Kitarat: kitarakamat ›

Myrkky Nuoli: Vahva sekä että. Nykyään ei ole kauheasti aikaa nuuhkimiseen, mutta jos soitin herättää tunteita kun sen ottaa käteen ni toi käyttöpuoli on lennokkaampaa.
 
Soittopeleissä on toki se, että verrattuna astianpesukoneisiin, ne ovat visuaalisesti hienoja. Ei tauluilla tai veistoksillakaan muuta käyttöarvoa ole kuin niiden ihailu.

Void: Tämän oon huomannut myös parin kitaran kohdalla ja niiden jälkeen en olekaan enää muodostanut tietoisesti pitopeli-suhteita esineisiin. Kitarat ovat vain materiaa, jotka lähtevät kiertoon jos siltä tuntuu. Hyviä toki osaan arvostaa omalla tavallani, mutta mihinkään "jalustalle" en enää kitaroita aio nostaa.
 
Esim taannoin uutena ostamani SG oli tällainen tapaus. Hyvä kitara joka kuitenkin roikkui turhan kauan käyttämättömänä matkassa sillä verukkeella, että tämähän on minulle tärkeä pitopeli jota ei saa myydä, koska tunnearvoakin on jne. Kun sen sai myytyä, oli olo helpottunut.
 
Olisin voinut lainata jonkun toisenkin kirjoituksen kun hyviä kommentteja löytyy. Itse olen huomannut saman tilanteen jossa suurta innoitusta ja hurmiota antanut soitin lähtee myyntiin. Ilmoitusta laatiessa helpottaa, kun kaupat on tehty niin ennen paketointia viimeiset kirvelevät soinnut ja juoksutukset. Paketti matkaan ja seuraavana päivänä ei tunnu missään. Ylihuomenna m.netin toria selaamaan.

novo: Onko syöpä tässä yhteydessä pitopeli?
 
Minä olen ainoa joka on täällä syövästä kirjoittanut. Olen sairastanut ja se on edelleen muutamia kertoja vuodessa sellainen asia, että sairaalassa käydään.
Minulla on huomenna 13 päivä maanantaina aamusta CT-kuvaus ja 17 päivä perjantaina saan kuulla tulokset. Tähän asti olen saanut aina jatkoaikaa, mutta koskaan ei voi tietää.
 
Minusta tämä heittosi ei ollut kyllä kauhean asiallinen, vaikka monenlaista huumoria ymmärränkin.
 
Ehkäpä monella tällainen sairauksiila leikkiminen ja niistä huumorin heitto loppuu kun itselle läheiset tai itse sairastuu iän myötä. Kaikki me kuitenkin vanhetaan ja itse en ainakaan edes haluaisi olla mikään teini-ikäinen tai muutenkaan nuorempi.
Sairauksia ei varmaan kukaan valitse jos se asia olisi valittavissa. Valitettavasti iän mukana kuitenkin meille kaikille tulee enemmän tai vähemmän sairauksia tai muita vikoja.
Iän ja sairauksienkin myötä saattaa kuitenkin suhtautuminen asioihin hieman muuttua. Kaikki ei ole ihan niin mustavalkoista kuin nuorempana ja oikeasti tärkeitä asioita arvostaa paljon enemmän.
 
e:kirjoitusvirhe.
 
Toivottavasti saat elää pitkään terveenä ja sitä toivon kaikille muillekkin.

markkuilari: Kuinka monelle nämä soittopelit ovat käyttöä varten, eivätkä hiplaamista/haistelua varten? Kuinka monella on astianpesukone mistä ei ikinä luovu, onhan sekin voinut pestä astiat täydellisesti monet vuodet. Käyttötavarat ovat käyttöä varten, toisaalta onhan joku mennyt naimisiin mini aasinkin kanssa.
 
Äärimmäisen käytännöllinen suhtautuminen soittimiin varmasti antaa juuri tuon näkökulman. Sanoisin, että jos kitara herättäisi oikeasti yhtä paljon tunteita kuin astianpesukone, niin sitä ei tarvitsisi koskaan vaihtaa. Astianpesukoneeni vaihda silloin kun se menee rikki niin ettei sen korjaaminen ole enää järkevää. Jos kitarassa käyttäisi samaa kriteeriä niin sitä ei tarvitsisi vaihtaa koskaan koska se ei mene ikinä rikki (jätetään nyt rikotut kitarat huomiotta, sillä tiedän kyllä että kitaran saa rikki jos oikein yrittää).
 
