Avaanpas joutessani yhden biisini syntyä, kun satun sen suurin piirtein muistamaan.
Celtic Frostin hienon Into The Pandemonium -abumin nimi on aina soundannut minusta hyvälle. Eräänä päivänä ryhtyi tuo levyn nimi soimaan päässäni melodiaan yhdistyneenä. Se tuntui vinkeälle, joten soinnuttelin sen. Tahtilaji on vissiin 7/4, en ole varma, kun mulla tuo teoriapuolen osaaminen on semmoinen, että sitä ei ole.
Säkeistö sai alkunsa Nik Kershawin hienon The Riddle -biisin lyriikasta. Siinä on rivi "There's a hole in the ground", josta tykkään. Kerran kun kitaralla rinputtelin ja jotain siinä hyräistelin, tämmöisen aika perinteisen sointukulun kuin Em, D, C, H7 päälle pyörähti sen kummemmin miettäimättä säkeistön ensimmäinen laini.
Tässä vaiheessa kertsi ja säkeistö eivät kuuluneet toisilleen, vaan se avautui vasta jälkeenpäin, että tämä maassa oleva reikähän johtaa Pandemoniumiin. Näin säkeistö ja kertosäe löysivät toisensa.
Kaksi osaa. Ei riitä. Joten ryhdyin miettimään, että mitäpäs sitten. Lueskelin siinä Miltonin Paradise Lostia, jossa Pandemonium esiintyy, ja sieltäpä pullahtivat C-osan lyriikka-ainekset, jotka löysivät melodisen muotonsa suht helposti kun siinä hetken rimputtelin ja hain rytmiä niille.
Kun C-osa oli saanut muotonsa, muistin, että minullahan on kuvainnollisessa pöytälaatikossani irrallinen pätkä, joka sopii napisti tämän tuoreen C-osan kanssa.
Näin siis Celtic Frostin, Nik Kershawin ja John Miltonin yhteisvaikutuksesta syntyi maailmaan uusi musiikkiteos. Se on tällainen:
https://soundcloud.com/dunnethead/into-pandemoniumSävelet ja sanat, kitara ja laulu:
Dunnet Head "Dunnet Headin musa on parhaiten kuvattavissa silleen, että se muistuttaa sitä kuin suomalaiset aikuisrokkarit kirjoittais irlantilaisia juomalauluja." - Arttu