Rummut: rumpukamat ›

Hyvä suomalainen nuorempi rumpalisukupolvi, jotka haaveilette muusikon urasta: kuuntelin Pop & Jazz konservatorion perusopetuksen pääsykokeissa yhteesä 47 rumpalia kuluneella viikolla ja yleisarvosana on säälittävä, joten kannattaa lukea tämä!
 
Itseohjautuva ja netistä imuttava nuorisokulttuuri tempaisee mukaansa jo 13-vuotiaat, siis 7-luokkalaiset, jolloin he itse määrittelevät kaveripiirissä mikä on hyvää ja mikä ..skaa. He pyrkivät Pop & Jazziin ja sanovat pääsykokeissa että heitä ei kiinnosta soittaa poppia eikä jazzia, vaan "raskaampi, metal, proge-metal, trash ja siitä ylöspäin". Tulikohan pyrittyä oikeaan taloon. "Trash-konservatoriolle" paikka universiumissa? No way!
 
Lisenssi proge-metallin soittamiseen täytyy ansaita osaamalla soittaa timessa ja svengaten ACDC:n Higway to Hell kannesta kanteen. Se surkuhupaista kolaaminen, joita hakijat kutsuivat proge-metalliksi, oli pahimmillaan aivan hirvittävää rytmimusiikin aliarvioimista ja parhaimmillaan säälittävää ..rse edellä puuhun kiipeämistä. Kenenkään hakijan proge-metal ei ollut nähnytkään timea eikä hyvää makua. Proge-metallissa ja trashissa ei todellakaan ole vikaa, mutta huonossa proge-metallissa ja trashissa sitäkin enemmän.
 
Nuoret ja energiaa uhkuvat kaverit eivät ole hetkeäkään käyttäneet sen pohtimiseen, mitä kulloinkin kannattaisi harjoitella. Ei voi mitään, että perusjutut - kuten time, tyylit, tekniikka ja maku - ovat oltava kohdillaan soittipa mitä tahansa ja nuo perusjutut löytyvät äänilevyiltä. Jos teiniangsti on niin voimissaan ettei kestä kuunnella kokeneempien vinkkejä harjoittelunajankäytön suhteen, niin silloin ei ainakaan kannata häpäistä rumpujen soiton hienon perinteen kulmakiviä, timea, tyylejä, tekniikkaa ja makua, soittamalla 100 X omiin kykyihin nähden liian vaikeita mongeruksia ja julkeamalla kutsua niitä proge-metalliksi. Siinä tapauksessa kannattaa vakavissaan harkita vaikka kamerakerhoa.
 
Toinen juttu on puukorvaisuus. Usein rumpalit tietävät jo pääsykokeisiin tullessaan että säveltapailu on heidän heikkoutensa. Onhan se tosi vaikeata alkaa harjoitella säveltapailua ominpäin, mutta sitä en ymmärrä, miksi jengi ei tajua musisoida muilla soittimilla. Kitaraa, pianoa, bassoa, nokkahuilua, laulaa kotona, whatever kannattaa soittaa, jotta korva kehittyisi. Jos rumpali haluaa menestyä ammattimuusikkona tai nauttia täysipainoisesti musiikin tekemisen ilosta, ei 98 % tapauksista ilman solfataitoa ja sivuinsrumentteja pitkälle pötkitä. He, jotka osaavat rumpusetin brilliantisti, mutta eivät taida muita soittimia, ovat useimmiten klinikoillaan ilmaisseet "vammansa" ja tiedon/taidon puutteensa melodisharmoniseen ilmaisuun. Ei ole sattumaa, että Jukkis Uotila ja Jack DeJohnette soittavat hyvin rumpuja, koska he soittavat pianoa kuin peijoonit. Itse eilen rohkenin säestää bassolla II-asteen ammatillisen perustutkinnon rumpujen kokelaat ja voi että se kehittää oman pääinstrumentin soiton laatua, kun tietää mitä vaatia "hyvältä rumpalilta".
 
Työn iloa ja keskittymistä olennaiseen! Oma maku on hiirenskeida maailmankaikkeudessa.
 
Samaa mieltä olen kanssasi. Oliko tosiaan 47 rumpalia kokeissa?? Huhhuh. Mikäs osa tästä "rupusakista" pääsee sisään, vai pääseekö kukaan? =)

Huh. Hyvin puhuttu. Ei mulla muuta.

Siinä tapauksessa kannattaa vakavissaan harkita vaikka kamerakerhoa.
.
 
