Koskettimet ›

valotus: Mitä muuten tulee vertailuun kloonit vastaan aito, niin eihän kysymys olekaan siitä että ne olisivat toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.
 
Näin juuri, mutta muistutuksena jotta totuus ei unohtuisi :)

Näkyy olevan Mojon hinta SP-elektroniikassa sama kuin Crumarin omassa verkkokaupassa ( crumar.it). Verkkokaupasta saa ilmeisesti ilmaisen rahdin kaupan päälle, mutta kyllä suomalaista toimittajaa melkein pitää tukea!!
 
Mun käsitys on, että VB3 v2-softa tuon värkin sisällä olisi aivan erinomainen, jos ei yksi parhaita, mallinnus rock- ja jazz-musiikin suuntaiseen soittamiseen? Noissa on vissiin fatarin koskettimistot?

samulijp: Näin juuri, mutta muistutuksena jotta totuus ei unohtuisi :)
 
Komppaan.
 
Ps. Kiitos näistä Crumar Mojo-tiedoista.

valotus: ...joka on alun perin kirjoitettu Linuxille (http://people.dsv.su.se/~fk/beatrix_home.html).
 
Kiitos, tämä selittääkin jo paljon! Siis mukana tulee myös lähdekoodi, joten kyllä tästä asiaan perehtynyt nörtti vääntää mieleisen mallinnoksen.
 
valotus: Mitä muuten tulee vertailuun kloonit vastaan aito, niin eihän kysymys olekaan siitä että ne olisivat toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.
 
Kyllä nää parhaat mallinnokset pätkii tuhnun ja remontoimattoman oikean Hammondin. Jos se vielä ajetaan oikeaan Leslieen, niin siinähän on jo puolet oikeata. Leslie peittää tehokkaasti ohjelmoinnin virheitä.
 
Lähtökohtaisestihan kai pyritään mallintamaan tehtaan spekseissä olevaa Hammondia/Leslietä, ei ole järkeä mallintaa muuttuneita konkka/kela-arvoja, jännitteitä, tai huonoja putkia ja likaisia kytkinpintoja
 
Mielenkiintoinen ominaisuus tuossa Mojossa, ja oletettavasti myös KeyB:ssä on mahdollisuus virtuaalisesti kalibroida se TG-käyrä.
 
Näiden uutuuksien kestävyydestähän ei vielä ole mitään tietoa, mutta aidoilla mennään ehkä ens vuosisadalle. Ainakin jos komponentteja ja putkia vielä valmistetaan, loput osat voi sorvata :)

tonecab: Kyllä nää parhaat mallinnokset pätkii tuhnun ja remontoimattoman oikean Hammondin. Jos se vielä ajetaan oikeaan Leslieen, niin siinähän on jo puolet oikeata. Leslie peittää tehokkaasti ohjelmoinnin virheitä.
 
Sen kun moni tajuaisi, että niitä "aitoja" Hammond-soundeja on komponenttien vanhetessa niin monta kuin on soitinyksilöitäkin. Erittäin harvoin mitään pääsee vertailemaan oikeasti A/B menetelmällä saman lepan kautta, joten melkoisella mutulla näissä asioissa yleensä mennään.
 
Lähtökohtaisestihan kai pyritään mallintamaan tehtaan spekseissä olevaa Hammondia/Leslietä, ei ole järkeä mallintaa muuttuneita konkka/kela-arvoja, jännitteitä, tai huonoja putkia ja likaisia kytkinpintoja
 
Mielenkiintoinen ominaisuus tuossa Mojossa, ja oletettavasti myös KeyB:ssä on mahdollisuus virtuaalisesti kalibroida se TG-käyrä.
 
Tuossa uudessa Legendissä on pohjaksi otettu kolmen eri urkuyksilön TG-data ja osittain myös komponenttien ikääntyminenkin. Sen päälle kun tulee vielä muutaman soundin kannalta oleellisen parametrin portaaton säätö, niin aikalailla laajalla skaalalla saa valita, mikä omasta mielestä on just se oikea soundi.
 
