Bassot ›

kariffi: Ahola varmaan halusi alleviivata sitä, että liian kova lavavolyymi heikentää tuntuvasti miksaajan mahdollisuuksia saada yleisölle hyvää soundia.
 
Itteä on aina huvittanu se, että kaveri tuo 3000 euron bassovehkeet lavalle ja miksaaja ottaa kuitenkin pelkän linjan. Mun mielestä pitäis rohkeemmin vaan kokeilla mikittää kaappi ja eikä myöskään pelätä sitä lavasoundia niin paljon.
 
Mut tottakai jos on paikan oma äänimies, joka tietää millanen soundi toimii kyseisessä paikassa ja on vielä kiire tehdä soundcheck niin eipä siinä ole aikaa paljon kikkailla.

Tällä foorumilla näyttää Ampeg fanit estävän rakentavan keskustelun.Alkuperäisen kysymyksen loppupäätelmäksi näyttää tulleen:" kyllä se vanha STV on paras,näähän ei vaan sitä tiedä kun eivät ole sitä koskaan päässeet kokemaan".Toisaalta ymmärän ton vintage-jutun, ei siinä mitään jos sitä diggaa.Mutta onhan tekniikka kehittynyt myös tällä saralla.Ei maailman arvostetuimmilla basisteilla turhaan ole backlinella Edeniä, Aguilaria ym.mitä näitä nyt nykyisin onkaan.Testatkaa ja tutustukaa erityyppisiin kamoihin, ei tässä ole yhtä totuutta.Aika usein törmää livenä noihin " Ampegiin ihastuneihin" niillä on se 8 x10, ihan yksikin kaappi riittää tuhoamaan tasapainoisen ekvalisoinnin.

Mulla oli 8x10" + kilowatti tehoa pienen pubin nurkassa, mutta ongelmia aiheutti vain rumpalin pellit. Suljettu kaappi 10" elementeillä toimii hyvin hiljaakin ja ihan kaapin vieressä, munsta.

T.K.: Mutta onhan tekniikka kehittynyt myös tällä saralla.Ei maailman arvostetuimmilla basisteilla turhaan ole backlinella Edeniä, Aguilaria ym.mitä näitä nyt nykyisin onkaan.
 
"Kehitys" ei ole läheskään aina parempaan suuntaan, vaan hyvin usein huonompaan suuntaan.
Mitä sitä itselle parasta muuttamaan. En tällä hetkellä koe, että mun tarvitsis "rakentaa" omassa setissä mitään olennaista. Noi kamat on löytyneet ja hyviksi havaittu vuosikymmenten aikana. Mullehan on luonnollisesti ihan sama, millä releillä kukin tulee onnelliseksi. Kokeilua vaan.
Noista yo. kamoista olisi mukava tietää, mitä valmistaja on maksanut basistille diilistä.

Sen muutaman kerran kun olen päässyt soittamaan täysikokoisella (8x10) SVT-kasalla niin olen huomannut ettei sitä ekvalisointia tarvitakaan! Pienemmillä kompromissipurnukoilla jotenkin luonto ajaa säätämään koko ajan sitä ekvalisaattoria ym. Se on se tietty auktoriteetti joka siitä setistä lähtee eikä tarvi olla edes lujalla. En väitä etteikö sitä samaa löytyisi muidenkin valmistajien isoista seteistä, en vain ole päässyt testaamaan muita.

Progbass: Itteä on aina huvittanu se, että kaveri tuo 3000 euron bassovehkeet lavalle ja miksaaja ottaa kuitenkin pelkän linjan. Mun mielestä pitäis rohkeemmin vaan kokeilla mikittää kaappi ja eikä myöskään pelätä sitä lavasoundia niin paljon.
 
Mut tottakai jos on paikan oma äänimies, joka tietää millanen soundi toimii kyseisessä paikassa ja on vielä kiire tehdä soundcheck niin eipä siinä ole aikaa paljon kikkailla.
 
Tohonhan mä otin vähän tossa kantaa myös. Mut ainakin omalla kohdalla keikat on aika hektisiä. On kolmea tai neljää bändiä lavalla, soundcheckit voi olla ajanpuutteessa lyhyitä. Ihan hyvä ja varma lähtökohta on just ottaa se linjasoundi. Se on miksaajalle jotenkin tuttua kauraa. Mut oon kyllä samaa mieltä, ettei lavasoundia saisi pelätä.
 
Mulla on 1000W nupissa toki DI-out nupin takana ja muistaakseni pre/post-namiska.

