| Aihe: Vinkkejä kaipaillen. | 1 |
|---|
|
Elikkä tavotteena olisi hiljalleen soittaessa saada tuo vasen aivopuolisko pitään turpansa kiinni ja antaa oikean johtaa. Pitäisi pystyä laakista improvisoimaan nokkelia kuvioita oli sävellaji mikä tahansa. Ja nimenomaan nokkelia eikä pelkkiä loppuunkaluttuja ja geneerisen kuuloisia asteikon palasia.
Näinä päivinä mä oon niin totaalisen jumiutunut a-molliin/c-duuriin että väkisinki lähtee nakit näiden tuttujen ja turvallisten kuvioiden perään vaikka tulevat korvista ulos. Tästä pitää päästä äkkiä eroon. Tuntuu kuin ei näkisi metsää puilta, eli musiikkia asteikoilta.
Haluun soittaessa vähentää näköaistin käyttöä minimiin ja antaa korvien ja käsien tehdä työt.
Nyt tarttis konkreettisia neuvoja ja harjoituksia miten ensinnäkin saisin tuosta a-mollista irti kaiken mahollisen ja miten laajennan samat jutut muihin sävellajeihin. |
|
Yks kaveri anto kerran tällasen vinkin, mikä oli omasta mielestä hyvä... joskaan ei mikään kauhean akateeminen. :D
Kuuntele, että mitä päässä soi ja koeta sitten soittaa sama juttu kitaralla mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi.
The secret to creativity is knowing how to hide your sources. -Albert Einstein |
|
tomaattiorava: Elikkä tavotteena olisi hiljalleen soittaessa saada tuo vasen aivopuolisko pitään turpansa kiinni ja antaa oikean johtaa. Pitäisi pystyä laakista improvisoimaan nokkelia kuvioita oli sävellaji mikä tahansa. Ja nimenomaan nokkelia eikä pelkkiä loppuunkaluttuja ja geneerisen kuuloisia asteikon palasia.
Näinä päivinä mä oon niin totaalisen jumiutunut a-molliin/c-duuriin että väkisinki lähtee nakit näiden tuttujen ja turvallisten kuvioiden perään vaikka tulevat korvista ulos. Tästä pitää päästä äkkiä eroon. Tuntuu kuin ei näkisi metsää puilta, eli musiikkia asteikoilta.
Haluun soittaessa vähentää näköaistin käyttöä minimiin ja antaa korvien ja käsien tehdä työt.
Nyt tarttis konkreettisia neuvoja ja harjoituksia miten ensinnäkin saisin tuosta a-mollista irti kaiken mahollisen ja miten laajennan samat jutut muihin sävellajeihin.
Muuta sitä komppikitaran sävellajia. Eli kokeile soittaa haluamasi sointukierto mistä tahansa muusta sävellajista ja soita soolo siitä c-duuriasteikosta kummiskin. Siinäpä kehittävä harraste ja tulee moodit tutuksi samalla;-). Esimerkiksi soita vaikkapa blueskierto alkaen G- duurista (GGCC/GGGG/CCCC/GGGG/DDDD/CCCC/GGGG.......) ja soita siihen soolo käyttäen C-duuriasteikkoa.
Olisipa jo kevät |
|
Jotenkin vaikuttaisi siltä, että korvan treenaaminen on jäänyt sormien treenaamisesta pahasti jälkeen eli sormet soittavat lihasmuistiin ohjelmoituja asioita ilman, että olisi tietoa, miltä lopputulos kuulostaa.
Jos asia on näin, kannattaa keskittyä aikaisempaa enemmän korvan kehittämiseen. Ensimmäinen askel tähän on varmaankin ihan vain lauleskella, hyräillä tai vihellellä asioita.
