| Aihe: nuotintaminen | 1 |
|---|
|
voisi olla jossakin muussakin ryhmässä mutta kun itse törmään ongelmaan puhallinorkesterissa niin olkoon täällä.
Ymmärrän, että tilanpuutteen ym vuoksi on järkevää kirjoittaa esim 15 tahtia taukoa jos niin on. Soittajan pitää kiltisti laskea tahteja, jotta osaisi töräyttää oman osuutensa oikeaan aikaan. Minä vaan olen niin huono laskemaan kun jään kuuntelemaan muiden soittoa, että mokailen jatkuvasti. Pitempään orkesterissa olleet sanovat, että kyllä ne kappaleet oppii vähitellen ulkoa eikä tarvitse niin tarkkaan laskea. Nurinkurinen tilanne jotenkin. On nuotit edessä mutta silti pitää ikäänkuin opetella kappale ulkoa. Outoa siinäkin mielessä kun oma soittoni on usein ikäänkuin jatkoa jonkun toisen soittimen osuudelle. Itselleni olisi luontevampaa ja helpompaa, jos nuoteissani olisi vaikka se edellinen luraus, johon omani on jatkoa. Se kuulostaisi paremmalta ainakin rytmillisesti. Nyt soittaminen on kuin konekirjoitusta ja valitettavan usein kuulostaakin siltä. On vaikea harjoitella kotona yksin, istua keinutuolissa ja laskea 15 tahtia taukoa ja sitten sanoa tööt. Sovittajat ja johtajat eivät ilmeisesti ymmärrä vaikeutta, koska heillä on kokonaisuus koko ajan edessä.
Tiedän, että tähän joku neropatti vastaa, että pitää laskea ja kyllä sen oppii jne jne. Älkää vastatko, tiedän sen.
Kysymys onkin, eikö nykyisillä nuotinkirjoitusohjelmilla voisi keksiä jotakin, että taukoa pitävä soittaja voisi seurata mitä muut soittavat. Mielestäni se olisi jopa mielenkiintoista. Nuotit kirjoitetaan yleensä harvaan, viivastojen välit ovat valtavat, kyllä tilaa olisi. | |
Hekku56: voisi olla jossakin muussakin ryhmässä mutta kun itse törmään ongelmaan puhallinorkesterissa niin olkoon täällä.
Ymmärrän, että tilanpuutteen ym vuoksi on järkevää kirjoittaa esim 15 tahtia taukoa jos niin on. Soittajan pitää kiltisti laskea tahteja, jotta osaisi töräyttää oman osuutensa oikeaan aikaan. Minä vaan olen niin huono laskemaan kun jään kuuntelemaan muiden soittoa, että mokailen jatkuvasti. Pitempään orkesterissa olleet sanovat, että kyllä ne kappaleet oppii vähitellen ulkoa eikä tarvitse niin tarkkaan laskea. Nurinkurinen tilanne jotenkin. On nuotit edessä mutta silti pitää ikäänkuin opetella kappale ulkoa. Outoa siinäkin mielessä kun oma soittoni on usein ikäänkuin jatkoa jonkun toisen soittimen osuudelle. Itselleni olisi luontevampaa ja helpompaa, jos nuoteissani olisi vaikka se edellinen luraus, johon omani on jatkoa. Se kuulostaisi paremmalta ainakin rytmillisesti. Nyt soittaminen on kuin konekirjoitusta ja valitettavan usein kuulostaakin siltä. On vaikea harjoitella kotona yksin, istua keinutuolissa ja laskea 15 tahtia taukoa ja sitten sanoa tööt. Sovittajat ja johtajat eivät ilmeisesti ymmärrä vaikeutta, koska heillä on kokonaisuus koko ajan edessä.
Tiedän, että tähän joku neropatti vastaa, että pitää laskea ja kyllä sen oppii jne jne. Älkää vastatko, tiedän sen.
