| Aihe: lemppari R&B -rakkausslovarit/balladit? | |
|---|
|
löytyykö?
(Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!)
Vehkeet on levällään, sen kanssa eletään, sen kanssa edetään | |
Tuossa taannoin töllöstä tuli Gregory Porter-konsertti ja siinä hän esitti Donny Hathawayn varsin koukeroisen biisin Someday We'll All Be Free omaan lakonisvoimattomaan tapaansa ja tuli mieleen, että kuinka soullaulajat kappaleen tulkitsevat. Tehtävä osoittautui varsin vaikeaksi kunnes törmäsin pastori Cyril Jerminin esitykseen.
https://www.youtube.com/watch?v=dSZ … zlY&feature=player_detailpage#t=176
Laitetaan vertailun vuoksi Gregory Porterin versio ilmeikkään pianistin säestämänä.
https://www.youtube.com/watch?v=9Hdd_8v1LpY | |
Whitney H:n Saving all my love for you ja I have nothing on aina iskeny. no homo.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 | |
Testailin jokunen aika sitten hifilaitteita ja yhtenä testikipaleena oli Dramaticsien In The Rain ja nyt hiffasin, että se sehän sopii Suomen juhannukseen sateineen ja parisuhdeitkuineen ihan napitettuna.
https://www.youtube.com/watch?v=ZP6dI_GJafc
Hyvää juhannusta kaikille mnettiläisille. Elkää kiilatko, pysykää taimissa. | |
Aina kolissut Wendy Renen "After Laughter (Comes Tears)".
https://www.youtube.com/watch?v=ev7NMv7j6tI
Edes tätä yhtä ei ole olemassa. | |
Jartza Sillanpään Valkeaa unelmaaaa | |
uusikaveri: Tuossa taannoin töllöstä tuli Gregory Porter-konsertti ja siinä hän esitti Donny Hathawayn varsin koukeroisen biisin Someday We'll All Be Free omaan lakonisvoimattomaan tapaansa ja tuli mieleen, että kuinka soullaulajat kappaleen tulkitsevat. Tehtävä osoittautui varsin vaikeaksi kunnes törmäsin pastori Cyril Jerminin esitykseen.
https://www.youtube.com/watch?v=dSZ … zlY&feature=player_detailpage#t=176
Laitetaan vertailun vuoksi Gregory Porterin versio ilmeikkään pianistin säestämänä.
https://www.youtube.com/watch?v=9Hdd_8v1LpY
Tähän saumaan on hyvä kuunnella Donny Hathawayn alkuperäinen versio kappaleesta superupealta Extension of A Man -levyltää.
kyseinen kappale alkaa ajassa about 5.30 hienolla Rhodes-säestyksellä.
Pakko todeta, että tämän albumitaltioinnin jälkeen kaikki kuulemani esitykset tästä upeasta kappaleesta ovat ihan k...aa :)
https://www.youtube.com/watch?v=M29YT1_nj6M | |
Mariah Carey-My All, Love Takes Time, Thank God I Found You, Youre Mine (Eternal)
Whitney Houston-Greatest Love of All
Tossa nyt jotain mitä tuli mieleen | |
Tuolta 60/70-luvun afroamerikkalaisesta musiikista löytyisi pilvin pimein otsikon pyytämiä hitureita, mutta sitten 70-luvun lopulla tasatahtinen discoläpsytys raiskasi myös mustan musiikin svengin. Sitten 80-luvun alussa tuottajat huomasivat, että koneet läpsyttävät tasaisempaa tahtia halvemmalla ja niin rumpalit saivat häipyä studiosta.
Kiipparistit, nuo ovelat pirulaiset, olivat ottaneet hoitaakseen rumpumasiinat ja tuumivat soundibankkiensa takaa, että muutkin oikeat soittajat saavat sitten mennä kassan kautta lukuun ottamatta satunnaista kitaristikaveria tai totista torvensoittajaa. Samassa hötäkässä varsinaiset tuottajatkin saivat kenkää, sillä soittajista älykkäimmillä, kiipparisteilla, oli sekin homma hallussa (omasta mielestään). Seurauksena tästä oli, että kipaleet alkoivat toistaa aika lailla itseään, mutta tähän oli lääkkeenä käyttää samalla levyllä lukuisia kiipparisteja tai kiipparistiryhmiä, vaikka eivät asiat siitä parantuneet, lähes tulkoon kaikkien levyjen taustat alkoivat olla samaa syntikkajöötiä.
