Aloittelijat ›

Ok. kiitos,noin olinkin pähkäillyt mutta toinen toistaan sekavammin esitetyt taulukot hämmentävät ja jumittavat pollan kerran toisensa jälkeen.
 
Aikoinaan kun tuli rimputeltua soiteltiin toinen toistaan neuvoen ja sen mitä korvalla opittiin,teorioista ei ollut mitään tietoa,nyt harmitta kun tuota teoriaa ei voinut missään opiskella ja hiukkasen lujille ottaa nytkin.

tukse: Jos sulle soinnut on tutut, niin suosittelisin perehtymään molli ja duuripentatonisiin astekkoihin.
Soitat vaikka 12 tahdin bluestaustanauhan päälle A-mollipentatonista.
 
Turhaan sä niitä opuksia pänttäät. Uskon että enemmän on hyötyä ku harjoitat korviasi soittamalla.
 
Tässä sulle A-mollipentatonisen asteikot mistä voit aloittaa:
 
http://www.scalerator.com/?optionsD … minor&tuning=EADGBE&size=30
 
Ja soita vaikka tän päälle:
 
https://www.youtube.com/watch?v=9H2oY_85q8U
Ei tuo taustan päälle soittelu näytä toimivan,karmean kuulosta haparointia miten sattuu.
Kyllä minä olen vielä liian kaukana alkeissa tajutakseni noita asteikkoja.
Miltä tuollaisen pitäisi kuulostaa ja miten tuota taulukkosysteemiä pitää käyttää,miten se toimii soitossa,käytetäänkö kaikkia säveliä vai vain osaa siitä ja miten skaala valitaan,mistä sävelestä silloin pitää lähteä?

perttime:
Sitten kun siitä asteikosta aletaan tehdä sointuja, aloitetaan myös A:n kohdalta, jolloin perus A-mollisointuun tulee mukaan A, C ja E.
(kun Perus C-duurisoinnussa on C, E ja G)
 
Kun noita asetellaan kitaran kaulalle, rajoitteena on lähinnä se, että sormien pitää ylettyä painamaan kieliä oikeista paikoista.
 
Jatkanpa vähän vielä...
Kun haetaan helpointa tapaa soittaa A-mollisointu (A, C, E),
- 6. (paksuimman) kielen E saa jäädä kuulumatta, koska useimmiten halutaan "perusäänen" olevan soinnussa alimpana.
- löydetään kitarasta A-kieli jota ei tarvitse edes painaa.
- Seuraavalla kieleltä on E, kun painetaan toiselta nauhalta.
- sitten seuraavalla näppärästi vieressä toinen A.
- Vasta toisella (toiseksi ohuimmalla) kielellä yletytään helposti C-nuottiin.
- Ohuin E-kieli saa vielä soida vapaana.
 
A, C ja E -nuotteja on kitaran kaulalla tietty pilvin pimein, mutta soinnun soittaminen muilla yhdistelmillä aiheuttaa vähän enemmän sormijumppaa - ja kuulostaa erilaiselta.

jnen: Ei tuo taustan päälle soittelu näytä toimivan,karmean kuulosta haparointia miten sattuu.
Kyllä minä olen vielä liian kaukana alkeissa tajutakseni noita asteikkoja.
Miltä tuollaisen pitäisi kuulostaa ja miten tuota taulukkosysteemiä pitää käyttää,miten se toimii soitossa,käytetäänkö kaikkia säveliä vai vain osaa siitä ja miten skaala valitaan,mistä sävelestä silloin pitää lähteä?
 
Jostain syystä soolojen improvisointi on kovasti arvostettua puuhaa.
 
Tuntuu että opetus lähtökohtia on kaksi:
- opettele mollipentatoninen ja soita blues/rokkisooloja (perustuen yleensä opeteltuihin monikäyttöisiin "lickeihin"). Tuo skaala ja yksinkertainen soinnutus tarkoittaa sitä että pystyy soittamaan juurikaan välittämättä siitä mitä sointua milloinkin kappaleessa soitetaan.
- opettele duuriskaala ja soita lastenlauluja (tai kansanlauluja tms).
 
