| Aihe: Laulutaidottomat | 1 |
|---|
|
Ideana olisi oppia laulamaan edes jotakin yksinkertaista kohtuullisen kivuttomasti. Helpommin sanottu kuin tehty, kun on vältellyt kaksikymmentä vuotta kaikkia mahdollisia paikkoja missä joutuisi laulamiselle alttiiksi.
En pysty käsittämään, miten ihmiset oppivat löytämään oikean sävelen "lennosta". Sävelkorvaa on kohtuullisesti, kitaran saan vireeseen ja kuulen kun laulan pieleen ja pystyn sen korjaamaan. En siis ilmeisesti hallitse kurkkuani ollenkaan. Mitä pitäisi tehdä? Asteikkoja hinkkaamaan vai mikä olisi järkevintä? Opettajalle minut käsketään kaiketi menemään, ja lyhyellä työväenopiston kurssillakin paraikaa olen. Olisi kuitenkin kiva ennen kunnon tuntien ottamista saada edes ihan perusteiden peruste kuntoon.
Sellaistakin olen miettinyt, että onko minussa joku sisäsyntyinen vika, kun tuntuu että ihmiset keskimäärin osuvat kylmiltääkin aika lähelle oikeaa virettä, mutta minulta se tuottaa ihan tuhottomasti vaivaa? Että pitäisikö vain myöntää itselle että ehkä parempi pysytellä kitaran parissa? | |
Laulaminen on lähinnä opittu taito. Joillekin oppiminen tosin näyttää olevan helpompaa, kuin toisille.
Jos et ole 20 vuoteen laulanut, ei ole ihme jos tuntuu vaikealta. Ajattelepa, jos et olisi 20 vuoteen kävellyt ja pitäisi yht'äkkiä tanssia tangoa... | |
Jeap, mutta mikä olisi käytännössä parasta harjoitusta? | |
Pikapika: Jeap, mutta mikä olisi käytännössä parasta harjoitusta?
Aloita karaokesta!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Pikapika: Jeap, mutta mikä olisi käytännössä parasta harjoitusta?
Itse ainakin olen lauleskellut kotona akustisen kanssa sellaisia biisejä, joista pidän itse. Olen siis aloittanut treenaamisen aikuisena myös. Ensimmäiset talletukset kuulostavat aika karmeilta, mutta kyllä ääni vahvistuu ajan myötä. Uskaltauduin myös karaokeen, kun se tuntui oikealta..
Neljä kanavaa riittää musiikin tekemiseen | |
Luonnollinen tapa oppia laulamaan on laulaa muiden mukana. Jos ei ole yhteislauluun mahdollisuutta, jonkin äänitteen mukana laulaminen voisi ajaa saman asian.
Jos haluaa laulaa hyvin, siinä on mukana myös tekniikkaa, joka auttaa kuulostamaan hyvältä ja auttaa "äänen kestämistä". Äänenmuodostukseen saattaa löytyä neuvoja netistäkin??? | |
Jos raha ei ole este, niin Lauluavaimen kurssit ja kuorot on tarkoitettu juuri laulutaidottomille (http://www.lauluavain.fi). Itse kävin noissa vuoden verran ja kyllä noita voi varauksetta suositella. Laulaa en osannut tippaakaan, mutta kummasti yhteislaulut ja yksityistunnilla yksinkin alkoi edes joltain kuulostaa. Varmaan tärkein oppi oli, että kaikki voi oppia laulumaan. |  Kefiiri
04.06.2015 07:54:49 (muokattu 04.06.2015 07:58:19) | |
|
Eikös tuo säveleen osuminen ole semmoinen lihasmuistisysteemi mikä tulee treenaamalla vähitellen itsestään? Kun löytää perussävelen niin sitten osuu siitä kvinttiin ikään kuin muistamalla miltä moisen intervallin pitäisi kropassa tuntua?
En todellakaan tiedä onko asia näin, mutta oma "laulaminen" on jotain tuommoista.
