ja etsin sopivaa yksilöä ja Baja oli mieluisin helsingissä tarjolla olleista telekastereista ja bajojakin testasin ainakin kolmea joista valitsin tuon omani (niissä ei mielestäni ollut kylläkään eroja). Siten tuli mieleeni, että ehkä olen valinnut itselleni omien soundimieltymysteni mukaan kitaroita jotka ovat jokseenkin samanlaisia, mutta toisaalta ainakin tuo Yamaha ei ollut valinnan eikä vertailun tulos vaan se kitara tuli tarjolle ja tartuin siihen oitis kaksin käsin.
Mitä soundiin tulee muuta, niin eroja löytyi siitä miten ääni syttyy eli atakki oli erilainen telessä ja stratossa kuin laspaulissa ja yamahassa. Mutta toisaalta tele ja strato olivat keskenään hyvin samalaisia kaulamikeillään, minkä kyllä tiesinkin eli bajassa on stratomaisempi kaulamikki kuin perinteisemmissä telekastereissa joissa on käytetty ohuempaa käämilankaa. Tele on sitä vastoi muuten luonteeltaan erilainen kuin strato juurikin tallamikin osalta joka telessä on miellyttävän lämmin ja stratossa kirskuvampi terävämpi ja kirkkaampi. Sitä vastoin Yamaha SA2200 ja Gibson LesPaul olivat kerrassaan hätkähdyttävän samanlaisia soundiltaan ja ääni syttyi samalla tavalla molemmissa oli se sama taianomainen keskiasento mikkien valitsimessa. Yamahan kaulamikki on hiukan kirkkaampi ja erottelevampi ja (myös korkeammalle säädetty), mutta se onkin alnico5 kun lessussa se on alnico2 eli pientä eroa kyllä on.
Mä en niinkö tajua, että missä tässä voisi olla vika? testiasetelmia voisi syyttää ja samoin havaitsijan virheelliset havainnot eli olen itse vaan jokseenkin puukorva. Nämä ne lienee todennäköisimmät enkä myöskään tehnyt vertailua mitenkään erityisin huolellisesti, mutta ajattelin, että "merkittävät" erot tai "ero kuin yöllä ja päivällä" pitäisi kuulla ihan tuosta vaan. Sanoisin että nyansseissa kyllä varmasti on eroja ja yleensä sellaisia eroja kuulee vasta pitkän ajan saatossa. Esimerkiksi mulla oli aikanaan LiteAsh strato joka aluksi kuulosti ihan samalta tuon vanhan stratoni kanssa mutta ajansaatossa aloin kuulla soundissa eroja ja onnistuin hoksaamaan missä ne piilee. Myös näissä kitaroissa eroja varmaan tulee kun alkaa tutkimaan miten ne reagoivat säröön ja varsinkin särösoundeilla mikrofonien keskineiset erot tulevat mielestäni enemmän esille. Ja näennäisen samalta kuulostavat kitarat voivatkin olla säröillä hätkähdyttävän erilaisia. Tosin Tuo LesPaul ja Yamaha ovat edelleen säröillä aika samankuuloisia paitsi että Yamahan kaulamikki ei puuroudu säröillä niin helposti kuin lespaulin mikki ja siksi sitä voi pitää korkeammalla lessun mikin olen säätäny melko kauas kielistä jotta soundi pysyisi säröillä järjellisesti kasassa.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
Mites korkeella sulla on LesPaulissa mikit kieliin nähden vrt. muut kitarat? |  Gabe
10.06.2015 21:57:53 | |
|
Teitkö testin ns. kerrostaloasuntoon sopivilla äänenpaineilla vai pystyitkö avaamaan vahvistinta kunnolla? Hiljaa kun soittelee niin oikein mikään kuulosta miltään mutta kun saa kunnolla avata vahvistinta niin erot sekä kitaroiden että vahvistimien välillä on huomattavasti helpommin huomattavissa. | |
Da Make: Mites korkeella sulla on LesPaulissa mikit kieliin nähden vrt. muut kitarat?
Kaulamikki on selkeasti alempana kuin muissa ihan siina mikkikehyksen tasolla ja jopa pikkuisen alle, mutta tallamikki on suunnilleen samoissa kuin noissa muissakin ja lessun tallamikki kuulostaakin aika pitkälti samanlaiselta kuin tuon Yamahan (nehän on molemmat alnico5 magneeteilla).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
Gabe: Teitkö testin ns. kerrostaloasuntoon sopivilla äänenpaineilla vai pystyitkö avaamaan vahvistinta kunnolla? Hiljaa kun soittelee niin oikein mikään kuulosta miltään mutta kun saa kunnolla avata vahvistinta niin erot sekä kitaroiden että vahvistimien välillä on huomattavasti helpommin huomattavissa.