Älä älä älä. Nyt jo ko. alalle on tunkemassa porukkaa, joka ei viitsi vaivautua opettelemaan ottamaan kuvia alusta asti oikein (sommittelu, valotus ym huomioiden) vain koska "voidaanhan sitä sitten muokata Photoshopissa".
 
Toteaa nimimerkki "10 vuotta leipää lehtikuvauksesta".
 
Mikä tukee ajatustasi siitä, että entistä vähemmällä vaivalla ja nopeammalla-coolimmaksi-periaatteella taidetaan nykyään olla liikkeellä.

Olet kyllä oikeassa, mutta nyt oli kyse pop/jazz-opistoon pyrkimisestä ja jos kerran jannut (jazzmiestä vapaasti lainaillen) sanoo että jaska ei kiinnosta ja vetää pääsykokeissa hevanderia päin persettä niin voi sitä jo hieman ihmetellä, jopa vittuilla ja valittaa.
 
tuossahan se oli sanottu. ja jazzmies hyvin sanoi kaiken muunkin.
 
Ja kun itselläkin oli (päätoimista rumpujen) soittoa ollut takana n. 4 vuotta niin siinä vaiheessa alkoi teoria kiinnostamaan ja se miten asiat OIKEASTI tehdään. Ja siellä on asioita valtavasti, pelkkien rumpujen puolella. Ja sen olen vuoden rumputuntien aikana oppinut että harjoittelematta ei opi hyväksi. Ja sillä on merkitystä mitä harjoittelee ja miten.
 
Nuorien soittajien puolustukseksi voisin sanoa että opeteltavaa on kyllä paljon, joten kokonaisuus helposti hämärtyy, varsinkin itseoppijoilla.
 
Mutta ammatikseen soittamisesta en ota kantaa, itse en siitä haaveile.

Hyvä suomalainen nuorempi rumpalisukupolvi, jotka haaveilette muusikon urasta: kuuntelin Pop & Jazz konservatorion perusopetuksen pääsykokeissa yhteesä 47 rumpalia kuluneella viikolla ja yleisarvosana on säälittävä, joten kannattaa lukea tämä!
 
Itseohjautuva ja netistä imuttava nuorisokulttuuri tempaisee mukaansa jo 13-vuotiaat, siis 7-luokkalaiset, jolloin he itse määrittelevät kaveripiirissä mikä on hyvää ja mikä ..skaa. He pyrkivät Pop & Jazziin ja sanovat pääsykokeissa että heitä ei kiinnosta soittaa poppia eikä jazzia, vaan "raskaampi, metal, proge-metal, trash ja siitä ylöspäin". Tulikohan pyrittyä oikeaan taloon. "Trash-konservatoriolle" paikka universiumissa? No way!
 
Lisenssi proge-metallin soittamiseen täytyy ansaita osaamalla soittaa timessa ja svengaten ACDC:n Higway to Hell kannesta kanteen. Se surkuhupaista kolaaminen, joita hakijat kutsuivat proge-metalliksi, oli pahimmillaan aivan hirvittävää rytmimusiikin aliarvioimista ja parhaimmillaan säälittävää ..rse edellä puuhun kiipeämistä. Kenenkään hakijan proge-metal ei ollut nähnytkään timea eikä hyvää makua. Proge-metallissa ja trashissa ei todellakaan ole vikaa, mutta huonossa proge-metallissa ja trashissa sitäkin enemmän.
 
Nuoret ja energiaa uhkuvat kaverit eivät ole hetkeäkään käyttäneet sen pohtimiseen, mitä kulloinkin kannattaisi harjoitella. Ei voi mitään, että perusjutut - kuten time, tyylit, tekniikka ja maku - ovat oltava kohdillaan soittipa mitä tahansa ja nuo perusjutut löytyvät äänilevyiltä. Jos teiniangsti on niin voimissaan ettei kestä kuunnella kokeneempien vinkkejä harjoittelunajankäytön suhteen, niin silloin ei ainakaan kannata häpäistä rumpujen soiton hienon perinteen kulmakiviä, timea, tyylejä, tekniikkaa ja makua, soittamalla 100 X omiin kykyihin nähden liian vaikeita mongeruksia ja julkeamalla kutsua niitä proge-metalliksi. Siinä tapauksessa kannattaa vakavissaan harkita vaikka kamerakerhoa.
 