Rytmiikka- ja timepuolta ei kannata unohtaa etenkään, jos se nokkeluus on hausessa. Joku ear training -ohjelma voi olla avuksi kuten myös kaikenlainen musiikin plokkaaminen. |
|
Konkreettisia vinkkejä mistä voi olla apua, mulle ainakin on ollut. Eli mekaniikkaa
- opettele se Am/C duuri myös muissa sävellajeissa
- opettele se Am/C duuri useasta paikasta kaulaa
- soita fraasi useasta paikasta. Esim. ensin kahdella ohuimmalla kielellä. Sama fraasi kielillä 2 ja 3. jne. jne. Yritä samalla hahmottaa mikä sormituksissa (ja soundissa) muuttuu ja mikä pysyy samana.
- aloita sama fraasi eri sormella ja yritä edetä loogisesti. Samaan paikkaan yleensä pääse useampaa eri kautta
- yritä soittaa sama fraasi vain yhdellä kielellä, jos mahdollista.
Korvaa kehittäviä juttuja:
- laita valot pois, silmät kiinni ja soita pimeässä. Oikeasti.
- lataa iPodille/koneelle/puhelimeen taustoja. Laita soitin randomille ja yritä pysyä mukana. Tee sama pimeässä.
- soita radion mukana. Sooloja tai koeta vaikkapa hahmottaa lennossa missä sävellajissa biisi menee, miten soinnut vaihtuu ja miten biisin rakenne menee. Tee sama pimeässä.
Noissa edellisissä yritä kuunnella omaa soittoa suhteessa taustoihin ja yritä reagoida muutoksiin/virheisiin mahdollisimman nopeasti.
Teorian osaamisesta ainakin jonkin verran ei ole kenellekään varmasta ollut haittaa, joten siihen kannattaa panostaa. Samoin asteikkojen sormituksiin kannattaa panostaa jonkin verran.
"With me, I play loud. It's right out there. My manhood is right on the table. Examine it, pick it up, if you will. There it is."
- Nigel Tufnell, Guitar Player Oct. '84 |
 Krice
17.04.2015 11:43:20 (muokattu 17.04.2015 11:45:59) | |
|
tomaattiorava: Tuntuu kuin ei näkisi metsää puilta, eli musiikkia asteikoilta.
Tavallisissa asteikoissa ei välttämättä ole mitään vikaa. Luovemmat muusikot vain soittavat nuotit vaihtelevassa järjestyksessä ja myös vaihtelevat nuottien kestoa. Toisin sanoen tekevät asteikoista nk. musiikkia. Hevimusiikissahan asteikkojen edestakaisin "sahaaminen" tulee kuin itsestään, koska asteikko pitää soittaa mahdollisimman nopeasti ja se tehdään tietysti soittamalla nuotit peräkkäin ja nuottien kesto on sama. |
|
biisien opettelu korvakuulolta on kyllä todella tehokas keino. liian helposti tulee aina netistä katottua biisit ja se ei kehitä korvaa yhtään. vasta myöhemmällä iällä oon ruvennu bongeilemaan sointuja radiossa ja päässä soivista biiseistä' ja huomasin että tää vie mua soittajana paljon enemmän eteenpäin kuin tablatuurien tuijottelu. ihan sama mistä biiseistä on kyse, lastenlaulut, mainokset mitkä tahansa renkutukset. yritä soittaa mukana. |
|
Tää ei oo sitä mitä toivoit, mutta meikä ei lähtis pelkästään kokeileen tota, että vähentää ajattelua vaan myös sitä, että muutat ajattelua. Otelaudan ja asteikot voi nähdä useemmalla tavalla ja yks on sellanen ajattelu, että visuaalinen ajattelu elää pohjan mukana. Oot ehkä tehnytkin näin, mut jos et niin kokeile. Sointuasteet on se perushomma, mutta teoriaa on melkein loputtomiin jos haluaa kahlata.
Uskon että useimmat hyvät, varsinkin nokkelat improajat kyl tietää just mitä ne on tekemässä, jopa ehkä niin hyvin, ettei se niistä tunnu siltä aivan kuin meikäkään ei mieti kielioppia samalla kun kirjoitan mnettiin nokkeluuksia oikeinkin fiiliksellä.