Siis aina tarvii jonkin referenssiäänen, että pääsee alkuun. Jos pitäisi kylmiltään laulaa C niin eihän se mene sinne päinkään.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kesäisin menneinä vuosina on ollut avoimessa yliopistossa 1/3 - 3/3 solfakursseja. Niistä on varmasti hyötyä, jos vaan raaskii uhrata kesästä aikaa. | |
Ennen välttelin laulamista ja rupesin laulamaan koska ei ole muuten riittävästi tarjolla laulajia, jotka laulaa niitä vanhan liiton biisejä, joita soitan.
Tämän kesän hauskuutus on ollut yhdistää iPad hyväsaundisiin äänentoistolaitteisiin ja mikrofoni myös. On hauska laulella joidenkin hyvien laulajien kanssa Tuubin avulla ja kartoitella omassa rauhassa mitä pystyy tekemään.
Ero laulamattomuuteen on selvä. Minun mielestä kannattaa kärsivällisesti kokeilla ja hakea sellaisia biisejä, joissa oma laulu toimii. Vähitellen kehittyy. | |
Mulla on bändi. Opettelen laulamaan lennossa. Aloitin 34-vuotiaana.
En ollut ennen bändiä laulanut kuin vähän Singstaria ja enemmän RockBandiä, siis pelien kanssa. Koko ikäni oon kyllä laulanut itsekseni, mutta jälkikäteen ajatellen tosi huonosti.
Ensinnäkin pelon voittaminen. Laulaminen ääneen oli ihan hirveä kynnys, ja sitten vahvistetusti laulaminen, ja sitten omien laulujen kuuntelu. Jokainen näistä on vaatinut huomattavan isoa kuolemanpelon voittamista. En tiedä oisinko kyennyt siihen nuorempana, ja ilman 100% luottoa bändikavereihin.
Tuttu kokenut muusikko sanoi että hyvä laulaja/bändin frontman on lähinnä kiinni itseluottamuksesta ja kehtaamisesta. Siinä on paljon totuutta. Energia ja uskallus paikkaa paljon.
Ja sit se tekniikka. Mä olen tähän asti itseoppinut, mutta nyt aion ottaa laulutunteja, kun omat rajat alkaa olla selviä (tän pisteen saavuttaminen kesti kaksi vuotta bändin kanssa laulamista). Kun kuuntelen itseäni nauhalta (mikä on siis edelleen aika kauheeta), ongelmat alkaa olla selviä, ja toisaalta tiedän mistä selviän jo itsekseni.
Hengittäminen on ihan kaikkein tärkeintä. Mikkitekniikka on paljon tärkeämpää kuin mitä kuvittelin, mutta se oli selvää oikeastaan vasta kun sain paremman mikin. Nää peruasiat löytää internetistä.
Ja lopuksi harjoittelu. Mikään ei ole yhtä tehokasta kuin erilaisten tyylien kokeileminen ja erilaisten tekniikoidan yrittäminen. Ihan viimeisen ahaa-elämys tuli kun kokeilin ensimmäisen kerran metalliörinää - sen oikein saundaamaan saaminen vaati ihan uutta oivallusta pallean käyttämisestä ja mikkitekniikasta, mistä on mielettömästi apua muussa laulamisessa.
Me treenataan kerran viikossa 2-4 tuntia, ja yhtään vähempi ei riittäisi mulle. Yksin himassa laulaminen ei auta ainakaan mun kohdalla, pitää olla treenistilanteessa ja ottaa se nauhalle, että pystyy kuulemaan mikä ei toimi (ja sit toki mikä toimii kans).
Jammailusta on älyttömästi hyötyä. Siinä oppii käyttämään ääntään instrumenttina ja tutkimaan rajojaan ja mahdollisuuksiaan. Voi tuntua aluksi vaikealta, mutta todellakin kannattaa. | |
jlaakso: Mulla on bändi. Opettelen laulamaan lennossa. Aloitin 34-vuotiaana.
En ollut ennen bändiä laulanut kuin vähän Singstaria ja enemmän RockBandiä, siis pelien kanssa. Koko ikäni oon kyllä laulanut itsekseni, mutta jälkikäteen ajatellen tosi huonosti.
Ensinnäkin pelon voittaminen. Laulaminen ääneen oli ihan hirveä kynnys, ja sitten vahvistetusti laulaminen, ja sitten omien laulujen kuuntelu. Jokainen näistä on vaatinut huomattavan isoa kuolemanpelon voittamista. En tiedä oisinko kyennyt siihen nuorempana, ja ilman 100% luottoa bändikavereihin.