Itse luottaisin enemmän tuohon jälkimmäiseen. Tärkeintä mielestäni on ensin oppia kappaleiden melodiat (toki ei aina duuriskaalasta melodia ole), eikä se että osaa vetää ihan hatusta siihen jotain päälle. Sitten kun melodian osaa, sitä voi varioida, eli improvisoida melodian pohjalta jotain muuta.

Taas pitää kysäistä,minkälainen sointu on B alennettu 7 sus?
Pari päivää koettanut kaivaa enkä ole löytänyt,enkä toisaalta usko että osaan päätellä millainen sen pitäisi olla.
Pirun hankalaa kun tehtäviin ei ole ratkaisuja eikä toisaalta itsellä ole vielä tarpeeksi tietoa ja osaamista,jotenkin tuntuu etteivät opusten tekijät ymmärrä millaista on olla alussa.
 
Niin ja tuo seiskasointu,miten se muodostuu,kirjassa on seuraananlainen ohje:
7-sävel (pieni septimi) voi esiintyä sekä duuri että mollisoinnuissa.
Arkikieliset nimitykset näille ovat seiska ja molliseiska.
Teoriakielellä niitä kutsutaan dominanttiseptimi- ja molliseptimisoinnuiksi.
Ja kehotetaan muodostamaan otteet D7,A7,E7 sekä Dm7,Am7 ja Em7.
Mitä tuossa tarkoitetaan?
 
Pirullista kun jo ensimmäisillä sivuilla huomaa tietojensa,ja ymmärryksenkin,aivan riittämättömiksi tiedon omaksumiseen...

jnen:
Niin ja tuo seiskasointu,miten se muodostuu,kirjassa on seuraananlainen ohje:
7-sävel (pieni septimi) voi esiintyä sekä duuri että mollisoinnuissa.
Arkikieliset nimitykset näille ovat seiska ja molliseiska.
Teoriakielellä niitä kutsutaan dominanttiseptimi- ja molliseptimisoinnuiksi.
Ja kehotetaan muodostamaan otteet D7,A7,E7 sekä Dm7,Am7 ja Em7.
Mitä tuossa tarkoitetaan?...
...
Minä olen hahmottanut 7:n vähän takaperoisesti, ja lasken pienen septimin niin, että se on perussävelestä yksi kokosävelaskel alaspäin.
 
Siis: D-sointuun lisätään johonkin kohtaan C-nuotti, A-sointuun G, E-sointuun D, jne. Sama nuotti käy sekä molliin että duuriin.

Ok,kiitos.
Koetan pähkäillä mistä on kyse,ei viitsi ohittaa asiaa jota ei ymmärrä joten pitää nilkuttaa aina askel kerrallaan.
Mistä voi päätellä mihin kohtaan jotain lisätään?
 
Pitää yrittää oppia ymmärtämään mitä tapahtuu ja ennenkaikkea miksi.

jnen:
Mistä voi päätellä mihin kohtaan jotain lisätään?

Kitaran kanssa ollaan useasti siinä tilanteessa, että lisätään sinne minne yletytään.
 
Esimerkkejä "perussoinnuilla":
E7 tai em7 soinnussa yksinkertaisinta, on lisätä D päästämällä 4. (D) kieli soimaan avoimena.
 
A7 tai am7 soinnussa yksinkertaisinta, on lisätä G päästämällä 3. (G) kieli soimaan avoimena.
 
D7 tai dm7 käy aika vaivattomasti, kun ei painakaan 2. kielellä 3. nauhalta D:tä, vaan 1. nauhalta C:tä.
 
G-soinnussa "7" löytyy esim. painamalla 1. (ohuimmalta) kieleltä 1. nauhalta F (eikä 3. nauhalta G)
 
jne

Kiitos taas.
Koetan jälleen pähkäillä ja ymmärtää mistä on kyse.
 
Sellainen havainto tullut tehtyä näiden erilaisten kirjojen kanssa painiessa että ei kannata mainostaa kirjaa itseopiskelijalle ellei sitä ole sellaisilla testattu,tässäkin tapauksessa pitää näköjään omata kohtuullisen laajat perustiedot ennen kuin kirjasta on apua.
Opetukseen varmasti vallan maino kun on opettaja jolta voi kysyä,ja kysyttävää kertyy koko ajan enemmän kuin löytyy vastauksia.

jnen: Taas pitää kysäistä,minkälainen sointu on B alennettu 7 sus?