Eli onko niin että jos soittaa kerrostaloasunnossa tai pikku kellarissa itsekseen ilman tulppia, niin on ihan sama minkälainen se sähkökitara on, kunhan pysyy vireessä..?
Jokaisella on oikeus kieltäytyä aikuisten kitaroista. | |
Eikös tuo Jammu ole siis kuin Essi? Kyllä minusta Tokain Essi oli melko lailla erilainen peli kuin Gibsonin Les Paul - niin sustainin, attackin kuin soundinkin suhteen.
Vai kuvittelinko vain, koska isot pojat sanoivat netissä, että niiden pitää kuulostaa erilaiselta. Jarmoo? Mitäs sanot?
Believe what you want, it doesn't mean you're right... | |
zedder: Eli onko niin että jos soittaa kerrostaloasunnossa tai pikku kellarissa itsekseen ilman tulppia, niin on ihan sama minkälainen se sähkökitara on, kunhan pysyy vireessä..?
Ei lähdetä tälle tielle, eihän...? Please... :)
Believe what you want, it doesn't mean you're right... |  Da Make
10.06.2015 22:08:57 (muokattu 10.06.2015 22:09:20) | |
|
Magneettinen veto ei selitä sitten tätä mysteeriä.
Olen kyllä törmännyt moniin LesPauleihin joiden kaulassa, otelaudassa, bodyn rakenteessa (pahin on se pancake body 70-luvulta), puissa tai mystisesti "jossakin" on vikaa jolloin kitara ei soi yhtään oikein. Yks kaveri vaihtoi kitaraan koko otelaudan ja siltikin oltiin semmosissa perus-sustaineissa vasta. Ilman muutoksia ko. Gibson LP oli jo puhtaalla saundilla erittäin tunkkaisesti "mutella" koko ajan ja säröllä Mike Oldfieldmaisen honottava ilmestys.
Kyseinen heppu yrittii ostaa oman LP:ni kolme kertaa käsistäni kunnes ymmärsi, etten mittaa instrumentin arvoa rahassa.
edit: tarkoitus ei ole morkata sun kitaraa. | |
Gabe: Teitkö testin ns. kerrostaloasuntoon sopivilla äänenpaineilla vai pystyitkö avaamaan vahvistinta kunnolla? Hiljaa kun soittelee niin oikein mikään kuulosta miltään mutta kun saa kunnolla avata vahvistinta niin erot sekä kitaroiden että vahvistimien välillä on huomattavasti helpommin huomattavissa.
Tuo muuten on varmasti aivan totta. Vibro champ erityisesti on vahvistin joka soi paremmin kun sen avaa vähintään puoleenväliin. Nyt en tosiaan avannut sitä kovin paljoa perhesovun ja naapurisovun nimissä :-) ja voin hyvin kuvitella että se vaikuttaa noihin havaitsemiini asioihin. Täytyy kokeilla uudemman kerran kunnon volalla ja kokeilla luukuttaa vaikka luureihin jos muu ei auta. Meinasin myös käydä särösoundeja läpi kuunnella minkälaisia eroja siellä tulee esille koska aikaisemman kokemuksen mukaan myös säröt paljastaa tehokkaasti mikrofonien (ja miksei kitarankin eroja). Atakissa en odota tapahtuvan merkittävää, mutta sustainiin säröt ja äänen paine voisi hyvinkin vaikuttaa ja tuoda esille eroja joita nyt en kuullut.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |  Juzpe
10.06.2015 22:29:24 (muokattu 10.06.2015 22:29:40) | |
|
Tarvis varmaan tehrä "samanlaisten kamojen erot eri soittajilla"- testi, eli kasata tuttavapiiristä kymmenkunta kitaristia, pistää kaikki soittamaan samat jutut samoilla kamoilla purkkiin ja sen jälkeen miettiä asiaa täälä poikien kanssa. | |
Laulava Kylätohtori: Ei lähdetä tälle tielle, eihän...? Please... :)
Ei lähdetä, se tie on jo nähty :-D
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
Laulava Kylätohtori: Eikös tuo Jammu ole siis kuin Essi? Kyllä minusta Tokain Essi oli melko lailla erilainen peli kuin Gibsonin Les Paul - niin sustainin, attackin kuin soundinkin suhteen.