Kamarunkkaamisen perusedellytys on tuntea himoa niitä soittimia kohtaan (tai tarkkaan ottaen tietenkin se soitin on himomme representaatio, ei kai kukaan oikeasti himoitse puunpalasta johon on pingotettu muutama rautalangan pätkä). Jos suhtautuisimme soittimiin yhtä käytännöllisesti kuin kodinkoneeseen, niin soittokamat olisivat huomattavasti nykyistä halvempia, koska ihmiset eivät haluaisi maksaa siitä silloinkaan kun heillä olisi varaa. Ainakin ylimääräinen ilma tulisi hinnoista pois jota ainakin noissa kalleimmissa laitteissa on varmasti melkoisen paljon.
 
Toisaalta voi sanoa, että itselleni ensimmäinen hyvä sähkökitara (Fender Stratocaster) oli todella kova juttu kun sen sain. Siitä oli unelmoitu ja haaveiltu pitkään ja se oli nimenomaan sellainen tavoittamaton unelma. Kun se sitten yllättäen toteutuikin, niin se oli suorastaan käänteentekevä tapahtuma, joka muutti elämäni lopullisesti. Kuin itse jumala olisi minua sormellaan koskettanut enkä usko, että mikään kaupasta ostettava tavara voi koskaan enää tuntua siltä. Kun sitten viitisentoista vuotta myöhemmin sain ostettua (käytännössä koko elämäni unelmoimani) Gibson LesPaulin, niin se oli kokemuksena jotain samankaltaista mutta ilman sitä käänteentekevyyttä. Se oli kuitenkin lopullinen kokemus, koska uskoin ja uskon edelleen, että siinä ne nyt olivat kaksi maailmanluokan kitaraa joista ei vaan enää panna paremmaksi eikä ihminen muuta tarvitse (kaikki loppu on sitten itsestä kiinni).
 
Olen ostanut muutaman kitaran sen jälkeenkin, mutta ne ovat enemmän tai vähemmän joutavanpäiväisiä ja turhia juttuja. Nuo kaksi ensimmäistä ovat kuitenkin ne kaksi parasta mitä voi olla olemassa eikä se kokemus enää koskaan uudistu. Poikuus oli mennyt eikä seksi enää koskaan tunnu samalta:-). Pari vuotta sitten päätin lopettaa kitaroiden ostelemisen kun ei se tunnu enää samalta eikä siinä ole mitään mieltä.
 
Vahvistimiin ja muihin laitteisiin suhtaudun sitten eri tavalla. Ehkä juurikin kuten kodinkoneeseen eli miksi ostaa vahvistinta jos vanha ei ole rikki? toisaalta olen aina ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että jos soundini on huono, niin se johtuu minusta eikä laitteistani joten haen aina ratkaisua soundiongelmiin omasta soitostani enkä usko siihen että asia jotenkin korjaantuisi jollakin uudella härpättimellä ja tai vanhan härpättimen vaihtamisella. Toisaalta jos soundini on hyvä, niin otan ihan sumeilematta kunnian siitä itselleni ja muutenkin haluan mieluummin itse olla se "stara" eikä mun kamat:-), jotka ovat kyllä laadukkaita ja vertailun kestäviä ihan millä tahansa mittarilla.

novo: Onko syöpä tässä yhteydessä pitopeli?
 
Toivottavasti ymmärrät heittosi mauttomuuden ja ehkä editoit sen pois? Tuo ei kelpaisi edes Tampin sisältöön.
 
Itse seuraan voimattomana pienen kitaristinalun taistelua aivosyöpää vastaan ja siinä kontekstissa jokainen päivä on eteenpäin. Toivon todella, että se 3/4 Ibanez jolla riffittely alkoi, jää pitopeliksi ja tauti jää vain muistoksi.
 
Kamahomous on jokaisen itse itselleen tartuttama vitsaus, oikeilla ja vakavilla sairauksilla ei todellakaan kannata leikkiä tai vitsailla.

TTV: Toivottavasti ymmärrät heittosi mauttomuuden ja ehkä editoit sen pois? Tuo ei kelpaisi edes Tampin sisältöön.
 
