Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Hillboy: Ennätyksellisen vanha ketju, mutta aivan sama.
 
Meitsillä on tuossa loimuvaahterakaula (+rw otelauta) työn alla ja hankin pintakäsittelyä varten sellakkahiutaleita ja pirtua. Kosteus- ja kulutuskestostakin on esim tässä ketjussa puhuttu.. mitenköhän sen laita lopulta on.. ?
 
Suomen olosuhteissa, joissa kitara on rakennettu, en olisi yhtään huolissani, mutta kitara lähtee valmistuttuaan Portugaliin, jossa kosteus- ja lämpötilaolosuhteet ovat aivan erilaiset kuin Suomessa. Voiko sellakka tykätä kovinkin kyttyrää kosteuden kasvusta ?
 
Shellakka on mielestäni soinnin kannalta paras pintakäsittely klassisille kitaroille. Shellakalla käsitelty kitara on uutena hieno mutta kiilto ei kestä kovin kauan. Jos lämpötila nousee yli 30 oC pinta pehmenee ja ne kohdat jotka soittaessa hankautuvat muuttuvat mataksi. Pinta on aina melko pehmeä ja jos kynnet osuvat kitaran kanteen niin naarmuja tulee helposti. En suosittele shellakkaa teräskielisiin kitaroihin. Eräs amerikkalainen kitaranrakentaja kertoi laittavansa shellakkaa vain itselleen tehtyihin teräskielisiin koska hän itse pystyy tekemään pinnan korjaukset.
Todella hyvän shellakkapinnan tekeminen on eräs vaikeimpia työnvaiheita kitaran valmistuksessa. Erilaisia shellakan levitysmenetelmiä on paljon. Yleisin virhe on oppikirjojen mukaan että yritetään saada pinta valmiiksi liian nopeaasti. Itselläni minimiaika pintakäsittelylle on n. 2,5 kk. Yleensä aikaa kuluu minulla n.6-8 kk. Mitä pitempään shellakka kuivuu sitä pienemmällä työmäärällä pääsee ja pinnasta tulee parempi ja kestävämpi. Kerroksia laitan n 6-7 ja joihinkin hankaliin paikkoihin jonkunverran enemmän. Varsinkin ensimmäisten kerrosten välillä on useiden viikkojen kuivumisaika. Jos pohjakerrokset jäävät pehmeiksi niin kuivuminen hidastuu. Ongelmana on se että uusi lakkakerros sulattaa helposti liian tuoreet edelliset kerrokset josta seuraa että reiät ja kuopat pinnassa eivät täyty ollenkaan. Pinnan tulisi olla hyvin filleröity ennen shellakan levitystä.
Shellakan hyviä puolia on :- se ei vähennä soinnin äänenvärejä kuten tehdaskitaroiden polyuretaanilakka.
- Shellakka ei ole myrkyllistä. Sitä käytetään lääkekapseleiden karamellien ja omenoiden pinnoissa.
-Pinnan korjaus on helppoa. Sitä voi lisätä helposti kuluneisiin kohtiin.
-Ei vaadi varsinaista lakkaamotilaa
Huono puoli on sen heikko kestävyys ja suuri työmäärä sen levityksessä ja kiillotuksessa tupolla.
Shellakkaa käytetään hyvien soinnillisten ominaisuuksien takia. Muuten sen käytössä ei järkeä nykyisin olisikaan.