Siis kyse saliäänestä ja sen tasapainosta, ei Ampeg kasan yksittäisestä eq.sta. Aivan totta ei siihen juuri tarvitsekkaan koskea joka asennossa omallatavallaan hyvä plus ne ultra high ja ultralow kytkimet. Sithän siinä oli vielä se esivalittavissa oleva mid.taajuus-kytkin. Siis se vanha v4b joka mulla joskus oli, tehty joskus 70-luvulla.Kyllähän se vaati hyvää huolenpitoa ja ongelmia sen kanssa oli, no se siitä.Niin tuo mistä oli eilen puhetta,siis jossain 8x10.ssä on kaiutin pita-alaa jo niin helvetisti ja se äänenpaine svt.n kanssa on osaamattomissa käsissä niin valtava että miksaaja on sen kanssa oikeasti kusessa.Useampi äänihemmo tuosta puhui aikoinaan.

Mun mielestä taas SVT+810 soundi ei aukea ennenkuin masteri on pohjassa ja volume siinä kello kympin kohdalla ja se on jo liikaa sisätiloissa.
 
Monet kompensoi SVT:n puhdasta ääntä laittamalla väliin kaikenlaisia säröjä. Että saisi vähän "eloa" siihen.
 
Sitten taas amerikkalaiset yleensä puhuvat SVT grit:istä ja overdriven SVT. Ok. Aika harvoin pääsee sitä kuuntelemaan keikoilla.
 
Van Halenin Running with the devilissä on SVT grittiä siinä alussa. Ehkä? Niin on väitetty, kuka tietää??

Siis jos haluaa isompaa runtua ja rosoa, niin myös sen putkinupeksin edessä on vain oltava joku polkumiina tai etunen ja monesti se on ihan puolijohdevalmiste tai jopa digihimmeli. Varsinkin tehokkaan putkinupin kanssa, kun sitä ei oikein voi ajaa tarpeeksi kovaa, missään. Puhdas saundi ja pikkuroso niissä varmaan on nannaa trankkuihin verrattuna, ei siinä mitään.

Dropped C: Siis jos haluaa isompaa runtua ja rosoa, niin myös sen putkinupeksin edessä on vain oltava joku polkumiina tai etunen ja monesti se on ihan puolijohdevalmiste tai jopa digihimmeli. Varsinkin tehokkaan putkinupin kanssa, kun sitä ei oikein voi ajaa tarpeeksi kovaa, missään. Puhdas saundi ja pikkuroso niissä varmaan on nannaa trankkuihin verrattuna, ei siinä mitään.
 
Monissa koneissa on gain-master säädöt. Kyllä minä saan esim. perus-Presarilla niitä säätämällä pientä rosoa soundiin.

T.K.: Siis kyse saliäänestä ja sen tasapainosta, ei Ampeg kasan yksittäisestä eq.sta. Aivan totta ei siihen juuri tarvitsekkaan koskea joka asennossa omallatavallaan hyvä plus ne ultra high ja ultralow kytkimet. Sithän siinä oli vielä se esivalittavissa oleva mid.taajuus-kytkin. Siis se vanha v4b joka mulla joskus oli, tehty joskus 70-luvulla.Kyllähän se vaati hyvää huolenpitoa ja ongelmia sen kanssa oli, no se siitä.Niin tuo mistä oli eilen puhetta,siis jossain 8x10.ssä on kaiutin pita-alaa jo niin helvetisti ja se äänenpaine svt.n kanssa on osaamattomissa käsissä niin valtava että miksaaja on sen kanssa oikeasti kusessa.Useampi äänihemmo tuosta puhui aikoinaan.
 
Ok, ymmärsin väärin ja tuo on kyllä varmasti totta että SVT:n kanssa helposti "innostuu" ja menee liiallisuuksiin kun soundi on niin hyvä. PA:sta tuleva soundi on tietty asia erikseen jos se on riittävästi eroteltavissa lavalta suoraan tulevasta.

