Aloittelijat ›

Moi. Olen 34 vuotias perheenisä ja aloitin rumpujen soittamisen kolme vuotta sitten.
Ensin hommasin sähkösetin ja paukuttelin niillä pari vuotta varastossa itsekseni. Opettelin peruskompit rockwayn nettikurssin avulla. Sitten rohkaisin mieleni ja ilmoittauduin kansalaisopiston aikuisten bändikurssille. On ollut yksi parhaista päätöksistä ikinä. Siellä on päässyt soittamaan suunnilleen oman tasoisten soittajien kanssa ja ammattitaitoisen opettajan johdolla, jolta olen ottanut rumputuntejakin.
Nyt on tullut ostettua jo akustiset rummutkin ja homma menee mukavasti eteenpäin.

sterpan: Moi. Olen 34 vuotias perheenisä ja aloitin rumpujen soittamisen kolme vuotta sitten.
Ensin hommasin sähkösetin ja paukuttelin niillä pari vuotta varastossa itsekseni. Opettelin peruskompit rockwayn nettikurssin avulla. Sitten rohkaisin mieleni ja ilmoittauduin kansalaisopiston aikuisten bändikurssille.
 
Kansalaisopiston kurssit on kyllä hyviä.... Hinta/laatusuhdetta! Olen käynyt useammallakin kurssilla: Rockbändikurssia ja Bluegrasskurssia Helsingissä, Bändikurssia Vantaalla, Jazzkurssia Espoossa ja kai jotain muutakin mitä en nyt muista...
 
Käyn nyt kitarakurssia Vantaalla. Soitellaan akustisilla erilaisia biisejä.

Hyvä vaihtoehto on musiikkiopisto. Silloin harjoitteluun/opiskeluun tulee kokonaisuutena selkeä linja. Teoria/säveltapailu ja henkilökohtainen soitin. Ja noi on kohtuu hintaisia, yleensä vähän alta 400e 6 kk (lukukausi).

Eilen oli cover-bändimme ensimmäinen keikka, sellainen "bandcamp" toisen bändin kanssa, jonne oli kutsuttu läheisiä ja tuttavia. Paikalla oli sentään kymmeniä ihmisiä. Kyseessä oli itselleni (49-v) aivan ensimmäinen esiintyminen kitaran kanssa yhtään missään, siis ikinä. Ennen keikkaa ja ensimmäisen setin alussa jännitti aikalailla. Varsinkin kun soundcheckissä tuntui, että tuleekohan tästä mitään, kun toisten soitto kuuluu niin erilailla kuin treeneissä ja oma kitara ei meinannut kuulua itselle tarpeeksi. Melkein paniikissa asiasta, mutta ei sentään.
 
Soitimme kaksi settiä, kummassakin 9 biisiä, ekassa lähinnä suomirokkia ja toisessa ulkomaista sekalaista rokkia, 1980-2000 luvuilta.
 
Ensimmäisen setin alussa en kuullutkaan sitten omaa kitaraa tarpeeksi, mutta rumpujen tahtiin tietysti yritin vetää parhaani mukaan. Sitten sain luvan aukaista volaa vähän isommalle ja homma alkoi toimia itselle ja ei kuulemma ollut liian äänekästä vielä yleisölle. Jatkossa täytyy olla soundcheckissä tarkempana ja myös vaatia oma soitto kuuluville sopivasti (omasta vahvarista / monitoroinnista).
 
Toisessa setissä ei ollut enää ongelmia kuulemisen suhteen, mutta menihän siinä sitten parin biisin alut vihkoon adrenaliinihumalassa. Sekin oli uusi kokemus kuinka pää sumenee soittaessa kun on tarpeeksi kova meno. Siihen täytyy löytää jokin tapa ratkaista asia, ilman että meininki kärsii.
 
Se on kummallista, että pahimmat kämmit tulivat helpoissa jutuissa ja sitten taas vaikeammat jutut ja biisit menivät hyvin (ainakin omasta mielestäni). Kokonaisuutena myös toinen setti meni kuitenkin varsin jees ja yleisö tuntui tykkäävän aidosti. Encoreakin jopa pyydettiin, mutta bändien vuorottelun vuoksi ei alettu varastamaan toisten aikaa.
 