 
Eli tarkoitat siis ilmeisesti tätä: Bb7sus4.
 
Perussoinnussa on skaalan äänet 1,3 ja 5. Esim Bb duurisoinnussa on Bb, D, F.
Sus tarkoittaa että tuota D:tä siirretään joko ylemmäs tai alemmas: BbSus2 soinnussa on C eikä D, ja Bbsus4 soinnussa Eb.
Dim(inshed) ja aug(mented) tarkoittavat että tuota soinnun viimeisintä (5 eli kvintti) siirretään joko ylemmäs tai alemmas. Bb dimissä on E ja Bb aug-soinnussa F#.
 
http://jazzguitar.be/images/chords/guitar_chord_components_chart.gif
http://jazzguitar.be/images/chords/guitar_notes.gif
(http://www.jazzguitar.be/guitar_notes.html)
 
6, 7, Maj7, 9, 11, 13 jne ovat sitten vain lisäsäveliä perussointuihin.

Bb7sus4 soinnussa on neljä säveltä. Bb, Eb, F ja Ab.
Tämä on sointuna kylläkin sellainen, ettei tätä ihan joka biisissä kuitenkaan tarvitse.
Varmaan aika helppo ottaa 666866. Satulan läheltä myös aika yksinkertainen, vaikka 111141 tai x11141.
 
Tosin tälläisella yksittäisellä soinnulla ei ole kyllä minkäänlaisen käytännön kanssa juurikaan tekemistä. Varsinkaan kun tämä sointu on SUS sointu, joka ei ole siis duuri eikä mollisointu. Silloin sen yksittäinen käyttö ei kuulosta kovinkaan ihmeelliseltä ja minusta olisi tärkeämpää opetella jokaisesta sävelestä niiden duuri ja molli soinnut.
 
Sitten kun ne menevät kannattaa opetella vasta 7-soinnut ja maj7-soinnut. Sen jälkeen edetä sitten vaikeampiin 9-sointuihin ja muihin.
 
Ei teoria ole niin vaikeaa jos sitä ei sellaiseksi itse itselleen tee. Perusasiat ensin ja niinkuin jo aikaisemmin laitoin C-duurin kaikki paikat kaulalta, niin jo niillä voi soittaa paljon.
RYTMI on tärkein asia ja jos ei tuolla aikaisemmin jo laitettu pentatoninen asteikko anna mitään musikaallisia oivalluksia laitetun taustanauhan päälle soitettuna---> Niin silloin ei ole rytmi vielä löytynyt. Sen voi kyllä opetella kun aloittaa hitaasti ja soittaa metronomin mukaan.
Kaikki jotka osaa taputtaa(käsiään vaikka jollekkin esitykselle) oppivat myös soittamaan kitaraa jos siihen on tarpeeksi halua ja innostusta. Päivässä tai kahdessa se ei kuitenkaan tapahdu, mutta onnistuu varmasti.
Nythän on kysymys harrastuksesta josta tykkää, joten sen parissa vietetty aika pitäisi olla mukavaa ja hauskaa.
Se myös palkitsee kun jaksaa sen rytmin opetella ja on taatusti vaivan arvoinen.
 
Jos joku edes viitsii lukea ajatuksen kanssa ja opetella ne asiat myös, mitä olen tähän jo aikaisemmin laittanut ylös niin...ei tainnut olla sittenkään se rytmi vielä ihan kohdillaan.
 
Oikeasti kitaraa voi ajatella vaikka rumpuna. Siinä on vain eriääniä ja onhan rummuissakin.
Orkesteri jossa on kaikki soittajat todella hyviä, mutta rumpali ei pysy edes peruskompissa ei toimi. Silloin ei kuulosta mikään kitaristi tai muukaan soittaja hyvältä jos rumpali ei soita rytmissä.
Moni aloittelia ja hieman pitemmällekkin soittanut pitää rytmiä itsestään selvyytenä. Sitä se ei kuitenkaan ole, valitettavasti.
Kitaristeista on ikävän paljon sellaisia "soittajia", jotka osaavat soittaa riffejä sieltä täältä ja joitakin soolon pätkiä myös. Jotkut on opeteltu ja voivat olla jopa todella vaikeitakin. Kuitenkin mitään biisiä ei osata kokonaan ja jos pitäisi jammailla bluesia vaikka E-sävelestä niin käytännössä siitä ei tulisi yhtään mitään.
 
