Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

CPU: No joo ja ei. Nimenomaan noi käppäsemmät plugarit (esim. dawien perustyökalut) siitä isommasta sampleratesta hyötyy, kun niissä ei ole (yleensä) sisäistä oversamplausta. Jos plugari oversamplaa, niin sillonhan tosta isommasta sampleratesta ei nimenmaan ole mitään hyötyä, ku se tarkkuus ei siitä nouse yhtään, tai siis yleensä noissa sisäistä ovarsamplausta käyttävissä plugareissa se oversamplaus menee pois päältä prossukuormaa aiheuttamasta jos projektin tarkkuus on riittävän suuri.
 
Erohan tässä on lähinnä se, että jotkut SRC:t on tasa-arvoisempia kuin toiset. Eli samplataanko signaalia edestakaisin plugarin sisällä, vai pyöritäänkö natiivisti jo siellä holleilla.
 
Niin säröhän nyt esim. ei ole itseisarvoisesti huono tai hyvä juttu. Cubasen kanava eq:n särö nyt on aika ikävän kuulonen, kun taas analogimallinnetun eq:n särö on ihan miellyttävän kuulonen.
 
Toki, enemmän yritin lähinnä purkaa vähän sitä ajatusta, että "puhtaat" digi-eq:t ja ja kompurat olisi todellisuudessa puhtaita.

juha_p: Jotkut (tunnetutkin) plugarit (VST) ei toimi oikein korkeilla näytteenottotaajuuksilla kuten esim. 192kHz (en ole testaillut olisiko niillä ongelmaa myös 96kHz tai muilla paitsi 44.1kHz). Huomasin tämän jyrkkien (96dB/oct) HP ja LP filttereiden käytön yhteydessä siten että, kun asetin HP plugarissa cut-offiksi 20Hz se olikn VoxengoSPANn mukaan jossain 100Hz kohdalla ja LP plugarissa cut-off 5k kohdalla leikkasi vasta 20kHz alkaen.
 
No kaikki plugarit ei toimi oikein edes 48 khz:ssa, jos en pitkin vittuja koodattu (esim. steinbergin groove agent 1 ja waldorfin d-polen joku vähän vanhempi versio, taitaa olla molemmat korjattu nyttemmin). Mut siis tää ei nyt liity oikeestaan tohon samplerateen vaan siihen onko noi plugarit tehty "best practicen" mukaan.
 
saastara: Erohan tässä on lähinnä se, että jotkut SRC:t on tasa-arvoisempia kuin toiset. Eli samplataanko signaalia edestakaisin plugarin sisällä, vai pyöritäänkö natiivisti jo siellä holleilla.
 
Jep. Toi SRC:hän voi kyllä kustakkin ton signaalin tossa vaiheessa, ainakin n teoriassa, mutta pitäisin tämmöstäkin juttua enemmän bugina tai huonona suunnitteluna, kun varsinaisesti samplerateihin liittyvänä asiana.
 
Toki, enemmän yritin lähinnä purkaa vähän sitä ajatusta, että "puhtaat" digi-eq:t ja ja kompurat olisi todellisuudessa puhtaita.
 
Aivan hyvä pointti. Usein matemaattisesti "puhtaasti" tehty operaatio äänelle on korvalle jotain aivan muuta kuin puhdas, ja parhaimmillaankin kuulostaa (esim. lineaarivaihe eq:t) usein epäluonnolliselta, kun reaalimaailman matematiikka on usein vähän monimutkasempaa, kun se yhtälöt millä noita hommia yritetään kuvata.

CPU:Jep. Toi SRC:hän voi kyllä kustakkin ton signaalin tossa vaiheessa, ainakin n teoriassa, mutta pitäisin tämmöstäkin juttua enemmän bugina tai huonona suunnitteluna, kun varsinaisesti samplerateihin liittyvänä asiana.
 
Mä luulen, että kyse on paljon myös optimoinnista ja oikeiden tai 'väärien' kulmien oikomisesta. Pyrkimys matalaan latenssiin ja vähäiseen prossukulutukseen lienee varmaan suurin tekijä, miksi plugarit tuntuu edelleen kulkevan analogivehkeiden jäljessä.
 
Mä olen satavarma, että kun heitetään plugarille tarpeeksi dataa ja laskettavaa niin päästäisiin lähes täydelliseen singulariteettiin mallinnettavan kohteen ja / tai 'loistavan soundin' kanssa. Markkinatalous on vaan osoittanut, että jengi ei tykkää plugareista jotka vetää yhdellä ainoalla instanssilla tietokoneen polvilleen.
 
