Kitarat: kitarakamat ›

Juzpe: "Kovat" jätkät soittaa vitunkorkeella actionilla tietty. Semmone 8-12mm o melko hyvä ja kielisettinä 14-72 E-vireessä. Mää vedän niin slimmillä ku mahdollista siten ettei rämise. Paskaako sitä ittiää kiusaamaan. :D
 
Soittajan hyvyys on tietysti suoraan verrannollinen siihen, kuinka ylhäällä ja paksut kielet on. :D
 
Ehkä se on osittain tottumiskysymys, mutta itse en vaan tykkää 9 setin tatsista. Onhan sillä tavallaan kevyempi venytellä, mutta käyttämälläni 10-52 setillä on helpompi venytellä. Eli kontrolli on paljon parempi, kun kielet eivät ole kumilenkkejä. Munsta 9 setistä ei saa kunnon otetta ja venytykset menevät yli. 10 setillä on hyvä ja jämäkkä tatsi, niin homma toimii hienosti...
 
Samoin, kun kitaraa tulee räimittyä voimalla (stratohan on lyömäsoitin), niin se soi paremmin, kun kielet eivät ole nauhoissa kiinni.
 
Eipä noilla omilla säädöillä silti vielä katu-uskottavuutta saa. 10 setti on kuitenkin aika lapsellinen, eikä kieletkään ole edes 3 millissä... :(

Laulava Kylätohtori: Soittajan hyvyys on tietysti suoraan verrannollinen siihen, kuinka ylhäällä ja paksut kielet on. :D
 
Ehkä se on osittain tottumiskysymys, mutta itse en vaan tykkää 9 setin tatsista. Onhan sillä tavallaan kevyempi venytellä, mutta käyttämälläni 10-52 setillä on helpompi venytellä. Eli kontrolli on paljon parempi, kun kielet eivät ole kumilenkkejä. Munsta 9 setistä ei saa kunnon otetta ja venytykset menevät yli. 10 setillä on hyvä ja jämäkkä tatsi, niin homma toimii hienosti...
 
Samoin, kun kitaraa tulee räimittyä voimalla (stratohan on lyömäsoitin), niin se soi paremmin, kun kielet eivät ole nauhoissa kiinni.
 
Eipä noilla omilla säädöillä silti vielä katu-uskottavuutta saa. 10 setti on kuitenkin aika lapsellinen, eikä kieletkään ole edes 3 millissä... :(
 
Mää siirryin reenaus ja keikkamäärien kasvettua 11-52:sta 10-48 satsiin kaikissa skitoissa. Meinaa kestää toi bendauslihasten palautuminen sen verran pidempään 11-setillä hakatessa, että vaikee esim. tehdä kolmea 6-10h studiopäivää putkeen ilman, että vaikuttaa merkittävästi tatsiin. Aika nopeestihan siihen tottuu miten uus setti käyttäytyy. Lisäks sain intonaatiot parempaan kuosiin tolla 10-48:lla. Oikean käden tatsi on kyllä vähän liian hiblausta, mutta mun ideaalisetti kun on vasurille 10-46 ja oikeelle 12-56 niin vasen edellä mennään.

Puhtailla soundeilla vähän paksumpi setti soi mun mielestä paremmin. Merkitys vähenee, mitä enemmän laittaa säröä peliin. Mulla toimii stratossa ja telessä parhaiten 11-48 -setti. Myös ohuimmat kielet soi hyvin puhtailla soundella, mutta ei ole mikään jäykkä muskelisetti. Jostain syystä Gibsonissa tykkään pykälää ohuemmasta setistä eli 10-46.

Rämppy: Säätämisen tarve riippuu myös soittajan toleranssista. Toisia ei pienet vaihtelut kaulan reliefissä haittaa ja jotkut ei edes huomaa moista. Sitten on millivillejä, jotka vaatii että kaula on aina just eikä melkein tip top -jos action muuttuu millin kymmenyksellä, niin eiku säätämään.
Meikäläinen on lähempänä jälkimmäistä heimoa, eli yleensä pikkuisen säädän kaularautaa ulkoruokintakauden alussa sekä joulun aikaan, vaikka joku toinen ei moiseen näe mitään tarvetta.
Hommana tuo kaularaudan säätö on niin vaivaton, että miksi en säätäisi kun kitarassa kerran on säätöruuvi. Edes vintage-stratossa säätö ei vie kuin muutaman minuutin.
 