Luthier: Shellakka on mielestäni soinnin kannalta paras pintakäsittely klassisille kitaroille. Shellakalla käsitelty kitara on uutena hieno mutta kiilto ei kestä kovin kauan. Jos lämpötila nousee yli 30 oC pinta pehmenee ja ne kohdat jotka soittaessa hankautuvat muuttuvat mataksi. Pinta on aina melko pehmeä ja jos kynnet osuvat kitaran kanteen niin naarmuja tulee helposti. En suosittele shellakkaa teräskielisiin kitaroihin. Eräs amerikkalainen kitaranrakentaja kertoi laittavansa shellakkaa vain itselleen tehtyihin teräskielisiin koska hän itse pystyy tekemään pinnan korjaukset.
Todella hyvän shellakkapinnan tekeminen on eräs vaikeimpia työnvaiheita kitaran valmistuksessa. Erilaisia shellakan levitysmenetelmiä on paljon. Yleisin virhe on oppikirjojen mukaan että yritetään saada pinta valmiiksi liian nopeaasti. Itselläni minimiaika pintakäsittelylle on n. 2,5 kk. Yleensä aikaa kuluu minulla n.6-8 kk. Mitä pitempään shellakka kuivuu sitä pienemmällä työmäärällä pääsee ja pinnasta tulee parempi ja kestävämpi. Kerroksia laitan n 6-7 ja joihinkin hankaliin paikkoihin jonkunverran enemmän. Varsinkin ensimmäisten kerrosten välillä on useiden viikkojen kuivumisaika. Jos pohjakerrokset jäävät pehmeiksi niin kuivuminen hidastuu. Ongelmana on se että uusi lakkakerros sulattaa helposti liian tuoreet edelliset kerrokset josta seuraa että reiät ja kuopat pinnassa eivät täyty ollenkaan. Pinnan tulisi olla hyvin filleröity ennen shellakan levitystä.
Shellakan hyviä puolia on :- se ei vähennä soinnin äänenvärejä kuten tehdaskitaroiden polyuretaanilakka.
- Shellakka ei ole myrkyllistä. Sitä käytetään lääkekapseleiden karamellien ja omenoiden pinnoissa.
-Pinnan korjaus on helppoa. Sitä voi lisätä helposti kuluneisiin kohtiin.
-Ei vaadi varsinaista lakkaamotilaa
Huono puoli on sen heikko kestävyys ja suuri työmäärä sen levityksessä ja kiillotuksessa tupolla.
Shellakkaa käytetään hyvien soinnillisten ominaisuuksien takia. Muuten sen käytössä ei järkeä nykyisin olisikaan.
 
Selvä.. eipä tuo nyt sitten kovin helpolta vaikuta, koska lämmöt nousee kesäisin lähemmäs 40ast C.. ja talvisin on aivan järkyttävän kosteaa, sisälämmöt alta 15ast C. Noin esimerkkinä: pyykki "kuivuu" monta päivää..
 
Olisiko sittenkin parempi öljytä kaulakin ? Silloin vaan Osmo Color pitäisi pystyä värjäämään hieman kellertäväksi, jotta se mätsää yhtään soittimen muuhun värimaailmaan. Millähän tämä pitäisi tehdä ?
 
-L

Itselläni on hyviä kokemuksia sellakan käytöstä. Liuottelin sinoliin ja puuvillatullolla levittelin ja hieroin aikoinaan yhden les paulin. Onnistui hyvin ekalla kerralla. pinta oli kiiltävä ja kova heti välittömästi. Ei tarvinnut kuivatella. Onhan siinä tietysti työtä, jos aikoo paksun kerroksen pyöritellä. Itse vedin n.15 kertaa. Aikaa meni 1,5 h. ja pinta oli tosi hyvän näköinen ja kiiltävä. Kun tullo alkaa tökkimään, niin siihen voi laittaa pisaran rypsiöljyä ja taas luistaa muutaman minuutin. On kestänyt kaulassakin jo monta vuotta. Melkein päivittäin tulee soiteltua. Sellakan ostin Kymen palokärjestä. Samasta paikasta saa muuten vanhan ajan luuliimaa. En sanoisi vaikeaksi operaatioksi ja pinta on heti käyttövalmis. Mahongille vaatisi pohjat. Näkyy nimittäin puun putkilot läpi. Vaahtera ei tarvitse mitään täyttöä. Varmaan sen mahonginkin saisi hyväksi, jos malttaisi hohkakivellä tehdä välihionnan ensimmäisten kerrosten jälkeen.