Onneksi vielä 90-luvun alussa laulut ja laulajat olivat tikissä ja pienellä kampaamisella löytyi muutama mukava emootiovääntö tuoltakin ajalta.
Millie Jacksonin puumalevyltä Young Man, Older Woman (-91) löytyy hienokertsinen When Are You Gonna Tell Your Woman (About Me) varsin synteettisillä taustoilla, jossa Millie ärhäkkäänä toisena naisena vaatii Heikiltä hieman selkärankaa parisuhdeasioissa.
https://www.youtube.com/watch?v=zAp4CLOQvqQ
Jonkin verran löperöimmissä tunnelmissa on Betty Wright B-Attitudes-levyllään (-93)kappaleessa For Love Alone ja onhan taustoissakin fuskunmakua; oikea rumpali ja kiipparistikin alentuu soittamaan oikeaa bassoa. Sinänsä niin amerikkalaista, että taustakööri ehdottaa ratkaisuksi parisuhdeongelmiin .357 Magnumia.
https://www.youtube.com/watch?v=IOOBoouzvd4
Jos Bettyllä oli vielä uskoa rakkauteen, niin hän saa Alyson Williamsilta hyytävän vastineen kappaleessa Everybody Knew But Me levyltä Alyson Williams (-92), jossa taustat ovat luoneet trendin mukaisesti kiipparisti, kitaristi ja fonisti, mutta he malttavat sentään pysyä taustalla Alyson Williamsin voimakkaan, taipuisan, tunteikkaan äänen kertoessa petollisen Heikin ketkuilujen paljastumisesta.
https://www.youtube.com/watch?v=tZFrZIOEp8Y | |
uusikaveri: Tuolta 60/70-luvun afroamerikkalaisesta musiikista löytyisi pilvin pimein otsikon pyytämiä hitureita, mutta sitten 70-luvun lopulla tasatahtinen discoläpsytys raiskasi myös mustan musiikin svengin. Sitten 80-luvun alussa tuottajat huomasivat, että koneet läpsyttävät tasaisempaa tahtia halvemmalla ja niin rumpalit saivat häipyä studiosta.
Kiipparistit, nuo ovelat pirulaiset, olivat ottaneet hoitaakseen rumpumasiinat ja tuumivat soundibankkiensa takaa, että muutkin oikeat soittajat saavat sitten mennä kassan kautta lukuun ottamatta satunnaista kitaristikaveria tai totista torvensoittajaa. Samassa hötäkässä varsinaiset tuottajatkin saivat kenkää, sillä soittajista älykkäimmillä, kiipparisteilla, oli sekin homma hallussa (omasta mielestään). Seurauksena tästä oli, että kipaleet alkoivat toistaa aika lailla itseään, mutta tähän oli lääkkeenä käyttää samalla levyllä lukuisia kiipparisteja tai kiipparistiryhmiä, vaikka eivät asiat siitä parantuneet, lähes tulkoon kaikkien levyjen taustat alkoivat olla samaa syntikkajöötiä.
Onneksi vielä 90-luvun alussa laulut ja laulajat olivat tikissä ja pienellä kampaamisella löytyi muutama mukava emootiovääntö tuoltakin ajalta.