Kerrotko miten sen teet, kiinnostaisi kovasti. Aikamoinen Speedy Gonzales tarttee olla. Omistan pari 50-60 luvun reissueta. Mites sillä ruuvimeissilillä pääsee nopeasti ruuvaamaan ?
Ja hymiö ettei tässä nyt niin vakavalla mielellä olla :)

fenkkuvanhus: Kerrotko miten sen teet, kiinnostaisi kovasti. Aikamoinen Speedy Gonzales tarttee olla. Omistan pari 50-60 luvun reissueta. Mites sillä ruuvimeissilillä pääsee nopeasti ruuvaamaan ?
Ja hymiö ettei tässä nyt niin vakavalla mielellä olla :)
 
Varmaan tiedätkin tämän konstin, että kapolla kielet otelautaankun olet höllännyt kieliä (itse en edes löysää niitä) ja kaulan ruuvit irti tai löysää sen verran, että kaularuuvi pääsee nousemaan esille taskusta (itse olen irroittanut kaulan kokonaan) sitten säätö ja kaula takaisin ruuvit kiinni ja kapo irti ja aina ei tarvitse melkeen virittääkään sen jälkeen.

hallu: Varmaan tiedätkin tämän konstin, että kapolla kielet otelautaankun olet höllännyt kieliä (itse en edes löysää niitä) ja kaulan ruuvit irti tai löysää sen verran, että kaularuuvi pääsee nousemaan esille taskusta (itse olen irroittanut kaulan kokonaan) sitten säätö ja kaula takaisin ruuvit kiinni ja kapo irti ja aina ei tarvitse melkeen virittääkään sen jälkeen.
 
Juu, toki tiedän. Fenderin jossain kirjassa (Stratocaster manual) annettiin ihan tarkat määrät miten monta kierrosta avataan ekoja ruuveja ja montako kierrosta jälkimmäisiä. Kieliä toki voi löysentää. En kyllä koko kaulaa irrottaisi...
Kun ei kerran ole pakko.

fenkkuvanhus: Kerrotko miten sen teet, kiinnostaisi kovasti. Aikamoinen Speedy Gonzales tarttee olla. Omistan pari 50-60 luvun reissueta. Mites sillä ruuvimeissilillä pääsee nopeasti ruuvaamaan ?
Ja hymiö ettei tässä nyt niin vakavalla mielellä olla :)
 
Löysään kielet, avaan kaularuuvit, kallistan kaulaa sen verran että pääsen säätöruuviin käsiksi, käännän ruuvia ja sama toisinpäin eli kitara takas nippuun ja vireeseen. Helppoa ja nopeaa. Kieliä ei tarvi löysätä kuin sen verran, että kaulaa saa kallistettua riittävästi.Tai oikeammin kielten veto nostaa kaulaa irti kaulataskusta ja kädellä estetään kaulaa ponnahtamasta irti. Capoa ei tarvita, mutta voihan siitä olla apua.
Homma on tullut tehtyä joskus keikallakin vartin mittaisella settitauolla.

Rämppy: ..... Capoa ei tarvita, mutta voihan siitä olla apua.
 
Kyllä siitä mun mielestä on se hyöty, että saa varmistettua ettei kieli löysty viritystapilla.

Vaihdoin just kielet Les Pauliin. Nostin samalla tallan ja stop barin pois että sai kerrankin putsattua niiden välin. Nämä pirhanan säätöruuvit pyörähtelevät siinä vapaana tosi helposti ja nehän oli tietysti miten sattuu kun kielet oli paikoillaan. Kielet rämisi ja nostelin tallaa niin kauan, että loppui. Nyt tämän keskustelun innoittamana aloin mittaamaan ja aika alhaalla se vieläkin oli. Hyvä kun millin ylitti. Nostin tuohon Gibsonin suositukseen ja jopa soi hienommin. Sellainen otteen vaihtamisen siraus hävisi kokonaan, jota ensin pidin uusien kielien alkujuttuna.
 