Vai kuvittelinko vain, koska isot pojat sanoivat netissä, että niiden pitää kuulostaa erilaiselta. Jarmoo? Mitäs sanot?
Siis varmasti en lähde ottamaan kantaa mitä sinä ta kukaan mukaan kuulee tai havaitsee. yritin tiukasti pitää tuon aloituspohdintani omakohtaisena yhteen testikertaan liittyvänä kummasteluna.
Tuo jammu kyllä on niikuin essi, mutta ei se ole ihan samanlainen soundeiltaan kuin Gibsonin essi. Mä en ole kunnolla päässyt G pajan essiä kokeilemaan, että osaisin tarkkaan sanoa miten se eroaa, mutta yotupe klippien perusteella soundissa on eroa niin, että tuo yamaha on vähän napakampi ja ehkä kirkkaampi tai pitäisikö sanoa agressiivisempi soundiltaan (kuumemmat mikit kukaties) kuin gibsonin essi, joka mielestäni kuulostaa hiukan pyöreämmältä soundillisesti ja ehkä vähän lämpimämmältä. Tuo yamaha on mielestäni aikalailla Ibanetsin AS200 kanssa samankaltainen.
Kuten todettua niin testitilanne ja testisounditkin saattoivat olla sellaiset, ettei se ero vain kuulunut. Mun pitää tutkia asiaa lisää.
Oikeastaan tuos sustainin samanlaisuus oli se asia johon varsinaisesti kiinnitin huomiota tuo soundian samankaltaisuus oli sellainen sivujuonne siinä.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |  hallu
10.06.2015 22:52:06 (muokattu 10.06.2015 22:52:54) | |
|
Juzpe: Tarvis varmaan tehrä "samanlaisten kamojen erot eri soittajilla"- testi, eli kasata tuttavapiiristä kymmenkunta kitaristia, pistää kaikki soittamaan samat jutut samoilla kamoilla purkkiin ja sen jälkeen miettiä asiaa täälä poikien kanssa.
Soittajilla on erilainen soundi varmasti joka korostuu joillakin kamoilla enemmän kuin toisilla. Jos sä paat kymmenen jäbää soittamaan jollain transperentilla blueteonella ja gibsonilla niin veikkaisin eroja löytyvän paljonkin. Itse kuulostan eri päivinäkin aika erilaiselta ja kun kuuntelen samaa tallennetta eri päivinä niin sekin kuulostaa erilaiselta riippuen omasta vireystilasta ja mielialasta :-D.
Siinä mielessä tällaiset subjektiiviset testihuomiot joilla tamän topikin aloitin eivät tietenkään tarkoita yhtään mitään. Tuohon sustainin samanlaisuuteen enemmänkin kiinnitin huomiota ja yritin vähän pohtiakin, että mistä se johtuu kun niissä oman järkeni mukaan pitäisi vähän eroja olla, mutta eipä ollut.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
Da Make: Magneettinen veto ei selitä sitten tätä mysteeriä.
Olen kyllä törmännyt moniin LesPauleihin joiden kaulassa, otelaudassa, bodyn rakenteessa (pahin on se pancake body 70-luvulta), puissa tai mystisesti "jossakin" on vikaa jolloin kitara ei soi yhtään oikein. Yks kaveri vaihtoi kitaraan koko otelaudan ja siltikin oltiin semmosissa perus-sustaineissa vasta. Ilman muutoksia ko. Gibson LP oli jo puhtaalla saundilla erittäin tunkkaisesti "mutella" koko ajan ja säröllä Mike Oldfieldmaisen honottava ilmestys.
Kyseinen heppu yrittii ostaa oman LP:ni kolme kertaa käsistäni kunnes ymmärsi, etten mittaa instrumentin arvoa rahassa.
edit: tarkoitus ei ole morkata sun kitaraa.
Ei se haittaa, saa sitä morkata :-D. Tuo mun pauli ei mielestäni ole muuten mitenkään tunkkainen (kun sen kaulamikin laskin ei se kliineillä ollut sitä ennenkään, mutta laskemalla sain sen toimimaan myös säröillä). Sustaini siinä vaan ei ole mitenkään poikkeuksellisen pitkä mihinkään muuhun kitaraan verrattuna.