Hitsi, porukkaahan jorasi lavan edessä ihan reilu joukko! Nyt on kyllä tyytyväinen olo, tuli haastettua itsensä ja oltua tavallaan epämukavuusalueella hetki, jonka jälkeen tuli voitto kotiin.

No niin ,huomenta!
Aloitin kitaran rämpyttelyn näin vanhemmalla iällä uudelleen (taukoa yli 30 vuotta),ja paljon on muuttunut,niin oppaissa kuin vehkeissäkin.
Ostin innostuttuani ajatuksesta,parin vuoden jahkailun jälkeen,akustisen kitaran ja aloin harjoitella kun työttömällä on tätä aikaa,mutta h...tin vaikeaa tämä on,barree soinnut ovat yhtä mahdottoman tuntuisia kuin kossinakin ja kaikenlaiset asteikkohässäkät hämmentävät,tuntuu ettei tajua ensimmäistäkään asiaa,sekin on ennestään tuttua.
 
Mutta ainakin tämä on haasteellista ja nyt tavoitteena on opetella ihan oikeasti nuotit ja niistä soittaminen perusteellisemman tekniikkaan perehtymisen lisäksi,joten sarkaa piisaa.
 
Terveisin "kitaristi" 54vee.

Hienoa, jnen!
 
Barret on kyllä viheliäisiä! Itse en tykkää niistä vieläkään, vuosien jälkeekin. Mutta otelaudan avaajina ne on oivia.

Barret
 
Valtaosan ajasta kun olen soittanut, niin olen ottanut barret Henrix tyylillä. Eli peukku ottaa bassokielistä yleensä e-kielen ja joskus a-kielenkin ja etusormen täytyy ottaa vain 1-3 ohuinta kieltä.
 
Sitten alkasin treena barrea klassisella tyylillä eli tavallaan oikea oppisesti. Väsyi käsi todella nopeasti. Painoin etusormella kohtisuoraa otelautaa vastaan. Sitten löytyi Justinguitarista kevyempi tai oikeampi versio. Kaveri on kova selittämään ja noin 4 minuutin kohdalla alkaa päästä asiaan. Mutta alkaa olla barret tällä tyylillä paljon paljon kevyempiä ja helpompia.
 
http://www.justinguitar.com/en/IM-111-EShapeMajorMinorBarreChords.php
 
Monesti kitaralla soitetaan soinnusta vain 3-4 alinta kieltä ja silloin ei ole mitään tavetta barreta kaikkia kieliä. Mitä lähempän soittoasento on klassisenkitaran soittoasentoa, sen helpompaaa esim barresoittua on ottaa. Sähkiksellä onnistuu hihnan kanssa seisoessa tai istuessakin ilman klasari soittoasentoja tms. niin että kitara on klassisssa asennossa vaikka soittaja ei olekaan.
 
Nuottien opiskelussa aloitin tuolla
 
http://www.amazon.com/Hal-Leonard-G … sr=1-1&keywords=complete+guitar
 
Ei mene aina aivan vaikeutuvassa järjestyksessa. Varmasti joku muukin vastaava alkeisopas toimii. Jos on ipadi tai joku vastaava, niin toimii e-kirja tai kindle juttu hyvin, etenkin jos on audiopätkä aina siinä harjoituksen vieressä. Saa ostaa ainakin amazonista ja istoresta. Musiikkiteorian alkeiskurssin suoritin kanssanopistossa ja se avarsi todella paljon tietämystä.
 
Sitten esim bluesjutuissa nuottiajattelua menee monimutkaiseksi. Klassisen kitaran alkeiskurssit ovat hyviä tuota nuotienopettulua ajatellen. Nuotit ovat simppeleitä ja pääsee treenaamaan ihan neljäs ja kahdeksasosia ilman että nuottikuva heti muuttuu todella vaikeaksi.
 