Samalla mittasin stratonkin ja siinä näytti olevan aika kohdillaan. Sehän ei mihinkään muutu, jos ei erikseen säätele. Vaikka jotkut tykkäävät straton tallan kaikkien kielten omasta säädöstä, niin enemmän itse tykkään tune-o-matic hommelista, jossa kielien keskinäiset suhteet säilyvät aina. Straton kanssa olen taistellut ja aina joku kieli tuntuu olevan väärällä korkeudella. Kun yhtä säätää, joutuu säätämään viereistäkin. Kaikkien yhtäaikainen nosto/lasku on jo urakka. Pitäisi hommata se radiustulkki ja laittaa tehdasasetuksiin.

Rämppy: Löysään kielet, avaan kaularuuvit, kallistan kaulaa sen verran että pääsen säätöruuviin käsiksi, käännän ruuvia ja sama toisinpäin eli kitara takas nippuun ja vireeseen. Helppoa ja nopeaa. Kieliä ei tarvi löysätä kuin sen verran, että kaulaa saa kallistettua riittävästi.Tai oikeammin kielten veto nostaa kaulaa irti kaulataskusta ja kädellä estetään kaulaa ponnahtamasta irti. Capoa ei tarvita, mutta voihan siitä olla apua.
Homma on tullut tehtyä joskus keikallakin vartin mittaisella settitauolla.
 
No ookke, olet jo Mestari-tasoa. Keikalla Fenderin kaulan löysentäminen...aika kova juttu ! :-)

Kielet pidetään sen verran korkealla että eivät rämise, niin ei tarvi mitään vuodenaikasäätöjäkään. Vanhimman kitarani kaularautaa en ole säätänyt ainakaan 30 vuoteen, en itse asiassa muista olenko säätänyt kertaakaan.

Kefiiri: Kielet pidetään sen verran korkealla että eivät rämise, niin ei tarvi mitään vuodenaikasäätöjäkään. Vanhimman kitarani kaularautaa en ole säätänyt ainakaan 30 vuoteen, en itse asiassa muista olenko säätänyt kertaakaan.
 
Ootko kieliäkään vaihtanut ?
Mutta vakavasti puhuen, aika "asettunut" kitara... 60-luvulta ?

Gibsonin omistajilla ei näytä olevan tätä huolta,jos peli on tehty mahongista.
Itsellä kielet jotain 1.6-1.8 ja ei mitään ongelmia ilmankosteuden suhteen.

make68: Gibsonin omistajilla ei näytä olevan tätä huolta,jos peli on tehty mahongista.
Itsellä kielet jotain 1.6-1.8 ja ei mitään ongelmia ilmankosteuden suhteen.
 
Yhtä usein oon säätänyt Gibsoneita kuin Fendereitä. Eikös vaahtera ole keskimäärin jäykempää kuin mahonki?

fenkkuvanhus: Ootko kieliäkään vaihtanut ?
Mutta vakavasti puhuen, aika "asettunut" kitara... 60-luvulta ?
 
Oon mä pari kertaa kielet vaihtanut ;)
Joskus 80-luvun alussa ostin, ei se sen vanhempi ole. Japanilainen stratokopio vaan, mutta on toiminut niin hyvin että on yhä käytössä. Eikä siitä myydessä saisi oikein mitään :D

Rämppy: Yhtä usein oon säätänyt Gibsoneita kuin Fendereitä. Eikös vaahtera ole keskimäärin jäykempää kuin mahonki?
 
LP ollut pari vuotta ja siis neljäs "kaulansäätökausi". Eipä ole tarvinnut koskea. Ei yhtään mihinkään. Kielten vaihdossa pikkusen intonaatiota (kerran) ja edelliseltä kerralta tallan korkeutta (pääsivät pyörimään putsauksen aikana), mutta ilmojen takia ei mitään. Stratoa kyllä saa säädellä, mutta se on jo tullut rutiiniksi.

Talvinen huoneilman kostuttaminen, etenkin keskuslämmittesissä taloissa, vähentää/poistaa kaularaudan säädön tarvetta. Ennen ilmankostuttimen hankkimista raudansäätörumba tanssitti kitararoitani merkistä ja hinnasta riippumatta.