Millie Jacksonin puumalevyltä Young Man, Older Woman (-91) löytyy hienokertsinen When Are You Gonna Tell Your Woman (About Me) varsin synteettisillä taustoilla, jossa Millie ärhäkkäänä toisena naisena vaatii Heikiltä hieman selkärankaa parisuhdeasioissa.
https://www.youtube.com/watch?v=zAp4CLOQvqQ
Jonkin verran löperöimmissä tunnelmissa on Betty Wright B-Attitudes-levyllään (-93)kappaleessa For Love Alone ja onhan taustoissakin fuskunmakua; oikea rumpali ja kiipparistikin alentuu soittamaan oikeaa bassoa. Sinänsä niin amerikkalaista, että taustakööri ehdottaa ratkaisuksi parisuhdeongelmiin .357 Magnumia.
https://www.youtube.com/watch?v=IOOBoouzvd4
Jos Bettyllä oli vielä uskoa rakkauteen, niin hän saa Alyson Williamsilta hyytävän vastineen kappaleessa Everybody Knew But Me levyltä Alyson Williams (-92), jossa taustat ovat luoneet trendin mukaisesti kiipparisti, kitaristi ja fonisti, mutta he malttavat sentään pysyä taustalla Alyson Williamsin voimakkaan, taipuisan, tunteikkaan äänen kertoessa petollisen Heikin ketkuilujen paljastumisesta.
https://www.youtube.com/watch?v=tZFrZIOEp8Y
Hieno kirjoitus, ja niin helkkarin totta.
Tässä vähän sitä itseään sieltä hienolta 70-luvulta.
Suosittelen kuuntelemaan aika stydillä otteella, jotta poveri välittyisi:
https://www.youtube.com/watch?v=2SDMp_ZPVP4
Ja jos mahdollista, poveria vielä ripaus lisää, jotta kuningas Solomonin ääni pääsee kunnolla potkimaan persettä. :
https://www.youtube.com/watch?v=bntoItGSyEU | |
uusikaveri: Tuolta 60/70-luvun afroamerikkalaisesta musiikista löytyisi pilvin pimein otsikon pyytämiä hitureita, mutta sitten 70-luvun lopulla tasatahtinen discoläpsytys raiskasi myös mustan musiikin svengin. Sitten 80-luvun alussa tuottajat huomasivat, että koneet läpsyttävät tasaisempaa tahtia halvemmalla ja niin rumpalit saivat häipyä studiosta.
Kiipparistit, nuo ovelat pirulaiset, olivat ottaneet hoitaakseen rumpumasiinat ja tuumivat soundibankkiensa takaa, että muutkin oikeat soittajat saavat sitten mennä kassan kautta lukuun ottamatta satunnaista kitaristikaveria tai totista torvensoittajaa. Samassa hötäkässä varsinaiset tuottajatkin saivat kenkää, sillä soittajista älykkäimmillä, kiipparisteilla, oli sekin homma hallussa (omasta mielestään). Seurauksena tästä oli, että kipaleet alkoivat toistaa aika lailla itseään, mutta tähän oli lääkkeenä käyttää samalla levyllä lukuisia kiipparisteja tai kiipparistiryhmiä, vaikka eivät asiat siitä parantuneet, lähes tulkoon kaikkien levyjen taustat alkoivat olla samaa syntikkajöötiä.
Onneksi vielä 90-luvun alussa laulut ja laulajat olivat tikissä ja pienellä kampaamisella löytyi muutama mukava emootiovääntö tuoltakin ajalta.
Millie Jacksonin puumalevyltä Young Man, Older Woman (-91) löytyy hienokertsinen When Are You Gonna Tell Your Woman (About Me) varsin synteettisillä taustoilla, jossa Millie ärhäkkäänä toisena naisena vaatii Heikiltä hieman selkärankaa parisuhdeasioissa.
https://www.youtube.com/watch?v=zAp4CLOQvqQ
Jonkin verran löperöimmissä tunnelmissa on Betty Wright B-Attitudes-levyllään (-93)kappaleessa For Love Alone ja onhan taustoissakin fuskunmakua; oikea rumpali ja kiipparistikin alentuu soittamaan oikeaa bassoa. Sinänsä niin amerikkalaista, että taustakööri ehdottaa ratkaisuksi parisuhdeongelmiin .357 Magnumia.
https://www.youtube.com/watch?v=IOOBoouzvd4
Jos Bettyllä oli vielä uskoa rakkauteen, niin hän saa Alyson Williamsilta hyytävän vastineen kappaleessa Everybody Knew But Me levyltä Alyson Williams (-92), jossa taustat ovat luoneet trendin mukaisesti kiipparisti, kitaristi ja fonisti, mutta he malttavat sentään pysyä taustalla Alyson Williamsin voimakkaan, taipuisan, tunteikkaan äänen kertoessa petollisen Heikin ketkuilujen paljastumisesta.
https://www.youtube.com/watch?v=tZFrZIOEp8Y
eikös usein näitä kiipparistiryhmiä johtanut Greg Phillinganes;). | |
matkalaukku: Hieno kirjoitus, ja niin helkkarin totta.
