Kitarat: kitarakamat ›

Alle kolmeen lähtis tää http://www.kitarapaja.com/pics/nfasp6vc1_1024_765.JPG

Jollain perverssillä tavalla tuo herätti ihan välittömiä rakkauden tunteita: http://overloadguitars.com/raijin_sound_storm.html . Niitä nyt tosin saisi annettuun hintaan 2 mutta olisipa sitten toinen varalla.

ostaisin basson jossa on floikka

Tälläisen ostaisin...ja itse asiassa ostinkin. Ei paha kitara...
https://www.youtube.com/watch?v=udfS7pY1l5Y

fenkkuvanhus: Tälläisen ostaisin...ja itse asiassa ostinkin. Ei paha kitara...
https://www.youtube.com/watch?v=udfS7pY1l5Y
 
Mullon kans tommonen, eipä ole stratot kaasutelleet enää tuon jälkeen.

Gabe: Mullon kans tommonen, eipä ole stratot kaasutelleet enää tuon jälkeen.
 
Huh, eli maksoit yli 3000 Eur. Mulla toi oli kitara jota olin pitkään metsästänyt, hain Englannista ja Saksasta. Yllättävää kylläkin Thomann oli se edullisin. Kieltämättä hirvitti tilata yli 3000 EUR kitara testaamatta, posti sen toi yhdessä päivän postin kanssa. Näin maalla...
Paketin aukaisu, kitara käteen...täysin vireessä. Mutta se oli sivuseikka; soitettavuus ja miltä se kuullosti. HUH.
Kannattaako maksaa kitarasta yli 1500 eeroo ? Vai miten se yksi topiikki oli nimeltään.

fenkkuvanhus: Huh, eli maksoit yli 3000 Eur. Mulla toi oli kitara jota olin pitkään metsästänyt, hain Englannista ja Saksasta. Yllättävää kylläkin Thomann oli se edullisin. Kieltämättä hirvitti tilata yli 3000 EUR kitara testaamatta, posti sen toi yhdessä päivän postin kanssa. Näin maalla...
Paketin aukaisu, kitara käteen...täysin vireessä. Mutta se oli sivuseikka; soitettavuus ja miltä se kuullosti. HUH.
 
Selvisin vähän reilulla parilla tonnilla kun löysin käytettynä. :) Etsin sitä "unelmastratoa" aika pitkään ja antaumuksella, testasin muutamaakin Custom Shop ja American Vintaga yksilöä ennen kuin tein päätökseni. Onhan tuo ihan tautisen hyvä kitara ja haukkuu helposti hintansa uutenakin. Rehellisyyden nimissä sanottakoon kuitenkin että ei ne ihan kaikki CS yksilöt olleet täysin yhtä hyviä keskenään. Silloin ajattelin että en enää koskaan käytä noin paljon rahaa kitaraan, mutta niimpä vain Ruokankaan hintalapussakin luki sitten 4k.. ja se on vielä tätäkin parempi.
 
Vanhemmat American Vintage sarjan mailat olivat muuten yllättävän laadukkaita lähes järjestäen, paikoin oltiin ihan liki CS tasoa.
 
Kannattaako maksaa kitarasta yli 1500 eeroo ? Vai miten se yksi topiikki oli nimeltään.
 
Tämähän pitää jokaisen miettiä keskenään. Itse löytäisin tonnillakin helposti sellaisen kepin että sillä soittelisi ihan tyytyväisenä. Vaan enpä vaihtaisi tuota nykyistä kaksikkoa mihinkään, enkä kadu pätkääkään niihin laitettuja rahoja.

fenkkuvanhus: Huh, eli maksoit yli 3000 Eur. Mulla toi oli kitara jota olin pitkään metsästänyt, hain Englannista ja Saksasta. Yllättävää kylläkin Thomann oli se edullisin. Kieltämättä hirvitti tilata yli 3000 EUR kitara testaamatta, posti sen toi yhdessä päivän postin kanssa. Näin maalla...
Paketin aukaisu, kitara käteen...täysin vireessä. Mutta se oli sivuseikka; soitettavuus ja miltä se kuullosti. HUH.
Kannattaako maksaa kitarasta yli 1500 eeroo ? Vai miten se yksi topiikki oli nimeltään.
 