Kysymys onkin, eikö nykyisillä nuotinkirjoitusohjelmilla voisi keksiä jotakin, että taukoa pitävä soittaja voisi seurata mitä muut soittavat. Mielestäni se olisi jopa mielenkiintoista. Nuotit kirjoitetaan yleensä harvaan, viivastojen välit ovat valtavat, kyllä tilaa olisi.
Nuotinnusohjelmat mahdollistavat mitä vain ja joskus näitä vihjenuotteja näkeekin. Valtaosalle soittajista nämä eivät kuitenkaan ole tarpeen. Tahtien laskemisen lisäksi voit opetella muistamaan sen "lurauksen" joka omaa osuuttasi edeltää. Koko nuottia ei tarvitse ulkoa osata. Tietenkin kapellimestarin tulisi näyttää kriittiset sisääntulot. | |
Jos nuotin kirjoittaja viitsii, niin nuotinnusohjelmilla ne kirjoitetaan pikkunuoteilla erotuksena soitettuihin nuotteihin. Tuosta on sekin etu, jos se pikkunuottien soittaja sattuu olemaan poissa, niin voi soittaa hänenkin osuuden. Se on kuitenkin 'ylimääräistä' työtä, jota kaikki eivät viitsi kirjoittaa.
Kun tarkastellaan kappaleen rakennetta, niin ne lähes aina koostuu neljän, kahdeksan ja kuudentoista tahdin jaksoista. Esim. jazz muusikot eivät noita laske, vaan ne kuulee alitajuisesti koska nuo jaksot alkaa ja loppuu. Sitä kuuntelua kannattaa harjoitella. Nuotin kirjoittaja voi tuota hiukan auttaa kirjoittamalla tauot ed. jakson pituisena.
Monet harrastaa sitä, että kirjoittaa nuotin uudelleen itseään varten. Esim. jos ei ole opetellut transponointia, niin kirjoittaa siten, ettei tarvita niin tehdä. Minä joskus kokeilin soittaa tuubaa ja en viitsinyt transponoida. Kirjoitin nuotin siten kuin soittaisin sen trumpetilla diskanttiklaavissa. | |
juu, pikkunuotit tuttu juttu. Kun niitä on, auttavat tosi paljon. En ole mikään torvimusiikin ystävä, soitan tenorifonia. Menin puhallinorkesteriin vain siksi että oppisin kuuntelemaan muita. On siellä kivaa porukkaa. Musiikki on hyvä rentoutumiskeino ja harrastus. En halua harrastusta, joka stressaa vaan olisi hauskaa. Tuo tahtien laskeminen vaan vie ilon koko hommasta. Haluaisin kuunnella muiden soittoa silloin kun itsellä on taukoa ja haluaisin seurata nuoteista mitä tapahtuu. En tiedä ymmärsittekö mitä tarkoitin konekirjoituksesta. Soittaminen muistuttaa sitä ja valitettavasti kuulostaa siltä. | |
Baryton-B: Jos nuotin kirjoittaja viitsii, niin nuotinnusohjelmilla ne kirjoitetaan pikkunuoteilla erotuksena soitettuihin nuotteihin. Tuosta on sekin etu, jos se pikkunuottien soittaja sattuu olemaan poissa, niin voi soittaa hänenkin osuuden. Se on kuitenkin 'ylimääräistä' työtä, jota kaikki eivät viitsi kirjoittaa.
Kun tarkastellaan kappaleen rakennetta, niin ne lähes aina koostuu neljän, kahdeksan ja kuudentoista tahdin jaksoista. Esim. jazz muusikot eivät noita laske, vaan ne kuulee alitajuisesti koska nuo jaksot alkaa ja loppuu. Sitä kuuntelua kannattaa harjoitella. Nuotin kirjoittaja voi tuota hiukan auttaa kirjoittamalla tauot ed. jakson pituisena.