Toinen juttu on puukorvaisuus. Usein rumpalit tietävät jo pääsykokeisiin tullessaan että säveltapailu on heidän heikkoutensa. Onhan se tosi vaikeata alkaa harjoitella säveltapailua ominpäin, mutta sitä en ymmärrä, miksi jengi ei tajua musisoida muilla soittimilla. Kitaraa, pianoa, bassoa, nokkahuilua, laulaa kotona, whatever kannattaa soittaa, jotta korva kehittyisi. Jos rumpali haluaa menestyä ammattimuusikkona tai nauttia täysipainoisesti musiikin tekemisen ilosta, ei 98 % tapauksista ilman solfataitoa ja sivuinsrumentteja pitkälle pötkitä. He, jotka osaavat rumpusetin brilliantisti, mutta eivät taida muita soittimia, ovat useimmiten klinikoillaan ilmaisseet "vammansa" ja tiedon/taidon puutteensa melodisharmoniseen ilmaisuun. Ei ole sattumaa, että Jukkis Uotila ja Jack DeJohnette soittavat hyvin rumpuja, koska he soittavat pianoa kuin peijoonit. Itse eilen rohkenin säestää bassolla II-asteen ammatillisen perustutkinnon rumpujen kokelaat ja voi että se kehittää oman pääinstrumentin soiton laatua, kun tietää mitä vaatia "hyvältä rumpalilta".
 
Työn iloa ja keskittymistä olennaiseen! Oma maku on hiirenskeida maailmankaikkeudessa.
 
Toi sattu. Itekin oon ehkä just tollanen proge-hevirumpali joka vetää vähän tollee kun ne 47 muuta rumpalia, ja itte just haluaisin joskus päästä PJK:hon. Sit tost toisest soittimest. Entäs jos ei o alottanu pianon soittoa 7-8 vuotiaana niin mitäs teet kun yrität pyrkiä..eikä oteta iän vuoks (oon 15v.)? Pianon soitto kumminkin olis ehkä kaikkein eniten lähellä sydäntä...ja ku kotona semmone onki. Mut luovuteta ei...kolme vuotta rumpujen soittoo vasta takana...piitkä matka viä...jos progerumpaliks halajaa...

Asiaa! Tosin aika tylysti ilmaistuna. Mutta ymmärrän kyllä vitutuksen tilanteessasi...
 
Yks mitä (minäkin) suosittelen kaikille tekemään runsaasti on nauhottamaan omaa soittoa. Kertoo karun totuuden, kun kuuntelee avoimin korvin.

Toi sivuinstrumentti todellakin tukee pääsoitinta. Mulla vaan se pääsoitin sattuu olemaan basso, ja rummut sekä kitara sekä piano että parisen muuta soitinta tukee sitä hyvin. Varsinkin rummut, todella kehitää rytmitajua. Ja on hyä kun tajuaa rummuista jotain, ja tietää miten bändin rumpalin tomien vire menee, niin voi ikäänkuin tuplata rumpalin fillit.
 
Miten niillä rumpaleilla oikein toimi time? Tai ihan vaan kaksnelonen?

Olen myös käsittänyt, että mitä ikinä tekee se tulisi tehdä niin, että se on itsellensä mieleistä. Kaikista ei yksinkertaisesti ole jazz muusikoiksi eikä heitä mielestäni pidä halveksua sen takia.
He tekevät rohkeasti sitä omaa juttuaan ja se on helvetin hienoa se.
 
hienoa että yritystä löytyy, mutta olis fiksua myös ymmärtää hakiessaan, että pop/jazz-konsa on pop/jazz-konsa. ei proge/heavy-konsa. jos pop/jazzin opiskelu ei kiinnosta, niin sillon kannattaa jo miettiä, hakeako ollenkaan. vaikka proge olis kuinka muotia, sille ei suomesta ainakaan löydy omaa oppilaitosta. ja jos sellanen oliskin, varmasti samoja perusedellytyksia sielläkin kokeissa kaivattaisiin..

On ihan sama, mitä tyylilajia edustaa ja rummuillaan haluaa soittaa. Kuitenkin perusjutut ja musikaalisuus sekä korva tarvitaan niihinkin. Ymmärrän Jazzmiestä hyvin. Kovin moni nuori rumpali tuijotta aivan vääriin yksityiskohtiin rummunsoitossa. Tuplabassarin nopeus ja lyönnin lujuus ovat tärkeitä. MTV:n musavideoilta on omittu soittotyyli, jollaista ei oikeasti pitäisi olla. Teatraalinen tyyli ei useinkaan palvele musiikkia. Videon ohjaaja siitä tykkää kyllä...
 
