Tanssimusiikki ›

Otsikko on laaja ja muistoja on varmaan paljon mutta tuli tässä aamuyön tunteina seuraavanlainen tapaus mieleen: Viitisen vuotta sitten jouduimme perumaan hääkeikan, jonka kaverini oli meille myynyt. Olin ajoissa perumassa ja vika ei ollut varsinaisesti meidän, vaan tämän ko. kaverin. No, ojensin auttavan käteni panikoivalle morsiammelle ja lupasin kysellä bändejä. Luonnollisesti oli Pori Jazz viikonloppu, joten vapaat oikeat soittajat olivat todella vähissä. Keltaisilta sivuilta kuitenkin löysin jonkun turkulaisen hanuripartion, jonka yhteystiedot annoin morsiammelle. Morsian soitti orkesterille ja löi keikan lukkoon. Häiden jälkeen morsian soitti itku kurkussa, että bändi joka lopulta ilmestyi paikalle oli joukko 60-70-vuotiaita miehiä. Häävalssina oli vedetty joku oma pläjäys, koska nuotteja ei osannut kukaan lukea. Rokkitoivomukset oli kuitattu biisillä: Anna pois mun sormuksein (vieläpä foxtrot-versiona). Lopulta bändi oli vieläpä lähtenyt tunnin etuajassa pois vedoten seuraavan aamun työpäivään. Vaikka vika ei ollut minun, täytyy myöntää että hetken hävetti. Löytyykö vastaavia kokemuksia? Huom. Ohjelmatoimistojen työntekijöiden ei tarvitse vastata. Ainoastaan sellaisten ihmisten joilla on omatunto ja kyky tuntea häpeää ja empatiaa.

No ei aleta kertomaan yksityiskohtia, mutta kerran oli meillä sellainen lentobasisti vuosia sitten huttukeikalla, että eipä tarvii toista kertaa ottaa. Meni metsään ja kovalla volyymillä niin että rymisi.
 
Aika hyvin kyllä ollaan noilta osin muuten selvitty, vaikka käytettiin yhteen väliin paljonkin lentävia rumpaleita ja basisteja.
 
Bändisuosituksista ei ole ainakaan vielä tullut negatiivista palautetta minulle asti. Sen verran kumminkin on tuntenut sakkia jota on suositellut.
 
Mika

No en tiedä oliko moka, tai sitten saattoi olla pelkkää mokaa. Joka tapauksessa kyseessä oli ensimmäinen tuuraus koskaan. Olin 15. Olin soittanut rumpuja kenties vuoden päivät. Pelkkää rokkia. Tannsiorkesteri, trio, rumpali,läskibasso ja haitari löysi lauantai-iltana itsensä sellaisesta tilanteesta että rumpali puuttui. Haitarinsoittaja oli jostain kuullut että olin perustanut bändin(joka soitti Uriah Heepiä ja sellaista). Hätäpäissään kysyi minua mukaan ravintolakeikalle ja lupasi 100 markkaa käteen. Soitin keikan loppuun vispilöillä. Kukaan ei kuitenkaan kompastunut. En saanut moitteita enkä sen kummemin kehujakaan.

Tuli eräs basisti eräälle keikalle ja taiteilu oli aikamoista. Osumaprosentti jotakin 27% äänistä.
Huvittavin piirre oli basistin jalka, jota hän itse katsoi soittaessaan ja takoi neljäsosia lattiaan....ja en malttanut olla kysymättä, että miksi taiteilija tuijottaa jalkaan.... Vastaus kuului:" Kun soitan biittiä, niin en tiedä muuten, mihin se keskimmäinen isku tulee, mutta kun katson jalkaan, niin isku tulee silloin, kun jalka nousee ylös."
..... Juma... kun kuset meinasivat tulla housuun....

Tuli eräs basisti eräälle keikalle ja taiteilu oli aikamoista. Osumaprosentti jotakin 27% äänistä.
Huvittavin piirre oli basistin jalka, jota hän itse katsoi soittaessaan ja takoi neljäsosia lattiaan....ja en malttanut olla kysymättä, että miksi taiteilija tuijottaa jalkaan.... Vastaus kuului:" Kun soitan biittiä, niin en tiedä muuten, mihin se keskimmäinen isku tulee, mutta kun katson jalkaan, niin isku tulee silloin, kun jalka nousee ylös."
..... Juma... kun kuset meinasivat tulla housuun....
basistit :D

Tuli eräs basisti eräälle keikalle ja taiteilu oli aikamoista. Osumaprosentti jotakin 27% äänistä.
Huvittavin piirre oli basistin jalka, jota hän itse katsoi soittaessaan ja takoi neljäsosia lattiaan....ja en malttanut olla kysymättä, että miksi taiteilija tuijottaa jalkaan.... Vastaus kuului:" Kun soitan biittiä, niin en tiedä muuten, mihin se keskimmäinen isku tulee, mutta kun katson jalkaan, niin isku tulee silloin, kun jalka nousee ylös."
..... Juma... kun kuset meinasivat tulla housuun....
 
Kukin ratkaisee tavallaan!

Juu, rumpali taas kerran kateissa, keikka Turussa, vissiin Brankulla. No, samasta kaupungista löytyi joku Jumalasta seuraava sambista tai mikä sambbero lie ollut. Käytti koko roudauksen ajan ja vielä soundcheckinkin joittenkin kilkuttimien oikeiden rytmien opettamiseen meille humppatunareille. Ensimmäiset valssit menivät jotenkin eksoottis-kamelimaisesti koikkelehtien ja tangotkin sinne päin.
 
