Kitarat: kitarakamat ›

Voi vitsi mitkä pidot meillä oli lauantaina!!! Pelattiin Afrikan Tähteä ja Trivial Pursuittia. Hauskaa oli.
 
Lisäksi telkkarista tuli MM-lätkää. Ko. pelissä joku joutui jäähylle kiinnipitämisestä.

jumara: Voi vitsi mitkä pidot meillä oli lauantaina!!! Pelattiin Afrikan Tähteä ja Trivial Pursuittia. Hauskaa oli.
 
Lisäksi telkkarista tuli MM-lätkää. Ko. pelissä joku joutui jäähylle kiinnipitämisestä.
 
Heh :D
 
-iec

Pelimonni: Ikinä en myy Mesan Studiopreamppia. Päättäreitä kierrätän neljää, kun sama saundi on jokatapauksessa, mutta pysyvät kaikki kondarissa.
Sama homma Putkiradioiden kanssa. Elkot tykkää saada hommaa aina välillä.
 
Sama. Mulla on toinen varalla jos toinen laukeaa.

Just pistin myyntiin pitopelin, jotta saa rahoitettua toisen pitopelin hankintaa.
Tämä vaan vahvistaa oman käsityksen itsestäni, että "never say never" vai miten se nyt menikään ;D

Seuraavia on aika vaikea nähdä myyvänsä:
 
Bk Butler Tube Driver
- Hain jenkkilästä eli tuli postikulut aika kalliiksi. :)
 
Catalinbread Echorec
- K*sen hunajaa aina kun tämä ON-asennossa. Perfection.
 
Gibson SG 61 RI Heritage Cherry
- Kaunein kitara, mitä tiedän, mutta mikit ei täysin vakuuta. Marssin kauppaan ja ostin heti kun sain arvon verran rahaa kokoon työelämässä.
 
Fender American Standard Stratocaster (SSS, 3-color sunburst, mustat muovit)
- Tämä tuli hankittua samalla jenkkilän matkalla kuin TD. Valuuttakurssi oli suosiollinen ja myöhemmin myös kitara on noin 10 mikkivaihdon jälkeen asettunut korviin ja käteen.

Epiphone Les Paul Standard Pro:ni punaisena räjähdyksenä on kyllä ehdottomasti pitopeli. Ääni, ulkonäkö ja tuntuma on parhautta.
 
Vanhassa teräskielisessä Landolassani on kunnon räimebluus-saundi. Sekin on pitopeli.
 
Skylarkilla on tunnearvoa. Ensimmäinen kitarani ja se on kiertänyt matkassani ympäri Suomea ja Norjassakin. Kiinalaisessa vanerilaatikossa ei ole saundi kummoinen ja intonaatiokin on tuntematon käsite. Mutta tunnesyistä pitopeli.
 
Taylor Babytaylor. Mukavan kokoinen kitara terävällä saundilla. Takakansi on muotoiltu kuin nainen. Varauksella pitopeli. En ole korvaajaa kohdannut vielä.
 
Yammu ja Ortega. Perus nylonkielisiä jotka ovat aina korvattavissa.

Joo, ei mene nyt ihan nappiin eli en myykään mun pitopeliä kun se uuden hankinta ei ollutkaan sitä mitä ajattelin ja lisäksi tuli vähän ylläri laskua, joten vielä säilyy tuo yksi pitopeli omistuksessa toistaiseksi ellei jostain tulvi rahaa kuten vaikka lotosta tai muusta.

pappasfin: Joo, ei mene nyt ihan nappiin eli en myykään mun pitopeliä kun se uuden hankinta ei ollutkaan sitä mitä ajattelin ja lisäksi tuli vähän ylläri laskua, joten vielä säilyy tuo yksi pitopeli omistuksessa toistaiseksi ellei jostain tulvi rahaa kuten vaikka lotosta tai muusta.
 
Sulla on sitten Toistaiseksipitopeli.
 
Mutta ei se pitopeli mielestäni sitä tarkoita, että se pitää ottaa arkkuun mukaan. Lähinnä sitä, että kyseessä on hyvä yksilö, jonka kanssa on taitettu matkaa ja josta ei noin vain hätäpäissään luovu. Toki kaikki kitarat - pitopelitkin - voivat mennä jossain kohtaa myyntiin tai vaihtoon...

Laulava Kylätohtori: Sulla on sitten Toistaiseksipitopeli.
 
Mutta ei se pitopeli mielestäni sitä tarkoita, että se pitää ottaa arkkuun mukaan. Lähinnä sitä, että kyseessä on hyvä yksilö, jonka kanssa on taitettu matkaa ja josta ei noin vain hätäpäissään luovu. Toki kaikki kitarat - pitopelitkin - voivat mennä jossain kohtaa myyntiin tai vaihtoon...
 