Näiden uutuuksien kestävyydestähän ei vielä ole mitään tietoa, mutta aidoilla mennään ehkä ens vuosisadalle. Ainakin jos komponentteja ja putkia vielä valmistetaan, loput osat voi sorvata :)
 
Uudet pelit kestävät varmuudella vain sen mitä nykyinen kulutuselektroniikka kestää. Toisaalta elektroniikan valmistuskustannukset originaaliin mekaaniseen ratkaisuun verrattuna ovat vain murto-osa siitä ja laitteen soundit ovat yhä enemmän kiinni softasta, joka puolestaan ei mene rikki. Mutta aidoissa todella viehättää juurikin tuo sorvausmahdollisuus.

A100: ...Mutta jonkun konkan toleranssi on voinut hyvinkin heittää +- n% suuntaansa...
 
Ei, toleranssit tehtaalla nimenomaan ovat olleet kohdallaan. Muutos on tapahtunut sen jälkeen vuosikymmenten saatossa. Pätee ikävä kyllä myös vanhoihin mittalaitteisiin.

Mulla olis AO-28 konkkaremppa tulossa tässä, heti kun saa kesäpelit liikenteeseen.

tonecab: Ei, toleranssit tehtaalla nimenomaan ovat olleet kohdallaan. Muutos on tapahtunut sen jälkeen vuosikymmenten saatossa. Pätee ikävä kyllä myös vanhoihin mittalaitteisiin.
 
Oho, tulipas tosiaan kirjoitettua hassusti. Tarkoituksena oli kirjoittaa, että toleranssien rajoissa on voitu laittaa hyvin eriarvoisia komponentteja.

Mojoon (VB3 v2) voi ladata 20 erilaista tonewheel-settiä. Virtuaalisia TW-generaattoreita pystyi lataamaan myös NI B4 v2:een, mutta sen tuki on loppunut vuosia sitten. Wersin viihde-uruissa on B4 VSTi-modulina, lisähintaan. Wersissä käy pohjalla joku Windows-versio. Panen Mojo-tilauksen vetämään, ennakoitsivat paria viikkoa...

...Tarkoituksena oli kirjoittaa, että toleranssien rajoissa on voitu laittaa hyvin eriarvoisia komponentteja.
 
Putkitekniikassa yleisesti +/-20% on ihan ok, näin mm. lukee jossain Hammond-skemassa.
 
Ainoa paikka missä konkkien toleranssit on tiukat generaattori-Hammondissa, on ne resonanssifiltterit TG:n päällä. Edellisessä genis-rempassa skaala maksimi hyötysuhteen saavuttamiseksi oli muistaakseni 95-104nF. Tarkoittais siis 5% toleranssia siitä 100nF nimellisarvosta, mutta jos 95nF filtterin paikalle sattuu siis menemään 104nF konkka, ero on korvin kuultava.
 
Vuodesta -65 käyttivät polyesteri-konkkia, jotka raportoidusti ovat pitäneet kutinsa melko hyvin. Sitä vanhemmissa generaattoreissa oli ns."vahakonkat", joiden arvot tänäpäivänä ovat n.2-3 kertaiset. Jos huvittaa kokeilla, voi irrottaa taajuuden 85 konkan toisesta päästä, ja kokeilla mitä tahansa uutta 100nF tilalla. Ero on huikea, ja antaa käsityksen miten paljon TG:sta pitäis lähteä. Vanha konkka on helppo juottaa takaisin.
 
TG-konkkien vaihtamista ei perinteisesti suositella, koska sen jälkeen TG pitää kalibroida uudelleen, mikä on aika työläs juttu, eikä onnistu tavallisella yleismittarilla. Kuitenkin vain näin saadaan kuva miltä urku on suurinpiirtein kuulostanut tehtaalta tullessa. Myös ero -65 jälkeisiin soittimiin pienenee.

tonecab:TG-konkkien vaihtamista ei perinteisesti suositella, koska sen jälkeen TG pitää kalibroida uudelleen, mikä on aika työläs juttu, eikä onnistu tavallisella yleismittarilla. Kuitenkin vain näin saadaan kuva miltä urku on suurinpiirtein kuulostanut tehtaalta tullessa. Myös ero -65 jälkeisiin soittimiin pienenee.
 
