Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Mä en oikeastaan haaveile mistään kitarasta, koska mulla oikeastaan on jo pitkälti mun unelmakamat. Jos jotain ostaisi, niin Yamaha SG2000/3000 ja Fender Stratocaster 25th anniversary olisivat oikeastaan ne mitä lähtisin metsästämään jos rahaa olisi ihan perkeleesti ja olisi pakko käyttää sitä kitaraan.
 
Aika yllättävää, eiks tää 25th anniversary oo juuri se malli mitä mollataan pitkin internettiä? Itelläni on saman vuoden ei-anniversary -malli ja se on kyllä ainakin kova peli.

silhouette: Mielenkiinnosta ajattelin kysellä, että jos kullakin olisi rahaa käytettävissä noin 4000 euroa, niin minkä kitaran ostaisit itsellesi? Ja, laitoin tuon hinnan katoksi 4000 euroa sen takia, että muuten kaikki ostaisi tietenkin jonkun huippuharvinaisen vintage-kitaran ja se ei taas olisi siistiä, että kaikki ostaisi saman tai lähes saman kitaran. =)
 
Ja jos tuota käyttövaraa olisi tosiaan tuo summa, niin itse ostaisin varmastikin jomman kumman näistä kitaroista:
 
http://i.ytimg.com/vi/Asjr_4rwIEY/hqdefault.jpg
 
http://www.guitarplanet.com.au/images/instruments/axis_amber_full.jpg
 
Tuon Eddien ottaisin jo diggailumielessä. Ei 4Klla saa Vintagea.

Myrkky Nuoli: Aika yllättävää, eiks tää 25th anniversary oo juuri se malli mitä mollataan pitkin internettiä? Itelläni on saman vuoden ei-anniversary -malli ja se on kyllä ainakin kova peli.
 
No mä oon vähän tällainen pervo:-D. Ei vaan, kyllä minä ihan oikeasti diggailen noita seitkytluvun lopun painavia stratoja, ne vaan on mulle juuri niitä "oikeita". Fender oli seitkytluvun lopulla vaikeuksissa ja siihen liittyi lieveilmiöitä, jotka näkyi enemmän tai vähemmän asiakkaille saakka ja se huono maine on pitkälti siitä lähtöisin. Lisäksi internetti on paikka jossa joitakin kamoja hypetetään ja toisia kamoja potkitaan kuin vierasta sikaa. Olen aikaa sitten alkanut jättämään foorumeiden kohkaamiset vähän toiselle sijalle, jos omat havainnot eivät tue sitä.
 
Olen sottanut muutamalla seitkytluvun lopun stratolla ja paria tuollaista 25th anniversaryakin olen kokeillut ja kyllä minä sellaisen kanssa juttuun tulisin. Tykkäisin siitä kun se olisi sopivasti vähän kerettiläinenkin;-) . Sitäpaitsi tuonajan kitarat olivat viimeisiä ajalta jolloin oli vain se yksi stratokaster koska -80 luvlta alkaen se homma Fenderilläkin levisi kuin jokisen eväät ja tuli squierit ja customshopit ja masterbuildit sun muut. Mä vaan pentuna diggailin sitä ajatusta, että nimi Fender Strtocaster tarkoitti jotain ihan tiettyä kitaraa eikä ollut vain yläkategoria kokonaiselle suvulle erilaisia kitaroita joilla ei välttämättä ole juurikaan tekemistä toistensa kanssa.
 
Luultavasti tähän kohta ilmaantuu muutama (arvaan jo keitä) nimimerkki kertomaan kuinka loputtoman huonoja ne on ja kuinka valtavasti heillä itsellään on kokemusta ja kompetenssia asia määritellä lopullisesti ja tyhjentävästi. Minä en anna sen häiritä itseäni:-).

hallu: Luultavasti tähän kohta ilmaantuu muutama (arvaan jo keitä) nimimerkki kertomaan kuinka loputtoman huonoja ne on ja kuinka valtavasti heillä itsellään on kokemusta ja kompetenssia asia määritellä lopullisesti ja tyhjentävästi. Minä en anna sen häiritä itseäni:-).
 
