 J.Nikkanen
09.06.2015 17:29:20 | |
|---|
Ostaisin Spectorin. |
 hallu
09.06.2015 17:53:57 | |
|---|
PIM: Mullon kokemusta molemmista, enkä osaa todellakaan sanoa kumpi on parempi. Molemmissa on puolensa ja ehkä se optimi löytyy jostain näiden ääripäiden välitä esim. tyyliin 2x3K + 10x0,4k.
No juu tuo mun kirjoitus oli kärjistetty yleistys. Itse en tietenkään ostaisi kymmenen kiloeuron lankkua, vaikka mulla olisi rahaakin se on vaan jo kaiken kalliinkin yläpuolella. Huippuhienosta Ruoakankaasta tai Gibsonista voisin 4-5 kiloeuroa maksaa (siis jos mulla olisi rahaa). Nuo kaikkein kalleimmat kitarat alkavat taipua enemmän customin suuntaan ja itse en oikein pidä itselle speksatusta soittimesta lähtökohtaisestikaan, vaan tykkään että mulle kitara pitää olla mahdollisimman standardien mukainen ja silloin omista spekseistä ei kannata maksaa kun niitä ei ole.
Tuon aikaisemman kärjistykseni tarkoitus oli kertoa, että mieluummin ottaisin syvyyttä laatuun kuin leveyttä. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
 Karvamammutti
09.06.2015 19:02:29 (muokattu 09.06.2015 19:03:11) | |
|---|
'78 Les Paul Custom ja sit '58 korina Explorer pätkämallin vibrolalla.
e: nyt kun luin tuon aloitusviestin, jätetään tuo explo pois laskuista. "Jaa, no ei tässä nyt sit varmaan lähetä mihinkää." -Tommi Mäkinen |
 Artist
09.06.2015 19:24:11 | |
|---|
hallu: Nuo kaikkein kalleimmat kitarat alkavat taipua enemmän customin suuntaan ja itse en oikein pidä itselle speksatusta soittimesta lähtökohtaisestikaan, vaan tykkään että mulle kitara pitää olla mahdollisimman standardien mukainen ja silloin omista spekseistä ei kannata maksaa kun niitä ei ole.
Kyllähän vintagesta saa maksaa ihan niin paljon kuin haluaa, eikä taatusti ole itselle speksattua. ;)
Itse toki mielummin pistäisin saman summan vintageen kuin customiin. "They tell me, but I tell them, I do it my way and I always will" |
Artist: Kyllähän vintagesta saa maksaa ihan niin paljon kuin haluaa, eikä taatusti ole itselle speksattua. ;)
Itse toki mielummin pistäisin saman summan vintageen kuin customiin.
No itse suhtaudun vintageen (tai jos kohdallani puhutaan vaan vanhoista kamoista) aika nostalgialähtöisesti enkä niinkään keräilyorientoituneesti. Sen vuoksi omat suosikkini löytyvät seitkytluvulta ja kaheksankytluvulta (siis silverfacefender vahvistimet ja ne painavat ja parjatut kitarat niiltä ajoilta kaikilta merkeiltä ne hän oli siihen aikaan kaikki painavia) edustavat sitä omaa lapsuuden ja nuoruuden maisemaa, mutta eivät ole keräilymielessä yhtä kiinnostavia kuin varhaisemmat kuuskyt- ja viiskytluvun laitteet. Itse pidän noita seitkytluvun kamoja ihan käyttövehkeinä, mutta ne varhaisemmat alkavat jo olemaan liian harvinaisia ja arvokkaita soittamiseen. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