Treenaamisessa tosi moni kovan tason soittaja on sanonut, että harjoittelua ja soittaminen ovat eri asioita. Harjoittelussa pitäisi opetella jotain uutta ja soittamisessa soitetaan jotain jota jo osataan. Harjoittelun voi jakaa eri osa-alueisiin tekniikkaa voi treenata aivan epämusikaalisestikin, että treenataan metronomin kanssa tekniikkaa ilman, että kitarasta lähtevät äänet vaikuttavat kovinkaan paljoa musiikilta. Mutta tyylejä ja ihmiset ovat oppineet todella erilaisilla harjoitustavoilla.
 
Olen rämpyttänyt vuosia ja joku vuosi alkoin harjoitella systemaattisesti, nyt on mennyt taas viikkoja etten ole koskenut kitaraan. Systemaattinen harjoitus tuo tulosta aika nopeasti. Rämpyttely taas ei kehitä juuri ollenkaan.
 
Harjoitus jatkuu taas joskus...

Sen verran on oppismotivaatiossa ja tavassa tuonut ikä muutosta että kossina oli kiire soittamaan jotakin,nyt tuntuu siltä että mennään mieluummin musiikin teorian kautta ja opetellaan perustekniikat ihan alkeista lähtien.
Paha vain ettei lähiseudulla ole tarjolla musiikin teorian opetusta kuin näköjään yhdellä kansalaisopistolla ja oppilasmäärä on todella rajattu ja aina täysi,varsinaisia musiikkiopistoja löytyy parikin mutta kurssimuotoista alkeista lähtevää opetusta ei.
Olenkin koettanut katsella opettajaa jolta voisi ottaa tunnin/pari silloin tällöin teorian ja perustekniikan opetteluun sillä itsekseen opetellessa ajautuu herkästi turhauttaviin umpikujiin ja,mikä pahinta,virheisiin joita on myöhemmin työläs korjata.

glamguitarist: Barret
 
Valtaosan ajasta kun olen soittanut, niin olen ottanut barret Henrix tyylillä.
 
Niin minäkin monesti teen. Toki barrejakin käytän.
 
jnen: Sen verran on oppismotivaatiossa ja tavassa tuonut ikä muutosta että kossina oli kiire soittamaan jotakin,nyt tuntuu siltä että mennään mieluummin musiikin teorian kautta ja opetellaan perustekniikat ihan alkeista lähtien.
Paha vain ettei lähiseudulla ole tarjolla musiikin teorian opetusta kuin näköjään yhdellä kansalaisopistolla ja oppilasmäärä on todella rajattu ja aina täysi,varsinaisia musiikkiopistoja löytyy parikin mutta kurssimuotoista alkeista lähtevää opetusta ei.
Olenkin koettanut katsella opettajaa jolta voisi ottaa tunnin/pari silloin tällöin teorian ja perustekniikan opetteluun sillä itsekseen opetellessa ajautuu herkästi turhauttaviin umpikujiin ja,mikä pahinta,virheisiin joita on myöhemmin työläs korjata.
 
Nykyisinhän on netin välityksellä mahdollista ottaa tunteja. Joko rockway.com-tyylisesti tai sitten ihan skypettäen. En osaa sanoa keltä, mutta tiedän että tunteja näin pidetään.
 
Kitaran soittamisessa mulle tärkein teorian oppitunti on ollut avoimien sointujen kautta sen ymmärtäminen miten soinnut on muodostettu. Eikä mulla mennyt sen oppimiseen kun viikko-pari yhtä kirjaa lukiessa paikallisbussissa töihin kulkiessa (eli joku 20-30min per päivä). Siltä pohjalta täällä avauduin joskus vuosia sitten: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=62355&o=20 (ensimmäinen ja neljäs kirjoitukseni)
 