Settibalanssi on pielessä ja kapulasta ei osata useinkaan pitää oikein kiinni. Mutta meneppä sanomaan asiasta, niin ollaan naama eväspaperilla kommentoimassa tyyliin: ..ttu sä et tajuu tästä musasta hevosen paskanvertaa...

Jazz miehet pesevät hevimuusikot soittotekniikassa 10-0. Mutta se ei ole hevissä pääasia.
 
Mää kans tähän takerruin. Sanoisin 6-5

hienoa että yritystä löytyy, mutta olis fiksua myös ymmärtää hakiessaan, että pop/jazz-konsa on pop/jazz-konsa. ei proge/heavy-konsa. jos pop/jazzin opiskelu ei kiinnosta, niin sillon kannattaa jo miettiä, hakeako ollenkaan. vaikka proge olis kuinka muotia, sille ei suomesta ainakaan löydy omaa oppilaitosta. ja jos sellanen oliskin, varmasti samoja perusedellytyksia sielläkin kokeissa kaivattaisiin..
 
Itse ohjasin II-asteen ammatillisessa koulutuksessa menneen lukuvuoden kolmatta Led Zeppelin ensemblea ja King Crimson ensemblea, joten Pop & Jazz konservatorio voi olla tarvittaessa myös proge/heavy-oppilaitos. Tosin molemmissa orkestereissa on alunperin ollut kosolti jazz- ja bluesvaikutteita, joten ne uppoavat kivasti yleisen bänditarjonnan ja teoriaopetuksen viitekehykseen. Ja sehän on vielä todettava, että jazz- ja bluesvaikkutteita ilman on vaikeata saada syvyyttä ja särmää rytmimusiikkiin...siis mielestäni.

Mää kans tähän takerruin. Sanoisin 6-5
 
no nyt tarkerrun minäkin. vaikka tällanen numerovertailu on aivan järjetöntä hommaa, sanoisin silti mieluummin sen 7-3.
todella karkea yleistettynä hevissä riittää useimmiten nopeat singlet käsillä ja jaloilla. toki poikkeuksia on miljoona ja raskaasta musasta löytyy todella kovia rumpaleita, please, älkää takertuko tähän. monella kovimmista hevirumpaleista on opistot käytynä.

Vielä lyhykäinen kommentti myöskin kyseisen "laitoksen" työntekijänä...
 
Tämän opetustyön ja muusikoinnin ohella on tullut tehtyä melkoinen määrä haastatteluja ja muita aiheeseen liittyviä artikkeleita lehtiin. Minulla on ollut aivan mieletön onni päästä jututtamaan maailman parhaiksi luokiteltuja rumpaleita. Valitettavasti ei ketään oikeata metallirumpalia, mutta kuitenkin. Viesti on joka tapauksessa kaikilla sama; duunia, kuuntelua, duunia, kuuntelua, duunia, kuuntelua, duunia...... Ja kaikki tämä hyvin laaja-alaisessa paketissa. Jopa rumpalit kuten Simon Phillips tai Gregg Bissonette käyvät edelleenkin silloin tällöin rumputunneilla. Dave Weckl kävi tunneilla ja muutti soittamisen ergonomian ja jopa osan tekniikkaansa vielä senkin jälkeen kun oli breikannut maailmanlaajuisesti. Vaikka oli tehnyt järjettömän määrän työtä jo siihenkin mennessä.
Muusikko ei ole koskaan valmis. IKINÄ! Aina tulee eteen asioita joista ei ole tiennytkään, kuullutkaan saatika ollut niiden kanssa tekemisissä. Ja joskus tulee joka tapauksessa eteen se piste, kun omaan soittoon pitäisi saada sitä kuuluisaa uutta potkua. Kysymys vain kuuluu; haluatko tehdä sen duunin nyt heti vai vasta joskus myöhemmin ja haluatko tehdä hommat, jotka kehittyäksesi hyväksi soittajaksi joudut tekemään joka tapauksessa nyt vai joskus sitten... Ja haluatko tehdä ne hommat valvotuissa olosuhteissa (hyvän opettajan ohjauksessa) vai yrittää selvittää kaiken itse kantapään kautta (eli pitkää tietä) oppimalla. Näin siis todennäköisesti kaiken huonosti ja jopa väärin. Parhaassa tapauksessa vielä useampaan kertaan metsään. Toki on myös tolkuttoman hyviä itse oppineita soittajiakin, kuten Anssi, mutta kannataako sitä omaa tietä lähteä kokeilemaan, kun asiat on jo meidän puolesta kokeiltu moneen otteeseen ennen kuin useimmat meistä oli edes syntynytkään?
 
