Kitarat: kitarakamat ›

Tämä on ollut mun mielestä oikeasti järkevä topikki pitkään aikaan. Siis hyviä topikkeja on ollut, mutta täällä on ollut asiallista keskustelua yms. Ei kauheesti mitään bullshittiä ja väärät informaatiot on korjattu. Pitipä vain sanoa.
 
Näillä LP-threadeilla on taipumus aina venyä vuosisadan mittaisiksi, haulla löydät muitakin pitkiä, pitkälti toistasataa vastausta sisällään pitäviä ketjuja.
 
Vissiin intohimoja herättää Lesterit.
 
EDIT: Kah, nyt meni tääkin kolminumeroiseksi :o)

Tuskinpa saan halvemmalla ja sitten kuitenkin jossain vaiheessa iskee GAS ja on pakko saada pala Gibsonin kakkua.
 
Itse sain ainakin halvemmalla ja on hondurasmahonkia, AAA loimuvaahterakansi, Seymour Duncan Antiquityt jne. Mulla on Les Paul Custom myytävänä jos Gibson kiinnostaa.

Itse sain ainakin halvemmalla ja on hondurasmahonkia, AAA loimuvaahterakansi, Seymour Duncan Antiquityt jne. Mulla on Les Paul Custom myytävänä jos Gibson kiinnostaa.
 
Teetetyissä lienee vaan heikompi jälleenmyyntiarvo Gibsoneihn verrattuna. Mutta eihän niitä myyntiin teetetäkään! :o)

Teetetyissä lienee vaan heikompi jälleenmyyntiarvo Gibsoneihn verrattuna. Mutta eihän niitä myyntiin teetetäkään! :o)
 
Täysin totta.

Minä uskon psykoakustiikkaan.
 
- Eebenpuinen otelauta > Ruusupuu / vaahtera tms.
- Liimakaula > Pulttikaula
- Paljon painoa > kevyt runko
- Paljon täyttä puuta > paljon viilua
- Mr. Les Paulin kokemus > kopiokissat
 
On noissa parhaissa Gibsoneissa muutakin etua kuin vain hieno helmiäiskirjailtu logo siellä lavassa.
 
Totta kai psykoakustiikallakin (ja psykosoittotaidolla, eh) on merkitystä mutta koska ihminen on tällainen hassu kokonaisuus jonka mielenliikkeet vaikuttavat myös kehon toimintoihin ei sitäkään tekijää ole syytä väheksyä. Ts. soundi on soittajan sormissa ja jos sormet ovat nopeammat ja vahvemmat vaikka unelmakitaralla soittaessa niin siten olkoon. Lopputulos oikeuttaa keinot.

- Paljon painoa > kevyt runko
 
Tää pitäis varmaan olla toisin päin, nimittäin '58-'60 burstit oli keveimpiä koskaan tehtyjä mahonkisia kevennysrei'ittämättömiä Les Pauleja, johtuen käytetystä valikoidusta Hondurasin mahongista.
 
Painavat LP:t on sitten 70-luvun juttu. Ja nykyiset siedettävät painot taas johtuu kevennysrei'istä, joita tehtaalla porataa runkoon standardeihin jne. Custom Shopin Historiceistä ei tosin näitä ole, eli niiden massa on "valehtelematonta" massaa. Mutta näissä onkin kai yritetty valkata puita wanhan liiton burstien tyyliin.

- Eebenpuinen otelauta > Ruusupuu / vaahtera tms.
- Liimakaula > Pulttikaula
- Paljon painoa > kevyt runko
- Paljon täyttä puuta > paljon viilua
- Mr. Les Paulin kokemus > kopiokissat
 
On noissa parhaissa Gibsoneissa muutakin etua kuin vain hieno helmiäiskirjailtu logo siellä lavassa.
 
Puhuinko _tietystä_ kitaramallista? En muista puhuneeni, enkä jaksa käydä edellisellä sivulla katsomassa.
 