No, sitten tuli humppa - ja täysin puihin, jopa katkeamiseen asti. Seuraavalla paussilla sitten sanoin, että mullakin on yksi hyvä rytmihomma opetettavana - sen nimi on Humppa. Ja hakkasin reisiini. Punakkuutta ilmeni batteristan kasvoilla. Ei se mitään, keikkaa oli enää 4 tuntia jäljellä ja Reijo Kallio, illan säestettävä saapui juuri takahuoneeseen...

Otsikko on laaja ja muistoja on varmaan paljon mutta tuli tässä aamuyön tunteina seuraavanlainen tapaus mieleen: Viitisen vuotta sitten jouduimme perumaan hääkeikan, jonka kaverini oli meille myynyt. Olin ajoissa perumassa ja vika ei ollut varsinaisesti meidän, vaan tämän ko. kaverin. No, ojensin auttavan käteni panikoivalle morsiammelle ja lupasin kysellä bändejä. Luonnollisesti oli Pori Jazz viikonloppu, joten vapaat oikeat soittajat olivat todella vähissä. Keltaisilta sivuilta kuitenkin löysin jonkun turkulaisen hanuripartion, jonka yhteystiedot annoin morsiammelle. Morsian soitti orkesterille ja löi keikan lukkoon. Häiden jälkeen morsian soitti itku kurkussa, että bändi joka lopulta ilmestyi paikalle oli joukko 60-70-vuotiaita miehiä. Häävalssina oli vedetty joku oma pläjäys, koska nuotteja ei osannut kukaan lukea. Rokkitoivomukset oli kuitattu biisillä: Anna pois mun sormuksein (vieläpä foxtrot-versiona). Lopulta bändi oli vieläpä lähtenyt tunnin etuajassa pois vedoten seuraavan aamun työpäivään. Vaikka vika ei ollut minun, täytyy myöntää että hetken hävetti. Löytyykö vastaavia kokemuksia? Huom. Ohjelmatoimistojen työntekijöiden ei tarvitse vastata. Ainoastaan sellaisten ihmisten joilla on omatunto ja kyky tuntea häpeää ja empatiaa.
 
Tulee mieleeni faijani veljen tyttären häät 1999 kesällä milloin niissä hääjuhlissa oli soittamassa joku Keuruun tanhuporukan hanuri/kansanmusiikkitanhuvanhuksista koottu orkesteri. Pari papparaista veivasi hanurilla hatusta ikivihreitä ei siinä vielä mitään mutta kun heidän vierellään oli siinä vanhalla ukolla kontrabasso millä soitteli vain kahta ääntä vuoronperään. Oikeiden äänien osumaprosentti oli siis jotain 4%. Voitte kuvitella miltä se kuullosti kun jokainen humppabiisi meni väärillä bassoäänillä (kaksi samaa bassoääntä toistuvasti peräkkäin). Tämä kyseinen kontrabasistipappa omisti myös auton peräkärryn :D Eikös se joku juttu ollutkin että miten pääsee huttubändin basistiksi ? No omistamalla peräkärryn.

Ehdoton ykkönen on se kun alunperin tuuraajaksi lupautunut legendaarinen manselaishaitaristi/ohjelmamyyjä ei päässytkään itse keikalle vaan oli hankkinut itselleen tuuraajan joka osoittautui täydelliseksi amatööriksi=eka keikka bändin kanssa,about 65 vuotias äijä,ei soittanut lapuista eikä kaalista, muita kun niitä omia osaamiaan kappaleita..se oli kyllä jo sellasta eksotiikkaa että vieläkin puistattaa!
 
Vaan jotenkin sekin keikka hoidettiin,mutta karua se oli!Perskuta kun ei ollut nauhuria matkassa,äänite olis pitänyt saada tuosta(kin) keikasta ;-D

Olen autuaasti pyrkinyt unohtamaan ne, joten älkää painostako.

Sattui joskus 90-luvun puolivälisä, neljän päivän veto Loviisan Seurahuoneella.
Tuuraavaksi rumpaliksi saatu joku paikankuntalainen, jolle kitaristi oli muistaakseen myynyt rummut joskus 60-luvulla -ei kun pyytämään tuuraajaksi keikalle. Kylmiltään lauteille, eka setti viidestä ja kaikki biisit samalla perusbeatillä ja tempolla - muusta bändistä tai biisin olemuksesta välittämättä. Ei kuulemma osannut muuta...
Loput 4 settiä istuin basisitina rumpujen takana ja poljin bassaria ja haitsua basson soiton yhteydessä. Rumpali lähetettiin kotiin...välillä hieman "ujostutti" katsoa yleisöön päin.

Hätä oli suuri, kun salolaisessa soittojuottolassa esiintyvästä kuukauden bändistä oli yksi tullu kippjäks. A:lla alkavan turkulaisen viihteen pomo mulle soittamaan, että menetkö paikkaamaan, sullahan on ne WLM-urut (vuosi oli 1981). Kysyin, mitä ne terveet kaksi soittavat. Kai ne rumpua ja bassoa. Laulaako jompi kumpi? Juu juu, mut ota varoiks mikki mukaan.
 
Ka, menin. Ja paikalla odottivat erinomaisen siitinotsaiset fonisti ja rumpali, joista kumpikaan ei laulanut. Sain määräyksen soittaa velmuilla bassot, soinnut, soolot ja vetää laulupiisit heidän lapuistaan, jotta foni soi.
 
Väliajat sain kuunnella märinää, miten paskoja nykyiset tuuraajat ovat. Kysyivät, olenko päivätöissä. Sanoin juu, musiikkikoulussa opettajana. Voi vittu, oli vastaus. Se oli niin pitkä keikka, että mannerlaatat ehtivät sen aikana siirtyä 12 cm.