Siihen blues-jammailuun tarvitsee rytmin lisäksi vain yhden asteikon opettelemisen. Toki paremmalta se kuulostaa kolmella ja voi niitä biisejä soittaa muutenkin.
Ikävää on se, ettei näitä kitaristeja yleensä voi neuvoa ilman että suuttuvat. Ei kulje tai ei ole inspiraatiota tai jotain muuta tulee selitykseksi kun ei ole opeteltu soittamaan blues asteikkoa rytmissä(tai muitakaan skaaloja).
 
Siinä on silloin ihan sama mitä säveliä on esim. F#maj7+9 soinnussa.

mpekkanen: Bb7sus4 soinnussa on neljä säveltä. Bb, Eb, F ja Ab.
Tämä on sointuna kylläkin sellainen, ettei tätä ihan joka biisissä kuitenkaan tarvitse.
Varmaan aika helppo ottaa 666866. Satulan läheltä myös aika yksinkertainen, vaikka 111141 tai x11141.
 
Tosin tälläisella yksittäisellä soinnulla ei ole kyllä minkäänlaisen käytännön kanssa juurikaan tekemistä. Varsinkaan kun tämä sointu on SUS sointu, joka ei ole siis duuri eikä mollisointu. Silloin sen yksittäinen käyttö ei kuulosta kovinkaan ihmeelliseltä ja minusta olisi tärkeämpää opetella jokaisesta sävelestä niiden duuri ja molli soinnut.
 
Sitten kun ne menevät kannattaa opetella vasta 7-soinnut ja maj7-soinnut. Sen jälkeen edetä sitten vaikeampiin 9-sointuihin ja muihin.
 
Ei teoria ole niin vaikeaa jos sitä ei sellaiseksi itse itselleen tee. Perusasiat ensin ja niinkuin jo aikaisemmin laitoin C-duurin kaikki paikat kaulalta, niin jo niillä voi soittaa paljon.
RYTMI on tärkein asia ja jos ei tuolla aikaisemmin jo laitettu pentatoninen asteikko anna mitään musikaallisia oivalluksia laitetun taustanauhan päälle soitettuna---> Niin silloin ei ole rytmi vielä löytynyt. Sen voi kyllä opetella kun aloittaa hitaasti ja soittaa metronomin mukaan.
Kaikki jotka osaa taputtaa(käsiään vaikka jollekkin esitykselle) oppivat myös soittamaan kitaraa jos siihen on tarpeeksi halua ja innostusta. Päivässä tai kahdessa se ei kuitenkaan tapahdu, mutta onnistuu varmasti.
Nythän on kysymys harrastuksesta josta tykkää, joten sen parissa vietetty aika pitäisi olla mukavaa ja hauskaa.
Se myös palkitsee kun jaksaa sen rytmin opetella ja on taatusti vaivan arvoinen.
 
Jos joku edes viitsii lukea ajatuksen kanssa ja opetella ne asiat myös, mitä olen tähän jo aikaisemmin laittanut ylös niin...ei tainnut olla sittenkään se rytmi vielä ihan kohdillaan.
 
Oikeasti kitaraa voi ajatella vaikka rumpuna. Siinä on vain eriääniä ja onhan rummuissakin.
Orkesteri jossa on kaikki soittajat todella hyviä, mutta rumpali ei pysy edes peruskompissa ei toimi. Silloin ei kuulosta mikään kitaristi tai muukaan soittaja hyvältä jos rumpali ei soita rytmissä.
Moni aloittelia ja hieman pitemmällekkin soittanut pitää rytmiä itsestään selvyytenä. Sitä se ei kuitenkaan ole, valitettavasti.
Kitaristeista on ikävän paljon sellaisia "soittajia", jotka osaavat soittaa riffejä sieltä täältä ja joitakin soolon pätkiä myös. Jotkut on opeteltu ja voivat olla jopa todella vaikeitakin. Kuitenkin mitään biisiä ei osata kokonaan ja jos pitäisi jammailla bluesia vaikka E-sävelestä niin käytännössä siitä ei tulisi yhtään mitään.
 