Tuttu kokenut muusikko sanoi että hyvä laulaja/bändin frontman on lähinnä kiinni itseluottamuksesta ja kehtaamisesta. Siinä on paljon totuutta. Energia ja uskallus paikkaa paljon.
Ja sit se tekniikka. Mä olen tähän asti itseoppinut, mutta nyt aion ottaa laulutunteja, kun omat rajat alkaa olla selviä (tän pisteen saavuttaminen kesti kaksi vuotta bändin kanssa laulamista). Kun kuuntelen itseäni nauhalta (mikä on siis edelleen aika kauheeta), ongelmat alkaa olla selviä, ja toisaalta tiedän mistä selviän jo itsekseni.
Hengittäminen on ihan kaikkein tärkeintä. Mikkitekniikka on paljon tärkeämpää kuin mitä kuvittelin, mutta se oli selvää oikeastaan vasta kun sain paremman mikin. Nää peruasiat löytää internetistä.
Ja lopuksi harjoittelu. Mikään ei ole yhtä tehokasta kuin erilaisten tyylien kokeileminen ja erilaisten tekniikoidan yrittäminen. Ihan viimeisen ahaa-elämys tuli kun kokeilin ensimmäisen kerran metalliörinää - sen oikein saundaamaan saaminen vaati ihan uutta oivallusta pallean käyttämisestä ja mikkitekniikasta, mistä on mielettömästi apua muussa laulamisessa.
Me treenataan kerran viikossa 2-4 tuntia, ja yhtään vähempi ei riittäisi mulle. Yksin himassa laulaminen ei auta ainakaan mun kohdalla, pitää olla treenistilanteessa ja ottaa se nauhalle, että pystyy kuulemaan mikä ei toimi (ja sit toki mikä toimii kans).
Jammailusta on älyttömästi hyötyä. Siinä oppii käyttämään ääntään instrumenttina ja tutkimaan rajojaan ja mahdollisuuksiaan. Voi tuntua aluksi vaikealta, mutta todellakin kannattaa.
Se on hyvä että oot löytänyt porukan jolla on pitkät piuhat. Mä en kyllä jaksais katella semmoista laulajaa treeniksellä joka tulee sinne harjoittelemaan laulamista. Kyllä ne biisit treenataan kämpillä, ja sit treeniksellä harjoitellaan yhteissoittoa. Mikset nauhoita omaa lauluas kämpillä? Onhan noita taustanauhoja joita voi käyttää hyväksi.
Put up or shut up | |
tukse: Se on hyvä että oot löytänyt porukan jolla on pitkät piuhat. Mä en kyllä jaksais katella semmoista laulajaa treeniksellä joka tulee sinne harjoittelemaan laulamista. Kyllä ne biisit treenataan kämpillä, ja sit treeniksellä harjoitellaan yhteissoittoa. Mikset nauhoita omaa lauluas kämpillä? Onhan noita taustanauhoja joita voi käyttää hyväksi.
Been there! Meillä oli kerran laulaja joka oli sitä mieltä että treenit on sitä varten että hän harjoittelee piisien laulamista ja vaikka mä nauhoitin sille taustat että voisi himassa tai autoa ajaessaan treenata omin päin niin ei ollut muka aikaa.
No ei me kauaa kateltu, lensi kuin leppäkeihäs!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
baron: Been there! Meillä oli kerran laulaja joka oli sitä mieltä että treenit on sitä varten että hän harjoittelee piisien laulamista ja vaikka mä nauhoitin sille taustat että voisi himassa tai autoa ajaessaan treenata omin päin niin ei ollut muka aikaa.
No ei me kauaa kateltu, lensi kuin leppäkeihäs!
Mulle taas on tullut sellanen käsitys, että on soitettava sitä mitä laulajat osaa ja haluaa laulaa, jos haluaa yhteistyötä. Niimpä olen itse ruvennut myös laulamaan - nyt kukaan ei ole estämässä, etten pystyisi suosikkibiisejäni esittämään.
Homma juontaa toisaalta myös siitä kun omasta mielestä 50 tai 100 vuotta sitten hyvä musa on hyvää edelleen. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
