Bassot ›

Moi.
 
Dropped C: Nytkun esitit asian näin, niin kiinnostaa kyllä. Mitään puutöitä en vain osaa tehdä... Ja ääntä lähtee tälläkin hetkellä tarvittaessa ihan liikaakin.
 
Simppelein tapa saada koteloresonansseja pienemmiksi, JOS kaapissa ei ole rakenteellisia vaurioita, ovat "stressed panel" ja/tai "coupled panel" metodit.
 
Kummassakin tavassa vastakkaiset panelit sidotaan toisiinsa kiinni (keskeltä jos pieni kaappi/yksi tuki) tukipalikoilla.
Kuten termeistäkin voi päätellä, ensimmäisessä metodissa palikat ovat hivenen "pitkiä" tai "lyhyitä" aiheuttaen puristusta tai vetoa, toisessa tismalleen panelien etäisyyden mittaisia.
 
Vanhoissa/halvoissa kaapeissa on yleensä nurkkaliitoksissa toivomisen varaa, joten asennustakin helpottava inan lyhyt tukipalikka on suositeltavin ainakin mun mielestä.
 

 
Toinen nopea "kotirimoitus" on liimata kaikkiin paneleihin kapeat, korkeat rimat, tai rima-ristikot.
 
Kumpikin pikarimoitustapa taistelee hieman eri resonanssinsyntytapaa vastaan, joten yleispätevää neuvoa siitä kumpi auttaa paremmin/enemmän, on vaikea kaukoarvata.
Kuten on myös mahdotonta kaukoarvata auttaako ollenkaan kaikissa tapauksissa.
 
Jos nurkissa ei rimoja ole, voi niitäkin asennella.
 
Koska kakasta ei marmeladia synny, pidemmälle menevissä (tai edes kaikista em. tavoista samassa kaapissa) tukirimoituksissa ei ole usein hirveästi mieltä, kotelon paino kun pompsahtaa helposti moisia temppuja tehdessä.
 

 
En ole konstia itse kokeillut koska ongelma-kaappeja en omista, mutta yksi vaihtoehto on joillain ulkomaanfoorumeilla hehkutettu lujitemuovitus.
Jäykkäreillä tai ilman budjetista riippuen, kotelon sisäpuoli kuidutetaan joko lasi- tai hiilikuidulla.
 
Näin saadaan vanhat vintage-kaapit jäykiksi ja voidaan käyttää moderneja elementtejä tehokkaasti.
Säilyttäen alkuperäinen MOJO.
 

 
Dropped C: Totta, että toi mun Mesan skobe (Diesel, TL606 mitat. Kuvien perusteella tälläisessä TL606:ssa on jos jonkinmoista tukirimaa sisällä) on äänekkäämpi vaikka onkin pienempi kooltaan, mutta tähän mennessä ainakin olin tulkinnut sen johtuvan Kappaliten 100,8dB:n herkkyydestä.
 

 
TL606 ja isoveikka TL505 kun ovat alunperin lähinnä PA alapää/yläbasso-käyttöön tarkoitettuja rakennusohjeita, rakenteen mukanaantuoma keskialuekorostus (josta ei tietysti alkuperäisessä käytössä ollut pois leikattuna haittaa) tekevät niistä kokoaluekäytössä kokoonsa nähden äänekkään kuuloisia.
Riippumatta elementistä.
Varsinkin jos ennen pääteastetta on HPF jossain 50-60Hz tienoilla.
Tai jos ajelee putkipeleillä joissa päätemuuntaja hoitaa tuon HPF osaston ikäänkuin itsestään :).
 
Lavalla mukavia koska alapäätä ei haitaksi asti ole, ja varsinkin -lite versioina jopa mukavia roudattavia.
 

 
Varsinkaan tuon TL606:n taaja vertaaminen Shuren SM58 mikkiin jokapaikanhöylänä ei ole ainakaan omasta mielestä millään tapaa liioiteltua, varmasti ylivoimaisesti monilukuisin bassokaappi mitä maailmalta löytyy.
 
Ja kuten tuossa yllä todettiin: Hartken ja minkä tahansa TL606 kloonin vertaileminen on epäreilua.
Eri suunnittelu- ja toteutusfilosofia.
 