Siinä se valmistajien veri sitten varmaan punnitaan, että kenellä on tarpeeksi nouhauta ohjelmoinnin ja hyvän soundin suhteen jotta koodi saadaan optimoitua laadun kärsimättä liikaa.
 
Aivan hyvä pointti. Usein matemaattisesti "puhtaasti" tehty operaatio äänelle on korvalle jotain aivan muuta kuin puhdas, ja parhaimmillaankin kuulostaa (esim. lineaarivaihe eq:t) usein epäluonnolliselta, kun reaalimaailman matematiikka on usein vähän monimutkasempaa, kun se yhtälöt millä noita hommia yritetään kuvata.
 
Toki myös näin, mutta musta itsestä tuntuu, mitä enemmän näitä juttuja pähkäilee, että noi kaikenmaailman tekniset analogi-mojot on vaan osa sitä yhtälöä. Enemmän musta tuntuu siltä, että digitaalista koodia implementoidaan vaan huonosti.
 
Musta ylivoimaisesti mielenkiintoisimmat valmistajat on tällä hetkellä Airwindows ja TDR Labs koska ne pyrkii mallintamisen ja kopioimisen sijaan viemään 'digitaalia' eteenpäin. Toki kohtuullinen hinnoittelu, läpinäkyvä kommunikointi ja hollywood-hypen puute, eivät haittaa mun kirjoissa laisinkaan.

Alkuperäiseen kysymykseen liittyen äänittäisin kaiken studiossa 48kHz näytteenottotaajuudella, varsinkin jos on "vaarana" että matskua täytyy pystyä käyttämään joskus jossain videoproggiksessa. Mutta jos äänittäisin jotain jazz-bändiä livenä tai klassista musiikkia käyttäisin 2.8224 MHz eli äänittäisin DSD:nä.
 
Koska näytteenottotaajuus ja bittisyvyys ovat kytköksissä toisiinsa lopputuloksen laadun kanssa voisi bittimäärän joissain tapauksissa jättää 16 bittiin ja vastaavasti käyttää tuplasti (tai enemmän) suurempaa näytteenottotaajuutta. Tosin näytteenottotaajuuden noston vaikutus dynaamiseen alueeseen (DNR) on pieni - yhden bitin DNR nostoon tarvitaan nelinkertainen ja kahden bitin 16x näytteenottotaajuuden nosto (yleisesti näytteenottotaajutta tarvitsee nostaa 2^2n -kertainen määrä vastaamaan n-bitin DNR:ää).

mhelin: Mutta jos äänittäisin jotain jazz-bändiä livenä tai klassista musiikkia käyttäisin 2.8224 MHz eli äänittäisin DSD:nä.
 
Miksi saatanassa?
 
Koska näytteenottotaajuus ja bittisyvyys ovat kytköksissä toisiinsa lopputuloksen laadun kanssa voisi bittimäärän joissain tapauksissa jättää 16 bittiin ja vastaavasti käyttää tuplasti (tai enemmän) suurempaa näytteenottotaajuutta. Tosin näytteenottotaajuuden noston vaikutus dynaamiseen alueeseen (DNR) on pieni - yhden bitin DNR nostoon tarvitaan nelinkertainen ja kahden bitin 16x näytteenottotaajuuden nosto (yleisesti näytteenottotaajutta tarvitsee nostaa 2^2n -kertainen määrä vastaamaan n-bitin DNR:ää).
 
Avaatko tätä vielä?

Kaiken järjen mukaan time stretchit/modit toimii paremmin suuremmalla ottotaajuudella?

mhelin:os äänittäisin jotain jazz-bändiä livenä tai klassista musiikkia käyttäisin 2.8224 MHz eli äänittäisin DSD:nä.
 
Mitähän järkeä tässä sitten on? Tässä juuri ollaan pari sivua hymistelty yksimielisesti, ettei äänen tallennuksessa (ihmiskorvalle) saavuteta mitään vaikka nyt sitten ton 48 000 hz sampleraten jälkeen. Homma liittyy pelkästään noiden plugarien toimintaan eri samplerateissa. Tietysti tommosesta dsd tallenteesta voi tehdä helposti vaikka 96khz renderit. Eipä tolla kyllä siltäkään juuri mitään saavuteta, ellei ole tarkoitus tehdä moniraitatallennusta, johon ei taida olla olemassa laitteita, kun noi dsd nauhurit ainakin kun viimeeksi katoin oli kaikki pelkästää stereovehkeitä.
 