Totta helvetissä eebenpuuotelaudalla varustetu kitara, esim custom, tuntuu erilaiselta kuin ruusupuuotelaudalla varustettu kitara. Pointtini oli jotakuinkin siinä, että samoista materiaaleista tehdään kitaroita monilla merkeillä ja monina malleina. Esimerkiksi vaikkapa mahonkirunkoiset ja kaulaiset, ruusupuuotelaudalla varustetut kitarat. Yksistään Gibsonilla on monia kyseisillä puilla varustettuja Les Paul -mallisia kitaroita. Äkkiseltään kohtuuhintaisista vastaavista tulevat mieleen Jim Reedit, Epin Tsekissä valmistetut Heritaget, Heritaget, Tokait, Washburnit, Yamahat ja monet muut, jotka eivät itse asiassa nyt tule mieleen.
 
Toisekseen yli viidensadan euron Lespakopioissa ei juuri pulttikauloja enää ole, saati sitten viilua. Kolmannekseen, olen soittanut painavammillakin kitaroilla kuin Gibsoneilla. Jos kitarassa käytetty mahonki on oikeaa (Etelä-Amerikkalaista?) niin se ei ole parempaa Gibsonissa kuin muissa kitaroissa. Vai onko? Tokihan voi aina spekuloida sillä, kuinka hyviä paloja puuhun valitaan jne. enkä kiistä, etteikö esimerkiksi Gibsonilla asiaan saatettaisi panostaa, mutta se ei tarkoita, etteivätkö muutkin panostaisi.
 
Onko Gibsonilla salainen resepti, jolla se tekee rautaromusta kultaa, ts. miksi Gibsonin samoista materiaaleista kyhätty kitara kuulostaisi paremmalta kuin muiden? Les Paulin kokemus? Kitara on konstruktoiltaan loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen kapistus, johon ei juuri sellaisia salaisuuksia mahdu, joita muut eivät voisi halutessaan kopioida.
 
dit. Juu ei ruveta.
 
Ja lisätään vielä sen verran, että kyllähän jo noista alle tonnin kopioista löytyy merkkirautaosat; Groverin virittimiä ja SD:n mikkejä...

Herää unestasi spede.
 
"Ignorance is a bless"
 
Mutta ei nyt ruveta toisia haukkumaan moisesta siunauksesta, eihän :o)

Siitä herneestä ja siitä nenästä mainitsin jo aiemmin, koska kyse on loppujen lopuksi mielipiteistä, niin näistä voi vääntää vaikka maailman loppun asti.
 
Mielestäni on kuitenkin perustelematonta tiputtaa valmistajien kalliit mallit samaan kategoriaan karvalakkiversioiden kanssa, koska selviä eroja löytyy. Siinä pointtini.
 
Rungon paino vaikuttaa äänen väriin ja sustainiin. Siksi mielestäni painava Les Pauli on mielekkäämpi ostos kuin kevennetty. Jacksonin Kelly mm. on riittävän painava, että sellaisella viitsisi soittaa pidempään.

Mielestäni on kuitenkin perustelematonta tiputtaa valmistajien kalliit mallit samaan kategoriaan karvalakkiversioiden kanssa, koska selviä eroja löytyy. Siinä pointtini.
 
Ehkä vain luit sarkastisen provoni turhan kirjaimellisesti. Lähinnä tartuin siihen, että Classic ei kelpaa koska siinä on vihreät kruunut eikä se ole Standard. Kukin käyttää rahansa niin kuin parhaaksi näkee. En sano että tässä threadissa on niin, mutta m.nettiä lukiessa tulee usein mieleen, että kakarat voisivat välillä miettiä kuinka monta tuntia se pappa joutuu puurtamaan paskaduunissaan, jotta kakaran ei tarvitsisi soittaa vihreäkruunuisella kitaralla.
 
Rungon paino vaikuttaa äänen väriin ja sustainiin. Siksi mielestäni painava Les Pauli on mielekkäämpi ostos kuin kevennetty. Jacksonin Kelly mm. on riittävän painava, että sellaisella viitsisi soittaa pidempään.
 
Onko kitaran hyvyys suoraan verrannollinen painoon?
 
Sustainiin vaikuttaa eniten kuinka jäykkä on se osa (väli) kitaraa jossa kielet ovat kiinni. Runkoaineksen tiheys tai massa, tai se, miten kaulapuu on sahattu, vaikuttavat periaatteessa eniten sustainiin juuri kitaran jäykkyyden kautta. Mahonkikaulaisissa kitaroissa kaula on usein kvarttisahattua puuta, vaahterakaulaisissa läpisahattua. Kvarttisahattu puu on jäykempää kuin läpisahattu puu ja antaa näin ollen paremman sustainin. G:n kitaroissa on usein kvarttisahattu mahonkikaula liimattuna bodyyn, F:n kitaroissa läpisahattu pulteilla kiinnitetty vaahterakaula... Kukin voi sitten tahoillaan miettiä kumpi on jäykempi.
 
