Media ja viihde ›

Itse sain katsottua vasta nyt. Hyllyssä oli ollut jo pitempään, mutta odottelin sopivaa saumaa, että pystyy katsomaan kohtuullisen tiiviiseen tahtiin. Alla on varmaan osin samaa, mitä tässä ketjussa on jo ollut. Vilkaisin vain nopeasti läpi, kun sain vasta joku tunti sitten sarjan päätökseen.
 
Kuten jo moneen kertaan todettua, tunnelma ja näyttelijäsuoritukset olivat aivan loistavia, ja parasta erittäin pitkään aikaan. Itsekin odottelin, että paisutetaan loppua kohti enemmän, mutta kun vähän aikaa tuota loppua on pyöritellyt, niin aika kohdallaan sekin oli. Siinä kohtaa kun tulivat ruohonleikkaajan tontille ja pääpari erosi toisistaan, alkoi tuntua, että Rust katoaa äänen perässä sokkeloihin ja samalla omaan mieleensä, ja tarina loppuu hänene osaltaan siihen. Vielä siinä kun Marty tuli raunioituneen linnakkeen(?) tunnelien päähän, näytti, että ne olisivat olleet erilaiset. Toinen kohta joka tuntui varmalta lopetukselta, oli se lasista heijastunut jeesus-asetelma sairaalasängyssä.
 
Sen aivan lopun käsitin niin, että Marty oli jo antanut periksi sille, etteivät he koskaan saa todellisia rikollisia kiinni, vain alemman tason sekopään. Rust vaati samaan luopumiseen kuolemankokemuksen ja ehkä sepitetyn puheen itselleen siihen loppuun. Uutistenlukija taisi sanoa siinä taustalla, että tutkimukset eivät ole paljastaneet väitettyjä yhteyksiä senaattoriin jne.?
 
Monessa kohtaa huomasin ajattelevani, että kunpa joskus saisivat tehtyä samalla ohjauksen, tuotannon ja näyttelemisen tasolla Ellroyn Alamaailma-trilogiasta sarjan tai minisarjan. Tuossa oli yllättävänkin paljon samaa, vaikka Ellroyllä ei mitään yliluonnolliseen vihjaavaa olekaan. En tiedä onko ko. kirjasarja hahmoiltaan liian laaja ja epookki monine tapahtumapaikkoineen liian kallis toteuttaa? Siinä on vastaavasti paljon hahmoja, jotka muuttuvat ja katoavat pakkomielteisiinsä, tai antavat periksi.
 
True Detectivessä oli jotain Lynchmaista, vaikka se keventävä leikittely oli melko piilossa, eikä varsinaisesti mitään yliluonnollista tasoa ollut. Pääparin näyttelijätyö oli koko ajan naurettavan toisella puolella, mutta niin taitavasti, että tunnelma ei särkynyt ja hahmot olivat sarjan maailmassa uskottavia. Samoin moni pienempi sivuhahmo oli sellainen oudolla tavalla olemukseltaan epätodellinen, paikat ja valaistukset samoin. Myös se, että kirkkaassa auringonvalossa oli usein painostavampaa kuin pimeässä tai hämärässä.
 
Tuli myös mieleen se, että miksi Marty koki sen videon niin voimakkaasti, vaikka oli nähnyt 1995 sen ensimmäisen uhrin ja tiesi mitä oli tapahtut muutamalle muulle, ja tiesi että vastaavaa oli odotettavissa? Tuli mieleen se, että oliko kyseessä kuitenkin tytär vai oliko vain liian paljon tytärtä muistuttava tyttö kuvissa. Miksi oli oikeasti lopettanut poliisihommat, selitys oli melkoisen kiertelevä. Oliko taustalla jotain ylemmän tason pahiksiin liittyvää vaikutusta, ja sitten Rustin kuvissa ja videossa oli jotain joka liittyi siihen ja toisaalta sai kääntämään sen suhteen kelkkansa.
 
Kuulustelu- ja muissa muistelukohtauksissa oli tietysti se, että kerrottu ja näytetty eivät pitäneet yhtä, mutta olivatko edes näytetyt pätkät aina totuus? Usein niissä oli se sama Lynchmainen epätodellinen tunne mistä tuossa yllä. Esim. juuri siinä yhdessä kollaasissa esitetyt toistuvat yksityiskohdat saattoivat olla, ei mitään salaliittoon tai yliluonnolliseen liittyvää, vaan ko. kertojien omaa alitajuntaa, jonka esittämisellä voimistettiin tunnelmaa, mutta jotka eivät olleet viittauksia mihinkään taustalla olevaan suurempaan.
 
Se jossain välissä haittasi, että sarjan kaikki muut hahmot Martyn perhe mukaan luettuna jäivät melko, tai oikeastaan erittäin ohuiksi, mutta se oli varmasti täysin harkittu juttu ja kuvasi sitä kuinka olemattomat suhteet molemmilla kehenkään oli, ja miksi hakeutuivat uudelleen toistensa seuraan. Tuo ja se, että sarja toisaalta antoi paljon langanpäitä, mutta jätti paljon mielikuvituksen varaan, olisi voinut kääntyä melkoiseksi pannukakuksi, omasta mielestä nuo kaikki ansat vältettiin. Luulisi, että kun lopulta ei ollut juonikeskeinen sarja, niin kestää hyvin useammankin katsomisen. Esim. House of Cardsin ja Sillan eka kaudet olivat aivan ok. katsottavaa ja hyvää näyttelemistä, mutta aika paljon nihkeämpi olisi niitä useampaa kertaan kovin äkkiä katsoa.
 
Hemmetin vaikea kuvitella miten kakkoskausi voisi yltää samaan, varsinkin kun teaseri vaikutti miltä tahansa tuon tyyliseltä vähän itsetietoisemmalta rikossarjalta. Varmaan olen väärässä, sen verran vakuuttava ykkönen oli.