Yleisin virhe on oppikirjojen mukaan että yritetään saada pinta valmiiksi liian nopeaasti. Itselläni minimiaika pintakäsittelylle on n. 2,5 kk. Yleensä aikaa kuluu minulla n.6-8 kk. Mitä pitempään shellakka kuivuu sitä pienemmällä työmäärällä pääsee ja pinnasta tulee parempi ja kestävämpi. Kerroksia laitan n 6-7 ja joihinkin hankaliin paikkoihin jonkunverran enemmän. Varsinkin ensimmäisten kerrosten välillä on useiden viikkojen kuivumisaika. Jos pohjakerrokset jäävät pehmeiksi niin kuivuminen hidastuu.
 
Mitä ihmeen sellakka olet käyttänyt? Minulla se kovettui heti, kun sprii oli haihtunut. Eikä se ole sen kummemmin muuttunut vuosienkaan saatossa.

ilmaseppa: Itselläni on hyviä kokemuksia sellakan käytöstä. Liuottelin sinoliin ja puuvillatullolla levittelin ja hieroin aikoinaan yhden les paulin. Onnistui hyvin ekalla kerralla. pinta oli kiiltävä ja kova heti välittömästi. Ei tarvinnut kuivatella. Onhan siinä tietysti työtä, jos aikoo paksun kerroksen pyöritellä. Itse vedin n.15 kertaa. Aikaa meni 1,5 h. ja pinta oli tosi hyvän näköinen ja kiiltävä. Kun tullo alkaa tökkimään, niin siihen voi laittaa pisaran rypsiöljyä ja taas luistaa muutaman minuutin. On kestänyt kaulassakin jo monta vuotta. Melkein päivittäin tulee soiteltua. Sellakan ostin Kymen palokärjestä. Samasta paikasta saa muuten vanhan ajan luuliimaa. En sanoisi vaikeaksi operaatioksi ja pinta on heti käyttövalmis. Mahongille vaatisi pohjat. Näkyy nimittäin puun putkilot läpi. Vaahtera ei tarvitse mitään täyttöä. Varmaan sen mahonginkin saisi hyväksi, jos malttaisi hohkakivellä tehdä välihionnan ensimmäisten kerrosten jälkeen.
 
Joo tosiaan loimuvaahteralle on tarkoitus vetää, eli ei fillailua.. Badum-tzi !! ;)
 
Tää esiin tullut reagointi koviin lämpötiloihin + rajut kosteusvaihtelut vaikuttaa kyllä vähän riskaabelilta.. mitenköhän tässä nyt pitäis menetellä..
 
-L

ilmaseppa: Mitä ihmeen sellakka olet käyttänyt? Minulla se kovettui heti, kun sprii oli haihtunut. Eikä se ole sen kummemmin muuttunut vuosienkaan saatossa.
 
