Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Moi.
 
Koska et linkittänyt esimerkkejä ko. ruiskuista, tarkoittanet kalvo tai mäntäruiskuja, pörinä-/tärinäruiskuiksikin joskus kutsuttuja pakkosyöttöruiskuja?
 
Kelpo pelejä jouduttamaan rakennemaalausta kotioloissa :).
 

 
Soitinvärjäyksen pitkälti traditionaalisten pintakäsittelyaineiden käytöstä johtuva loputtomalta tuntuva tasoitushiominen ja loppukiilottelu eivät toki vaadi ruiskulta kummia, eli em. ruiskuillakin homma toki onnistuu, mutta väittäisin (laadukkaalla) pensselillä ja helposti tasoittuvilla pintakäsittelymateriaaleilla päästävän vähempijälkitöisempään lopputulokseen.
Huomattavasti halvemmalla.
 
Ongelmaksi sähköruiskuissa kun muodostuu usein maalimäärän tarkka säätö ja etenkin maalisuihkun ohjaus.
 
Halvimmissakin paineilma (tai HVLP) ruiskuissahan ohjaus voi olla periaatteessa kuinka monitasoinen ja tarkka tahansa, ja ohjausilmamääräränsäädöt ja maalimääränsäätö yhdessä mahdollistavat rajattomat (ja portaattomat) mahdollisuudet viuhkan muodon, koostumuksen ja tuoton säätöön.
Pakkosyöttöisissä joudutaan suuntaaminen suorittamaan välillisesti mekaanisin ja usein kiintein keinoin, vrt. säädettäväviuhkainen (toki vain orientaatio) kolinakannusuutin.
 

 

 
Itse 80-luvulla mopoja, moottoripyöriä ja autojakin Boschin pörinäruiskulla (ja Electroluxin pölynimuri "HVLP"llä :) ) ammoin pihiyspäissäni maalanneena ennen kuin työksenikin hetken aikaa automaalaamossa ruiskuttelin, sijoittaisin hyvään pensselisettiin jos kompuran ja traditionaalisen paineilmaruiskun tai laadukkaan HVLP setin hankkiminen ei maalattavien kappaleiden vähyyden tai likviditeettikapeikon vuoksi ole mahdollista.
 
Pensseleitä puoltaa etenkin se seikka että instrumenttityyppisten kappaleiden ruiskumaalaamisen materiaalihävikki verrattuna pensseliin on moninkertainen oli käytössä sitten vaikka HVLP tai varsinkin jos ei ole.
 
T:Samuli