Nuoteista soittamista joskus treenasin klassiko-opuksen kanssa. Mutta ei mulla siitä talvesta paljoa käteen jäänyt. http://www.amazon.com/Modern-Method-Guitar-Volume/dp/0876390130

jnen: Sen verran on oppismotivaatiossa ja tavassa tuonut ikä muutosta että kossina oli kiire soittamaan jotakin,nyt tuntuu siltä että mennään mieluummin musiikin teorian kautta ja opetellaan perustekniikat ihan alkeista lähtien.
Paha vain ettei lähiseudulla ole tarjolla musiikin teorian opetusta kuin näköjään yhdellä kansalaisopistolla ja oppilasmäärä on todella rajattu ja aina täysi,varsinaisia musiikkiopistoja löytyy parikin mutta kurssimuotoista alkeista lähtevää opetusta ei.
Olenkin koettanut katsella opettajaa jolta voisi ottaa tunnin/pari silloin tällöin teorian ja perustekniikan opetteluun sillä itsekseen opetellessa ajautuu herkästi turhauttaviin umpikujiin ja,mikä pahinta,virheisiin joita on myöhemmin työläs korjata.
 
Minulla oli parikymmentä vuotta välissä, etten edes omistanut mitään kitaraa. Tosin olen harrastanut muuta soittamista puhallinorkesterissa koko ajan. Aika nopeasti minulla palasivat ne vähäiset kitaransoiton taidot, kun aloitin soittamaan uudestaan viitisen vuotta sitten melkein viiskymppisenä. Nykyään meillä on jonkinlainen bändintapainenkin.
 
Olen välillä miettinyt, että jos saisi jostain sen innon, mikä oli murrosikäisenä ja voisi yhdistää siihen sen järjestelmällisyyden mitä on nyt aikuisena....
 
Tuosta teoriasta: Nuotteja olen osannut lukea suunnilleen yhtä kauan, kuin olen osannut lukea tekstiä. Jo ihan pikkupoikana pimputin lasten leikkipianoa ja opettelin sillä uusia kappaleita nuottien avulla. Kitaraakin soitan mieluummin nuoteista (ja korvakuulolta), kuin tabeista. Nuottien opetteleminen kannattaa minusta aina.

jnen:...mutta h...tin vaikeaa tämä on,barree soinnut ovat yhtä mahdottoman tuntuisia kuin kossinakin...
 
Jos barret tuntuu vaikealta niin sillä etusormella ei kannata painaa ihan suoraan vaan pistää se etusormi hieman vinoon ja painaa osittain hieman sillä etusormen "kyljellä", näin kun painelee niin ei tarvi käyttää niin paljon voimaa ja ainakin minulla tuo on luonteva tapa ja tuli soittoon luonnostaan ilman että mietin asiaa sen kummemmin.
 
Tuossa olikin jo postattu asiasta Justinguitarsin sivujen videota josta tosissaan kandee katella siitä 4 minuutin kohdalta eteenpäin, jossa kerrotaan tuo etusormen painaminen kieliin.
 
Hieno homma, että on tälläinen ilo elämässä, että saa ja voi soittaa kitaraa, aivan loistava rentoutustapa arkisten huolien unohtamiseksi kun ottaa kitaran käteen ;D

Euphonium:
Tuosta teoriasta: Nuotteja olen osannut lukea suunnilleen yhtä kauan, kuin olen osannut lukea tekstiä. Jo ihan pikkupoikana pimputin lasten leikkipianoa ja opettelin sillä uusia kappaleita nuottien avulla. Kitaraakin soitan mieluummin nuoteista (ja korvakuulolta), kuin tabeista. Nuottien opetteleminen kannattaa minusta aina.
 
Kitaralla nuoteista lukeminen ei ole ihan niin suoraviivaista, mielestäni. Tabulatuureja kun lukee kirjasta, saa sekä otteet että aikaarvot, nuoteista ei saa kuin jälkimmäisen (no toki voi olla numeroviitteitä asemaksi, sointuotteita jne). Tabulatuureissa mielestäni on ongelmana että maailma on täysi vääriä tabeja, tai siis nettitabulatuureihin ei kannata lainkaan luottaa. Korvakuulolta on se "ainoa oikea tapa" soittaa, mutta toki kaikenlaisia muitakin lähteitä tulee käytettyä (videot, oppitunnit, sointulaput, tabit, nuotit). Ei siitä nuottien osaamisesta mitään haittaa kai liene! Mutta itse keskityn korvakuulolta oppimiseen, se on mulle se tärkein asia. Nuoteista soittamista voisi treenata jos olisi päivässä muutama tunti aina annettu lisää.