Joo kylläpä on erilaisia kokemuksia shellakan käytöstä. Olen käyttänyt eri paikoista ostamaani shellakkaa kymmeniä vuosia. Viime aikoina olen ostanut shellakan Saksasta Pigment Kremeriltä. Sama shellakka maksaa Suomessa n. 3 kertaa enemmän ja luulen että Saksasta ostettu on keskimäärin tuoreempaa. Jos shellakkahiutaleet ovat liian vanhoja tai ne on olleet auringossa ne ei välttämättä sula alkoholilla ollenkaan.
Kerran eräs kaveri osti Espanjasta Antonio Marinin tekemän kitaran jonka shellakka oli kuivunut vain pari viikkoa. Kun hän toi sen Suomeen oli lakka hieman tarttunut kiinni kitaralaukun karvoihin ja pinta oli aika surkeassa kunnossa.
Vaahtera on varmaan aika helppo pintakäsitellä shellakalla kun siinä ei ole juurikaan huokosia. Jos mahonkikaulaan ja ruusupuiseen kaikukoppaan haluaa kunnollisen tasaiseksi hiotun, kiiltävän peilipinnan, jossa ei ole yhtään reikiä tai kuoppia niin kyllä siinä on aikamoista taitoa vaativa työläs homma.
Eräs Amerikkalainen kuuluisa soitinrakentaja sanoo että jos haluaa hyviä shellakkapintoja, työtä on harjoiteltava jatkuvasti.
Jose Oribe lopetti aikoinaan shellakan käytön koska piti sitä liian työläänä. Hän oli sitä ennen käyttänyt shellakkaa useita vuosia.
Työmäärä ja vaikeusaste riippuu tietysti siitä millaiseen laatuun pyrkii.
Joskus Frankfurtin messuilla saksalaiset soitinrakentajat eivät meinanneet millään uskoa että kitaramme oli lakattu shellakalla. He väittivät ettei shellakalla saa aikaiseksi niin hyviä pintoja.

Sellakalla saa juurikin sen ns. pianokiillon, kun oikein huolella puleeraa. Sellakkapinta on yleensä melko ohut, jos se vaan levitetään tullolla. Luulen, että tekemäni 15 kerrosta on vain n. 0,1 mm. Vaahterakin, kovana puuna, saa helposti lommoja pienistäkin kolahduksista. Olen saanut jostain käsityksen, että oksalakka olisi sellakka pohjaista. Pitäneekö paikkansa?

ilmaseppa: Olen saanut jostain käsityksen, että oksalakka olisi sellakka pohjaista. Pitäneekö paikkansa?
Oikeastaan ei enää pidä, melkein kaikki oksalakat on muutettu vesiohenteisiksi muovilitkuiksi. Vanhan ajan oksalakka oli sellakkapohjaista, sitä saa vissiin vielä Palokärjestä, Antiikkiverstas Wilmasta ja muista saman tyyppisistä liikkeistä - tai itse sekoittamalla.
 
Noista kuivumisajoista: taitaa levitysmenetelmät olla Luthierilla ja Ilmasepolla erilaiset, kun eka sanoo että "ongelmana on se että uusi lakkakerros sulattaa helposti liian tuoreet edelliset kerrokset" ja toka tekee puolessatoista tunnissa.
Puleerauksessa eli french polishingissa uuden kerroksen on tarkoituskin sulattaa edellistä kerrosta - ja sitä on käytetty mahongille ilman filleriäkin; menetelmä sekä täyttää että sulkee huokoset. Lopputulos taitavalla ammattilaisella on just toi "pianokiilto".
 
Muuten, yks vanhan ajan kikka (sopii ehkä sellakkapäille) on siklata puu ennen lakkausta. Varsinkin kuusikansi peilaa siklattuna eri tavalla kuin hiottuna.

Niin ja tosiaan.. tarkoitus ei ole saavuttaa mitään totaalisen kiiltävää pintaa, vaan sellainen vanhan nitrolakan värinen ja semi satiinipintainen lopputulos, jossa loimu kuitenkin heijastelee.

Hillboy: Niin ja tosiaan.. tarkoitus ei ole saavuttaa mitään totaalisen kiiltävää pintaa, vaan sellainen vanhan nitrolakan värinen ja semi satiinipintainen lopputulos, jossa loimu kuitenkin heijastelee.
 
Jos ei ole liian myöhäistä, niin ehdotan nitrolakkausta, jos kerran haussa on vanhan nitron sävy. Kellastumaa saa joko petsauksella alle tai värjäämällä lakkaa - silloin ekat ja vikat kerrokset kirkkaalla, sävy välikerroksiin. Semisatiini syntyy joko lakalla (puolikiiltävä/puolihimmeä) tai todella vähillä vesihiomapaperipyyhkäisyillä.