Eihän tuo sustaini ole mulle mitenkään täreä siinä mielessä etten soita niin älyttömän pitkiä nuotteja että sen pitäisi minuuttitolkulla soida:-D. Kunhan vaan aloin asiaa tutkia kun näin jossakin topikin jossa lessun pitkää sustainia hehkutettiin. Ja oikeastaan telekasterin ksutainia olen nähnyt hehkutettavan erityisen pitkänä (jotkut jopa väittäneet sen olevan pidempi kuin lessussa). No kun mulla noi molemmat tuossa oli niin päätin kokeilla miten asia on ja yllätyin kun ne olivat ihan samanmittaisia ja sitten kokeilin muutamalla muullakin kitaralla ja niidenkin sustaini oli tikatilleen samanmittainen niin siksi aloin asiasta kirjoittaa kun havainto oli mielestäni outo ja ajattelin, että minulla jää jokin olennainen asia nyt huomaamatta.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
hallu: Eihän tuo sustaini ole mulle mitenkään täreä siinä mielessä etten soita niin älyttömän pitkiä nuotteja että sen pitäisi minuuttitolkulla soida:-D
Eiks tätä varten oo särö, kierto, fuzzit, kompurat ja ebow? | |
Panenpas tämän ilman kommentteja:
http://www.cycfi.com/2013/11/sustain-myth-science/ | |
No niin hälytys peruttu:-D. Gabe oli oikeassa, eli tein uuden testin ja käänsin vahvistimen kunnolla auki naapurisovun uhallakin ja säädin metronimin 60bbm (siis noin sekunti) ja kävin nuo kitarat uudelleen läpi soittamalla g-soinnun sijasta pelkästään ala e:n siis paksuimman kielen vapaana. Edelleen tietenkin mennään täysin epätieteellisessä vertailukelvottomassa omakokeilumaailmassa joka ei kerro tietenkään minkään asian absoluuttisesta erosta vaan siitä että huomaanko minä eroa niissä.
Nyt niitä eroja oli ihan kunnolla ja korvin havaittavasti. Eli lespauli soi sen puolisen minuuttia (mistä olen netissä lukenut puhuttavan) ja siinä oli tämän kertaisen kokeilun pisimpään soinut e-kieli siitäkin huolimatta, että Yamahan mikrofoni on kuumempi ja ääni kovempi (siitä syystä saatoin näpätä sitä hiljempää, vaikka yritin näpätä yhtä kovaa) yamahan e-kieli soi jotain 25 sekkaa tjsp. Straton e- kieli jäi johonkin 18 sekkaan (eli siis merkittävä ero) ja tele ylsi reiluun kahteenkymmeneen sekkaan (siitä huolimatta, että varmaan näppäsin niitä kovempaa kuin noita äänekkäämpiä humpparikitaroita, vaikka tietenkin yritin näpätä yhtä kovaa).
Nyt pystyin erottamaan lespaulin ja yamahan soundissa selkeän eron (vaikka kyllä ne toistensa kaltaisia on edelleen, mutta eron pystyy kuulemaan). Telen ja Straton kaulamikki ovat edelleen huomattavan toistensa kuuloisia joskin strato kuulostaa pikkuisen kuumemmalta.
No mitäpä tästä pystyy päättelemään paitsi sen, että mun havainnot ja höpinät eivät ole kerrassaanminkään väärtejä ja tarvitsen apuanne joka käänteessä havaitakseni maailmaa oikein:-). Kaksi kokeilua perättäisinä päivinä (koeasetelmassa merkittävä muutos g-soinnun sijasta vapaa ala e-kieli ja äänenpainetta lisättiin) Nämä jo yksin vaikuttivat testin tulokseenja havaintoihini. Toinen vaikuttava tekijä että tänään levänneenä saatoin olla virkeämpi ja levänneillä korvilla ja aivoilla kuulee erilaisia asioita.
