Bassot ›

Mulla oli aikaisemmin melko negatiivinen asenne noihin PJ-mikitettyihin Presareihin, kunnes kokoeilin Chiefin JV-Squjua jossa oli Jazz Bass:on mikki talla-asemassa. Aivan tolkuttoman hyvin toimi. Eihän se ole ihan sama kuin Jazz Bass, mutta todella lähelle pääsee ja siinä on se Presarin saundi autenttisena.

hollstro: Mulla oli aikaisemmin melko negatiivinen asenne noihin PJ-mikitettyihin Presareihin, kunnes kokoeilin Chiefin JV-Squjua jossa oli Jazz Bass:on mikki talla-asemassa. Aivan tolkuttoman hyvin toimi. Eihän se ole ihan sama kuin Jazz Bass, mutta todella lähelle pääsee ja siinä on se Presarin saundi autenttisena.
 
Juuri tuon takia tykkään omasta ESP:stä erittäin paljon. On ikään kuin kaksi bassoa samassa paketissa.

PasiB: Juuri tuon takia tykkään omasta ESP:stä erittäin paljon. On ikään kuin kaksi bassoa samassa paketissa.
 
Mulla on tuossa midnight-wine fenkku-espissä pleksin alla p-mikin kolo. Hmmm... Pitäsköhän?
 
Olihan mulla 80-luvun puolivälissä "aito" Kitarapajan maahantuomista osista Oulussa kasattu ESP-PJ. Ei hassumpi basso, mutta musari hätisti sen maailmalle.

2541
 
Kerrohan lisää. Eikös Pohjola suurimman osan tuotannostaan paria ekaa soololevyä ja "Kätkävaaran Lohikäärmettä" (Precision) ja Wigwamia lukuunottamatta soittanut sillä kahdella tallamikillä varustetulla Jazz Bassollaan? Kyllähän sekin vaikuttaa perussoundiin, jos bassossa on kolme mikkiä kahden sijaan ja etenkin jos ne kaikki ovat yhtäaikaa päällä.

Jos laitoit juuri tuota Jazz Bassoa, niin osaatko kertoa kytkennästä mitään? Oliko tallamikit rinnan vai sarjassa jne. Kiinnostaa paljon.
 
Tuota kyseistä jazzaria en ole laittanut, mutta mulla on sellainen kuva, että vain toinen tallamikeistä oli käytössä. Se toinen jätettiin siihen jazzariin sen vuoksi, ettei siihen jää bodyyn "koloa".
 
Pekka siirtyi mielestäni pysyvästi pois Rickenbackereista sen vuoksi, että hänen soittotapansa (voimakas oikean käden näppäily) oli sellainen, että basso meni "tukkoon". Tätä yritettiin korjata, ja tässä yhteydessä säädin kerran ihan vaan perussäätöjä Pekan kanssa (olin tuolloin töissä MS-Audiotronissa). Tällöin totesimme, ettei tämä muutu tästä. Pekalle asensin Rickenbackeriin esivahvistimen, mutta sekään ei tuottanut toivottua tulosta. Hän testailu jazzareita/presareita ja totesi niiden "tatsin" olevan soveliaampi. Olen nähnyt (tai käytännössä ollut äänimiehenä keikalla) tuon Pekan kolmen mikin jazzarin, mutta silloin en ehtinyt tonkia asiaa. Kaikki kunnia Pekalle, hänen soittotaitonsa/muusikon taitonsa on korkealle arvostettu. Mutta hieman näitä soitinrakennuskokeiluja nähneenä ottaisin kriittisen kannan sen suhteen, mikähän siinä kolmemikkisessä jazzarissa oli se maailman kovin juttu ;-) . Mun arvaus on se, että sen lisätyn mikin tarkoitus oli tuoda lisää trebleä, ei sen kummempaa (vertaa myös tuohon alkukirjoitukseen = tukkoisuus, josta Pekka halusi päästä irti muuttamatta soittotekniikkaansa).

nisumaka: 2541
 

 
Tuota kyseistä jazzaria en ole laittanut, mutta mulla on sellainen kuva, että vain toinen tallamikeistä oli käytössä. Se toinen jätettiin siihen jazzariin sen vuoksi, ettei siihen jää bodyyn "koloa".
 