Onnea vaan uudesta kitarasta:-). Se ketju oli "mitä 1500 euron kitarassa on parempaa kuin 500 euron kitarassa" ja muistaakseni mitään yksiselitteistä vastausta asiaan ei löytynyt, mutta löytyi paljon hyviä argumentteja suuntaan jos toiseenkin. Se mikä 3keuron kitarassa on parempaa kuin 1,5 keuron kitarassa on varmaan jo hankalampi, koska aika harvalla meistä on paljoa kokemusta (tai edes yhtään kokemusta) noin kalliista soittopeleistä. Sinä ehkä osaisit sen nyt kertoa, mutta itse veikkaan että se soundi fiilis ja tuntuma ja luonne voisivat yhdessä olla sitä.
 
Jostakin syystä hyvällä ja ennenkaikkea luonnetta omaavalla instrumentilla on vaan inspiroivempaa soittaa kuin ihan okei kitaralla (hinnasta riippumatta).

hallu:
Jostakin syystä hyvällä ja ennenkaikkea luonnetta omaavalla instrumentilla on vaan inspiroivempaa soittaa kuin ihan okei kitaralla (hinnasta riippumatta).
 
Mutta voikohan halvalla kitaralla olla luonnetta? Ja mitä ikinä se luonne tarkoittaakaan itse kullekin? Olisikohan jotain samaa kuin Mojo.
 
Joku jossain ketjussa kirjoitti, että eihän kitara ole kuitenkaan loppupeleissä mitään muuta kuin muutama palanen puuta ja metallia sekä hieman elektroniikkaa.
 
Halvat kaukoidän tai vastaavan maan kitarat tehdään liukuhihnatehtaissa. Päivässä tuhansia bodyja kulkee hihnalla. samoin kauloja. Joku pienipalkkainen tuntematon duunari omassa pisteessään niitä ruuvaa kiinni (tai valvoo kun kone ruuvaa). Toinen sälli nakkaa pleksin kiinni. Kolmas veivaa kielet. Neljäs pakkaa. Viides postittaa. ja niin edelleen. Luonnetta?
 
Kotimaisella pajalla yksi luthier (esim Ruokangas) tekee homman yksin alusta loppuun. Hän tekee asiakkaan toivomia ominaisuuksia kitaraan. Kitara alkaa henkilöityä joko asiakkaan tai rakentajan mukaan. Tai molempien. Rakentaja puhuu suomea ja on muutoinkin järkevänoloinen ja maanläheinen. Hän tarvittaessa dokumentoi (kuten esim Amfisound) kaikki valmistusvaiheet asiakkaalleen. Hintaa tulee, mutta myös luonnetta ja henkilökohtaisuutta.
 
Ulkomaisella pajalla myyttiset mittasuhteet saanut Yuri (vai Yoda vai mikäsenytoli) rakentaa salaperäisessä pajassaan Masterbuildin. Toisella puolen linnunrataa asuva tilaaja ei paljoa valmistustavoista tai mistään muustakaan paljoa saa tietoa, mutta Yoda kuitenkin lopuksi signeeraa kitaran. Hintaa tulee vieläkin enemmän. Mutta onhan tässä nyt Mojoa vaikka muille jakaa. Ja Voimakin saattaa olla kanssamme?
 
Nii-in, luonnetta omaavalla kitaralla on mukava soittaa. Itse kallistuisin lähinnä ehkä eniten noista tuohon keskimmäiseen vaihtoehtoon.
 
;-)

Tsugu Way: Mutta voikohan halvalla kitaralla olla luonnetta? Ja mitä ikinä se luonne tarkoittaakaan itse kullekin? Olisikohan jotain samaa kuin Mojo.
 
Joku jossain ketjussa kirjoitti, että eihän kitara ole kuitenkaan loppupeleissä mitään muuta kuin muutama palanen puuta ja metallia sekä hieman elektroniikkaa.
 
Halvat kaukoidän tai vastaavan maan kitarat tehdään liukuhihnatehtaissa. Päivässä tuhansia bodyja kulkee hihnalla. samoin kauloja. Joku pienipalkkainen tuntematon duunari omassa pisteessään niitä ruuvaa kiinni (tai valvoo kun kone ruuvaa). Toinen sälli nakkaa pleksin kiinni. Kolmas veivaa kielet. Neljäs pakkaa. Viides postittaa. ja niin edelleen. Luonnetta?
 
Kotimaisella pajalla yksi luthier (esim Ruokangas) tekee homman yksin alusta loppuun. Hän tekee asiakkaan toivomia ominaisuuksia kitaraan. Kitara alkaa henkilöityä joko asiakkaan tai rakentajan mukaan. Tai molempien. Rakentaja puhuu suomea ja on muutoinkin järkevänoloinen ja maanläheinen. Hän tarvittaessa dokumentoi (kuten esim Amfisound) kaikki valmistusvaiheet asiakkaalleen. Hintaa tulee, mutta myös luonnetta ja henkilökohtaisuutta.
 