Mitä oli tarkoitukseni sanoa, oli että _perkeleellisellä_ sustainilla varustetun kitaran voi tehdä muistakin (puu)aineksista kuin mahongista ja vieläpä siten, että kitara on suhteellisen kevyt. Jos itse rakentaisin, niin kokeilisin tehdä läpikaulakitaran kvarttisahatusta (tai sitten monesta palasta laminoidusta) vaahterasta.
 
dit. Enempää en sitten jaksa kirjoittaa näistä perusasioista, on viikonloppu, enkä saa viikonloppuisin palkkaa m.nettiin spämmäämisestä. Joten jos vastineeksi tulee näillä "perinnetiedoilla" varustettua faktaa, kirjastoon mars.

Ehkä vain luit sarkastisen provoni turhan kirjaimellisesti. Lähinnä tartuin siihen, että Classic ei kelpaa koska siinä on vihreät kruunut eikä se ole Standard. Kukin käyttää rahansa niin kuin parhaaksi näkee. En sano että tässä threadissa on niin, mutta m.nettiä lukiessa tulee usein mieleen, että kakarat voisivat välillä miettiä kuinka monta tuntia se pappa joutuu puurtamaan paskaduunissaan, jotta kakaran ei tarvitsisi soittaa vihreäkruunuisella kitaralla.

 
Mitä jos kakara hankkii itse, omilla ansaituilla rahoillaan sen kitaran? Saako silloin valita ottaako vihreät kruunut vai ei?

Ehkä vain luit sarkastisen provoni turhan kirjaimellisesti.
 
Itse asiassa muu osa siitä alkuperäisestä viestistä oli vallan painavaa asiaa. Tarttui vain silmä siihen viimeisen kappaleen johtopäätökseen, josta olen eri mieltä. Eli: kalliimmassa kitarassa maksetaan vain statuksesta, koska halvempikin peli on yhtä hyvä.
 
Mielestäni tämä palsta ei ole omiaan trollailuun tai flamebaittaukseen joten en viestejä sillä silmällä lue enkä todellakaan osaa provosoitua mistään anonyymisti nettiin kirjoitetusta jutusta. Tämä ihan vain lähtökohtien selvennykseksi.
 
Onko kitaran hyvyys suoraan verrannollinen painoon?
 
Omat tietoni ja fiilikseni asiasta ovat peräisin soittotuntumasta 15v ajalta ei syvälliseen puulajianalyysiin perustuvaa, koska en ole koskaan ollut hirveä gear-friikki tai erityisemmin kiinnostunut kitaroista rakentamisen kohteina.
 
Sen perusteella mitä olen soittanut, niin yleensä se painavin soi parhaiten ja pisimpään.
 
Kiitos kuitenkin teorialuennosta, viime aikoina on jostain syystä alkanut myös kiinnostaa mikä saa nuo kitarat soimaan niin kuin ne soivat.

Eli: kalliimmassa kitarassa maksetaan vain statuksesta, koska halvempikin peli on yhtä hyvä.
 
Sen perusteella mitä olen soittanut, niin yleensä se painavin soi parhaiten ja pisimpään..
 
Pariin juttuun sörkkäisen kanssa minäkin. Toki kalliimmassa kitarassa tulee mukana aimo annos statusta mutta ehkäpä myös malliston yläpään virittimet, koristelut, inlayt jotka on aitoa materiaalia. Soitettavuudeltaan ehkä yhtä hyvä kuin halvempi mutta muuten toki astetta mallikkaampi.
Myös saattaa olla että materiaalien valintaan on paneuduttu muutaman kymmenen minuuttia kauemmin, koska valmistusmäärät ovat verrattomasti pienempiä kuin noilla halvemmilla. Joka tapauksessa noita malleja kokoaa ja viimeistelee yleensä ne pisimpään tehtaassa olleet soitinrakentaja-ihmiset, joiden ammattiylpeydelle on myös jonkinmoinen paino laitettava. Hyvvää koittaavat tehdä - mutta tuppaa priimaa vaan tulemaan... =)
Näin minä näkisin tuon suhteen malliston yläpään kitaran ja niiden "bread and butter"- mallien välillä. Soveltuvin osin myös tuon keskikastin ja "halpamallien" välillä, toki toisinpäin..