Netistä löytyy yhteen koottuna aika kattavasti mitattua TG-dataa. Niitä kun vertailee niin näkee hyvin millaisia eroja ulostuloissa eri urkuyksilöiden välillä on ja millaiseksi käyrä muuttuu kun tullaan uudempiin vuosikertoihin.
 
http://www.keyboardpartner.de/hammond/techinfo.htm
 
http://www.keyboardpartner.de/hammo … /diagrams/Kons_TG_Tapering_data.XLS
 
Itse kun viimeksi kävin läpi 70-luvun alun A100:n arvoja, niin mylarkonkista huolimatta siellä löytyi yksittäisistä äänistä melkoisia heittoja, tosin enemmän satunnaisia kuin säännöllisiä. Yhtä kaikki mitattu data oli yleisesti yhteneväinen juuri noiden viimeisimpien vuosimallien mittaustulosten kanssa, eli yläpäässä jännitteet olivat pahimmillaan (tai parhaimmillaan...) kaksinkertaiset verrattuna muutamaan 50-luvun urkuyksilöön.
 
Urun omistaja kuitenkin halusi instrumentistaan nimenomaan 50-lukulaiseksi mielletyn tukevan jazzurkusoundin, joten säädin yläpään rampin tasaiseksi ja korostin vähän alapään paria ensimmäistä oktaavia. Taaskaan lopputulosta ei ole mahdollista verrata suoraan rinnakkain aikaisempaan, mutta toiseen urkuyksilöön verrattuna soundia saatiin muutettua haluttuun suuntaan.
 
Tavallisella yleismittarilla ei tosiaan mittausta saa tarkasti tehtyä, mutta budjettiluokassa Vellemanilta löytyy pieni kätevä käsiskooppi, jolla näkee millivoltin kymmenesosan tarkkuudella peak-to-peak jännitteen. Jännitteeseen vaikuttava pickupin liike onkin sitten todella pieni, säätö tehdään enemmän ajatuksen voimalla kuin tappia liikuttamalla...

http://www.keyboardpartner.de/hammo … /diagrams/Kons_TG_Tapering_data.XLS
 
Jossain on uudempikin versio, tuosta puuttuu mm. pari mun mittaamaa yksilöä. Ehkä tuohon onkin poimittu enemmän oleellinen.
 
Itse kun viimeksi kävin läpi 70-luvun alun A100:n arvoja, niin mylarkonkista huolimatta siellä löytyi yksittäisistä äänistä melkoisia heittoja, tosin enemmän satunnaisia kuin säännöllisiä.
 
En oo vielä uskaltanut mitata mun -73 konsolia juuri tuon takia. Ei kyllä mitenkään häiritse, ääni on paksu ja tasainen, mutta silti kirkas. Kiinnostaa kuitenkin miten ne äänet siellä makaa..
 
Urun omistaja kuitenkin halusi instrumentistaan nimenomaan 50-lukulaiseksi mielletyn tukevan jazzurkusoundin, joten säädin yläpään rampin tasaiseksi ja korostin vähän alapään paria ensimmäistä oktaavia.
 
Mutta se käyrähän on 50-luvulla ollut ihan samanlainen. Lähes kaikki kuuluisat jazz-urku levyt on tehty sillä samalla R.V.Gelder studion -59 C3:lla, joka silloin on ollut siis lähes uusi! Sen "jazzurkusoundin" on ollut pakko tulla jostain muusta kuin TG käyrästä. Tästä on dokumenttiakin.
 
Tavallisella yleismittarilla ei tosiaan mittausta saa tarkasti tehtyä, mutta budjettiluokassa Vellemanilta löytyy pieni kätevä käsiskooppi, jolla näkee millivoltin kymmenesosan tarkkuudella peak-to-peak jännitteen.
 
Mulla on vanha semi-nykyaikainen, aaltomuodosta kursoreilla laskeva Kikusui-putkiskooppi. Ei siis laske automaattisesti, mutta on osoittautunut mukavaksi kun se arvo ei "vispaa" edestakaisin. Kun sais ton analogi-mVpp mittarin tehdyksi, niin olis mukava mitttari kalibrointi hommaan. Saksan eBayssa näkyy vanhoja mV-mittareita sopuhintaan, jopa samanlaisia Ballantine-mittareita kuin tehtaalla käytettiin. Ongelma vain on, että luultavasti ensin pitäis kalibroida se mittari. Huh, alkaa mennä enemmän tuon "elektroniikka ja soitinrakennus" osaston puolelle, mutta kun tuli puheeksi...