Voi kun olisin niin hartaasti toivonut, että kaikilla teillä olisi ollut mahdollisuus olla läsnä DAF:n kirppiksellä viime kerralla, kun Kai Hahto valotti metallirummutuksen saloja. Jos Kaitsun DVD valmistuu joskus, HOMMATKAA SE JA AJATELKAA UUDESTAAN, jos alias "jazzmiehen" puheenvuoro jollain tavalla epäilytti!!!!
Nopeus, tekniikka ja ne jutut eivät tule lahjana. Esim. Kaitsun tekniikka tulee niiltä samoilta rumpaleilta, jotka antoivat vaikutteensa myös Tony Williamsille, Joe Morellolle ja tuhansille muille mestareille jotka hommaa ovat aikojen saatossa jalostaneet eteenpäin. Ja Herra Hadolle asiat on opettanut mm. Joe Morello ja Freddie Gruber. Soiton takana vaikuttaa myöskin muiden musiikkityylien tsekkaaminen, pohdiskelu, soveltaminen ja treenaaminen. Kaitsukaan ei todellakaan olisi sitä mitä tänään on, jos olisi plätkytellyt autotallissaan yksikseen vuosikausia pelkkää blastbeattia.
 
Periaatteessa kaikki ovat lainanneet kaikilta aina. Näin myös metallimusassa. Silläkin touhulla on juurensa ja ilmiönsä ja opiskelussa on kysymys paitsi instrumentin tekniikasta ja teoriasta, myöskin näiden juurien tunnistamisesta ja niihin tutustumisesta. Suomeksi; ei mennä perse edellä puuhun! Näiden juttujen tunnistamisessa ja opettelussa onkin sitten oivana apuna mm. musiikin teoria. Kaikki tämä opiskelu ja puurtaminen on vain työkalujen hankkimista musiikin tekemistä varten. Miksi vääntää pelkällä jakoavaimella, kun tarjolla olisi iso pakillinen muitakin työkaluja? Vai mistä luulette mm. metallimiesten polyrytmisten juttujen alun alkaen tulevan? Annanpa pienen vinkin; iso manner kaukana etelässä. Alkaa A-kirjaimella.
Tärppinä voinen mainita että siellä on hyviä juttuja vielä paljon enemmänkin... Jonkun pitäisi vain tsekata ja sulattaa metalliin.

Viesti on joka tapauksessa kaikilla sama; duunia, kuuntelua, duunia, kuuntelua, duunia, kuuntelua, duunia...... Ja kaikki tämä hyvin laaja-alaisessa paketissa....
Muusikko ei ole koskaan valmis. IKINÄ! Aina tulee eteen asioita joista ei ole tiennytkään, kuullutkaan saatika ollut niiden kanssa tekemisissä.
 
Kyllä niin tyhjentävästi asioiden ydin tässä että suorastaan faq-tavaraa IMHO.
Kumarran nöyrästi ja murahdan hyväksyvästi, näin se menee.
 
Voi kun olisin niin hartaasti toivonut, että kaikilla teillä olisi ollut mahdollisuus olla läsnä DAF:n kirppiksellä viime kerralla, kun Kai Hahto valotti metallirummutuksen saloja. Jos Kaitsun DVD valmistuu joskus, HOMMATKAA SE JA AJATELKAA UUDESTAAN, jos alias "jazzmiehen" puheenvuoro jollain tavalla epäilytti!!!!
 
Bändini rumpalin juttujen perusteella komppaan, Kaitsu nöyrään tapaansa antoi vinkkejä kuulemma. Jo se että tällainen kotimainen rumpu-opetus-DVD tulee on iso juttu sinänsä. Voi olla että siitä tulee vieläpä yksi metallirumpaloinnin perusteoksia..
Odottelemme jännityksellä.

Itse ohjasin II-asteen ammatillisessa koulutuksessa menneen lukuvuoden kolmatta Led Zeppelin ensemblea ja King Crimson ensemblea, joten Pop & Jazz konservatorio voi olla tarvittaessa myös proge/heavy-oppilaitos..
 
Jep, näin itsekin aikanani osallistuneena pitää sanoa että helvetin hauskaa oli, jopa "kliinisessä popjazz-opistossa".
 