Siihen blues-jammailuun tarvitsee rytmin lisäksi vain yhden asteikon opettelemisen. Toki paremmalta se kuulostaa kolmella ja voi niitä biisejä soittaa muutenkin.
Ikävää on se, ettei näitä kitaristeja yleensä voi neuvoa ilman että suuttuvat. Ei kulje tai ei ole inspiraatiota tai jotain muuta tulee selitykseksi kun ei ole opeteltu soittamaan blues asteikkoa rytmissä(tai muitakaan skaaloja).
 
Siinä on silloin ihan sama mitä säveliä on esim. F#maj7+9 soinnussa.
Kyllä ne kaulan sointupaikat ovat hallussa ja nehän on helppo tarkistaa jos epäilee.
Sitä en tajua mitä tekemistä rytmillä on soinnun rakentamisen kanssa...
Olen jo moneen kertaan sanonut ettei tuo kitaran kaula ole ongelma,varsin selkeä tapaus eikä tämä sointuhässäkä liity millään lailla rytmiin vaan juurikin tuon B alennettu 7 sus soinnun rakentamiseen.
Itse pähkäilin tällaisen ratkaisun,liekkö oikein:
1 4 3 3 1 x
 
Ja kyllä minä niitä skaaloja tahkoan mutta en osaa soittaa taustan kanssa pätkääkään kun en oikein tajua miten tuota skaalaa pitäisi käyttää.
Aikoinaan kun soittelin niin osa oli kavereilta opittua ja osa itse rakenneltua eikä minulla ole koskaan ollut hajuakaan miten nuo erilaiset taulukot toimivat.
Juuri sen takia rehjustan nyt läpi teoriaa että oppisin ymmärtämään mistä on kyse.
 
Tuo soinnun hakeminen johtuu juuri tuosta teorian opiskelusta enkä halua nyt jättää taakseni asiaa jota en ymmärrrä,siinä käy äkkiä niin että omaksuu materiaalista vain jotkut helppotajuisimmat ja kaikki muu jää jälleen kerran opettelematta.
Itse soittamisen kanssa minulla ei ole mitään kiirettä etenkään kun tuo kitara ei istu käteen kunnolla vaan pitäisi hankkia ohut,ei siis kapeampi,kaulainen kitara että lyhyet sormeni ylettäisivät kunnolla otteisiin,toisaalta kaulassa pitää olla leveyttä että sormet mahtuvat otteisiin viereisiä kieliä tumppaamatta,mikä on nyt melkoinen ongelma.
Skaaloja olen pimputellut niin että vasemman käden sormissani on jo urat,en siltikään muista ulkoa vasta kuin C-duurin joten skaaloja saa rimputella vielä kuukausikaupalla ja siinä sivussa on aikaa perehtyä teoriaan.

weelie: Eli tarkoitat siis ilmeisesti tätä: Bb7sus4.
 
Perussoinnussa on skaalan äänet 1,3 ja 5. Esim Bb duurisoinnussa on Bb, D, F.
Sus tarkoittaa että tuota D:tä siirretään joko ylemmäs tai alemmas: BbSus2 soinnussa on C eikä D, ja Bbsus4 soinnussa Eb.
Dim(inshed) ja aug(mented) tarkoittavat että tuota soinnun viimeisintä (5 eli kvintti) siirretään joko ylemmäs tai alemmas. Bb dimissä on E ja Bb aug-soinnussa F#.
 
http://jazzguitar.be/images/chords/guitar_chord_components_chart.gif
http://jazzguitar.be/images/chords/guitar_notes.gif
(http://www.jazzguitar.be/guitar_notes.html)
 
6, 7, Maj7, 9, 11, 13 jne ovat sitten vain lisäsäveliä perussointuihin.
Tällaista vastausta lukiessa tulee mieleen että vastaaja unohtaa ettei kysymyksen esittänyt henkilö vielä osaa eikä ymmärrä joten tämäkin vastaus jää avautumatta.
Saisiko tuon tabeina niin tajuaisin ehkä paremmin mistä on kyse?
Nuo linkkien taulukot ovat juuri yhtä epäselviä kuin kirjoissakin olevat,miten noita luetaan?
Keskimmäisen linkin taulukossa on R,mitä se tarkoittaa?
 