Mutta joo, korvan harjottaminen on aina hyvä. |
|
Itse ainakin olen kokenut hyvänä vaihtoehtona jos liikaa alkaa junnaamaan paikoillaan niin pidä pieni tauko. Pari kolme päivää ku on soittamatta ja kuuntelee erillaista musiikkia mitä yleensä, ja varsinkin mitä on tekemässä, nii kummasti rupee erillaista juttua tulemaan. Ja muutenkin, että ajattelee ns. laajemmin mitä on tekemässä. Vaikea selittää. Mutta eipä tuossa mitään väärää oo että käytät noita paria skaalaa. Niittenkin sisällä voi paljon tehdä juttuja.
Over thinking, over analyzing separates the body from the mind. |
|
Snadisti omaa häntää nostaen....
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=12342741#p12342741 |
|
Tuli muuten yksi konkreettinen harjoitus mieleen tuohon "miten saada A-mollista kaikki irti" -kysymykseen:
Ota kännykkä esiin ja laula kaikki kavereiden ynnä muiden puhelinnumerot läpi siinä A-mollissa.
esim. A-mollissa: 050 123 5678 voisi olla G# E G# AHC DEFGA
(0 ei ole mikään intervalli, mutta sen paikalle voi ottaa johtosävelen perusäänelle).
C-duurissa sama numero: HGH CDE FGHC
Saman harjoituksen voi tehdä millä tahansa 7-äänisellä asteikolla missä tahansa sävellajissa.
Äänet voi myös soittaa kitaralla samalla, kun laulaa mukana, mutta kannattaa pyrkiä siihen, että äänet löytyvät ilman instrumenttiakin. Tämä kehittää nimenomaan sitä suhteellista sävelkorvaa. |
 Numb
23.04.2015 18:44:27 | |
|
Ianuarius: Kuuntele, että mitä päässä soi ja koeta sitten soittaa sama juttu kitaralla mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi.
Juuri näin. Sävelet ja sanat, kitara ja laulu: Dunnet Head "Dunnet Headin musa on parhaiten kuvattavissa silleen, että se muistuttaa sitä kuin suomalaiset aikuisrokkarit kirjoittais irlantilaisia juomalauluja." - Arttu |
|
Ianuarius: Kuuntele, että mitä päässä soi ja koeta sitten soittaa sama juttu kitaralla mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi.
Tämä olisi kauhean kivaa, mutta kun yleensä nuo sormet hakeutuu niihin tuttuihin paikkoihin riippumatta siitä mitä päässä soi, ja kun on sen vanhan kunnon likkinsä vetäissyt ei enää muistukaan mitä siellä päässä sanottiin. Ei tuo aina samantien tapahdu, mutta yleensä vähintään hetken päästä kun ei sitä oikeaa juttua löydy. Kai tuostakin pitäisi vain opetella ulos, mutta kuten kaiken muunkin kanssa, olis paljon kivempi kun se olis helppoa. |
|
tomaattiorava: Pitäisi pystyä laakista improvisoimaan nokkelia kuvioita oli sävellaji mikä tahansa.
No eipä tuohon ole muuta vaihtoehtoja kuin laittaa tausta, missä menee niitä muita sävellajeja kuin Am/C ja soitella päälle.
Viime aikoina on kun olen sävellellyt biisejä, niin olen sitten loppujen lopuksi laittanut jonkun ei-niin-helpon sävellajin ihan tarkoituksella. Jos siis olen biisin tehnyt vaikka A molliin niin lopulta sen nostaa vaikka C# molliin. Siinä joutuu vähän pohtimaan. Tai ei nyt niin paljoa, mutta kuitenkin.
Mä olen viime aikoina soittamisen suhteen jumiutunut E lyydiseen. Liikaa Vaita soitellut, niin kun kitaran nappaa kouraan, tulee jotain sellaista soiteltua. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