weelie: Kitaralla nuoteista lukeminen ei ole ihan niin suoraviivaista, mielestäni. Tabulatuureja kun lukee kirjasta, saa sekä otteet että aikaarvot, nuoteista ei saa kuin jälkimmäisen (no toki voi olla numeroviitteitä asemaksi, sointuotteita jne). Tabulatuureissa mielestäni on ongelmana että maailma on täysi vääriä tabeja, tai siis nettitabulatuureihin ei kannata lainkaan luottaa. Korvakuulolta on se "ainoa oikea tapa" soittaa, mutta toki kaikenlaisia muitakin lähteitä tulee käytettyä (videot, oppitunnit, sointulaput, tabit, nuotit). Ei siitä nuottien osaamisesta mitään haittaa kai liene! Mutta itse keskityn korvakuulolta oppimiseen, se on mulle se tärkein asia. Nuoteista soittamista voisi treenata jos olisi päivässä muutama tunti aina annettu lisää.
 
Tabeissa vain on se vika, etteivät ne sisällä riittävästi informaatiota kappaleesta. Tabeista ei löydy aika-arvoja, jos ei apuna ole käytetty nuoteista lainattuja merkintöjä, Olen soittanut nuoteista. en tosin kitaralla vaan pasuunalla, yleisön edessä vuosien varrella monta kertaa kappaletta, jota en ole koskaan kuullut ja jota ei edes ole mahdollista kuulla, koska sitä ei ole levytetty. Tabeista tai korvakuulolta voi opetella vain musiikkia. josta löytyy äänite. Eikä kitarallakaan nuottien lukeminen mielestäni sen kummempaa ole. Kun soittimen tuntee osaa kyllä hakea oikeat otteet kaulalta.

Nykyaikaiset tabit ovat interaktiivisia (esim. Guitar Pro, Tab Pro) joissa on kyllä aika-arvotkin mukana ja on myös täydet nuotit tabin rinnalla. Nuotit vastaan tabit -vastakkainasettelu on mielestäni nykyisin tarpeetonta. Tosin useimmissa interaktiivisissa tabeissakin on se vika, ettei niihin ole merkitty sointuja, se on harmillista sointukulkujen ja musiikin teorian oppimisen kannalta. Asian toki voi hoitaa kuntoon näkemällä itse vähän vaivaa editoriohjelmassa.

sustain65: Nykyaikaiset tabit ovat interaktiivisia (esim. Guitar Pro, Tab Pro) joissa on kyllä aika-arvotkin mukana ja on myös täydet nuotit tabin rinnalla. Nuotit vastaan tabit -vastakkainasettelu on mielestäni nykyisin tarpeetonta. Tosin useimmissa interaktiivisissa tabeissakin on se vika, ettei niihin ole merkitty sointuja, se on harmillista sointukulkujen ja musiikin teorian oppimisen kannalta. Asian toki voi hoitaa kuntoon näkemällä itse vähän vaivaa editoriohjelmassa.
 
Joo, mutta edelleen, pelkistä tabeista ei voi soittaa reaaliaikaisesti kuulematta biisiä ensin. Käytän minäkin Tuxguitaria, mutta kun tulostan siitä biisin itseäni varten, jätän tabit pois, koska tabit on minulle täysin turhia ja näin saan biisin mahtumaan pienempään tilaan.
 
Kun teen bändille lappuja, niihin kyllä laitan tabeja, koska bändimme kitaristit eivät ole nuottitaitoisia.

http://www.ultimate-guitar.com
 
http://www.songsterr.com

Euphonium: Olen soittanut nuoteista. en tosin kitaralla vaan pasuunalla, yleisön edessä vuosien varrella monta kertaa kappaletta, jota en ole koskaan kuullut ja jota ei edes ole mahdollista kuulla, koska sitä ei ole levytetty. Eikä kitarallakaan nuottien lukeminen mielestäni sen kummempaa ole. Kun soittimen tuntee osaa kyllä hakea oikeat otteet kaulalta.
 