Kiitos joka tapauksessa vastuksestasi ja olen kiitollinen jokaiselle joka vaivautuu vastaamaan kysymyksiini.
 
Tässä on nyt ongelmana se että jokainen vastaus jättää pelkkiä uusia kysymyksiä joten on ilmeisesti pakko löytää jostakin ihan liveopetusta.

jnen: Kyllä ne kaulan sointupaikat ovat hallussa ja nehän on helppo tarkistaa jos epäilee.
Sitä en tajua mitä tekemistä rytmillä on soinnun rakentamisen kanssa...
Olen jo moneen kertaan sanonut ettei tuo kitaran kaula ole ongelma,varsin selkeä tapaus eikä tämä sointuhässäkä liity millään lailla rytmiin vaan juurikin tuon B alennettu 7 sus soinnun rakentamiseen.
Itse pähkäilin tällaisen ratkaisun,liekkö oikein:
1 4 3 3 1 x
 
Ja kyllä minä niitä skaaloja tahkoan mutta en osaa soittaa taustan kanssa pätkääkään kun en oikein tajua miten tuota skaalaa pitäisi käyttää.
Aikoinaan kun soittelin niin osa oli kavereilta opittua ja osa itse rakenneltua eikä minulla ole koskaan ollut hajuakaan miten nuo erilaiset taulukot toimivat.
Juuri sen takia rehjustan nyt läpi teoriaa että oppisin ymmärtämään mistä on kyse.
 
Itse laitoin tuon Bb7sus4 soinnun otteet, niin että ensin ovat paksuimmat kielet.
Tässä sinulla 14331x on ilmeisesti ohkaisin ensin ja kyllä sen voi noinkin ottaa. Tosin näin otettuna hieman hankalampi, mutta kyllä kuitenkin ihan otettavissa/soitettavissa.
 
Jos tuo pentatoninen asteikko ei mene taustanauhan päälle mitenkään, niin ikävä kyllä, silloin se rytmi ei ole vielä hallussa. Silloin ei ole mikään muukaan asteikko ja rytmistä kuitenkin pitäisi aloittaa.
Itse aloitin kitaran soiton 80-luvun alussa ja minulla meni vuosikymmeniä, että opettelin riffejä sieltä täältä ja samoin muitakin asioita, mutta ulkoa. En osannut kunnolla jammailla kun rytmi oli hukassa. Keräsin paljon laadukkaita efektejä ja silti eniten käytetty "efekti" oli "eikun" tai sitten, että "kyllä se vielä kotona meni".
 
Jossain vaiheessa vain itse tulin siihen pisteeseen, että oli oikeasti pakko opetella asiat kunnolla tai lopettaa koko homma.
Tahkosin c-duuri asteikkoa rytmin päälle ja lopulta se löytyi. Samalla unohdin kaiken sen mitä olin siihen mennessä opetellut ja aloin soittamaan rytmimusiikkia. Soitton opettelu meni mielestäni aikamoista vauhtia eteenpäin ja opin varmasti ensimmäisen vuoden aikana enemmän asioita kuin 10 vuoden aikana jolloin rytmi ei vielä ollut hallussa.
Rytmi on joko hallussa tai se ei ole.
Kuitenkin vaikka se ei olisikaan hallussa pystyy soinnuista komppaamaan joitakin coverbiisejä ja tekemään helppoja omiakin kappaleita. Siinä voi silloin luulla, että se rytmi on itsestään selvä asia tai sellainen jonka jo osaa. Jossain vaiheessa ollaan kuitenkin väkisin tienristeyksessä ja kysymys on juurikin rytmin puuttumisesta. Soittaja voi itse luulla, ettei ole tarpeeksi musikaallinen tai jotain muuta, mutta vastaus on edelleen siinä rytmissä ja sen puuttumisessa.
 
Monet maailaman tähdet kertovat kuinka joihinkin hittibiiseihin on tullut melodia unissa tai muuta vastaavaa. Kuitenkin totuus on se, että musiikin tekemiseen tarvitaan työtä ja vain erehtymisen kautta voi oppia. Jos rytmi ei ole löytynyt ja jää sohvalle odottelemaan hyviä ideoita tai riffejä, niin jossain välissä sitä huomaan ettei niitä niin tule.
 