Mutta tuli mieleeni kirjoittaa näin ei-rumpalin näkökulmasta. Itsellä alkuvuosina rumpujen treenaaminen jäi täysin syrjään pianon edessä, mutta se mistä vielä tänäkin päivänä nautin rumpujen soitossa on soittaa esim. sitä perus-lippukomppia keskittyen taimiin ja grooveen. Ei paskaakaan kiinnosta treenata mitään viiden-sekvenssi-16-osa fillejä 13/16 tahtilajissa. Mutta jos saan virvelin osumaan vielä hieman tarkemmin siihen "parhaimpaan paikkaan" perusbiitissä, niin hymy on itellä heti korvissa .
 
Ja niin...Kysykääpä te "proge-rumpalit" soittokamuiltanne (siis muiden instrumenttien soittajilta) vaikka ihan että "kenen rumpalin kanssa on ollut kivointa soittaa?" Veikkaan ettei niillä listoilla hurjimmat tekniikka-kolistelijat ole kovinkaan kärkipäässä.

Annanpa pienen vinkin; iso manner kaukana etelässä. Alkaa A-kirjaimella.
Tärppinä voinen mainita että siellä on hyviä juttuja vielä paljon enemmänkin... Jonkun pitäisi vain tsekata ja sulattaa metalliin.
 
Aivan, ja mua on aina ärsyttänyt musiikinharrastajien(/ammattilaistenkin jopa joskus) ennakkoasennoituminen eri tyylilajeja kohtaan. Vaikka se xxxx olisi sitä ominta itseä ja horjumattomasti ykkössijalla elämässä, niin kai sitä nyt voi sentään avoimin korvin kuunnella muihinkin suuntiin. Esim. se yksi jazz-levy cd-hyllyssä voi olla hyvinkin korvaamaton lähde uusille ideoille ja inspiraatioille, vaikkei jazz-musaa tulisi ikinä itse soittamaankaan.

Esim. se yksi jazz-levy cd-hyllyssä voi olla hyvinkin korvaamaton lähde uusille ideoille ja inspiraatioille, vaikkei jazz-musaa tulisi ikinä itse soittamaankaan.
 
Correct!

Lisenssi proge-metallin soittamiseen täytyy ansaita osaamalla soittaa timessa ja svengaten ACDC:n Higway to Hell kannesta kanteen.
 
--Hieno esimerkki. Tosin AC/DC:n historian jokainen rumpali soittaa myös "omalla tyylillään". mielestäni se on erittäin oleellinen asia, ja esim. Phil Rudd on todella vähän jazz-miehiä.
 
Ei voi mitään, että perusjutut - kuten time, tyylit, tekniikka ja maku - ovat oltava kohdillaan soittipa mitä tahansa ja nuo perusjutut löytyvät äänilevyiltä.
 
--aivan totta, mutta jos oppilaalla olisi nuo kaikki tiedot ja taidot hanskassa automaattisesti, olisit työtön.
 
Jos teiniangsti on niin voimissaan ettei kestä kuunnella kokeneempien vinkkejä harjoittelunajankäytön suhteen, niin silloin ei ainakaan kannata häpäistä rumpujen soiton hienon perinteen kulmakiviä.
 
--Totta ja ei. Kokeneemman kuunteleminen on se "oikea" ja jopa helpompi tie, mutta juuri tuo puhkuva energia on usein
alussa juuri se joka pitää motivaation koholla ja jos siitä energiasta osankaan saa hyödynnettyä säntilliseen ja määrätietoiseen harjoitteluun niin kyllä siitä hyvä tulee.
 
mutta sitä en ymmärrä, miksi jengi ei tajua musisoida muilla soittimilla. Kitaraa, pianoa, bassoa, nokkahuilua, laulaa kotona, whatever kannattaa soittaa, jotta korva kehittyisi
 
--Itse olen myynyt sieluni aikanaan rummuille, ja muut instrumentit ei oikein kiinnosta vieläkään.
 
Toki huomasin sun otsikon ja aihepiirin, mutta halusin vähän kommentoida näin koska monelle aloittelevalle rumpalille tällainen vakavamielinen ja ehkä vähän jopa karu tekstisi saattaa aiheuttaa jopa "siipien katkeamisen" koko harrastukselta. ei lienee tarkoitus?

Oon aivan samaa mieltä jazzmiehen kanssa näistä asioista, ja on se hyvä että joku asiantunteva selittää sen näin selvästi että saadaan vähän uskottavuutta. Ei kai tähän muuta enää voi lisätä.