Koska näytteenottotaajuus ja bittisyvyys ovat kytköksissä toisiinsa lopputuloksen laadun kanssa voisi bittimäärän joissain tapauksissa jättää 16 bittiin ja vastaavasti käyttää tuplasti (tai enemmän) suurempaa näytteenottotaajuutta. Tosin näytteenottotaajuuden noston vaikutus dynaamiseen alueeseen (DNR) on pieni - yhden bitin DNR nostoon tarvitaan nelinkertainen ja kahden bitin 16x näytteenottotaajuuden nosto (yleisesti näytteenottotaajutta tarvitsee nostaa 2^2n -kertainen määrä vastaamaan n-bitin DNR:ää).
 
Nyt sulla menee tekniikat sekasin. Toi juttu pitää paikkansa ainoastaa noissa 1-bit DSD tallenneformaateissa, joissa joikainen bitti "osoittaa" joko ylös tai alas, elikkä headroom on periaatteessa ääretön, jos vaan sampleratea on tarpeeksi. Näin ei toimi noi kiinteän dynamic raten formaatit kuten wav, jossa jokainen sample käyttää vaikka nyt sen 16 bittiä. Vaikka näiden formaattien kanssa nostaa tota samplerate kuin helvetisti, ei se vaikuta headroomiin mitenkään, koska eivät ole riippuvaisia toisistaan, kuten 1-bit formaateissa.

Ja mä olen ollut siinä käsityksessä, ettei suunnilleen mikään digitaalinen ääniprosessori tai plugari ymmärrä pulssitiheysmodulaatiota lainkaan.

saastara: Pyrkimys matalaan latenssiin ja vähäiseen prossukulutukseen lienee varmaan suurin tekijä, miksi plugarit tuntuu edelleen kulkevan analogivehkeiden jäljessä.
 
No tämähän se.
 
Mä olen satavarma, että kun heitetään plugarille tarpeeksi dataa ja laskettavaa niin päästäisiin lähes täydelliseen singulariteettiin mallinnettavan kohteen ja / tai 'loistavan soundin' kanssa. Markkinatalous on vaan osoittanut, että jengi ei tykkää plugareista jotka vetää yhdellä ainoalla instanssilla tietokoneen polvilleen.
 
Siinä se valmistajien veri sitten varmaan punnitaan, että kenellä on tarpeeksi nouhauta ohjelmoinnin ja hyvän soundin suhteen jotta koodi saadaan optimoitua laadun kärsimättä liikaa.
 
Luin tossa juttua taannoin missä yliopistojäbät oli mallintanu tr-909 basarin niinku 1/1 kaikkine pienine vivahteineen ja epäpuhatuksineen. Tulos oli kuulemma erittäin autenttinen, muttei kovin käytännöllinen, kun ei toiminut reaaliaikaisesti, vaan tulosta piti odotella useita minuutteja.
 
Musta ylivoimaisesti mielenkiintoisimmat valmistajat on tällä hetkellä Airwindows ja TDR Labs koska ne pyrkii mallintamisen ja kopioimisen sijaan viemään 'digitaalia' eteenpäin. Toki kohtuullinen hinnoittelu, läpinäkyvä kommunikointi ja hollywood-hypen puute, eivät haittaa mun kirjoissa laisinkaan.
 
Itteäni ei hollywood-hype haittaa pätkääkään, jos tuote on hyvä. Siks fanitan esim. Slaten tuotteita, koska olin aluksi hyvin skeptinen koko hommaan, mutta testin jälkeen skeptisyys hävisi.

Jaava: Ja mä olen ollut siinä käsityksessä, ettei suunnilleen mikään digitaalinen ääniprosessori tai plugari ymmärrä pulssitiheysmodulaatiota lainkaan.
 
Korgilla on joku niiden oma softa mikä lukee noita dsd filejä, mutta siinäpä se taitaa olla. Waviksihan tms. noi on muutettava jos haluaa niille jotain tehdä.
 
En oikein usko, että ihan äkkiä tuleekaan mitään dsd-daweja, kun ton tekniikkansa takia, noi dsd filet pitää lukea aina alusta asti, että ne soi oikein. Ei ole teknisesti kovinkaan käytännöllistä.