Monet harrastaa sitä, että kirjoittaa nuotin uudelleen itseään varten. Esim. jos ei ole opetellut transponointia, niin kirjoittaa siten, ettei tarvita niin tehdä. Minä joskus kokeilin soittaa tuubaa ja en viitsinyt transponoida. Kirjoitin nuotin siten kuin soittaisin sen trumpetilla diskanttiklaavissa.
Toisaalta ei ole mitään järkeä kirjoittaa vaikka pasuunalle klarinetin pikkunuotteja. Itselläni ainakin taukojen laskemisesta on tullut niin automaattista, ettei minun yleensä sitä edes ajatella. Tosiaan kevyessä on noita esim. kahdeksan tahdin jaksoja, mutta aina ei taukojen pituus noudata niitä. Puhallinorkesteri, jossa soitan nykyään soittaa paljon klasaria. Niissäkin oppii kuulemaan yleensä aika nopeasti, mistä kohtaa oma tauko loppuu. | |
Euphonium: Toisaalta ei ole mitään järkeä kirjoittaa vaikka pasuunalle klarinetin pikkunuotteja.
Minusta ne pikkunuotit pitäisi olla melodiaa (jotta etenemistä on helppo seurata) soitti ne sitten mikä soitin hyvänsä. Eli ne transponoidaan ed. tapauksessa pasuunalle. Juuri katselin Youtubesta niin tehtyä nuottia...solistin nuottiin oli laitettu pikkunuoteilla orkesterin osuus. | |
Baryton-B: Minusta ne pikkunuotit pitäisi olla melodiaa (jotta etenemistä on helppo seurata) soitti ne sitten mikä soitin hyvänsä. Eli ne transponoidaan ed. tapauksessa pasuunalle. Juuri katselin Youtubesta niin tehtyä nuottia...solistin nuottiin oli laitettu pikkunuoteilla orkesterin osuus.
Minusta taas pikkunuotit, joita ei missään tapauksessa soiteta, on vain haitaksi verrattuna tilanteeseen, jossa on merkitty vain taukotahtien määrä. Kuten sanoin, taukojen laskeminen tapahtuu ainakin minulla lähes automaattisesti. Sen sijaan jos jokainen tahti on kirjoitettu pikkunuoteilla, joutuu turhaan seuraamaan nuottia koko ajan tai sitten täytyy etukäteen laskea taukotahtien määrä ja merkitä se itse nuottiin. | |
niinkuin tuossa kirjoitettiin, pikkunuoteissa voisi olla melodia. Tämä on minulle harrastus ja tykkäisin kuunnella mitä muut soittavat silloin itsellä on taukoa. Tottakai oikea vastaus alkuperäiseen kysymykseen on että pitää vain kiltisti laskea. Se vaan on niin tylsää. Kyllä minulla ainakin menee helposti sekaisin jos taukoa on yli 10 tahtia, varsinkin jos siellä on jokunen fermaatti tai jopa rytmin muutos välissä.
Edelleen ihmettelen sitä, että on nuotit edessä ja silti pitäisi osata kappale melkein ulkoa. Opetellaan laskemista. Ikävää vaan että harrastus on ikävää | |
Hekku56: niinkuin tuossa kirjoitettiin, pikkunuoteissa voisi olla melodia. Tämä on minulle harrastus ja tykkäisin kuunnella mitä muut soittavat silloin itsellä on taukoa. Tottakai oikea vastaus alkuperäiseen kysymykseen on että pitää vain kiltisti laskea. Se vaan on niin tylsää. Kyllä minulla ainakin menee helposti sekaisin jos taukoa on yli 10 tahtia, varsinkin jos siellä on jokunen fermaatti tai jopa rytmin muutos välissä.