Toivottavasti ei. Mitä helvettiä sitä kukaan on sulle kertomaan, mikä sinulla toimii ja mikä ei. Olen samaa mieltä, että netin (varsinkin ameriikan) keskustelupalstat ovat tyhjä arpa, eikä niiden hypetyksiä tai potkimisia kannata kuunnella. Tekstit ovat paikoitellen suorastaan naurettavia. Ylistetään kamoja, koska niitä "kuuluu" ylistää. Ja toisaalta haukutaan, koska netin kovat jätkäkit haukkuvat, vaikkei olisi ikinä edes itse kokeiltu...
 
Omat korvat sen kertovat, mikä itsellä toimii, muulla ei ole väliä. Onneksi sitä alkaa viimein itsekin ymmärtämään sen... :)
 
e. Itse ostaisin varmaan Masterbuilt CS Fender Stratocasterin, jos rahaa olisi rajattomasti. Tai ehkä sitten pitäisin nykyiset stratot ja ostaisin Gibsonin Custom Essin. Nuo japsistratot ovat hauskoja, kun ovat kuitenkin loistavia kitaroita, mutta silti työkaluja, joita voi runtata ja modailla mielensä mukaan. Eipä sitä taitaisi raaskia Masterbuiltiin porailla toggle switchille reikiä tai runtata muuten treeniksellä/keikalla - tai miksei kotonakin. Siksi ehkä isot rahat herkkään instrumenttiin kuten ES-355:een...

silhouette: Mielenkiinnosta ajattelin kysellä, että jos kullakin olisi rahaa käytettävissä noin 4000 euroa, niin minkä kitaran ostaisit itsellesi?
 
Tonnin kitaran ja kolmen tonnin huoran ;)
 
No ei, varmaan tulisi tilattua ESP:ltä lakkaamaton, mutta öljytty M-body vaahterakaulalla, johon kiinni Bareknucklen mikit (HH) ja mahdollisesti Tremkingin vibratalla. Ei mitään spesiaalia, mutta hyvä, selkävaivaiselle kevyt ja toimiva paketti.
 
Tai sitten tämän harvinaisuuden, löytyy ainakin bling blingiä:
 
http://www.ebay.com/itm/ESP-Custom- … -Tele-Telecaster-1465-/201359058352

Myrkky Nuoli: Aika yllättävää, eiks tää 25th anniversary oo juuri se malli mitä mollataan pitkin internettiä? Itelläni on saman vuoden ei-anniversary -malli ja se on kyllä ainakin kova peli.
 
Nyt yli 30 vuotta myöhemmin kitara voi olla oikein hyvä. Silloin aikoinaan moni niistä oli heikosti soiva ja tietysti painava kuten asiaan kuului. Hieno kitara se on ja oma juttunsa. Bändikaveri hommasi sellaisen uutena ja olihan se teini-ikäisenä kova peli. Nyt nostalginen.

hollstro: Nyt yli 30 vuotta myöhemmin kitara voi olla oikein hyvä. Silloin aikoinaan moni niistä oli heikosti soiva ja tietysti painava kuten asiaan kuului. Hieno kitara se on ja oma juttunsa. Bändikaveri hommasi sellaisen uutena ja olihan se teini-ikäisenä kova peli. Nyt nostalginen.
 
Ensimmäisessä tuotantoerässä oli sen hopeamaalin kanssa ongelmia, mutta seuraava satsi sitten oli onnistuneempi. Näin annoin itseni ymmärtää, silloin muinoin. Muutenhan se tosiaan oli ihan aikalaisensa.