Kyllähän se joskus ennen muinoin oli paremminkin niin että ne kitaristien marsalli pinot oli ennemminkin riesana suuriin lava desipeleihin ku ne peaveyn centuryt mitkä silloin oli huippu kamatonneksi ei ollu silloin vielä tuota ampegin svt tä sillä ois nimittäin pystyny kyykytetään marsupojat ja korvat tingittäisiin vielä enempi

jaajo2: Kyllähän se joskus ennen muinoin oli paremminkin niin että ne kitaristien marsalli pinot oli ennemminkin riesana suuriin lava desipeleihin ku ne peaveyn centuryt mitkä silloin oli huippu kamatonneksi ei ollu silloin vielä tuota ampegin svt tä sillä ois nimittäin pystyny kyykytetään marsupojat ja korvat tingittäisiin vielä enempi
 
http://www.dollartimes.com/inflatio … ation.php?amount=2000&year=1970
 
Tiedän että SVT maksoi jenkeissä uutena 2000usd. Se oli silloin ISO raha. Ja vielä tullit ja rangaistusverot päälle.
 
Gibson Thunderbird 300usd->nykyrahassa 1800e.

Eli SVT:n hinta laskenut roimasti. Tunska taas nykyäänkin aika samoissa. ja Tunska, SVT ja rantis on ehkä se kaikisa klassisin rock-saundi, tiedän.

Tänään tuli hommattua vähän heräteostoksena putkinuppi, Fenderin Bassmann 100 vuodelta -76. Ykkösvahvistimena mulla on toiminut Mesa Boogien BigBlock joka oli aikansa lippulaivamalli ja kovasti kehuttu hybridinuppi. Mesassa on siis täysputki etunen ja 750w mosfet pääte. Hintaa taisi olla T-kaupassa +2800€. Fenderistä maksoin 760€.
 
Tänään soittelin molempien läpi muutaman tunnin ja koitin kuunnella sitä maagista putkisoundia. Ja olihan sitä Fenkussa enemmän kuin Mesassa, mutta Mesa on kyllä ehdottomasti monipuolisempi laite muuten, varsinkin ääripäissä eli kliineissä soundeissa ja kunnon säröillä. Välimaastossa Fenkku on sitten jotenkin parempi, soundi on mielenkiintoisempi.
 
Tuossa vielä video jossa noin 3 min soittoa molemmilla nupeilla, molemmilla kanavilla. Mesasta säätelin välissä ainoastaan masteria ja säröä, eq:t on suht samankuuloiseksi säädetty molempiin nuppeihin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=kLu4NbWYKjw&feature=youtu.be

Toi Fenkun Bassman on hyväsaundinen isolla kaapilla ja kohtuullisilla äänenpaineilla. Bändisoitossa kuitenkin lähes aina alitehoinen ja siksi laimea.

hollstro: Toi Fenkun Bassman on hyväsaundinen isolla kaapilla ja kohtuullisilla äänenpaineilla. Bändisoitossa kuitenkin lähes aina alitehoinen ja siksi laimea.
 
Eikä se siedä hyvin säröjä (headroom puuttuu), mutta eihän oikeat kunnon basistit niitä käytäkään, eiks vaan.

hemmo: Eikä se siedä hyvin säröjä (headroom puuttuu), mutta eihän oikeat kunnon basistit niitä käytäkään, eiks vaan.
 
Kyllä kaikki kiltitkin pasistit käyttävät säröä, osa tietämättään. Kaikessa sähköisessä äänentoistossa on säröä (distortion) eli vääristymää. Ts. sisään menevä signaali ei ole 100%:sen, absoluuttisen sama kuin ulostuleva signaali.

hollstro: Toi Fenkun Bassman on hyväsaundinen isolla kaapilla ja kohtuullisilla äänenpaineilla. Bändisoitossa kuitenkin lähes aina alitehoinen ja siksi laimea.
 
Bassman 100 tai 135 ois jännä kokea ihan mielenkiinnosta. Kaverin -68 Bassman 50W ei luonnollisesti potkinut bändin kanssa, vaan oli kovasti lytyssä/säröllä. Saundi sinänsä aika makea mutta kyllä se headroom vaan loppui. Kitarallahan tuo vehje ihan järkyttävän hyvä.
 
Marshall JCM800 Bass + 412-kaappi oli lähes 10v. Tuossa ei kyllä hööki loppunut missään kesken. Ei mikään botnekkain ja pehmein löylykone, mutta jotenkin se makea alamiddle-voittoinen murahtelu miellytti ja erottui kyllä aina ilman mitään ongelmia. Eikä se alakerran potkukaan missään vaiheessa loppunut kesken.
 
Hiwattit on toki sitten oma lukunsa. Todella paljon tuota puhdasta headroomia. Ns. isot löylyt ja kokonaisvaltainen, dynaaminen saundi. Parasta putkibassosaundia toistaiseksi. Nyt kun noita on kaksikin, niin toinenpa olis myynnissäkin... Eli jos DR103:lle tarvetta, niin... ;)