CPU:
Nyt sulla menee tekniikat sekasin. Toi juttu pitää paikkansa ainoastaa noissa 1-bit DSD tallenneformaateissa, joissa joikainen bitti "osoittaa" joko ylös tai alas, elikkä headroom on periaatteessa ääretön, jos vaan sampleratea on tarpeeksi. Näin ei toimi noi kiinteän dynamic raten formaatit kuten wav, jossa jokainen sample käyttää vaikka nyt sen 16 bittiä. Vaikka näiden formaattien kanssa nostaa tota samplerate kuin helvetisti, ei se vaikuta headroomiin mitenkään, koska eivät ole riippuvaisia toisistaan, kuten 1-bit formaateissa.
 
Formaateista en tiedä (DSD:n ja PCM:n välilläkin on olemassa esim. DXD ja DSD-wide formaatit) mutta tarkoitin A/D muuntimien oversampläystä:
 
http://www.atmel.com/images/doc8003.pdf
 
Tuo homma toimii samalla lailla DAW:issakin, eli saundi paranee kun mennään isommasta näytteenottotaajuudesta pienempään vaikka bittimäärä säilyisi samana. Voisi olettaa että mahdollinen prosessointi (plugarit, olettaen että toimivat isomalla näytteenottotaajuudella) ei ainakaan poista ylinäytteistyksen tuomia etuja (ja ainakin aliasointia olisi paljon vähemmän mikä jo yksinään puoltaa isomman näytetaajuuden käyttöä).
 
DSD on "uusi" vanha juttu joka on siis tulossa uudelleen, siinä kiehtoo juuri sen tavallaan lopullisuus (digitaalisen editoinnin vaikeus verrattuna PCM:n). Vähän kuin nykyaikainen versio LP-levystä. Kyllähän useimmat A/D ja D/A muuntimista, siis chipeistä, ovat 1-bittisiä muutenkin (tai käyttävät korkeintaan muutamaa bittiä), ja tukevat DSD:täkin. ASIO standardissakin on tuki DSD:lle (mutta tosiaan data muutettava PCM:ksi jos sitä haluaa editoida).
 
https://www.nativedsd.com/
http://www.positive-feedback.com/Issue59/dsd.htm

mhelin: Formaateista en tiedä (DSD:n ja PCM:n välilläkin on olemassa esim. DXD ja DSD-wide formaatit) mutta tarkoitin A/D muuntimien oversampläystä:
 
http://www.atmel.com/images/doc8003.pdf
 
Muuntimet toimii eri tekniikoilla riippuen muuntimista, mutta nykyään ne kaikki oversamplaa tosi voimakkaasti ihan riippumatta siitä, mikä se valittu näytteistystaajuus on.
 
Tuo homma toimii samalla lailla DAW:issakin, eli saundi paranee kun mennään isommasta näytteenottotaajuudesta pienempään vaikka bittimäärä säilyisi samana. Voisi olettaa että mahdollinen prosessointi (plugarit, olettaen että toimivat isomalla näytteenottotaajuudella) ei ainakaan poista ylinäytteistyksen tuomia etuja (ja ainakin aliasointia olisi paljon vähemmän mikä jo yksinään puoltaa isomman näytetaajuuden käyttöä).
 
Mulle on nyt vielä vähän epäselvää, mitä sä yrität sanoa. Sä välillä puhut DSDstä ja muuntimien sisäisestä toiminnasta ja sitten rinnastat sen PCM prosessointiin, joka on täysin eri asia niin teoriassa kuin käytännössäkin. Ja nykyään ne antialiasfiltterit on aika hyviä ja käytännössä korkeampaa näytteistystä on aika vaikea perustella aliasoinnin määrällä.
 
DSD on "uusi" vanha juttu joka on siis tulossa uudelleen, siinä kiehtoo juuri sen tavallaan lopullisuus (digitaalisen editoinnin vaikeus verrattuna PCM:n). Vähän kuin nykyaikainen versio LP-levystä. Kyllähän useimmat A/D ja D/A muuntimista, siis chipeistä, ovat 1-bittisiä muutenkin (tai käyttävät korkeintaan muutamaa bittiä), ja tukevat DSD:täkin. ASIO standardissakin on tuki DSD:lle (mutta tosiaan data muutettava PCM:ksi jos sitä haluaa editoida).
 
https://www.nativedsd.com/
http://www.positive-feedback.com/Issue59/dsd.htm
 
Mä en rehellisesti sanottuna usko, että DSD on tulossa millään tasolla. Se ei tarjoa huomattavaa parannusta äänen laatuun ja teoreettisellakin tasolla parannukset ovat kyseenalaisia.