Laulava Kylätohtori: Toivottavasti ei. Mitä helvettiä sitä kukaan on sulle kertomaan, mikä sinulla toimii ja mikä ei. Olen samaa mieltä, että netin (varsinkin ameriikan) keskustelupalstat ovat tyhjä arpa, eikä niiden hypetyksiä tai potkimisia kannata kuunnella. Tekstit ovat paikoitellen suorastaan naurettavia. Ylistetään kamoja, koska niitä "kuuluu" ylistää. Ja toisaalta haukutaan, koska netin kovat jätkäkit haukkuvat, vaikkei olisi ikinä edes itse kokeiltu...
 
Omat korvat sen kertovat, mikä itsellä toimii, muulla ei ole väliä. Onneksi sitä alkaa viimein itsekin ymmärtämään sen... :)
 
e. Itse ostaisin varmaan Masterbuilt CS Fender Stratocasterin, jos rahaa olisi rajattomasti. Tai ehkä sitten pitäisin nykyiset stratot ja ostaisin Gibsonin Custom Essin. Nuo japsistratot ovat hauskoja, kun ovat kuitenkin loistavia kitaroita, mutta silti työkaluja, joita voi runtata ja modailla mielensä mukaan. Eipä sitä taitaisi raaskia Masterbuiltiin porailla toggle switchille reikiä tai runtata muuten treeniksellä/keikalla - tai miksei kotonakin. Siksi ehkä isot rahat herkkään instrumenttiin kuten ES-355:een...
 
Joo tuossa anniversaryssä on omalla kohdallani myös paljon nostalgiaa, mutta on ne mielestäni hyviä keppejä. asterbuildeista ei ole kokemusta, mutta niiden on vähän pakko olla hemmetin hyviä keppejä siihen rahaan. CS ja vintagesarjalaisia olen kokeillut ja ne erinomaiseksi havainnut, mutta tuossa seiskaysissä on mulle sitä nostalgiaa ja ne on kuitenkin sitä mitä mä kitaralta jotenkin odotan.

Laulava Kylätohtori: Nuo japsistratot ovat hauskoja, kun ovat kuitenkin loistavia kitaroita, mutta silti työkaluja, joita voi runtata ja modailla mielensä mukaan. Eipä sitä taitaisi raaskia Masterbuiltiin porailla toggle switchille reikiä tai runtata muuten treeniksellä/keikalla - tai miksei kotonakin. Siksi ehkä isot rahat herkkään instrumenttiin kuten ES-355:een...
 
Toisaalta, käyttöesineitä ne kalliitkin kitarat on siinä missä halvemmatkin, hemmetin hyviä sellaisia ainoastaan. Rapatessa roiskuu eikä naarmuilta voi välttyä ikuisesti vaikka miten varovainen olisi. Ihan samalla tapaa tulee heiluttua neljän tonnin Ruokankaan kanssa kuin neljänsadan Tokain. :) En ole koskaan pahoinpidellyt soittimiani mutta kyllä niihin silti pikku naarmuja ym. vaan ilmestyy. Varsinkin nitrolakattu kitara ottaa aika helposti itseensä. Arvet kaunistaa niin soittajaa kuin soitintakin. ;)

Gabe: Toisaalta, käyttöesineitä ne kalliitkin kitarat on siinä missä halvemmatkin, hemmetin hyviä sellaisia ainoastaan. Rapatessa roiskuu eikä naarmuilta voi välttyä ikuisesti vaikka miten varovainen olisi. Ihan samalla tapaa tulee heiluttua neljän tonnin Ruokankaan kanssa kuin neljänsadan Tokain. :) En ole koskaan pahoinpidellyt soittimiani mutta kyllä niihin silti pikku naarmuja ym. vaan ilmestyy. Varsinkin nitrolakattu kitara ottaa aika helposti itseensä. Arvet kaunistaa niin soittajaa kuin soitintakin. ;)
 
Arvet kertovat eletystä elämästä ja loppupelissä vain se on tärkeää;-), koska kun se loppupeli tulee, niin ihminen katuu juuri niitä tekemättömiä naarmuja;-). E: se naarmuton kitara suorastaan ilkkuu sitä soittajaa joka ei tohtinut soittaa, syöksyä seikkailuun soittimensa kanssa, jolta elämän nektari jäi juomatta vain jälleenmyyntiarvon takia:-D.