Pekka siirtyi mielestäni pysyvästi pois Rickenbackereista sen vuoksi, että hänen soittotapansa (voimakas oikean käden näppäily) oli sellainen, että basso meni "tukkoon". Tätä yritettiin korjata, ja tässä yhteydessä säädin kerran ihan vaan perussäätöjä Pekan kanssa (olin tuolloin töissä MS-Audiotronissa). Tällöin totesimme, ettei tämä muutu tästä. Pekalle asensin Rickenbackeriin esivahvistimen, mutta sekään ei tuottanut toivottua tulosta. Hän testailu jazzareita/presareita ja totesi niiden "tatsin" olevan soveliaampi. Olen nähnyt (tai käytännössä ollut äänimiehenä keikalla) tuon Pekan kolmen mikin jazzarin, mutta silloin en ehtinyt tonkia asiaa. Kaikki kunnia Pekalle, hänen soittotaitonsa/muusikon taitonsa on korkealle arvostettu. Mutta hieman näitä soitinrakennuskokeiluja nähneenä ottaisin kriittisen kannan sen suhteen, mikähän siinä kolmemikkisessä jazzarissa oli se maailman kovin juttu ;-) . Mun arvaus on se, että sen lisätyn mikin tarkoitus oli tuoda lisää trebleä, ei sen kummempaa (vertaa myös tuohon alkukirjoitukseen = tukkoisuus, josta Pekka halusi päästä irti muuttamatta soittotekniikkaansa).
 
Kiitos tiedoista. Muistatko, millaisen preampin laitoit?
Huomasin karvaasti tuon Rikun tukkoon menon pari keikkaa sitten. Oli vielä 40-kyppinen kielisetti. Pakko vaihtaa paksumpi setti ,nostaa kieliä ja kiinnittää huomiota kevyempään tatsiin. Sinänsä ohuilla kielillä, kevyemmällä tatsilla ja pienellä murolla tulee nauhoituksessa hyvä "Rikumaisempi" soundi.

nisumaka:
Tuota kyseistä jazzaria en ole laittanut, mutta mulla on sellainen kuva, että vain toinen tallamikeistä oli käytössä. Se toinen jätettiin siihen jazzariin sen vuoksi, ettei siihen jää bodyyn "koloa".
 
Voisi kuvitella että se tallan lähellä oleva mikki ei ole kauhean käyttökelpoinen positionsa suhteen, kun kielen värähtely ei ole amplitudiltaan mikään iso noin lähellä tallaa. Mutta paha mennä sanomaan kun ei ole tommosta viritystä tullut koskaan käytettyä.

J.Hollström: Voisi kuvitella että se tallan lähellä oleva mikki ei ole kauhean käyttökelpoinen positionsa suhteen, kun kielen värähtely ei ole amplitudiltaan mikään iso noin lähellä tallaa. Mutta paha mennä sanomaan kun ei ole tommosta viritystä tullut koskaan käytettyä.
 
Pekan Jazz Bassossa on tallamikin orggispaikka kaumepana tallasta kuin 70-luvulla. Silloin tuo lisätty mikki on aika lähellä sitä paikkaa (siirto sentin luokkaa tallaan päin) kuin 70-luvulla.

Muistelisin, että pre-amp oli DiMarzio. Mutta en ole ihan 100% varma. Mitä tuossa sanotaan Rickenbackereista, niin just noin se asia on/oli.

Kiitos tiedosta! Pohjolan soundista päätellen mies käytti etupäässä tallamikkiä tuossa Jazzissaan. Ja toisaalta hieman epäilisin sen toisenkin tallamikin olleen käytössä, koska tehtiinhän miehelle vastaavanlainen viritys siihen Kirsikka-Ahon Jo Bassiin, miksi muuten?
 
Sitä Rickenbackeria säätäessä puutuitteko ikinä tallamikin konkkaan, siis siihen alapäätä leikkaavaan? Ainakin jotain "Pigwormia" ja Wigujen livetuplaa kuunnellessa se klassinen Rikun kolina tuntuisi olevan läsnä.
 
Tiedätkö muuten mihin se Pekan käyttämä 'backer meni? Mapleglo tais olla 4001:n väri.

Jos molemmat tallamikit olivat käytössä, niin mä veikkaan niiden olleen vastavaiheessa toisiinsa nähden. En kuolemakseni muista, että siihen jazzariin olisi laitettu esimerkiksi ylimääräinen volume, joten tuo jää nopeasti ajatellen ainoaksi järkeväksi selitykseksi.
 
Rikun kohtalosta en tiedä. Yhdenkään basson äänensävynsäätimiin en tehnyt muutoksia, asensin vain ton pre-ampin.
 