Niin se varmaankin on, turha mun on selitellä, laiskuuteeni tässä vain on kyseessä. Mutta kun itse yhden talven nuoteista opettelin soittamaan, totesin kyllä että prima vistana minä en kykene soittamaan tämän elämän aikana, joten jätin sen nuottien treenaamisen siihen. Minusta ei oikein ole soittamaan bändissä keikalla nuoteista kappaletta jota en ole koskaan kuullut. Eikä tule koskaan olemaan.
 
Toki nuoteista on tullut joissain kokoonpanoissa tullut soiteltua sen jälkeenkin, mutta kyllä se hidasta on, siis ensin yksikseen sen sieltä raapii kasaan ja soittaessa sitä lappua tuijottelee vain ikäänkuin rakennetta seuraten, kun ne sävelet on jo jossain määrin muistissa. Yhä siis olen sitä mieltä että vaikeata se minulle on, mutta treenaamallahan siitä kai pääsisi, mutta kun ei kiinnosta. Silti se on musiikin kielen "universaali" kirjoitusasu, ei täydellinen mutta silti paras.

weelie: Niin se varmaankin on, turha mun on selitellä, laiskuuteeni tässä vain on kyseessä. Mutta kun itse yhden talven nuoteista opettelin soittamaan, totesin kyllä että prima vistana minä en kykene soittamaan tämän elämän aikana, joten jätin sen nuottien treenaamisen siihen. Minusta ei oikein ole soittamaan bändissä keikalla nuoteista kappaletta jota en ole koskaan kuullut. Eikä tule koskaan olemaan.
 
Toki nuoteista on tullut joissain kokoonpanoissa tullut soiteltua sen jälkeenkin, mutta kyllä se hidasta on, siis ensin yksikseen sen sieltä raapii kasaan ja soittaessa sitä lappua tuijottelee vain ikäänkuin rakennetta seuraten, kun ne sävelet on jo jossain määrin muistissa. Yhä siis olen sitä mieltä että vaikeata se minulle on, mutta treenaamallahan siitä kai pääsisi, mutta kun ei kiinnosta. Silti se on musiikin kielen "universaali" kirjoitusasu, ei täydellinen mutta silti paras.
 
Joo. Rock bändissä minäkin usemmiten soitan bassoa ns. hatusta, mutta joskus kyllä kirjoitan itselleni nuotin opetteluvaiheessa käytettäväksi ja pystyn sen myös bassolla soittamaan treeneissä suoraan ilman etukäteistreenausta, jos se vain muuten on minun taidoillani soitettavissa. Minulla ei siis jää kiinni nuotinluvusta, vaan muusta soittotaidosta.
 
Myönnän myös, että meilläkin on bändissä kitaristit, jotka soittavat kitaraa paremmin kuin minä, vaikka eivät ole lainkaan nuottitaitoisia. Se on varmaan yksi syy, miksi juuri minä vaihdoin kitarasta bassoon, kun tarvittiin basistia.

Euphonium: Joo, mutta edelleen, pelkistä tabeista ei voi soittaa reaaliaikaisesti kuulematta biisiä ensin.
 
Juu, ei tietenkään, siis pelkästä perinteisestä tabista. Interaktiivisen tabinkin kanssa on ilman muuta syytä kuunnella oikeaa levytystä enemmän kuin tietokoneen syntetisoimalla soittamaa tabia. Minä nyt en osaa soittaa yhtään biisiä kunnolla pelkkien nuottienkaan avulla. Biisin kuunteleminen ja tunteminen on ihan A&O. Ei vaan ole korva vielä niin harjaantunut, että löytäisin kaikki jutut ilman apuja, ainakaan tolkullisessa ajassa. Toki sitä puolta kannattaa kehittää koko ajan.