hallu: Arvet kertovat eletystä elämästä ja loppupelissä vain se on tärkeää;-), koska kun se loppupeli tulee, niin ihminen katuu juuri niitä tekemättömiä naarmuja;-). E: se naarmuton kitara suorastaan ilkkuu sitä soittajaa joka ei tohtinut soittaa, syöksyä seikkailuun soittimensa kanssa, jolta elämän nektari jäi juomatta vain jälleenmyyntiarvon takia:-D.
 
Nyt oli pitkästä aikaa pakko pläjäyttää plussalla. :D Kyllä se on juuri näin. Kitara on kuitenkin ennen kaikkea itseilmaisun väline ja kuuluu kovaan käyttöön, maksoi se sitten pari sataa tai pari tonnia. Kunnolla kulahtanut ja puhkisoitettu kitara kertoo vain siitä että se on ollut niin hemmetin hyvä että sen pariin on hakeutunut aina uudestaan ja uudestaan. Sääliksi käy säihkyvää ja naarmutonta soitinta joka vuodesta toiseen roikkuu seinällä ja odottaa pääsevänsä tosi toimiin.
 
http://michaelkey.com/gear/1955_2tone_tele_back.jpg
 
http://padalka-guitars.com/wp-content/uploads/2012/11/IMG_7045.jpg

Gabe: Nyt oli pitkästä aikaa pakko pläjäyttää plussalla. :D Kyllä se on juuri näin. Kitara on kuitenkin ennen kaikkea itseilmaisun väline ja kuuluu kovaan käyttöön, maksoi se sitten pari sataa tai pari tonnia. Kunnolla kulahtanut ja puhkisoitettu kitara kertoo vain siitä että se on ollut niin hemmetin hyvä että sen pariin on hakeutunut aina uudestaan ja uudestaan. Sääliksi käy säihkyvää ja naarmutonta soitinta joka vuodesta toiseen roikkuu seinällä ja odottaa pääsevänsä tosi toimiin.
 
http://michaelkey.com/gear/1955_2tone_tele_back.jpg
 
http://padalka-guitars.com/wp-content/uploads/2012/11/IMG_7045.jpg
 
Kiitos:-) saman asian kanssasi vain toisin sanoin muovailin;-).

Jos raja on tasan neljätonnia niin sitten pitäs varmaan yrittää saada tingattua tästä 700egee pois.
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1009048

fox: Ensimmäisessä tuotantoerässä oli sen hopeamaalin kanssa ongelmia, mutta seuraava satsi sitten oli onnistuneempi. Näin annoin itseni ymmärtää, silloin muinoin. Muutenhan se tosiaan oli ihan aikalaisensa.
 
Tosiaankin tuo 25 Anniversary Strato sai huonon maineen heti kättelyssä, kun iso osa kitaroista palautettiin melkein saman tien tehtaalle lakkapinnan lohkeiltua heti uutena. Lisäksi tuohon aikaan Fender säästi mm. rautaosien laadussa (valumetalliset tallapalat, blokit, jne...), eikä tuon ajan mikkejäkään ole kauheasti kehuttu. Lisäksi oli sitä kuuluisaa paino-ongelmaa, reunaviisteiden ja -pyöristysten vähäisyydestä johtuvaa ulkonäkö-ongelmaa, paksua polylakkapintaa sekä huonosti istuvia kaulaliitoksia. Tosin Anniversary-mallissa oli ajalle epätyypillisesti neljän ruuvin kaulaliitos. Mutta kyllä tuon kauden Fendereissä on mukana hyviäkin kitaroita, laatuvaihtelu oli suurta. Tähän päivään yhtenä kappaleena selvinneet yksilöt ovat varmaan niitä parempia...Onhan noissa 70-luvun lopun Stratoissa oma meininkinsä.