Aikamoinen soppa, kun tietää vielä sun perfektionismin...

Hillboy: Voiko öljyvahan edes vetää sellakan päälle ?
 
-L
 
En vetäisi kumminkaan päin - _etenkään en_ öljyvahan päälle, mutta en myöskään sellakkaa sillä somistaisi, koska öljyvaha on selkeästi puhtaille tai öljytyille puupinnoille suunnattu tuote, jonka reagointi lakkojen kanssa on täysi arvoitus.

Samaa mieltä edellisen kanssa, ei kannata kokeilla eri systeemien sotkemista.
 
Jos tarttee niin tuoreen sellakan pitäis vielä lähteä "kokonaan" pois, sinolilla tai sinol/asetoni fiftyfiftysekoituksella.
 
Sellakka ja puleeraus on sen verran vaikeemman pään hommia, että esmes itse en ole vuosiin laitellut mihinkään (plus tietysti se herkkyys käytössä...) Ja sitten se tärkeä osuus: riittävä hukkapalatreenaus ennen kaulahommia - jatkatpa sellakalla tai vaihdat nitroon.

Hillboy: Eilen otin ensimmäisen erän sellakkaa vastaan.. ja hävisin surkeasti.
 
Pari ekaa kerrosta onnistui hienosti ja fiilistelin että tuleepa hieno väri ja on jo mukavasti raakaa puuta kiiltävämpi, mutta tuntuu vielä puulta. Sitten kuitenkin parilla seuraavalla kerroksella onnistuin hieraisemaan pyöritellessäni pari paikkaa takaisinpäin tosi vaaleaksi, enkä saanut niitä hierottua samaan sävyyn enää uudelleen. Jotkut kohdat menivät huonompaankin suuntaan. Tämä kun toistui vielä kerran pari, ja kaula oli kuin keltasävyinen M91, olin valmis luovuttamaan..
 
En tiedä oliko tulloni liian märkä, suhde väärä vai käytinkö liikaa painetta, mutta sellakkaneitsyyden menetys sattui.
 
Pitäisiköhän mun pestä tuo pois ja koittaa uudelleen.. ?
 
Mietin jopa sitäkin, että vedän puhtaaksi pestyäni pari ohutta kerrosta sävyksi, ja öljyän päälle tuolla Osmo Colorilla, jolla vedin rungonkin. Tuo sellakka itsessään kun on niin kovin ohutta. Voiko öljyvahan edes vetää sellakan päälle ? -L
 
Vaalean puun tasainen värjääminen shellakkakäsittelyllä tulloa käyttämällä on tosi vaikeaa. Tuloksena on yleensä kirjava pinta. Ehkä homma onnistuisi jos shellakka ruiskutetaan. Tosin ruiskutuksessakin valuminen ja appelsiinipinta on uhkana.
Shellakka on helppo pestä pois etyylialkoholilla esim Sinolilla. Asetoni muistaakseni liuottaa shellakkaa huonosti.

Saakeli.. saattaa jäädä sellakka nyt tähän sitten lopulta laittamatta. Ainakin pesen kaulan ja aloitan alusta.
 
*Ulkomaisilla foorumeilla väittävät, että sellakka kävisi öljypohjaiselle aineelle pohjusteeksi. Tiedä sitten..
 
http://www.woodweb.com/knowledge_ba … e/Shellac_Under_Oil_or_Varnish.html
 
Ei huvittaisi takkuilla tuon kaulan käsittelyn kanssa, kun rungon pintakäsittely kävi niin helposti.. ja kitara pitäisi saada valmiiksi muutaman viikon sisällä, kun se lähtee uudelle omistajalle lahjaksi ulkomaille.
 
Vaahtera on vaan niin vaaleaa puuta, ettei se oikein mätsää runkopuiden kanssa ilman jotain sävyä.. Osmo kun ei kovin paljon tummenna.. jonkun verran kuitenkin.
 