Ulkomaisella pajalla myyttiset mittasuhteet saanut Yuri (vai Yoda vai mikäsenytoli) rakentaa salaperäisessä pajassaan Masterbuildin. Toisella puolen linnunrataa asuva tilaaja ei paljoa valmistustavoista tai mistään muustakaan paljoa saa tietoa, mutta Yoda kuitenkin lopuksi signeeraa kitaran. Hintaa tulee vieläkin enemmän. Mutta onhan tässä nyt Mojoa vaikka muille jakaa. Ja Voimakin saattaa olla kanssamme?
 
Nii-in, luonnetta omaavalla kitaralla on mukava soittaa. Itse kallistuisin lähinnä ehkä eniten noista tuohon keskimmäiseen vaihtoehtoon.
 
;-)
 
No minä en todellakaan tiedä enkä ole onnistunut vielä itselleni tyhjentävästi asiaa selittämään siksi jätinkin sen asian vähän auki ja totesin, että hinnasta riippumatta kun en tiedä. Minulle se mojo ja luonne pitkään kiteytyi siihen, että alnico2 ja alnico5 humppari ovat mahonkiin upotettuna yhtä aikaa päällä, mutta olen sittemmin huomannut että on se muutakin. Erityisesti minua on hämmentänyt se, että mitä milloinkin olen mojona pitänyt niin olen tavannut sitä odottamattomasta paikasta (vaikkapa halvasta kitarasta) ja olen joutunut taas miettimään asiaa uudelleen.
 
Kyllä hevikeihäs saisi kosolti uskottavuutta lisää jos se olisi rakennettu puusta jonka oksaan nuori neito hirttäytyi..... tai vaikkapa mestauspölkystä:-D. Olisi niinkö mojot kohdallaan:-D. Olen ymmärtänyt asian niin, että kallis kitara voi olla joku avaruusajan huippuosaamisen ja insinööritaidonnäyte, jossa jokainen nauha on jotenkin eritavalla vänkyrässä eikä sitä ensisilmäyksellä edes kitaraksi tunnista. Tai sitten se voi olla mojoon dipattu tunnetun merkin erikoisvalmiste. Tai sitten käsityömestarin taidonnäyte.
 
Se ongelma on siinä, että nykyaikana teollinen tuotanto on niin käsittämättömän laadukasta, että sellaisia selkeitä eroja on enää vaikea osittaa sormella eikä sitä laatua välttämättä voi enää maallikko eikä aina kokeneempikaan soittaja äkkiä kaupassa testatessa tunnistaa (siis itselleni se on tuottanut vaikeuksia ja enkä aina tunnista, vaikka joskus tunnistan). Minulla on sellainen henkilökohtainen ongelma, että minuun on lapsena iskostettu sellainen ajatus että halpa ei voi olla hyvää. Sen vuoksi olen hämmentynyt kun se mitä voin käsilläni tuntea ja korvillani kuulla ja silmilläni nähdä ei aina todista tuon uskon puolesta.
 
Oikeastaan kysehän on myös siitä, että se laatu tarkoittaa nykyisin monia muitakin asioita kuin tuotteen kestävyys ja tarkoitukseensa sopiminen. Nykyisin laatua on tavaran omistajalleen aiheuttama onnen tunne ja wow efekti (käy paikallisessa Applestoressa niin tiedät mitä tarkoitan), vegaanille laatu tarkoittaa sitä että tuotteen valmistamisessa ei ole käytetty eläinperäistä materiaalia ja ekouskovaiselle se tarkoittaa lähituotantoa ja sitä, että sorvia on pyöritetty tuulivoimalla. Tämä on hämmentävää kun ei enää tiedä mitä laatu edes tarkoittaa.
 
Kun me täällä foorumilla perustelemme ja keskustelemme hyvistä ja huonoista soittimista niin tuo laatukäsitysten koko kirjo vaikuttaa ajatteluumme, mutta silti käytämme keskustelussa vain tavaran kestävyyteen ja tarkoituksenmukaisuuteen liittyviä argumentteja, jotka siis eivät yksin riitä useinkaan perustelemaan sitä korkeampaa hintaa. Noihin muihin laatutekijöihin viittaamme vain epämääräisesti puhumalla mojosta.
 