Eipä mulla tähän älyttömään avaamaani topikkiin ole muuta lisättävää:-). ehkä hautaamme tämän kuolleena syntyneen keskustelun tähän kun ei nyt sitten löytynytkään mitään ihmeteltävää:-).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
Minä en jotenkin ossaa kyllä yhtään lämmetä näille erilaisille testeille, kun ei niillä oo juuri mitään tekemistä tavallisen soittamisen kanssa. Soitossa pyritään dynamiikan vaihteluun/hallintaan ja soittaja herkästi mukautuu kitaraan ja soittaa sillä tavalla, kuin itse parhaaksi näkee. Ei kannata fakkiintua ennakkokäsityksiin siitä, että miltä minkäkin mallin pitäisi oppikirjan mukaan kuulostaa, vaan tutustua rauhassa siihen omaan soittopeliin ja löytää siitä ne jutut, jotka itselle toimii. Mulla on itellä ainakin kaksi kitaraa, joita en oo vielä soittanu tarpeeksi tietääkseni niiden luonteen ja siksi niitä joutuu kokeileen eri tilanteisiin. Korvat hörölle. | hallu
11.06.2015 13:42:05 (muokattu 11.06.2015 13:43:21) | |
|
Muovinen: Minä en jotenkin ossaa kyllä yhtään lämmetä näille erilaisille testeille, kun ei niillä oo juuri mitään tekemistä tavallisen soittamisen kanssa. Soitossa pyritään dynamiikan vaihteluun/hallintaan ja soittaja herkästi mukautuu kitaraan ja soittaa sillä tavalla, kuin itse parhaaksi näkee. Ei kannata fakkiintua ennakkokäsityksiin siitä, että miltä minkäkin mallin pitäisi oppikirjan mukaan kuulostaa, vaan tutustua rauhassa siihen omaan soittopeliin ja löytää siitä ne jutut, jotka itselle toimii. Mulla on itellä ainakin kaksi kitaraa, joita en oo vielä soittanu tarpeeksi tietääkseni niiden luonteen ja siksi niitä joutuu kokeileen eri tilanteisiin. Korvat hörölle.
Olet oikeassa ja jokseenkin tuolla tavalla itsekin asiaa ajattelen. Tämän minun epätieteellinen testi lähti siitä, että törmäsin muutamaan kirjoitukseen netissä jossa esitettiin väittämiä joita halusin tarkastella, että miten ne käytännössä näkyy. Kun ensimmäisessä kokeilussa sain odottamattoman tuloksen joka hämmensi minua, päätin avata tämän ketjun saadakseni näkökulmia mitä teen väärin tai jääkö minulta jotakin olennaista huomaamatta. Ja sillä tavallahan asia todellakin oli ja sain tästä ketjusta muutaman uuden opin. Gabelta sain vinkin miten niitä eroja kuulee ja 73nd3r laittoi linkin artikkeliin jossa oli tehty samantapaista testiä ja siitä artikkelisita tein myös pari huomiota jotka talletan korvani taakse.
Minulle tästä ketjusta oli hyötyä ja opin uutta, mutta tietenkin sen vastineeksi minun piti vähän nolata itseäni osoittamalla kuinka vähän mistään tajuan:-). Mielestäni se oli varsin soppeli hinta ;-). Ja mnetti osoitti suuruutensa jälleen avartamalla maalimaani taas pikkuisen.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
Tämä ketju on siitä just hyvä, että täällä ei edes yritetä julistaa totuuksia. Hauskojahan tällaiset leikkimieliset testit on oikealla asenteella tehtynä.
Mutta ihan mutuna, minusta stratossa on pidempi sustain kuin Essissä. Jotenkin vaan tuli sellainen olo, kun Essillä soitteli. Eikä mulla ole koskaan ollut sustainongelmia stratolla, joten en oikein ymmärrä näitä nettikirjoitteluja pulttikaulan huonosta sustainista (mikä jo hyvin kerrottiinkin tuolla 73nd3rin linkissä).
Les Paulissa tuntuisi olevan pidempi sustain, mutta onhan siinä kuumemmat mikit ja usein enemmän säröä kuin vintagemikki stratossa, joten kai sekin vaikuttaa.
Samaa mieltä, että straton ja telen kaulamikeissä on paljon samaa, mutta myös erilaista. Tosin onhan kahden stratonkin kaulamikeissä eroja. Mutta tallamikillä ollaan sitten jo huomattavan erilaisissa soundeissa. Tosin mulla on usein stratossa tallahumppari, joten se siitä.
Pelkkää mutua kaikki. Oli tuossa aikaisemmassa kirjoituksessa sellainen pointti, että olisi se joskus hauska testata näitä eroja, että kuinka paljon on kuvittelua ja oletusta ja kuinka paljon todellista eroa. Toisaalta onko sillä edes väliä, kun kokonaisuutena sitä kitaraa arvioidaan, eikä yksittäisen nuotin mukaan ja erilaisilla kitaroilla tulee muutenkin soiteltua eri tavalla ja vähän eri juttuja...
Believe what you want, it doesn't mean you're right... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