Itse seuraan voimattomana pienen kitaristinalun taistelua aivosyöpää vastaan ja siinä kontekstissa jokainen päivä on eteenpäin. Toivon todella, että se 3/4 Ibanez jolla riffittely alkoi, jää pitopeliksi ja tauti jää vain muistoksi.
 
Kamahomous on jokaisen itse itselleen tartuttama vitsaus, oikeilla ja vakavilla sairauksilla ei todellakaan kannata leikkiä tai vitsailla.
 
Tuo kaikki on varmastikin totta, mutta silti kysyn että miksi tällaisista asioista pitää kertoa ja keskustella tällaisessa yhteydessä? En todellakaan halua vähätellä asiaa enkä asettaa kärsimystä kyseenalaiseksi, mutta ehkeivät tämänkaltaisen aiheet kuulu juuri tähän foorumin osioon?
 
Anteeksi nyt vielä varmuuden vuoksi jos joku sattuisi pahoittamaan mielensä tämän viestin takia.

zedder: Tuo kaikki on varmastikin totta, mutta silti kysyn että miksi tällaisista asioista pitää kertoa ja keskustella tällaisessa yhteydessä? En todellakaan halua vähätellä asiaa enkä asettaa kärsimystä kyseenalaiseksi, mutta ehkeivät tämänkaltaisen aiheet kuulu juuri tähän foorumin osioon?
 
Anteeksi nyt vielä varmuuden vuoksi jos joku sattuisi pahoittamaan mielensä tämän viestin takia.
 
Totta turiset, eivät nämä tähän kuulukkaan eikä niitä olisi kirjoitettukkaan ilman tuota Novon heittoa. Mä en enää aiheesta jatka, omat pitopelini listasinkin jo ekalle sivulle ja samanlaista toivoisin näkeväni muiltakin.

Miulla on kitaroissa useampikin pitopeli. Tai siis, kaikkihan on myytävänä, mutta hinnoittelu on noissa sit semmonen että ei jää harmittamaan jos joku oikeesti semmosen haluaa.

Fenderin mexico strato on pysynyt vaikka kaikki muu kama on ympäriltä vaihtunut. Se on ensimmäinen ns. kunnon kitara itelleni, eli tunnearvoa on. Ja onhan tuo kelpo soitin muutenkin. Kerran tosin kävi torilla kun tele-kuume oli kovimmillaan mutta onneksi ei mennyt.
 
Suunnitelmissa kyllä on että kaikki halpis kitarat lähtisi joskus talosta ja tilalle tulisi jokin oikeasti laatusoitin. Pari hyvää kitaraa riittäisi mainiosti mulle.

Juu kyllä pelejä löytyy, kunnes iskee rahnan tarvis. Yksi on kyllä jota ei myydä.
Gallan strato, mahtaa olla kasari peli. Ei tuosta saa edes sitä minkä on korjauksiin laittanu. No on sitä kyllä kitarakin muutunut mainioksi soittimeksi ja muutuu tarvittaessa kokoajan. Kaula ja lankku kun on kohillaan niin sähköjä on kiva räplätä ja hakea erilaisia saundeja. Nytkin vintage tyylin mikki setti odottelee pleksiä ja asennusta. Niin ja on yksi vahvari jonka voi luokitella pito sarjaan, ehjä ja toimiva mutta täytyisi varmaan maksaa että jollekin kelpais.

RaskasMielinen: Ainakin:
- Jarno Salo Custom SG/Viper
https://www.dropbox.com/s/l24nuoou9 … o_by_SorrowMinded_20150125.JPG?dl=0
- Jarno Salo Custom RR (helmiäisestä nyperretyt risti-inlayt)
- Parker Fly Deluxe 1994 (valkoinen), lähes virheetön
- Jackson DK2 Dinky USA 1997 tobacco sunburst levottomalla loimulla, mint
- Marshall JCM800 2203 (alkuperäisellä valkoisella virheettömällä tolexilla)
- Fender Champ12 USA 80-l alkuperäisellä käärmennahkatolexilla
- VOX AC15TB2 UK 1998 (Korg era)
- Fender Machete combo USA (first production run 61/75)
- Modattu USA BigMuff
- T-Rex Totenschläger
- Voodoo Lab Pedal Power Mondo
 
Mielenkiintoista ja hyvää keskustelua syntynyt tämän aiheen timoilta. Siten lienee paikallaan hieman selittää yllä olevaa ehkä leuhkan oloista listaustani. Minulle kitaran soittaminen on vastapainoa työlleni. Aloitin soittamisen vasta muutama vuosi sitten, lähes nelikymppisenä. Mitään musiikillista taustaa minulla ei ole. Olen paljon huonompi soittaja kuin mitä profiilistani löytyvä kamalista antaa ymmärtää.
 