Itselläni on aina ollut aika hyviä kitaroita ja vahvistimia ja mulla ei oikeastaan ole kovin paljoa kokemusta niistä halvoista vehkeistä, muuta kuin vuosikymmenten takaa ja silloin halpa oli ihan oikeasti huonoa. Paljon huonompaa mitä se nykyisin on. Nykyisin olen nähnyt huonon kitaran jonka lavassa luki Harley Benton (nekään eivät kuulemma ole aina huonoja, mutta tämä minun näkemäni yksilö oli soittamiseen kelvoton) ja pari kertaa olen Anttilassa nähnyt Williams kitaran jotka olvat järjestäin olleet soittokelvottomia ropelleita. Kahdellasadalla näyttää kuitenkin saavan jo ihan asiallisen oloisen lankun ja siitä kun mennään ylöspäin niin minun hämmennykseni alkaa:-D.

Tsugu Way: Mutta voikohan halvalla kitaralla olla luonnetta? Ja mitä ikinä se luonne tarkoittaakaan itse kullekin? Olisikohan jotain samaa kuin Mojo.
 
Joku jossain ketjussa kirjoitti, että eihän kitara ole kuitenkaan loppupeleissä mitään muuta kuin muutama palanen puuta ja metallia sekä hieman elektroniikkaa.
 
Halvat kaukoidän tai vastaavan maan kitarat tehdään liukuhihnatehtaissa. Päivässä tuhansia bodyja kulkee hihnalla. samoin kauloja. Joku pienipalkkainen tuntematon duunari omassa pisteessään niitä ruuvaa kiinni (tai valvoo kun kone ruuvaa). Toinen sälli nakkaa pleksin kiinni. Kolmas veivaa kielet. Neljäs pakkaa. Viides postittaa. ja niin edelleen. Luonnetta?
 
Kotimaisella pajalla yksi luthier (esim Ruokangas) tekee homman yksin alusta loppuun. Hän tekee asiakkaan toivomia ominaisuuksia kitaraan. Kitara alkaa henkilöityä joko asiakkaan tai rakentajan mukaan. Tai molempien. Rakentaja puhuu suomea ja on muutoinkin järkevänoloinen ja maanläheinen. Hän tarvittaessa dokumentoi (kuten esim Amfisound) kaikki valmistusvaiheet asiakkaalleen. Hintaa tulee, mutta myös luonnetta ja henkilökohtaisuutta.
 
Ulkomaisella pajalla myyttiset mittasuhteet saanut Yuri (vai Yoda vai mikäsenytoli) rakentaa salaperäisessä pajassaan Masterbuildin. Toisella puolen linnunrataa asuva tilaaja ei paljoa valmistustavoista tai mistään muustakaan paljoa saa tietoa, mutta Yoda kuitenkin lopuksi signeeraa kitaran. Hintaa tulee vieläkin enemmän. Mutta onhan tässä nyt Mojoa vaikka muille jakaa. Ja Voimakin saattaa olla kanssamme?
 
Nii-in, luonnetta omaavalla kitaralla on mukava soittaa. Itse kallistuisin lähinnä ehkä eniten noista tuohon keskimmäiseen vaihtoehtoon.
 
;-)
 
Tuota noin mites jos sen itselle henkilökohtaisesti tehdyn kitaran myy pois niin sittenkös sen luonne katoaa jos se tulee siitä valmistus- ja hankintaprosessista? :) Entäs jos uusi omistaja ei puhukaan suomea ja yhteyttä ei enää löydy? :(

antnis: Tuota noin mites jos sen itselle henkilökohtaisesti tehdyn kitaran myy pois niin sittenkös sen luonne katoaa jos se tulee siitä valmistus- ja hankintaprosessista? :) Entäs jos uusi omistaja ei puhukaan suomea ja yhteyttä ei enää löydy? :(
 
Varmaan, koska uusi omistaja ei saa sitä fiilistä kitaran specsailusta ja valmistumisen seuraamisen tuomasta riemusta. Samoin se mojo on jokaisen henkilökohtainen asia, joten 1. omistajan mojo ei välttämättä enää ole 2. omistajan mojo, eikä Mr. nro 2 ole siitä valmis maksamaan. Ehkä juuri siksi custom kitaroiden hinta tippuu niin paljon...
 