Tässä vähän sitä itseään sieltä hienolta 70-luvulta.
Suosittelen kuuntelemaan aika stydillä otteella, jotta poveri välittyisi:
https://www.youtube.com/watch?v=2SDMp_ZPVP4
Ja jos mahdollista, poveria vielä ripaus lisää, jotta kuningas Solomonin ääni pääsee kunnolla potkimaan persettä. :
https://www.youtube.com/watch?v=bntoItGSyEU
Kiitoksia osanotosta. Soul Children on kovaa kamaa täälläkin.
Joskus mietiskelin kuinka tätä syntikkasylttyä sitten vedettiin livenä, jos edes livekiertueilla käytiin. Valkolaisten puolella pärjättiin menestyksekkäästi muutamalla syntsalla ja kasalla taustanauhoja.
Tuossa olisi veto pienellä kokoonpanolla eli Shirley Brown Woman To Woman.
https://www.youtube.com/watch?v=WMPcvHs06yo
Hienoa huomata kuinka miten suuren vastuun painama basisti kuljettaa biisiä eteenpäin ollen bändin tärkein jäsen.
Toinen vanha rouva, Etta James, on paljon isommissa ympyröissä, mutta tyylikkäissä sellaisissa. Nyt kiipparistit ovat hienosti mukana kokonaissoundissa varsinkin hammondhemmo. Ja onhan aidon torvisektion tuuttaaminen eri asia kuin samplen pöläyttäminen muistipaikasta.
https://www.youtube.com/watch?v=o1M4Ag_nM3E | |
uusikaveri: Kiitoksia osanotosta. Soul Children on kovaa kamaa täälläkin.
Joskus mietiskelin kuinka tätä syntikkasylttyä sitten vedettiin livenä, jos edes livekiertueilla käytiin. Valkolaisten puolella pärjättiin menestyksekkäästi muutamalla syntsalla ja kasalla taustanauhoja.
Tuossa olisi veto pienellä kokoonpanolla eli Shirley Brown Woman To Woman.
https://www.youtube.com/watch?v=WMPcvHs06yo
Hienoa huomata kuinka miten suuren vastuun painama basisti kuljettaa biisiä eteenpäin ollen bändin tärkein jäsen.
Toinen vanha rouva, Etta James, on paljon isommissa ympyröissä, mutta tyylikkäissä sellaisissa. Nyt kiipparistit ovat hienosti mukana kokonaissoundissa varsinkin hammondhemmo. Ja onhan aidon torvisektion tuuttaaminen eri asia kuin samplen pöläyttäminen muistipaikasta.
https://www.youtube.com/watch?v=o1M4Ag_nM3E
Niinpä.
Vahvoja naisia. Gospel-koulut käyty.
Ja mitä soulbasisteihin tulee, niin omasta mielestäni juuri nämä jampat keiton keittävät.
Hiukan ohi pyyhkii aiheesta, mutta nainen puikoissa kuitenkin ja TAAS se bassotyöskentely:
https://www.youtube.com/watch?v=RvdnMzQGbEQ |  uusikaveri
20.09.2015 14:35:32 (muokattu 20.09.2015 17:43:28) | |
|
Sateen ropistessa tutkailin vähän tätä afroamerikkalaista vonkalauluperinnettä eli kauniimman sukupuolen hormonitasojen kohottamista.
