Rock, pop, alternative ›

Tulivuoria on helvetin kova biisi. Kaksi ekaa levyä toimii kokonaisuudessaan hyvin. Tarttuvaa kamaa. Ehkä Meteoriitti on vielä kovempi lätty kuin Astronautti. Taitavia melodioita.

Myönnän että muutama vuosi sitten en tajunnut sitä biisiä ja tyyppiä joka radiossa laulaa "mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä".
Ohitin koko bändin, eikä tullut kiinnitettyä mitään huomiota koko nimeen. Noh, en sitten tiedä mistä aukesi mutta ihan hienoa näin jälkikäteen tutustua bändin musaan; Meteoriitti ja Astronautti pyörii MUN autossa aika kiitettävästi kun ostin ne vaimolle joululahjaksi...heh...
Noita kuunnellessa ihan helevatin hieno bändi, soundimaailma on jossain siellä Rubik ja Kastor -suunnassa joita bändejä olen aina digannut. Mutta tämä nyt suomeksi. Tästä on hyvä meikän jatkaa, toivottavasti teidänkin. Kiitos kundit!

Soitettiin Meteoriitti-biisiä coverina parilla keikallakin. Toimii muuten mainiosti ihan punkrockvetonakin, niin kuin kaikilla hyvillä biiseillä on tapana toimia ihan missä muodossa tahansa.

Olisiko kellään Pikku Huopalahden nuotteja?

Ver: Olisiko kellään Pikku Huopalahden nuotteja?
 
http://tabs.ultimate-guitar.com/p/p … isin_kevat/pikku_huopalahti_crd.htm

Eikö kukaan ole uutta levyä vielä kuunnellut? Pienehkö pettymys ollut minulle tähän mennessä. Ihan hyviä biisejä mut ei yhtään samantyyppistä tykkibiisiä kuin esimerkiksi Pikku Huopalahti, Painovoimaa tai Seisminen Järistys.

Booombox: Kerran kuuntelin, sama ongelma kun viime levyssä. Ei rokkaa tarpeeksi mun makuun. Liikaa keskitemposta unettavaa himmailua.
 
Joo samaa ongelmaa täälläkin. Erittäin tasapaksu levy. Vapaus saa odottaa ja Jokin työntää kohti reunaa on kyllä aika ässäbiisejä mut jotenkin aika valju kuva on jäänyt levystä.

Harmillista, ettei PK/Tuunela enää uskalla ottaa samanlaisia riskejä kuin ensilevyillään. Uusi levy kuulostaa mukiinmenevältä, mutta ei mullistavalta, kuten Meteoriitti tai Astronautti. Ei Musta Laatikko huono ole, mutta ei erityisen loistavakaan. Irrottelu, rohkeus ja ennakkoluuloton älyvapaus olivat ne asiat, jotka alun perin tekivät PK:sta PK:n.
 
Parhaina biiseinä uudella plätyllä kasarihtava Muuli ja ilkikurisen ilahduttava Ennen oli hevosia.

Muutaman kerran pyöritellyt uusimman levyn läpi ja tykkään kyllä enemmän kun kahdesta edellisestä levystä. Melko yllätyksetön levy kuitenkin, ei yllä sinne ekojen levyjen tasolle.

The Metal: Muutaman kerran pyöritellyt uusimman levyn läpi ja tykkään kyllä enemmän kun kahdesta edellisestä levystä. Melko yllätyksetön levy kuitenkin, ei yllä sinne ekojen levyjen tasolle.
 
Tykkäät enemmän kuin kahdesta ekasta kun tämä ei yllä niiden ahden ekan tasolle? Okei.

Bonham: Tykkäät enemmän kuin kahdesta ekasta kun tämä ei yllä niiden ahden ekan tasolle? Okei.
 
Ne on kai tehneet 5 levyä.

StJerky: Ne on kai tehneet 5 levyä.
 
Cool, tämä selittää palio

Mulla oli odotukset korkealla uuden levyn suhteen, joten ei kai sitä voinut kuin pettyä. Jotenkin Musta laatikko katoaa taustaan, valuu ohi. Ei kiinnitä huomiota. Meinaan mä silti keikalle mennä.
 
Hyviäkin biisejä levyllä on, Vapaus saa odottaa on luonnollisesti suosikki, Muuli on myös jäänyt mieleen, Haamupuhelustakin tykkään. Herra Ylpön ohjaamat musavideot ei oo ihan mun makuun, Hannu Aukian videot iski paremmin.

Kolme ekaa levyä on kovia. Edellinen ei sitten taas kolahtanut yhtään. Haamupuhelun jälkeen pelkäsin uudelle käyvän samoin, mutta nyt muutaman kuuntelun jälkeen täytyy todeta että tykkään todella paljon! Upeita melodioita on paljon ja soundit on loistavat.

Olenko ainoa joka vielä kuuntelee Pariisin kevään Kaikki on satua ja vieläpä tykkää siitä?

Bullitt: Olenko ainoa joka vielä kuuntelee Pariisin kevään Kaikki on satua ja vieläpä tykkää siitä?
 
Kyllä. Ostin levyn eilen kirjaston poistomyynnistä yhdellä ekulla, mutten ole kerennyt pyörittää.

Onpa hyvä melodia ja "kasarihittisovitus" kappaleessa Matkalla sun luo.

Bullitt: Olenko ainoa joka vielä kuuntelee Pariisin kevään Kaikki on satua ja vieläpä tykkää siitä?
 
Nyt olen kuunnellut, etkä ole enää yksin.

Sen mitä olen bändin levyjä kuunnellut, on Astronautti tasaisin kokonaisuus. Levyltä löytyy yhtyeen hienoin sävellys, elämää ja voimaa uhkuva Imatrankoski. Jotenkin aika lailla PMMP:n kanssa yhtäläinen yhtye, että potentiaalia olisi hirvittävästi, mutta täysosumaa ei tahdo tulla. PMMP:stä tuli toki toisen levyn kohdalla jo niin suosittu, että se tuntui karsivan uskallusta. Pariisin kevät on nyt vähän kanveesissa jo suosionsa päivistä, joten se voisi päräyttää kaikki tai ei mitään -mentaliteetilla sen uran uljaimman levynsä, joka valettaisiin välittömästi suomalaisen popmusiikin kaanoniin.