 jazzmies
29.03.2015 22:22:17 | |
|---|
megatherium: musiikki vaikuttaa meihin ärsykkeen tavoin ja panee liikkeelle ainoastaan sille varatut emootiot sen jälkeen se muokkautuu kunkin vastaanotto, so.reseptiokyvyn mukaan.
Musiikki vaikuttaa myös muuten kuin emootioihin. Se saa ihmisen liikkumaan ja tiedostamattomaankin tilaan, kun tarpeeksi transsihakuista on. Aivot ovat yliarvostettu musiikin käsittelijänä. "Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." |
 Gotnine
17.04.2015 23:19:06 | |
|---|
Hauler:
Muuttuu paremmaksi? Nyt oikeasti, joku raja provoillakin.
Suomessa on nykyään sellainen ajattelutapa vallalla, että kaikki omien mielipiteiden vastaiset asiat tulkitaan provokaatioksi ja/tai trollaamiseksi.
Mutta hyvä provo tuo sinun kommenttisi, sinänsä. |
 megatherium
19.04.2015 19:50:39 | |
|---|
transsihakuisuus ei tahdon harrastuksena tahtoa itseään kiihdyttäen voi synnyttää puhtaasti objektiivista kuvaa maailmasta ja olioiden puhtaasti objektiivista olemusta tuona herätyksen tuokiona jota älyn vapautumista neron leimaukseksikin kutsutaan joka edellyttää että subjekti on kauttaaltaan puhtaasti tiedoitseva älyn tunkiessa tahtomisen ulos tajunnasta ideoiden ja maailman olemuksen käsittämisen edellytyksenä Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
Hauler
24.04.2015 09:09:23 | |
|---|
Gotnine: Suomessa on nykyään sellainen ajattelutapa vallalla, että kaikki omien mielipiteiden vastaiset asiat tulkitaan provokaatioksi ja/tai trollaamiseksi.
Mutta hyvä provo tuo sinun kommenttisi, sinänsä.
Minä katsos harrastan suopeata tulkintaa. |
on väitetty että mozart enemmän kuin muut säveltäjät haastaa reseptiiviseen väärintulkintaan ja hänen musiikkiaan saatetaan pitää pinnallisena ja keveänä vaikka kepeän ja huolettoman ulkokuoren taakse saattaa kätkeytyä mittaamattomia sydämen ja sielun syvyyksiä. Koen valoisaksi mielletyn tuukkasen meri-sinfonian 3. Osan avauksessa kiihdyttävää sielun dramatiikkaa deskriptiivisestä elementistä huolimatta jollaista sibelius ei sinfonioissaan juuri laisinkaan tarjoa staattisuudessaan, introspektiivisessä modaalisuudessaan ja lyhyiden kolmisävelaiheiden mosaiikissaan, usein diatonisessa päivänpaisteisuudessaan, frigidiydessään ja asketismissaan niin usein kuin sitä esitetäänkin. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