Kuitenkin, aika pian harrastuksen aloittamisen jälkeen minulle selvisi, että pidän kitaroista myös esineinä. Ne ovat teollista muotoilua parhaimmillaan sekä aivan parhaat myös kadehdittavan hienoa käsityötä. Lisäksi, kitaran symboliarvo populaarikulttuurin ehkä kaikkein ikonisimpana materialisoitumana on valtava ja kiehtova. Niinpä aloin keräilemään kitaroita sekä vahvistimia ja pedaaleja.
 
Olen vain valitettavan tehokas kaikessa mihin todella heittäydyn. Nyt minulla on paljon sellaista roinaa joista paitsi pidän, niin myös sellaista, jonka takaisin hankkiminen olisi joko tuurista kiinni tai suorastaan mahdotonta.
 
Kääntäen, paraskin bulkkikama on minulle sellaista, että se saa lähteä sitten jos ja kun sille päälle satun. Esimerkiksi Gibson SG Standard on erinomaisen hyvä kitara ja juuri minulle, mutta niitä pyörii m.netin torilla jatkuvasti. SG Standardini voi siis päätyä myyntiin milloin vain, mutta tiedän sen, että jos joskus laittaisin J. Salo SG/Viperini myyntiin, niin tuskin voisin saada sellaista (= uniikin kohdalla: sitä) ikinä takaisin.

RaskasMielinen: Mielenkiintoista ja hyvää keskustelua syntynyt tämän aiheen timoilta. Siten lienee paikallaan hieman selittää yllä olevaa ehkä leuhkan oloista listaustani. Minulle kitaran soittaminen on vastapainoa työlleni. Aloitin soittamisen vasta muutama vuosi sitten, lähes nelikymppisenä. Mitään musiikillista taustaa minulla ei ole. Olen paljon huonompi soittaja kuin mitä profiilistani löytyvä kamalista antaa ymmärtää.
 
............................
 
Kamat on mitä on, ei soittajan niitä tarvitse "soitollaan" lunastaa. Meinaan että ei kitara ole koskaan soittajalleen liian hyvä. Parempi vaan että on hyvä kitara niin ei homma tyssää sitten siihen.
 
Mä olen kuullut sun vetoja joita olet rohkeasti laittanut jakoon minusta ne on tunnelmallisia ja tykkään sun konstailemattoman yksinkertaisesta lähestymistavasta soittoon ja musiikkiin. Meinaan ettei tartte yhtään vähätellä omia tekemisiään, vaikka ei olisikaan koko ikäänsä skulannut. Ei se kaikkien kohdalla näy pitkäkään soittokokemus:-).

Zambe88: Kyllä uskallan väittää, että en tule myymään Gibson Thunderbird-bassoani koskaan, yhteistä taivalta vasta n. 6kk takana, mutta tuo basso on ollut sellainen graalin malja ja pitkäaikainen unelma koko sen ajan, jonka olen soittamiseen käyttänyt ja mikä parasta, se sopii käteen ja soittotyyliin täydellisesti.
 
Pidin tuossa 6 vuotta melkein totaalista taukoa ja soittohommista jäi nurkkiin kitaroita bassoja, vahvistimia yms roipetta aikamoinen kasa joista ajattelin, että en pysty noista koskaan luopumaan tunnearvon takia.
 
NO siinä sitten uudelleen bassottelun aloittamisen kynnyksellä aloin pohtia, että nyt olisi kyllä aika realisoida kamojen tarve ja toteuttaa tuo pitkäaikainen unelma Gibsonista ja laitoin kaikki muut alkuperäiset kamat myyntiin/ vaihdoin tarvitsemiini välineisiin paitsi Ampeg V4BH-nupin, joka on ollut luottopeli ja ensimmäinen "oikea" vahvistin.
Täytyy myöntää, että joidenkin vanhojen kamojen kohdalla luopuminen kyllä kirpaisi, mutta kuitenkin sain itselleni vakuutetuksi, että enemmän käyttöä niille tulee jonkun muun käsissä.
 