Sinällään kunnia MS-Audiotronille noilta 70-luvun ajoilta, siellä jotain asioista tiedettiinkin (soitinrakennus ja modaus). Hasse Walli nimittäin toi stratonsa sinne kerran modattavaksi ja etsiskeli kuin etsiskelikin soundeja. Vähän aikaa asiasta kun oli keskusteltu, tultiin siihen tulokseen, että kannattaa laittaa keskimikkiin erillinen ohituskytkin. Siis siten, että jos ajatellaan mikit talla = 1, keski = 2, ja kaulamikki = 3, niin vaihtoehtoiset mikrofonikytkennät olisivat 1 , 2, 3, 1+2, 2+3. Näyttääkö tämän päivän stratokasterin omistajille tutulta. Tuohon aikaan tosissaan mikrofonien vaihtokytkin oli kolmiasentoinen. Sitten, jotta sitä soundia saataisi säädettyä vielä lisää kytkennöillä, päätettiin, että laitetaan vielä tohon keskimikkiin vaiheenkääntö kytkimellä valittavaksi, siis 0 tai 180 astetta ;-) . Hasse kävi keikalla ja tuli takaisin riemuitsemaan Ruskeasuolle selittäen, että kun hän laittaa keskimikin päälle ja vaihekäännön 180 asteeseen, niin soundit on hyvät "hendrix-soundit" ja HÄIRIÖT VÄHENEVÄT. Tää siis todellakin tehtiin kokeilemalla, että kyllä joskus jotain fiksua tuli "vahingossa" keksittyäkin. Varmaan tämän on keksineet jossain amerikoissa muutkin vastaavat soitinfirmat, kun Fenkkuhan implementoi 5-asentoisen kytkimen myöhemmin stratoon ;-). Ja käsitykseni mukaan keskimikki on vastavaiheessa muihin nähden.

nisumaka: Jos molemmat tallamikit olivat käytössä, niin mä veikkaan niiden olleen vastavaiheessa toisiinsa nähden. En kuolemakseni muista, että siihen jazzariin olisi laitettu esimerkiksi ylimääräinen volume, joten tuo jää nopeasti ajatellen ainoaksi järkeväksi selitykseksi.
 
Siinähän oli pari kytkintä ainakin. Ja miksi vastavaiheessa? Ei kai kirkkauden lisäksi ohut soundi ollut kuitenkaan hakusessa.
 
Käsittääkseni tuo mikkimodaus oli tuohon Jazziin tehty, kun Pohjola sen hankki joskus '74 tai '75.

Hmm. Kuten mainitsin, tuo jazzari ei ollut niiden bassojen joukossa, joihin tein töitä. Enkä keikoilla ehtinyt juuri koskaan sen syvällisemmin selvitellä soittajien henkilökohtaisten soittimien säätöjä. Sen MS:n PA:n kanssa oli ihan kohtuullisesti töitä. Toivottavasti joku osaa antaa sulle kattavamman selvityksen tässä asiassa.

Mikkeihin liittyvää...
 
Kävin tänään "päivittämässä" Steambassini Ruokankaan pajalla.
 
Siihen tehtiin tuollainen kytkentä (3:20 eteenpäin)
https://www.youtube.com/watch?v=UXaIrFq6UD4
 
Toi mun Steambass on alkupään tuotantoa (n:o 004), jolloin
sarjaan/rinnakytkentää ei vielä tehty noihin.

Korjaus äärimmäisen olennaiseen passon ominaisuuteen, painoon. Tajusin tehneeni aivan anteeksiantamattoman virheen: punnitsin passon hihnan kanssa ja vielä täydenkuun aikaan (4.toukokuuta). Nyt paino viestissä korjattuna.
 
Tuota noin, innostuin laittamaan oman J passon (4,18 kg) soittokuntoon (omat kuvat, 73 body, n. 84 Squier P-kaula), siinä oli SD hot 2 ja hot stack mikit. Ne olivat aika eri paria, ja pähkäilin mitä tekisin. Kerran se vain kirpaisee: hain Kitarapajasta Lollarin setin.
http://www.lollarguitars.com/mm5/merchant.mvc?Screen=jazz-bass-pickups
En ole oikein tykännyt tuosta JB (4,18 kg), mutta esim. blues-tumppusoundi toimii. Nyt täytyy kyllä sanoa, että noiden Lollarin mikkien myötä aloin meinaamaan rupeamaan pitämään ko. passosta (4,18kg). Tuntuu, että ne kaivavat osien parhaat puolet esiin. Olen tyytytetytty, sano.
 
PS. Passo painaa muuten 4,18 kg (9,2 lbs). Onko se hyvä, vai joudunko minä nyt Helvettiin? Vai pääsenkö sittenkin veisaamaan ikuisesti Siionin virsiä ja soittamaan Suo'vareitten "Kuukkelilampea" Jacon kanssa?