Jaava: Muuntimet toimii eri tekniikoilla riippuen muuntimista, mutta nykyään ne kaikki oversamplaa tosi voimakkaasti ihan riippumatta siitä, mikä se valittu näytteistystaajuus on.

 
Joo tuo on kyllä totta, se PCM data joka saadaan nykyisistä A/D muuntimista on desimoitu tulos esim. 512x (44.1 ja 48 kHz valitulla näytteeontottotaajuudella) ylinäytteistetystä yhden bitin A/D muunnoksesta. No teoriassa kuitenkin siis kannattaa valita N x 48 kHz näyteenottotaajuus koska alkuperäinen muunnos delta-sigma-muuntimilla tapahtuu tällöin suuremmalla näytteenottotaajuudella, eikös niin? Tosin käytännössä ero on aika pieni. Kuitenkin olisi syytä jättää taajuusalueen yläpäähän reserviä koska ei ole olemassa sellaista antialiasointifiltteriä jolla olisi lineaarinen vaihetoisto ja jyrkkä vaste ilman muita ongelmia (FIR suotimista siis kyse, ja niiden esisoinnista päästökaistalla joka tulee ongelmaksi jyrkillä suodatuksilla). Samasta syystä aliasointia aiheuttavat plugaritkin (kompurat, limitterit ja muut epälineaarista prosessointia käyttävät) hyotyvät korkeammasta näytteenottotaajuudesta kun reserviä nyqvistin taajuuteen on enemmän.
 
Anyway, yritän siis yleisesti ottaen ymmärtää miten hardiksen toiminnasta voisi johtaa jonkinlaisia "parhaita käytäntöjä" näytteenottotaajuuden tai bittisyvyyden valintaan. En ole nimittäin hirveästi nähnyt asiaa pohdittavan missään. Sorry pieni sekavuus tässä vaiheessa...

mhelin:
Tuo homma toimii samalla lailla DAW:issakin, eli saundi paranee kun mennään isommasta näytteenottotaajuudesta pienempään vaikka bittimäärä säilyisi samana. Voisi olettaa että mahdollinen prosessointi (plugarit, olettaen että toimivat isomalla näytteenottotaajuudella) ei ainakaan poista ylinäytteistyksen tuomia etuja (ja ainakin aliasointia olisi paljon vähemmän mikä jo yksinään puoltaa isomman näytetaajuuden käyttöä).
 
No mutta ei se korkeampi samplerate tuo yhtään lisää dynamic ratea. Näin sanoit tossa aiemmin, mutta se nyt ei vaan pidä paikkaansa. Ilmeisesti meinasit muutenkin tossa, että "laatu" (vähän turhan epämääränen sana nyt tän keskutelun kannalta muuten) paranee, kun samplerate kasvaa. Johan tässä sanottiin myöskin, että se oversamplaaminen parantaa plugarien jälkeä. Aika helvetin sekavaa tekstiä tulee jätkältä nytten.
 
DSD on "uusi" vanha juttu joka on siis tulossa uudelleen, siinä kiehtoo juuri sen tavallaan lopullisuus (digitaalisen editoinnin vaikeus verrattuna PCM:n). Vähän kuin nykyaikainen versio LP-levystä. Kyllähän useimmat A/D ja D/A muuntimista, siis chipeistä, ovat 1-bittisiä muutenkin (tai käyttävät korkeintaan muutamaa bittiä), ja tukevat DSD:täkin. ASIO standardissakin on tuki DSD:lle (mutta tosiaan data muutettava PCM:ksi jos sitä haluaa editoida).
 
Juu, en kyllä nyt näe miten tää DSD juttu nyt liittyy mitenkään mihinkään daw juttuihin, ku sitä ei voi siellä käyttää, varmaan ikinä. DSD on relevantti kohdeformaattikeskustelussa, esim. mp3 vs dsd.
 
Anyway, yritän siis yleisesti ottaen ymmärtää miten hardiksen toiminnasta voisi johtaa jonkinlaisia "parhaita käytäntöjä" näytteenottotaajuuden tai bittisyvyyden valintaan. En ole nimittäin hirveästi nähnyt asiaa pohdittavan missään. Sorry pieni sekavuus tässä vaiheessa...
 
Myöskin jonkun ad muuntimen toiminnan perusteella nyt on aika turhaa miettiä, että mikä olisi paras samplerate, kun muutimet toimii eri tavoin riippuen muutimesta ja osa toimii paremmin sampleratella x ja toinen ratella y.