T:Samuli

Dropped C: Nytkun esitit asian näin, niin kiinnostaa kyllä. Mitään puutöitä en vain osaa tehdä... Ja ääntä lähtee tälläkin hetkellä tarvittaessa ihan liikaakin.
Diesel, TL606 mitat. Kuvien perusteella tälläisessä TL606:ssa on jos jonkinmoista tukirimaa sisällä
 
Alkuperäinen TL 606 ohje on turhan monimutkainen. Hyvillä nykypuuliimoilla ja vanereilla sen saa tarpeeksi jäykäksi juuri "esijännittämällä" tuet ja rimat. Wancha sääntö: jos kopauttaa rystysillä bassokaappia, niin ei saisi kumista, "soida".

Okei. Voishan ton ainakin avata ja kiristää kaikki ruuvit. Jo tollanen TL606 plus Kappalite ratkaisu ei puske hirveästi alapäätä, vaan saundi on erittäin räyhäkäs ja rokki omaan korvaan. Ehkä just sen vuoksi pidänkin siitä.
 
Mutta se on raaka fakta, että jossain vaiheessa tuo Hartken orkkisämyri kajahtaa ja sen jälkeen sinne sisään meneekin melkein väkisin joku tyrnävämpi nykyaikainen ämyri sisään ja kestääkö tuo kaappi taas sitä sitten äänenlaadullisesti, ettei ala kyykkäämään...

Onko kellään muuten kokemusta, että olisi tuollaiseen vanhaan kaappiin vaihtanut jonkun tehonkestoisemman, herkemmän ja muutenkin kaikin puolin tymäkämmän elementin?

Moi.
 
Dropped C: Onko kellään muuten kokemusta, että olisi tuollaiseen vanhaan kaappiin vaihtanut jonkun tehonkestoisemman, herkemmän ja muutenkin kaikin puolin tymäkämmän elementin?
 
:)
 
Korkein odotuksinhan noita swäppejä on varsinkin basistit tehneet maailman sivu.
 
Vaikka asia on vaikea itselleen, saati sitten muille myöntää, useimmiten mennään vielä kauemmaksi metsään.
 
Poislukien PA-johdannaiset jotka ovat suopeampia elementinvaihtoon, tyypillinen MI (basso)kaappi kun on tavallisimmin mitoitettu joko käytettävissä olevan materiaalilevyn tehokkaimman käytön (Marshall 412), tai valmistajan nupin mittojen mukaan tai merikontin maksimi täyttöasteen mukaan (likipitäen kaikki muut), on kaapin tilavuus lähes poikkeuksetta aivan liian pieni edes alkuperäiselle elementille.
 
Jos vielä refleksiputk(i)en uudelleenvirittäminen tehdään lepsusti, joudutaan hyvin helposti tilanteeseen jossa elementti pärähtää paskaksi liian korkeasta viritystaajuudesta johtuen.
 
Usein suurinpiirtein ainoa vaihtoehto päästä kohtuulliseen lopputulokseen on valita kotelon tilavuuteen soveltuva pienempihalkaisijainen elementti.
 

 
Poikkeuksiakin toki on, mutta usein kyseessä on jonkin valmistajan OEM elementin vaihtaminen hyllytavarana saatavaan.
 
Ainoa omakohtainen esimerkki todella toimivasta swapistä on SWR WM10 OEM Eminencen vaihtaminen Eminencen DLII elementtiin.
Parannus on huomattava, mutta toisaalta niin on elementtien hintaerokin, suunnittelufilosofiasta ja teknisestä toteutuksesta puhumattakaan.
Hinnalla en tarkoita SWR varaosahintaa joka on pöyristyttävä, vaan Gamman joksi elementtiä VEIKKAAN.
 

 
Jos elementin päädyt vaihtamaan, WinISD:llä tai vastaavalla kannattaa tutkiskella ensin tovi jos toinenkin, ja jos näyttää siltä että viritystaajuus jää liian korkeaksi, sisällyttää signaaliketjun loppupäähän HPF suojelemaan elementtiä.
 

 
T:Samuli