Kieli ei ole ongelma, koska kitara puhuu musiikin universaalia kieltä... :)

Laulava Kylätohtori: Varmaan, koska uusi omistaja ei saa sitä fiilistä kitaran specsailusta ja valmistumisen seuraamisen tuomasta riemusta. Samoin se mojo on jokaisen henkilökohtainen asia, joten 1. omistajan mojo ei välttämättä enää ole 2. omistajan mojo, eikä Mr. nro 2 ole siitä valmis maksamaan. Ehkä juuri siksi custom kitaroiden hinta tippuu niin paljon...
 
Kieli ei ole ongelma, koska kitara puhuu musiikin universaalia kieltä... :)
 
Mä näkisin, että ihminen ei oikein pysty mitenkään kilpailemaan koneen kanssa nopeudessa, tarkkuudessa, tasalaatuisuudessa tai tehokkuudessa. Katselin kerran videota Carvinin tehtaalta kun joku raobottijyrsintä kone veisteli kokonaisen kitaran yhdestä puupalikasta parissa minuutissa ja tuumasin että tuon kanssa ei paraskaan puuseppämestari pysty kilpailemaan. Missä siis se kilpailu tapahtuu? se puuseppämestarin työhän on teoriassa kalliimpaa ja huonompaa, miksi heitä siis on olemassa?
 
Minä luulen, että se ero voisi tulla siitä, että puusepän joka tekee yhden tuotteen tai pienen sarjan, ei tarvitse tehdä tuotantoprosessiin liittyviä kompromisseja rakenteessa. Se puuseppä voi toteuttaa sellaisia rakenneratkaisuja joita ei sarjatuotantoon vain pysty tekemään. Ongelma on vain siinä, että nykyisin sarjatuotanto on niin korkeatasoista ja kehittynyttä, että ne sarjatuotantoon sopimattomat ratkaisut alkavat olla enemmän ja enemmän kuriositeetteja. Olen yhtä Ruokangasta päässyt soittamaan ja olisin ostanut se jos olisi sattunut olemaan rahaa päällä. Se oli juurikin tuollainen samankaltainen tellu kun minkä Gabe osti. Se kitara oli täynnänsä todella hienoja pikkuriikkisiä lähes näkymättömiä yksityiskohtia, joiden merkitys on varmasti soittajasta kiinni, mutta ne maksaa ihan varmasti.

Laulava Kylätohtori: Varmaan, koska uusi omistaja ei saa sitä fiilistä kitaran specsailusta ja valmistumisen seuraamisen tuomasta riemusta. Samoin se mojo on jokaisen henkilökohtainen asia, joten 1. omistajan mojo ei välttämättä enää ole 2. omistajan mojo, eikä Mr. nro 2 ole siitä valmis maksamaan. Ehkä juuri siksi custom kitaroiden hinta tippuu niin paljon...
 
Kieli ei ole ongelma, koska kitara puhuu musiikin universaalia kieltä... :)
 
Eli tavallaan custom kitaralla ei ole mitään erityistä luonnetta, tekijän ja asiakkaan välinen prosessi on se pääasia...siihenhän ei edes mitään kitaraa oikeastaan edes tarvita, kunhan jutustelevat mistä asiakas tykkää? :)

Helppo valinta: oman syntymävuoden mahd. alkuperäisessä kunnossa oleva Fender Stratocaster Sunburst ruusupuuotelaudalla. Hintaa taitaa tällä hetkellä olla n. 20-30 k€....:).

hallu: Mä näkisin, että ihminen ei oikein pysty mitenkään kilpailemaan koneen kanssa nopeudessa, tarkkuudessa, tasalaatuisuudessa tai tehokkuudessa. Katselin kerran videota Carvinin tehtaalta kun joku raobottijyrsintä kone veisteli kokonaisen kitaran yhdestä puupalikasta parissa minuutissa ja tuumasin että tuon kanssa ei paraskaan puuseppämestari pysty kilpailemaan. Missä siis se kilpailu tapahtuu? se puuseppämestarin työhän on teoriassa kalliimpaa ja huonompaa, miksi heitä siis on olemassa?
 
