Bassot ›

Topiello: Kokeilkaa nyt ihmeessä tuota släppäystä (linkki jonka laitoin edelliseen viestiin) toimii minulla ainakin hienosti. Ei vie aikaa paria minuuttia kauempaa.
 
Kokeiltu on.

Topiello: Kokeilkaa nyt ihmeessä tuota släppäystä (linkki jonka laitoin edelliseen viestiin) toimii minulla ainakin hienosti. Ei vie aikaa paria minuuttia kauempaa.
 
Vaikutelma on , että jo pelkkä kielien löysäys tekisi lähes saman. Joskus huomannut, että kun on ottanut kielet pois tai löysännyt vaikkapa yläsatulan trimauksen takia, niin tulisi kirkkaampi sointi.
Tuli mieleen, että soundin muutos "parempaan" esim. mikkien, tonekonkan, potikan vaihdon yhteydessä saattaakin korostua tuosta ilmiöstä.

okabass: Vaikutelma on , että jo pelkkä kielien löysäys tekisi lähes saman. Joskus huomannut, että kun on ottanut kielet pois tai löysännyt vaikkapa yläsatulan trimauksen takia, niin tulisi kirkkaampi sointi.
Tuli mieleen, että soundin muutos "parempaan" esim. mikkien, tonekonkan, potikan vaihdon yhteydessä saattaakin korostua tuosta ilmiöstä.
 
Samaa olen huomannut, mutta aikaisemmin ei tosiaan ole tullut mieleen että auttaisiko tosiaan tuo kielien löysyttäminen ja läpyttely ja uudelleen viritys. Täytyypä testata ja ottaa käyttöön, ihan näppärän oloinen tekohengitys. Joskus kun ei ole aikaa ajoissa vaihtaa uutta satsia. Itse siis pidän sisäänajettujen kielien soundista. Ei ihan uusien enkä tumppujen, kaksien treenien jälkeen uudet kielet on usein parhaimmillaan.

Jazzarista oon tehnyt semmoisen havainnon, että hyvän soundin saa, kun vaihtaa sen johonkin parempaan bassoon.

jukkajylli: Jazzarista oon tehnyt semmoisen havainnon, että hyvän soundin saa, kun vaihtaa sen johonkin parempaan bassoon.
 
Stüldt Håjt Rölökakka sääh.

jukkajylli: Jazzarista oon tehnyt semmoisen havainnon, että hyvän soundin saa, kun vaihtaa sen johonkin parempaan bassoon.
 
Nyt on kova väite :)
 
Itse huomannut myös precisionin ja jazzarin eron soundin selkeydessä ja kielien hyvänä pysymisessä. Varmaankin jazzin yksikelaiset vs. presarin humbucker-tyylinen mikki tekee eniten eroa bassojen välille. Presarin tumppusoundi on toisaalta ihan loistava moneen käyttöön mutta jos sitä kirkkautta haluaa niin vaikkapa mieto särö (ja plektra!)toimii loistavasti presarin selkeyden esiin saamisessa.

Toi släppääminen toimii, ei siitä pitkää apua ole mut kyllä se mulla ainakin ihan selkeästi kirkastaa soundia.
 
Jos ei videota usko voi kokeilla ite, läpyttelee kielestä paskat pois ja vertailee viereiseen kieleen yläkertaa. Toki eri kielillä on erilainen yläkerran soundi, mutta aika selkeitä eroja tolla saa.

jukkajylli: Jazzarista oon tehnyt semmoisen havainnon, että hyvän soundin saa, kun vaihtaa sen johonkin parempaan bassoon.
 
Soon tairon puutetta, jos jazzarista ei saa hyvää soundia.

Hyvä soundi on suhteellinen käsitys. Mitä kukakin hyvänä pitää. Toiset ei voi sietää Jacon soundia, toiset rakastaa. Toiset ei voi sietää Millerin soundia, toiset rakastaa. Pari esimerkkiä vaan. Ja kukaan ei ole silti oikeassa eikä väärässä.

Rämppy: Soon tairon puutetta, jos jazzarista ei saa hyvää soundia.
 
Epäilen tässä tapauksessa että olisi taidoista kiinni. :)
 
Muttajoo ... Mulla on ollut vuosien mittaan omistuksessa 5 eri jatsaria, ja aina ovat kiertoon lähteneet. Jenkkiä, pari japanilaista ja mexikaano. Kaikki kuulostaneet jatsareilta, jonka tyyppisoundia niin kovasti rakastan, ja olen jota kuullut varmaan sadoilla levyillä ja keikoilla elämäni aikana, mutta en vaan saa toimimaan omissa jutuissani. Presari sen sijaan on ollut mun ykköspyssy jo vuodesta 2003. Se vaan osuu johonkin joka värisyttää sisimpäni ripseä.
 
Musarin kanssa oli vähän sama juttu, varsinkin bändin kanssa ei jotenkin meinannut asettua, kun taas yksinään kuulosti mahtavalta.
 
Todennäköisesti tulen vielä Jatsarinkin omistamaan :)
 
E: Ja ehkä musarinkin.