Edelleen ihmettelen sitä, että on nuotit edessä ja silti pitäisi osata kappale melkein ulkoa. Opetellaan laskemista. Ikävää vaan että harrastus on ikävää
En nyt oikein ymmärrä, miksi kappale pitäisi osata melkein ulkoa. Minä ainakaan en ole liki neljäkymmenen vuotisen soittokuntaurani aikana tainnut oppia yhtäkään kappaletta kokonaan ulkoa, mutta silti taukojen laskemisessa ei ole mitään ongelmaa. Harrastus tämä on minullekin.
Fermaatithan päin vastoin yleensä helpottavat taukojen laskemista, sillä taukoa pitävillekin soittimille on yleensä nuotteihin fermaatit merkitty. Taukoja ei siis tarvitse laskea kokonaan, vaan edellisestä fermaatista lähtien.
Joka tapauksessa, turhat pikkunuotit vain haittaavat. Mitään iloa en niissä näe. | |
Baryton-B: ....Esim. jazz muusikot eivät noita laske, vaan ne kuulee alitajuisesti koska nuo jaksot alkaa ja loppuu. Sitä kuuntelua kannattaa harjoitella.
Ei siinä mistään alitajunnasta oo kyse, vaan turnback-soinnusta, joka on kokolailla aina V7. Toki siinä oot oikeessa, että toi pitää osata kuulla. Pätee yhtälailla esmes soittokuntiin.
Nuotin kirjoittaja voi tuota hiukan auttaa kirjoittamalla tauot ed. jakson pituisena.
Jos ei näin tee, niin kuponkeissa on liian vähän kaksoisviivoja, joiden yli ei paranis yhdistettyjä taukoja mennä kirjotteleen
Jotenkin kaikin puolin kornia, ettei sevverta kuunnella, mitä ympärillä tapahtuu, että rakenteet edes jollain tasolla jäis päähä. Vuodesta toiseen soitetaan samoja kuponkeja niikun prima vistaa perkele!
Humpan suurin sooloakti ja armoitettu artisti - pätevä kuin pänti, ylevä kuin yhtye, oiva kuin orkesteri ja taimissa kuin tanssimuusikko. Lisäksi lämmin käsi, suuri sydän ja iso pää. | |
isojussi: Ei siinä mistään alitajunnasta oo kyse, vaan turnback-soinnusta, joka on kokolailla aina V7. Toki siinä oot oikeessa, että toi pitää osata kuulla. Pätee yhtälailla esmes soittokuntiin.
Jos ei näin tee, niin kuponkeissa on liian vähän kaksoisviivoja, joiden yli ei paranis yhdistettyjä taukoja mennä kirjotteleen
Jotenkin kaikin puolin kornia, ettei sevverta kuunnella, mitä ympärillä tapahtuu, että rakenteet edes jollain tasolla jäis päähä. Vuodesta toiseen soitetaan samoja kuponkeja niikun prima vistaa perkele!
Tottakai jos soitetaan samoja lappuja vuodesta toiseen, opitaan tauot ulkoa, mutta me ainakin soitetaan soittokunnassa jatkuvasti uusia teoksia, jotka harjoitellaan vain yhtä keikkaa varten ja usein ne on klassista musiikkia. On myös niitä, missä on vaikka 17 tahtia taukoa, jonka jälkeen pitää soittaa muutama tai jopa yksi ääni, joka ei ala mistään tahdin alusta ja sitten taas taukoa, mutta ei se taukojen laskeminen silloinkaan ole minulle mikään ongelma.
Jos tosiaan pitäisi soittaa samoja kuponkeja vuodesta toiseen, tuskin jaksaisin tätä harrastaa. | |
oukei, kiitos kommenteista. Itselleni se tahtien laskeminen on vaikeaa, pikkunuottien tms avulla seuraaminen oisi helpompaa. Olen nyt ollut pari vuotta mukana puhallinorkesterissa. Edelleen tulee kappaleita joita muut ovat soittaneet aikaisemmin ja jotka ovat minulle uusia. Toisaalta sitähän minä menin bändiin opettelemaankin. Haasteita on ja pitää ollakin | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