Runkoon porattujen reikienhän luulis lisäävän sustainia (ja vaikuttaa kans soundiin) kun ne toimii ikäänkun pieninä kaikukoppina. Vähennä ne ei sitä ainakaan.
 
Ja muutenkin ite oon soittanut/koittanut hyviä sekä painavia että kevyitä kitaroita. Voi siinä käydä niinkin päin että painavan kitaran ääni kuulostaa ohuelta ja kireältä tai ainakin vaatii paksut kielet että kuulostais hyvältä koska mitä tiheempää massaa sitä enemmän se tarvii voimaa että värähtelisi kunnolla.
 
Btw toi mun Ibanez Musician painaa kuin synti... pitää ostaa/rakentaa kevyempi kitara kakkoskitaraksi ettei mene niskat poikki soittaessa...

'58-'60 burstit oli keveimpiä koskaan tehtyjä mahonkisia kevennysrei'ittämättömiä Les Pauleja, johtuen käytetystä valikoidusta Hondurasin mahongista.
 
Ei kaikki. Se '59 les pauli mikä oli alunperin Joe Perryn ja myöhemmin Slashin, se tais olla aika painava. Se oli jossain vaiheessa Eric Johnsonillakin ja se myi sen kun se oli liian painava.
 
Toisekseen yli viidensadan euron Lespakopioissa ei juuri pulttikauloja enää ole, saati sitten viilua.
 
Loimuvaahteraviiluja on.

"Beauty of the 'Burst" -kirjassa on taulukko jossa on muutaman kymmenen 58-60 LP:n teknisiä tietoja. Tässä pikaisesti silmäiltynä paino näyttäisi vaihtelevan välillä 3674 g (vm 1959, s/n 9 0299) - 4411 g (vm 1959, s/n 9 1927).

"Beauty of the 'Burst" -kirjassa on taulukko jossa on muutaman kymmenen 58-60 LP:n teknisiä tietoja. Tässä pikaisesti silmäiltynä paino näyttäisi vaihtelevan välillä 3674 g (vm 1959, s/n 9 0299) - 4411 g (vm 1959, s/n 9 1927).
 
Kerro mitä painaa se Joe Perryn tobaccoburst '59. Kuinka painava/kevyt oli Eric Johnsonille liian painava.

Ei kaikki. Se '59 les pauli mikä oli alunperin Joe Perryn ja myöhemmin Slashin, se tais olla aika painava. Se oli jossain vaiheessa Eric Johnsonillakin ja se myi sen kun se oli liian painava.
 
Kah.
 
Muistaakseni Slash taisi antaa tuon kitaran takaisin Perrylle jossakin vaiheessa. Onkohan sen jälkeen lähtenyt sitten kiertoon, jos Ericilläkin on ollut.
 
On se kumma kun ei äijjille '59 kelpaa! :o) No, eipä nuo rokkarit mitään leveäharteisia voimanpesiä olekaan. Onneksi on tullut itse harjoiteltua tuolla mun satakiloisella Epillä, ei tunnu omatekeleen n. 4.2kg enää missään!

Muistaakseni Slash taisi antaa tuon kitaran takaisin Perrylle jossakin vaiheessa. Onkohan sen jälkeen lähtenyt sitten kiertoon, jos Ericilläkin on ollut.
 
Joo, 50 vuotislahjaks muistaakseni anto. Alunperinhän Joe Perryn tyttöystävä myi sen pois. Tuolla Les Paul foorumilla on muistaakseni pari tyyppiä jotka sen on omistanu ennen Slashia. Se on kai ollu Ericillä ennen Slashia, en oo varma. Slash tais ostaa sen 88 vuonna 8000 dollarilla.
 
On se kumma kun ei äijjille '59 kelpaa! :o)
 
Jäihän slashille vielä toinen '59 vaikka ton antokin pois.
 
LISÄYS: Joo, 8000 dollaria oli sen hinta.