Puuroja ja vellejä keitellään samassa kattilassa, mää tykkään.

mattim: Puuroja ja vellejä keitellään samassa kattilassa, mää tykkään.
 
Tämähän on kuin tuleva hallitus, jossa insinöörien ja poliittisten broilereiden
sekoilua yritetään saada kansan ymmärrettäväksi.

Jos nyt vielä vähän tuosta DSD:stä jatkaisi. Ei vainkaan, jatketaan kuitenkin vasta sitten kun DAW:eista voi oikeasti valita DSD formaatin, ja sitä ennen täytyy tietysti olla vastaavia audio I/O interfaceja (DSD:tä voisi kyllä muuten editoida DAW:ssa esim. leikkaa-liimaa tyyliin ilman PCM-muunnosta, eikä sitä tarvitse toistaa "alusta asti" kuten tuossa edellä väitettiin mitä en ihan ymmärrä miksi).
 
Noista audioformaateista jäänyt mainitsematta 32-bittinen floating point jota voisi olla jossain tapauksissa syytä käyttää, ainakin silloin kun tekee välimiksauksia (mille ei ehkä nykyään niin tarvetta) tai äänittää efektien kautta (esim. sähkökitaraa vahvistinsimulaattorin kautta). Flotariformaatit nimittäin eivät itsessään klippaa kuten kokonaislukuformaatit. A/D-muuntimien klippausta tuolla ei tietenkään saa estettyä. Jotkut daw-softat kuten Cubase myös käyttävät sisäisesti 32-bittistä floating point formaattia jolloin tuota muunnosta ei tarvitsisi silloin tehdä uudestaan.

mhelin: Noista audioformaateista jäänyt mainitsematta 32-bittinen floating point jota voisi olla jossain tapauksissa syytä käyttää, ainakin silloin kun tekee välimiksauksia (mille ei ehkä nykyään niin tarvetta) tai äänittää efektien kautta (esim. sähkökitaraa vahvistinsimulaattorin kautta). Flotariformaatit nimittäin eivät itsessään klippaa kuten kokonaislukuformaatit. A/D-muuntimien klippausta tuolla ei tietenkään saa estettyä. Jotkut daw-softat kuten Cubase myös käyttävät sisäisesti 32-bittistä floating point formaattia jolloin tuota muunnosta ei tarvitsisi silloin tehdä uudestaan.
 
Mitä sillä saavutettaisiin, jos muunnin toimisi 32bit flotareilla? Isompi kaistan tarve? Kuten mä jo aikaisemmin sanoin, 24bittiä tuottaa paremman tuloksen kuin mihin mikään olemassaoleva analogielektroniikka tai ihmisen korva pystyvät. Toisin sanoen ei ole mitään syytä näytteistää korkeammalla resoluutiolla.
 
DAWit korkeampaa bittisyvyyttä siksi, että sillä tavallaan keinotekoisesti jatketaan lisää tilaa sinne maksimitason yläpuolelle, millä estetään klippaaminen. Nyt jos muunnin jo tuottaisi 32 bittistä tavaraa, minne sitä sitten jatkettaisiin?

Jaava: Mitä sillä saavutettaisiin, jos muunnin toimisi 32bit flotareilla?
Isompi kaistan tarve? Kuten mä jo aikaisemmin sanoin, 24bittiä tuottaa paremaman tuloksen kuin mihin mikään olemassaoleva analogielektroniikka tai ihmisen korva pystyvät. Toisin sanoen ei ole mitään syytä näytteistää korkeammalla resoluutiolla.
 
DAWit korkeampaa bittisyvyyttä siksi, että sillä tavallaan keinotekoisesti jatketaan lisää tilaa sinne maksimitason yläpuolelle, millä estetään klippaaminen. Nyt jos muunnin jo tuottaisi 32 bittistä tavaraa, minne sitä sitten jatkettaisiin?
 
32-bit flotareilla dynamiikka-alue on 1680 dB, mutta resoluutio paljon vähemmän (samaa luokkaa tai vähän parempi kuin 24-bittisellä kokonaisluku datalla). Kyse ei ole bittisyvyydestä vaan numeroiden esitystavasta. Flotarit siis esitetään exponenttilukuina.
Paras tietty olisi että muuntimet tuottaisivat valmiiksi taajuusmuotoista dataa (kuten FFT:llä PCM:stä tuotettu), sitä olisi helpoin prosessoida.