Tarkoitus ei ole olla ilkeä.
Kuitenkin soinnut ja niiden asteet tulevat siihen touhuun mukaan tavallaan itsestään kun sen rytmin löytää. Minusta kannattaa edelleenkin jatkaa C-duuri asteikon soittamista ja unohtaa melodia. Soittaa rytmissä, jonka on itse valinnut mieluisalle nopeudelle ja kuunnella sitä omaa soittoa. Ei skaalojen soitto tarkoita, että niitä tarvitsee soittaa järjestyksessä vaan sen soiton voi aloittaa mistä tahansa sävelestä, joka asteikolla on. Kuunnella mihin sormet ja soitto menee, ehkäpä se oivallus saattaa syttyä :)
 
Kun rytmi on joskus löytynyt niin sitten kun puhutaan eri soinnuista, niin silloin huomaa että sen soinnun saattaa saada useista erilaisista skaaloista. Soinnun sävelet ovat silti samat.

Joo,tuo skaalojen tahkoaminen on menossa ja rytmitaju on kuitenkin kohtuullinen mutta vielä on matkaa siihen että saa nuo asteikot menemään taustojen päälle edes auttavasti.
Soittotekniikka on huono ja ryskätöiden ja pakkasen vikuutamat näpit kankeat ettei kitaran käpälöinti ole vielä pitkään aikaan riittävän sulavaa minkään kunnollisen aikaansaamiseksi mutta pikkuhiljaa...
Joka päivä tulee 2-4 tuntia rääkättyä kitaraa joten eiköhän se sieltä pikkuhiljaa irtoa,oma malttamaton ja hiukan turhan tinkimätön luonne ajaa eteenpäin vaikka ymmärrys ja kyvyt eivät vielä riitäkkään.
 
Neuvoista kiittäen.

Tyvestä puuhun. Jos yrittää heti oppia kaiken, homma käy raskaaksi.
 
Ihan kaikkia sointuja ei tarvitse eikä kannata opetella heti. Duuri, molli ja 7 riittää pitkälle. Jotain onnistumisen hetkiäkin olisi hyvä ottaa vastaan. Yksi lähtökohta on ottaa mieluisa piisi, jossa ei tapahdu skaalojen ja sointujen puolesta mitään kovin monimutkaista - ja tahkota sitä sen verran että alkaa pätkittäin miellyttää omaa korvaa. Siis jotain missä on 2-5 sointua, joiden sormitukset on selvillä ainakin periaatteessa.
 
Jos haluaa improvisoida "sooloa" piisin päälle, voisi aluksi lähteä niin, että käyttää nuotteja joita löytyy kulloinkin kohdalla olevasta soinnusta ja mahdollisesti laittaa sointujen vaihtumisen kohdalle skaalasta nuotteja, jotka ovat "lähtö" ja "maali" -sointujen nuottien välillä.

Kun on ansiokkaasti ja innolla lähdetty selvittelemään perusasioita (hyvä!), niin joku voisi kertoa mikä ja miksi on sävellaji.
Osaan jonkinverran musiikin teoriaa ja siltä pohjalta tavallaan tiedän asian, mutta ymmärtäminen ja "hyväksyminen" on vähän heikompaa.
 
Ongelma on esimerkiksi tässä:
C-duuri ja D-duuri ovat eri sävellajeja. Käytännössä C-duurissa ja D-duurissa on kuitenkin (skaaloina) sävelten suhteet toisiinsa samat, mutta D-duuri soi sävelaskelen verran ylempää (=korkeammalla taajuudella). Kun opastetaan musiikin kuuntelua ja biisien blokkaamista korvalla, niin usein neuvotaan, että pitäisi ensin tunnistaa biisin sävellaji. Jos ei ole absoluuttista sävelkorvaa niin minun ymmärtääkseni ilman mitään tunnettua vertailuääntä ei voi tunnistaa onko biisi C-duurissa vai D-duurissa.
 