Mulla on -57 C3. Genis remppa varmaan toisi lisää eloa soundiin, mutta on juu isotöinen, eikä millään malttaisi pitää sitä pöydällä pitkää aikaa.
 
Ei kellään muuten satu olemaan tuota swell/volapedaalin metallista linkkitankoa ylimääräistä? Tai jos joku viittisi mittailla vähän sitä ja materiaali paksuuksia, niin saisin tehtyä itse orkkista vastaavan.

tonecab:Mutta se käyrähän on 50-luvulla ollut ihan samanlainen. Lähes kaikki kuuluisat jazz-urku levyt on tehty sillä samalla R.V.Gelder studion -59 C3:lla, joka silloin on ollut siis lähes uusi! Sen "jazzurkusoundin" on ollut pakko tulla jostain muusta kuin TG käyrästä. Tästä on dokumenttiakin.
 
Eiköhän siinä lopulta ole kyse siitä, että levyiltä kuuluva soundi on kulkenut sen aikaisen analogisen tuotantoputken läpi ja nykyiset remasteroinnitkin ovat vain arvauksia siitä, mitä alkuperäinen ääni on ehkä ollut. Siihen päälle kun huomioidaan vielä äänittäjän/miksaajan/tuottajan henkilökohtainen näkemys asiasta, puhumattakaan toistopäässä käytettävästä laitteistosta, niin ollaan aika kaukana neutraalista tallenteesta, jota voisi käyttää luotettavana referenssinä jonkin urku-lepayhdistelmän livesoundille.
 
Jos Gelderillä olisi silloin ollut testattavana mikä tahansa tämän päivän klooneista ja Smith olisi vetänyt sillä studion lepan läpi yhden biisin purkkiin muiden joukkoon, niin väitän että kukaan nykyisistä kultakorvista ei huomaisi valittaa, että olipas siinä biisissä paskat soundit... :D

samulijp: Mulla on -57 C3. Genis remppa varmaan toisi lisää eloa soundiin, mutta on juu isotöinen, eikä millään malttaisi pitää sitä pöydällä pitkää aikaa.
 
Mä oon kyllä sitä mieltä, että vaihtamalla esim. uudet muoviset 100 nF ja 220n+33n konkat tilalle, soundi muuttuu tasaisemmaksi (eli subjektiivisesti paranee), vaikka genistä ei kalibroisi. Perustelen tätä sillä, että lähtötilanteessa homma on aivan miten sattuu noiden eri tavoin vanhentuneiden konkkien takia. Alkuperäisten konkkien nimellisarvohan on muuten 105 ja 255 nanonfaradia.
 
Vaihdoin konkat omaan C-3:eeni ja soundi kyllä parani. En ole huomannut isoja hyppejä muutenkaan, joten en ole urkua kalibroinut. Itse konkkien vaihto ei ole kuin muutaman tunnin homma (menee iltapäivässä geniksen irrotuksineen), kalibroinnissa toki saa aikaa menemään vähän enemmän.

... joten en ole urkua kalibroinut. Itse konkkien vaihto ei ole kuin muutaman tunnin homma (menee iltapäivässä geniksen irrotuksineen), kalibroinnissa toki saa aikaa menemään vähän enemmän.
 
Matson, jäitä hattuun! Milläs meinaisit kalibroida? Se skooppi jonka lainasit mulle kelpaa johonkin tuntemattomaan tarkoitukseen. Laita oma urkus ensin kuosiin, tiedän mikä siinä on vikana vaikka en oo nähnytkään.
 
Muutama komponentin vaihto preampista kannattaa tehdä ennenkuin mietitään mitään genis-remppaaa.