Olen vähän eri mieltä, jos puhuttaisiin pöydästä tai tuolista niin näin se menisi. Mutta kun on kyseessä soitin niin tilanne muuttuu. Se robotti ei kiinnitä mitään huomiota sopiiko se kyseinen puumateriaali käytettäväksi kaulaan tai runkoon. Se sorvaa niitä niin paljon kuin se vain saa.. eikä se matalapalkkainen prosessia valvova juuri tähän tehtävään opetettu liukuhihnatyöntekijäkään välitä yhtään onko se lopputulos hyvä vai huono, sitä kiinnostaa vain tehdä x määrä runkoja ja päästä kotiin. Laadunvalvonta jää asiakkaalle ja sieltä löytyy sitten hyviä ja huonoja yllätyksiä. Ei sitä yritystäkään kiinnosta onko siellä kymmenen tuhannen kitaran joukossa tuhat täysin kelvotonta yksilöä, kunhan vain kauppa käy. Monesti ne liukuhihnakitarat ovatkin juuri sieluttomia halvan oloisia käyttöesineitä joita ei alun alkaenkaan ole tarkoitettu kestämään ikuisesti. Ja valitettavasti mitä edullisempi kitara ja mitä suuremmat valmistuserät niin sitä enemmän on säästetty kaikessa missä suinkin vain voidaan. Blokit ja rautaosat ovat ohuinta ja halvinta laatua, runko on tikkutäkki jossa viilut päällä, kaula heiluu ilmankosteuden mukana ja nauhatyö on luokatonta.
 
Taas kun soitinrakentajamestari/artesaani valmistaa räätälöidyn soittimen yksittäiskappaleena voidaan siihen alusta asti kiinnittää ihan eri tavalla huomiota laatuun, soitettavuuteen ja soundiin kuin liukuhihnalla. Monesti tällaiset soittimet ovat vielä täynnä pieniä yksityiskohtia. Ja kun se käsityöläinen lopuksi laittaa sen oman nimensä siihen kitaraan niin se haluaa olla varma että se on hyvä soitin. Tällaiselle pienelle pajalle yksikin huono soitin on katastrofi näin internetin aikakautena, jokaisen asiakkaalle lähtevän yksilön tulee olla täydellinen. Ja kun takuuajat ovat useita kymmeniä vuosia voi asiakas olla varma että saa tilatessa kumppanin loppuelämäkseen.
 
Eikä sen käsintehdyn kitaran laatu ole mitenkään vaikeasti havaittavissa ( kuten 1000-2000e tehdasvalmisteisten kitaroiden kohdalla ) tai välity vain kitaran tilanneelle. Olen muutamaa käsintehtyä kitaraa päässyt soittamaan (Amfisound, Ruokangas, Finlandia Instruments) ja kyllä niiden jokaisen kohdalla tuli välitön "Tämä on helvetin hyvä kitara"-fiilis, niin sähköillä kuin ilmankin.
 
No olihan tämä hieman kärjistetysti ilmaistu, kirjoitin värikkäästi tarkoitukselka joten ei kannata vetää hernettä nenuun. Eihän kaikki käsityö tietenkään ole automaattisesti hyvää kuten kaikki liukuhihnakamakaan ei ole automaattisesti huonoa. On myös totta että liukuhihnakitaroiden laatu on noussut hurjasti siitä mitä se on joskus ollut, mutta kyllä käsityö on parhaimmillaan vielä hurjasti edellä. Näiden vastakkainasettelukin on oikeastaan turhaa, kummallekin on kannattajansa ja tulee olemaankin.

Gabe:Taas kun soitinrakentajamestari valmistaa räätälöidyn soittimen yksittäiskappaleena voidaan siihen alusta asti kiinnittää ihan eri tavalla huomiota laatuun, soitettavuuteen ja soundiin kuin liukuhihnalla.
 
Ihan tietämättömyyttäni vaan tuli mieleeni, että onko esim. Ruokankaalla kaikki kitaroita tekevät jannut soitinrakentajamestareita ?

toivase: Ihan tietämättömyyttäni vaan tuli mieleeni, että onko esim. Ruokankaalla kaikki kitaroita tekevät jannut soitinrakentajamestareita ?
 
Siellä taisi puolet olla..
 
Mutta idea varmaan välittyi? :)

Mitenkään kotimaisten mestarien soitinten laatua väheksymättä, ihmettelen sitä että miksi suomalaisen soitinrakentajan (hitusen modifioitu) kopio Les Paulista tai Stratocasterista on hieno ja arvostettava tuote ja esim. kiinalaisen pajan tekemänä taas suurinpiirtein saatanasta? Onko kyse vain laatueroista? Vai siitä että siihen kiinalaiseen kopioon saatetaan pahimmassa tapauksessa väärentää alkuperäismallin logo joko sen kopion rakentajan toimesta tai sitten myöhemmin jonkun toisen toimesta? (Se on tietysti törkeää.) Vai onko kyse jostakin muusta?
 
Ihan aidosti ihmettelen, enkä hae tällä mitään kiistaa asiasta.