Tässä siis kävi niin, että nousin kamojen kanssa vähän niinkuin Feeniks tuhkasta, kun aloitin puhtaalta pöydältä, joka oli kyllä todella puhdistava kokemus.
Tällä hetkellä minulla on kaikki kamat sellaisia joita todella tarvitsen, eikä ole mitään ylimääräistä. Sen kyllä myönnän, että edelleen kaasut iskee ajoittain päälle, mutta normaaliahan se vaan on:)
 
Todella hieno kommentti ja mukava lukea. Suuri respect ja intoa jatkossakin !
Siitäkin huolimatta että basisti oletkin :-)

Jenkki telecaster ja Romu amp :)

Mulla on kaikki kitarat (ainakin sähköiset) pitopelejä. Ja uutena ostettu perusCryBaby on kulkenut matkassa jo jostain 80-90-lukujen taitteesta asti. On aina riittänyt mun satunnaisiin wahittelutarpeisiin.

fenkkuvanhus: Todella hieno kommentti ja mukava lukea. Suuri respect ja intoa jatkossakin !
Siitäkin huolimatta että basisti oletkin :-)
 
Heh, kiitosta vaan:)
Kyllä sitä tosiaan ihan eri tavalla innostui taas soittamisesta, kun sai pitkäaikaisen haaveen toteutumaan.
Suosittelen varauksetta kaikille tuota haaveiden toteuttamista. Vaikka siihen menisikin aikaa, niin se tuntuu vielä palkitsevammalta kun on nähnyt sen toteutumisen eteen vaivaa.

Taitaisi kaksi kappaletta olla pitopelin määritteeseen sopivia soittimia.
 
Kitarapuolelta Tokai AST-50 vm.2006 on jo ulkoisen olemuksensa puolesta pitopeli, kun on ottanut enemmän ja vähemmän osumaa 9 yhteisen vuoden aikana. On tuosta tullut jotenkin kotoisan oloinenkin, vaikken ole muotoilun puolesta oikein stratomiehiä koskaan ollutkaan. Soi hyvin ja voi sanoa, että on itselle röydetty. Satulan vierestä puuttuu palanen, kaulan juuressa pintakäsittely lohkeillut, pohjassa iso pala puupinnalla ja sähköt olen itselle sopivammaksi vääntänyt. Tämä yksilö toi minulle kiinnostuksen Japanissa valmistettuihin soittimiin.
 
Bassoista omaksi soittimeksi on iskostunut Carvin LB-20 vm.1991. Tuntui heti alussa täysin omalta ja jokaisella soittokerralla on tunnelma samankaltainen. Sopii käteen täydellisesti, kuulostaa hyvältä ja näyttää hyvältä, vaikka on jo kilometrejä nähnytkin.
 
Muut ovat tulleet ja menneet, nuo kaksi taasen vain tulleet.

Godin Redline 1 Graphite. Pienirunkoinen kiinteätallainen strato, jossa on 24,75" mensuuri ja yksi emg-aktiivimikki tallassa. Olen modannut lisäksi volumenapin kauemmas ja laittanut siihen mustan fender-hattunupin, jossa lukee "tone". Aion myöhemmin lisätä entisen volume-reiän kohdalle potikan ja nupin, koska olen tottunut hakkaamaan kättä siihen nuppiin... Graphite-versio on muuten kaiken lisäksi melko harvinainen, niitä tehtiin alussa jonkin verran, jonka jälkeen Redline-sarjan ykkösversiostakin tuli 25,5" mensuurin kitara ja värivaihtoehdot muuttuivat eli vain tuo ensimmäinen on harmaan värinen. Muutaman vuoden soittamisen jälkeen huomaan ainakin itse, että kitaran akustinen soundi alkaa avautumaan ja se on alkanut soimaan kirkkaammin, vaikka ei ole mikään akustiikan riemuvoitto, koska siinä on keskuspalkkina vaahteraa ja sivut on poppelista. Redline on myös ainoa omistamani kitara, jossa nauhat ei ole talven kuivuudessa alkaneet repsottaa otelaudasta ulos. Johtunee siitä, että se on rakennettu Kanadan rajalla USA:ssa eli suht koht samassa ilmastossa kuin täällä.

Krice: Kanadan rajalla USA:ssa eli suht koht samassa ilmastossa kuin täällä.
 
Tarkennus.. Onko Alaskan rajalla vai??