**Oiskohan Osmoon mahdollista sekoittaa jotain antamaan pigmenttiä ? Vetäisi värillisen alle ja puhtaan päälle, ennenkuin ehtii kuivua ihan kovaksi, että tarttuu vielä kiinni. Tehtaan värilliset Osmot näyttää lähinnä ripulilta, eli ne ei käy.

Hillboy: Eilen otin ensimmäisen erän sellakkaa vastaan.. ja hävisin surkeasti.
 
Pari ekaa kerrosta onnistui hienosti ja fiilistelin että tuleepa hieno väri ja on jo mukavasti raakaa puuta kiiltävämpi, mutta tuntuu vielä puulta. Sitten kuitenkin parilla seuraavalla kerroksella onnistuin hieraisemaan pyöritellessäni pari paikkaa takaisinpäin tosi vaaleaksi, enkä saanut niitä hierottua samaan sävyyn enää uudelleen.
 
Tullo vaatii öljyämistä. Laita tippa ruokaöljyä kun lisäät pipetistä sellakkaliuosta. Kokeile sileälle puupalalle ensin kymmenkunta kerrosta toimiiko. Yksi kerros kuivuu suunnilleen minuutissa. Tullo pitää olla jatkuvassa liikkeessä. Jos tullo alkaa tökkimään, niin taas tippa öljyä lisää.

Hillboy: **Oiskohan Osmoon mahdollista sekoittaa jotain antamaan pigmenttiä ? Vetäisi värillisen alle ja puhtaan päälle, ennenkuin ehtii kuivua ihan kovaksi, että tarttuu vielä kiinni. Tehtaan värilliset Osmot näyttää lähinnä ripulilta, eli ne ei käy.
 
Maalikaupoista voit käydä kyselemässä pigmenttejä, eivät paljoa maksa. Bauhausissa taisi olla, kun muutama viikko sitten kävin. Osta parikin purkkia pigmenttejä, jotka ovat lähellä haluamaasi sävyä ja sekoittele kotona varovaisesti sopiva öljyliuos.
 
Entä ihan vesipetsi? Ostat kaupasta pussillisen - jos löydät sopivan sävyn, tai sekoittele keskenään eri sävyjä - ja liotat sen kiehuvaan veteen, johon voi lirauttaa vähän sinolia jauheen liukenemisen jouduttamiseksi. Levittelet vesipetsin vaikka sienellä, annat kuivua ohjeen mukaan ja - todennäköisesti - seuraavana päivänä öljyät pinnan värittömällä ja toistat homman tarvittaessa öljypurkin ohjeen mukaisesti.
 
Jos haluat asiantuntevaa neuvontaa pigmenttejä kysellessäsi niin piipahda paikallisessa RTV-myymälässä. Eroja niidenkin asiakaspalvelun tasossa, mutta joskus on sattunut tietäjiä.
 
Ai samperi, katsoin juuri mistä olet kotoisin, mutta varovaisesti suosittelisin Sammonkadun RTV:tä.
 
Tai sitten kävele suoraan Maalarimestarien pakeille ja kerro asiasi: http://www.maalarimestarien.fi/
 
Voi tulla kalliimmaksi, mutta ainakin opastusta pitäisi saada.

Hillboy: **Oiskohan Osmoon mahdollista sekoittaa jotain antamaan pigmenttiä ? Vetäisi värillisen alle ja puhtaan päälle, ennenkuin ehtii kuivua ihan kovaksi, että tarttuu vielä kiinni. Tehtaan värilliset Osmot näyttää lähinnä ripulilta, eli ne ei käy.
 
Meinasin ehdottaa, että Osmon omia värillisiä vahoja sekottelee tuohon värittömään ja sitä kautta hakee oikean sävyn, mut sitten luin viimeisen lauseen :D
 
Jollakin pigmentillähän ne sen itse Osmo colorinkin sävyttävät, toimiskohan joku väripasta tms?