Samoin hämää tuo LAJI, tuossa sanassa sävellaji. Jos C-duurissa olevan biisin transponoi vaikkapa G-duurin, niin siinähän vain muuttuu se miten korkeita sveliä soitetaan, eli mikään musiikin laji ei siinä mitenkään muutu vaikka puhutaankin eri sävellajista.
Soppaa sotkee vielä sekin, että yo. esimerkissä G-duurin voi soittaa oktaavia alempaa jolloin se soikin matalammalta kuin C-duuri.
Englanniksi sävellaji on "Key", eli jonkinlainen avain. Ehkä musiikin ja soitinten historiasta voisi löytyä joku ymmärrettävä selitys.
 
Joskus luin jostain ohjeen kitaranostajalle: pitää tarkistaa, että kieli soi 12-nauhalta samalta kuin vapaana soidessaan. Tästä tietää, että kaula on suora ja intonaatio kohdallaan. Minun mielestä kieli soi 12 nauhalta kaksi kertaa korkeammalla taajuudella kuin vapaana, joten mikä siinä on muusikon mielestä samaa?
 
Ehkä muusikot kuulevat ja ymmärtävät ääniä eri tavalla kuin fyysikot ;-/

Yksi näkökulma "sävellajeihin" on se, että pysytään sellaisella korkeudella, jolta pystytään laulamaan. Saattaa esim. käydä niin, että lauluääneni riittää kappaleeseen D-duurissa, mutta ei G-duurissa.
 
Kielisoittimilla voi käydä niin, että helpoimmat tai parhaalta kuulostavat sormitukset löytyvät jostain tietystä sävellajista. Tähän tietty voi auttaa capon käyttö tai kitaran virittäminen johonkin muuhun, kuin "standardi-E" -vireeseen.

AaBeeCee: Kun on ansiokkaasti ja innolla lähdetty selvittelemään perusasioita (hyvä!), niin joku voisi kertoa mikä ja miksi on sävellaji.
Osaan jonkinverran musiikin teoriaa ja siltä pohjalta tavallaan tiedän asian, mutta ymmärtäminen ja "hyväksyminen" on vähän heikompaa.
 
Ongelma on esimerkiksi tässä:
C-duuri ja D-duuri ovat eri sävellajeja. Käytännössä C-duurissa ja D-duurissa on kuitenkin (skaaloina) sävelten suhteet toisiinsa samat, mutta D-duuri soi sävelaskelen verran ylempää (=korkeammalla taajuudella). Kun opastetaan musiikin kuuntelua ja biisien blokkaamista korvalla, niin usein neuvotaan, että pitäisi ensin tunnistaa biisin sävellaji. Jos ei ole absoluuttista sävelkorvaa niin minun ymmärtääkseni ilman mitään tunnettua vertailuääntä ei voi tunnistaa onko biisi C-duurissa vai D-duurissa.
 
Olennaisinta on munsta tunnistaa, että onko duuri/mollibiisi ja sointuasteet I. asteen sointuun nähden. Iso osa musiikista perustuu kuitenkin usein toistuviin sointuasteisiin, jotka ovat helpompi hahmottaa I. asteen kautta. Esmes CCR:ltä tuttu sointukierto D-A-G-D on helpompi hahmottaa duurisävellajin kautta muodossa I-V-IV-I kuin mollisävellajin kautta muodossa III-VII-VI-III.
 
Joskus luin jostain ohjeen kitaranostajalle: pitää tarkistaa, että kieli soi 12-nauhalta samalta kuin vapaana soidessaan. Tästä tietää, että kaula on suora ja intonaatio kohdallaan. Minun mielestä kieli soi 12 nauhalta kaksi kertaa korkeammalla taajuudella kuin vapaana, joten mikä siinä on muusikon mielestä samaa?
 
Ehkä muusikot kuulevat ja ymmärtävät ääniä eri tavalla kuin fyysikot ;-/
 
Tästä on jäänyt pieni kohta huomioimatta. http://kitaramaailma.com/kitaran-saato/
 
Intonaation säätämisessä verrataan avointa kieltä 12. nauhan säveleen (12. nauhan huiluääni on avoimen kielen sävel).
 
Huiluääni otetaan varovasti sormea 12. nauhan päällä pitäen painamatta sormella kieltä juurikaan nauhaa kohti. Huiluääni 12. nauhaa ylempää on soitettu ääni oktaavia korkeammalta. Jolloin vapaan kielen 12. nauhan huiluääni vastaa 12. nauhalta soitettua ääntä, mikäli hienoviritys on kohdallaan.