Otin eilen illalla ulos ensimmäisiä soundikokeiluja Mojosta. Fyysisesti laite on erittäin tukevan tuntuinen, koskettimistojen tatsikin on o.k. Mutta mutta....tehdasasetuksilla ja asiallisen PA:n kautta soitettuna soundista puuttuu yläpään kirkkautta ja laitteen chorus ei tuo ääneen toivomaani kihinää. Puuttuu soundin "kolmiulotteisuus" , en parempaakaan sanaa keksi. Se, johon vertaan, on B3 vm. 1974 äänigeneraattorin niillä paremmilla "punaisilla" polymeerisuodinkonkilla, kytkettynä Leslie 251:een.
 
Eli fyysisesti kestävyyttä huokuva peli, mutta tehtaan soundiasetukset ovat kovin kliinit mun multakorvaan. Laitteen sisällä pyörii Windows-XP, joka on kokonaan ROM-muistissa. Täytynee ruuvata näyttö ja hiiri kiinni, ja mennä kurkistelemaan VSTPluginin saloja. Tehdä jonkinmoista A/B-kuuntelu- ja säätötestiä...

No juu, kolme tuntia mojon ja hammond B3:n A/B-testailua...Mojo ei saisi tulla tehtaalta ulos semmoisilla asetuksilla kuin se tulee, mm. tonewheel-leakage on oletuksellisesti nollilla, oleellinen tekijä soundin muodolle.
 
Pakkauslaatikosta ei löytynyt manuskaa, latasin Crumarin sivuilta. Manuska antaa viitteitä, että ROM on ohjelmallisesti kirjoitussuojattu. Sellaista suojausta en löytänyt. Kun tallensin pluginin liittymässä muutokset, kone pyysi boottia, ja muutokset tulivat sen jälkeen oieti voimaan. Käyttöjärjestelmä ei ole "tökkinyt" kertaakaan.
 
Takaluukun alta löytyi neljä USB-porttia, joista yksi oli varattu fyysisen konsolin kulmaliittimelle. Liitin on PS/2 portin tiellä, enkä saanut langatonta USB-hiirtä näkymään. Konsolin liittimen jos siirsi toiseen porttiin, systeemi ei enää nähnyt konsolia. Lyhyellä USB-jatkokaapelilla sain konsolin kulmaliittimen siirrettyä ja tilaa PS/2-hiirelle.
 
En löytänyt tapaa ladata foorumille kuvia. Linkistä aukeaa kuva säädöistä, jotka mielestäni antavat hyvinkin vastaavan soundimaiseman verrokkiurun kanssa. Sen pohjalta voi jatkoeditoida mieleisensä omat perusasetukset. Esim. Tonewheel-settejä on 22 erilaista, vähän kuin vaihtaisi koko urun. Setti "C3 1970" vaikuttaa kirkkaimmalta.
 
http://www.netikka.net/pohjanmaanporarit/images/mojo_global.jpg
 
"Matching Transformers" emuloi käsittääkseni äänen sovitusmuuntajien toleranssiheittoja (B3 konehuoneessa ovat sen "matopurkin" sisällä), joka on eri juttu kuin leakage. Näitä säätöjä on yhtä monta kuin äänikertojakin. Kannattaa tutkia vetämällä vain yhden liukutangon ulos, soitella koskettimiston eri alueita ja säätää juurikin vastaavaa suodinta tarkkaan kuunnellen. Näillä avuilla saa alimpiin säveliin tukevuutta ja yläpäähän kihinää.
 
Äänen saa urusta ulos monin eri tavoin, esim. symmetrinen stereo leslie-emulaatiolla, epäsymmetrinen L=rumpu + R=torvi ilman emulaatiota, Leslie ohitettu kokonaan jne. Kannattaa tutkia manuskaa. herkistää korvaa ja pohtia, mitkä asetukset sopivat juuri omaan PA-systeemiin.

Kaksi lievää heikkoutta soundikuvaan mielestäni jäi, jotka voi korjata investoimalla muutaman lisäsatasen NEO Ventilator II:een. Silloin saa putkimaisemman särön sekä Leslie-emulaation torvelle paremmat heijastukset. Ventilator on niin hyvä, että sen läpi soittaa putkiurkuakin ilokseen.
 
Sen pianosoundin kannattanee jättää omaan arvoonsa...

Sen pianosoundin kannattanee jättää omaan arvoonsa...
 
Sen sisällyttäminen ei nyky-teknologialla maksa valmistajalle luultavasti juuri mitään!