Olli.M: Epäilen tässä tapauksessa että olisi taidoista kiinni. :)
 
Muttajoo ... Mulla on ollut vuosien mittaan omistuksessa 5 eri jatsaria, ja aina ovat kiertoon lähteneet. Jenkkiä, pari japanilaista ja mexikaano. Kaikki kuulostaneet jatsareilta, jonka tyyppisoundia niin kovasti rakastan, ja olen jota kuullut varmaan sadoilla levyillä ja keikoilla elämäni aikana, mutta en vaan saa toimimaan omissa jutuissani. Presari sen sijaan on ollut mun ykköspyssy jo vuodesta 2003. Se vaan osuu johonkin joka värisyttää sisimpäni ripseä.
 
Musarin kanssa oli vähän sama juttu, varsinkin bändin kanssa ei jotenkin meinannut asettua, kun taas yksinään kuulosti mahtavalta.
 
Todennäköisesti tulen vielä Jatsarinkin omistamaan :)
 
E: Ja ehkä musarinkin.
 
Toi Musarihomma ja kylla Jatsarikin, jos ei niistä saa hyvää saundia irti bändin kanssa se on korvienvälikysymys. Ei ole kukaan valittanut mulle noista soitiimista, päinvastoin, ja itsekin tykkään saundeista. Niinkuin monesta muustakin bassosta.

hollstro: Toi Musarihomma ja kylla Jatsarikin, jos ei niistä saa hyvää saundia irti bändin kanssa se on korvienvälikysymys. Ei ole kukaan valittanut mulle noista soitiimista, päinvastoin, ja itsekin tykkään saundeista. Niinkuin monesta muustakin bassosta.
 
En kiellä ollenkaan etteikö niin olisi. Fiilisjuttuja. Itsekin tykkään musarin, ja niinkuin aiemminkin jo mainitsin myös jatsarin soundista kovastikin. Ei mullekaan kukaan koskaan valittanut treeneissä tai keikoilla että olisi kumpakaan soundannut paskalta.

Olli.M: En kiellä ollenkaan etteikö niin olisi. Fiilisjuttuja. Itsekin tykkään musarin, ja niinkuin aiemminkin jo mainitsin myös jatsarin soundista kovastikin. Ei mullekaan kukaan koskaan valittanut treeneissä tai keikoilla että olisi kumpakaan soundannut paskalta.
 
Yks faktori tässä yhtälössä on se, millaista soundia korva on harjaantunut poimimaan bändimökän seasta. Mulla on musarin kanssa niin että siitä on omaan korvaan vähän fenderbassoa hankalampaa saada _omiin korviin_ hyvin erottuva soundi. Tottumuskysymys.

absqua: Yks faktori tässä yhtälössä on se, millaista soundia korva on harjaantunut poimimaan bändimökän seasta. Mulla on musarin kanssa niin että siitä on omaan korvaan vähän fenderbassoa hankalampaa saada _omiin korviin_ hyvin erottuva soundi. Tottumuskysymys.
 
Niinhän se on, niinkuin koko "hyvä saundi" käsityskin. Se on se saundi jota on kuullut paljon ja jota on pitänyt tavoittelemisen arvoisena. Sen kuulee pään sisällä, millainen sen saundin pitää olla.

absqua: Yks faktori tässä yhtälössä on se, millaista soundia korva on harjaantunut poimimaan bändimökän seasta. Mulla on musarin kanssa niin että siitä on omaan korvaan vähän fenderbassoa hankalampaa saada _omiin korviin_ hyvin erottuva soundi. Tottumuskysymys.
 
Joskus bänditreeneissä, kun basso ei ole meinannut erottua, olenkin pyytänyt kitaristia säätämään styrkkaristaan bassoa pienemmälle. Ja kas -bändin soundi selkeni ja bassokin alkoi erottua. Toisin sanoen basistin tärkein potikka saattaa joskus sijaita kitaristin vahvistimessa.

Rämppy: Joskus bänditreeneissä, kun basso ei ole meinannut erottua, olenkin pyytänyt kitaristia säätämään styrkkaristaan bassoa pienemmälle. Ja kas -bändin soundi selkeni ja bassokin alkoi erottua. Toisin sanoen basistin tärkein potikka saattaa joskus sijaita kitaristin vahvistimessa.
 
Näinpä hyvinkin. Tai kosketinsoittajan vasemmassa kädessä.

absqua: Näinpä hyvinkin. Tai kosketinsoittajan vasemmassa kädessä.
 
Yhdyn kahteen edelliseen. Monasti vaan osoitetaan sormella basistia, vaikka tuosta on kyse. Samaan kategoriaan voi laskea myös jotkut haittaristit. Muistan kerran kokeilleeni keikalla hiljentää basso kokonaan lavalta, ja vielä valitettiin "kovasta bassosta lavalla". Kun kerroin tämän, olivat onneksi sen verran fiksu kiippari ja haittaristi, että muuttivat soundiaan.

absqua: Näinpä hyvinkin. Tai kosketinsoittajan vasemmassa kädessä.
 
Raikku ei tarttee basistia häiritsemään komppia.
https://www.youtube.com/watch?v=Y1HIDtGZlXI&app=desktop