Rämppy: Tosiaankin tuo 25 Anniversary Strato sai huonon maineen heti kättelyssä, kun iso osa kitaroista palautettiin melkein saman tien tehtaalle lakkapinnan lohkeiltua heti uutena. Lisäksi tuohon aikaan Fender säästi mm. rautaosien laadussa (valumetalliset tallapalat, blokit, jne...), eikä tuon ajan mikkejäkään ole kauheasti kehuttu. Lisäksi oli sitä kuuluisaa paino-ongelmaa, reunaviisteiden ja -pyöristysten vähäisyydestä johtuvaa ulkonäkö-ongelmaa, paksua polylakkapintaa sekä huonosti istuvia kaulaliitoksia. Tosin Anniversary-mallissa oli ajalle epätyypillisesti neljän ruuvin kaulaliitos. Mutta kyllä tuon kauden Fendereissä on mukana hyviäkin kitaroita, laatuvaihtelu oli suurta. Tähän päivään yhtenä kappaleena selvinneet yksilöt ovat varmaan niitä parempia...Onhan noissa 70-luvun lopun Stratoissa oma meininkinsä.
 
No korjataanpa tuo ongelma heti kättelyssä (se että niitä mikkejä ei ole kehuttu). On meinaan hyvät mikit -79 stratossa ja itse tykkään todella paljon juuri näiden mikkien soundista. Mulla oli tuossa yksi stato Seymour Duncanin mikeillä, niin ei niissä ollut sitä samaa luonnetta kuin näissä. Toinen mikä tässä -79 stratossa on hyvää niin tämä ei juurikaan hurise eli häiriösuojaukset on tehty aika viimeisen päälle, että vielä näiden vuosikymmenten jälkeenkään ei minkäänlaista ongelmaa ole tullut esille.
 
Painohan näissä ei ole mikään ongelma, vaan tuohon aikaan kitarat nyt vaan oli vielä kitaran painoisia myös muilla merkeillä, mutta se nyt on sitten oma lukunsa, mutta itse tykkään näistä painavemmista kitaroista joita aika harvalta nykyisin löytyy (Fender Vintage ja cs:stä olen muutamaa vähän järeämpää yksilöä kokeillut).
 
Se tinatalla oli kyllä ihan perseestä siitä olen aivan samaa mieltä ja omaan kitaraani se koko tremolon vaihdoinkin uuteen fender tremolosysteemiin.
 
Kaulataskusta ja kaulan istutuksesta minä taas pidän tässä vanhassa enemmän kuin näistä nykyaikaisista. Lähinnä siksi, että kaula istuu vähän syvemmällä kuin nykyisissä fendereissä. Myös tuonajan kitaroiden lakkaus on kestänyt hyvin aikaa (paitsi omani joka on pahoin relikoitunut). Joo ne vialliset yksilöt on aikaa sitten poltettu saunan uunissa tai korjattu joten nykyisin kierrossa olevat 79 kitarat on varmaan priimaa kvaliteettia (en tietenkään niitä kaikkia ole soittanut).
 
No niin nyt on yksi kehuvakin viesti kaiken haukkumisen seassa;-D.

Masterbuildit on suuri kusetus. Tossa lahikaupassa on varmaan kuusi ja kaikki ihan suosta.

kekkuliheikki: Masterbuildit on suuri kusetus. Tossa lahikaupassa on varmaan kuusi ja kaikki ihan suosta.
 
Onko niissä siis Swamp Ash body? ;-)

kekkuliheikki: Masterbuildit on suuri kusetus. Tossa lahikaupassa on varmaan kuusi ja kaikki ihan suosta.
 
"Lähikaupassa".. :)
 
On se suuressa maailmassa erilaista. Mun täytyy ajella joku 300km ennenkuin pääsee näkemään edes jotain parempaa.

Helppo vastaus tähän.
 
Gibson LP Heritage 80 Elite.
 
http://images.lilypix.com/albums/us … eritage_80_Elite_Quilt_Sunburst.JPG