Tämä on niin totta:-) jos kerran puolisoaankin voi vaihtaa, niin miksi ei sitten kitaraa? prätkä on ainoa joka pysyy.... ainakin kunnes se vaihdetaan tai myydään:-). Mikä sitten olisi pitopeli? ..... öööö..... KALSARIT, prkl niitä en vaihda:-D.

Flaxwoodin Liekki. Taitaa olla Rautian aikanaan itsellensä tekemä harmaa rumilus. Se on vaan hyvä. Sitten on John Digginsin tekemä 54-Strato. Vaahterakaula ja saarnikoppa. Ainoa ero aitoon on 9,5 radius ja jotkin Duncanin mikit. Sitten bassosta löytyy Nordyn pinkki teleä-basso ja Arian joku -74 SG-basson kopio. Noi ja mun -84 ostama Washburnin akkari pysyvät. Vaimokin on matkalla ehtinyt jo vaihtua kertaalleen. Sellainen Gibbonin trad 2015 olisi vielä haaveissa.

Laulava Kylätohtori: Toki kaikki kitarat - pitopelitkin - voivat mennä jossain kohtaa myyntiin tai vaihtoon...
 
Eiku just tässä mulla on ymmärrysvaikeus....?
Siis pitopelihän on just se joka säilyy ja joku joskus saa perintönä kun oma tomumaja lopettaa liikkumisen. Kuten aikaisemmin kirjoitin, ainakin itsellä on sellaisia. Hyvä niin :)
 
@hallu; tsekkaas torille, ei ole ilmoo, C lähti

ei mtn.

Varmistin että minulla on ainakin yksi ehdoton pitopeli. Teetin nimittäin Gordon-Smith GS2.0 kitaraani viisteet kummallekin puolen runkoa, siis komppikädelle että läskimahalle. Kitarahan on tai siis oli Lespaul Studion tyyppinen. Paljas brasilian seetri vaan esiin, ei mitään uudelleenvärjäyksiä. Instant rock'n'roll -ulkonäkö. Lisäksi laitettiin samalla "passiivinen särkijä" toisen tonepotikan taakse ja samalla mikkienkin korkeuksia säädettiin hieman. Nauhojen päät hiottiin. Modaukset teki Halla Custom Instruments, aivan kuten piti, mainiota jälkeä. Hyvä soundi säilyi, soundipalettiin tuli jopa lisää ja ergonomia parani huikeasti. Kitara on nyt kutakuinkin täydellinen. Ei vaan pysty suitsuttamaan vähempää.

korvaoo: kyllä mie oon pitopelin ymmärtäny niin että esine a jota ei myydä mistään järkevästä hinnasta ikinä.
 
Sama käsitys täällä.

Vaikee myydä Stratoo joka maksoi yli 3K...
Ja en kyllä halua ikinä myydäkkään, haudatkaa viereeni...
Custom Shop Heavy Relic 60-...
Toinen on Flint.

Osteri: Eiku just tässä mulla on ymmärrysvaikeus....?
Siis pitopelihän on just se joka säilyy ja joku joskus saa perintönä kun oma tomumaja lopettaa liikkumisen. Kuten aikaisemmin kirjoitin, ainakin itsellä on sellaisia. Hyvä niin :)
 
@hallu; tsekkaas torille, ei ole ilmoo, C lähti
 
Hei, onneksi olkoon:-) nyt mun ei tarttekaan ostaa sitä. Pikkuisen pisti kyllä kiemurtelemaan, mutta hyvä näin:-). Joku muu tulee nyt onnelliseksi sen kanssa koko loppuelämäkseen.

en ehkä halua että tota mun yamahaa haudataan mun viereen, vittuako mie sillä haudassa teen, turhan ahdasta, mutta sen saa lahjottaa jollekkin tosissaan olevalle muusikonalulle tahi sillä voi maksaa mun jälkeen jäävät velat...

Squier Classic Vibe 50's Olympic White - halpis josta ei myydessä saisi mitään. Nätti kuin sika pienenä, hyvä soittaa ja jumalattoman hieno blues-soundi - ei mitään järkeä myydä. Vaikka soittamisen lopettaisi, niin menisi koristeena seinällä.

korvaoo: en ehkä halua että tota mun yamahaa haudataan mun viereen, vittuako mie sillä haudassa teen, turhan ahdasta, mutta sen saa lahjottaa jollekkin tosissaan olevalle muusikonalulle tahi sillä voi maksaa mun jälkeen jäävät velat...
 
Aivan järkyttävän hieno se sun Yamaha, se on ollut lapsuuteni unelma (tai oikeastaan SG2000 oli sellainen, mutta tuo SG3000 on tietenkin vielä vähän mageempi). Itselleni saa nyt SA2200 tyydyttää Yamahan janoani:-) ei se ole hullumpi sekään.