Michael Hendersonin Be My Girl lähestyy kohdetta varsin viattomasti kysellen, 'että alkaisiks oleen mun kaa?' melodisen, paksusoundisen bassolinjan myötä.
https://www.youtube.com/watch?v=P_QHV4iKAoI
Funk Inc:in Honey I Love You luottaa taas sydämestä kumpuavaan nöyryyteen maustettuna linnareissulla. Piirre, joka on ollut tehokas myös suomalaisessa vonkaamiskulttuurissa.
https://www.youtube.com/watch?v=J49 … GI&feature=player_detailpage#t=1116
Yllättävän vaikeaa oli löytää itse mestarin, Isaac Hayesin, tuotannosta sopivaa biisiä. Jossain hienossa kappaleessa rutkutettiin väkisin monofonista syntikkaa keskellä orkesteritaustoja, koska kerran semmoinen oli studiolle hankittu.
It's Heaven To Me on kyllä kovin sokerista daamin kehumista, mutta varmaan ajaa tehtävänsä. https://www.youtube.com/watch?v=kCCAQuedwgk | |
Yllä mainittuja lauluja luritellessa voi päätyä vaikkapa parisuhteeseen. Kuten kaikki parisuhdelaiset tietävät niin suhteen alkupuolihan on silkkaa auvoa ja huutoa.
Näin myös Michael Hendersonilla ja Rena Scottilla. https://www.youtube.com/watch?v=aLVgTtHYBQg
Rick Jamesin ja Teena Marien huushollissa meno on astetta kovempaa. https://www.youtube.com/watch?v=O17x0XyIenc | |
Tämähän on mun suosikkimusaa.
Ekaks tuli mieleen tämä hieno Donny Hathawayn ja Roberta Flackin duetto. Viulukoneet ja kaikki.
https://www.youtube.com/watch?v=_jhYENBxRVo
"Layers of layers of shit!" | |
Notefix: Tämähän on mun suosikkimusaa.
Ekaks tuli mieleen tämä hieno Donny Hathawayn ja Roberta Flackin duetto. Viulukoneet ja kaikki.
https://www.youtube.com/watch?v=_jhYENBxRVo
Donny Hathaway oli vaan niiiiiiin kova..
Eikä oo huono tämäkään duetto.
Sieltä uran ihan alkupäästä:
https://www.youtube.com/watch?v=3WDvMyf59oQ | |
Parisuhteeseen saattaa tulla säröjä, mutta parhaat viisuthan saadaan juuri näistä jännitteistä.
Eddie Kendricks kyselee tässä kepeään tyyliinsä, että mitä babylla on oikein mielessä ja mikäs on kysellessä mestari Jamersonin pompotellessa bassoa taustalla.
https://www.youtube.com/watch?v=7k2Cdc3Ezd4
Syvässä etelässä tunnelmat ovat sitten jo astetta diipimmät J Blackfootin ihmetellessä rouvan epämääräisiä touhuja.
https://www.youtube.com/watch?v=JiJ2vCcsyNU
Naisnäkökulmaa tuo Labelle hienossa mahtiballadissaan siitä, että aina ei voi natsata.
Kappaletta purkitettaessa Patti Labelle innostui yli äyräiden ja tuottajan oli suukapuloitava hänet. Mutta sielukkaana laulajana Patti silti päästeli yhden levyhistorian hienoimmista 'hmmmp'-säkeistä.
https://www.youtube.com/watch?v=gYWHk5JT2Lw | |
Ekana tuli topikin otsikosta mieleen vanha kassihienkatkuinen kalapuikkoveijari Tyrone Davis. In the Mood on jo nimensäkin puolesta sen verran skänkkiä kamaa, että alta pois.
https://www.youtube.com/watch?v=p2N7WFKwiaQ
"Live like a windrammer as you fuck" | |
MaD PiAnIsT: Ekana tuli topikin otsikosta mieleen vanha kassihienkatkuinen kalapuikkoveijari Tyrone Davis. In the Mood on jo nimensäkin puolesta sen verran skänkkiä kamaa, että alta pois.
https://www.youtube.com/watch?v=p2N7WFKwiaQ
Hyvä vonkalaulu. Tyronesta tuli mieleen toinen kalapuikkokaveri: Latimore.
https://www.youtube.com/watch?v=aRctq68MGxM | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
