Rock, pop, alternative ›

sirdickyj: No mikset sä sit soittanut?
 
Itse asiassa olisin päässyt soittamaan tuolle levylle, mutta eivät kysyneet.

Järkyttävää ja turhaa kuraahan tuo julkaisu on. Toisaalta Whitesnaken toisen tulemisen pääpiirre on ollut mitäänsanomattomuus. Kitaristeina kaksi tilulilukaveria jotka ei osaa tehdä tarttuvaa matskua ja joiden tyylitajussa ei ole kehumista.
 
Kiitos ja näkemiin Whitesnake meitsin osalta.

PsychedelicWarlord: Järkyttävää ja turhaa kuraahan tuo julkaisu on. Toisaalta Whitesnaken toisen tulemisen pääpiirre on ollut mitäänsanomattomuus. Kitaristeina kaksi tilulilukaveria jotka ei osaa tehdä tarttuvaa matskua ja joiden tyylitajussa ei ole kehumista.
 
Kiitos ja näkemiin Whitesnake meitsin osalta.
 
Niin olihan ne orkkis pubirock-kitaristit paljon parempia.

sirdickyj: Niin olihan ne orkkis pubirock-kitaristit paljon parempia.
 
Mielestäni olivat ,koska tekivät parempia biisejä,olivat tyylitajuisempia ja omasivat taidon tehdä tuplakitaraharmonioita joiden katoaminen tai ainakin väheneminen on minusta sääli.
 
Huvittavaa kun itse olet öykkäröimässä milloin missäkin ketjussa ja haukkumassa jotain paskaksi niin et itse tunnu kestävän kun joku ottaa saman tyylin käyttöön.

PsychedelicWarlord: Mielestäni olivat ,koska tekivät parempia biisejä,olivat tyylitajuisempia ja omasivat taidon tehdä tuplakitaraharmonioita joiden katoaminen tai ainakin väheneminen on minusta sääli.
 
Huvittavaa kun itse olet öykkäröimässä milloin missäkin ketjussa ja haukkumassa jotain paskaksi niin et itse tunnu kestävän kun joku ottaa saman tyylin käyttöön.
 
Esim.missä ketjussa?
 
Ja minkä tyylin?

sirdickyj: Esim.missä ketjussa?
 
Ja minkä tyylin?
 
Äläs nyt esitä tietämätöntä. Anyway: Musta tuo hehkuttamasi Reb Beach on silkka tusinatiluttaja vailla omaa soundia tai tyylitajua. Täysin väärä mies Whitesnakeen. Aldrichilla oli sama juttu. Tusinakitaristi vailla tyylitajua ja onneton biisintekijä. Kaipa sekin jotain kertoo ,että bändin pitää julkaista hengettömiä versioita Purple-biiseistä kun omia ei enää synny.

PsychedelicWarlord: Äläs nyt esitä tietämätöntä. Anyway: Musta tuo hehkuttamasi Reb Beach on silkka tusinatiluttaja vailla omaa soundia tai tyylitajua. Täysin väärä mies Whitesnakeen. Aldrichilla oli sama juttu. Tusinakitaristi vailla tyylitajua ja onneton biisintekijä. Kaipa sekin jotain kertoo ,että bändin pitää julkaista hengettömiä versioita Purple-biiseistä kun omia ei enää synny.
 
Äläs nyt ole noin jyrkkä. Aldrich on kuitenkin säveltänyt esim. Forevermore biisin, joka on klassikko-osastoa jo syntyessään. Reb Beach on ollut Whitesnakessa vuodesta 2002 lähtien, joten alkaa hänelläkin olla jo vähän historiaa WS:ssa.. Mutta eipä väittelyä sen enempää, jos herrat ovat/olivat mielestäsi aivan kamalia Whitesnaken historiassa.

Nyt tuutte sitten ulos sieltä kämpiltänne ja oikeesti näytätte miten nää piisit tehdään! Muutenhan toi känniuho ja wanabiimäisyys näyttää koomiselta!

Artturi: Nyt tuutte sitten ulos sieltä kämpiltänne ja oikeesti näytätte miten nää piisit tehdään! Muutenhan toi känniuho ja wanabiimäisyys näyttää koomiselta!
 
No tuossa oma näkemykseni Burnin rumpuosuudesta (äänitetty keikalta suoraan pöydästä). En hakenut 1:1 vetoa alkuperäisen kanssa, mutta yritin säilyttää soitossa samanlaisen ilmavuuden:
 
https://dl.dropboxusercontent.com/u/22414385/Burn.mp3
 
Edelleenkin arvostan Aldridgen muita edesottamuksia, mutta nuo Purple-vedot eivät vaan itselleni uppoa pätkääkään. Syy ei tosin ole pelkästään hänessä, vaan koko tuotannossa, joka on ihan tukkoisen kuuloinen överi kompuroinnin/-kitarasärön vuoksi.

Velli: No tuossa oma näkemykseni Burnin rumpuosuudesta (äänitetty keikalta suoraan pöydästä). En hakenut 1:1 vetoa alkuperäisen kanssa, mutta yritin säilyttää soitossa samanlaisen ilmavuuden:
 
https://dl.dropboxusercontent.com/u/22414385/Burn.mp3
 
Edelleenkin arvostan Aldridgen muita edesottamuksia, mutta nuo Purple-vedot eivät vaan itselleni uppoa pätkääkään. Syy ei tosin ole pelkästään hänessä, vaan koko tuotannossa, joka on ihan tukkoisen kuuloinen överi kompuroinnin/-kitarasärön vuoksi.
 
Juuri näin se pitää vetää!!! ISOT +++++++++, tykkäsin.
-Qno-

xjas73: Äläs nyt ole noin jyrkkä. Aldrich on kuitenkin säveltänyt esim. Forevermore biisin, joka on klassikko-osastoa jo syntyessään. Reb Beach on ollut Whitesnakessa vuodesta 2002 lähtien, joten alkaa hänelläkin olla jo vähän historiaa WS:ssa.. Mutta eipä väittelyä sen enempää, jos herrat ovat/olivat mielestäsi aivan kamalia Whitesnaken historiassa.
 
Jyrkkyys johtuu varmaan siitä ,että bändin biisien taso on laskenut jyrkästi. Vaikka Steve Vain sopivuudesta bändiin voidaan olla perustellusti montaa mieltä niin tuoltakin ajalta löytyy sentään koukuttavia ralleja läjittäin. Kahdelta viimeisimmältä ei ensimmäistäkään. Päällimäinen fiilis on tylsyys.
 
Itse pidän aikaa Slide It In-levyyn asti bändin kulta-aikana.Tuolloin Coverdalen laulukin oli parhaimmillaan ja mies tuntui vetävän luonnollisessa rekisterissään. Samoin kitarapuoli oli tyylitajuista ja toimivaa aina tuplakitarointia myöten.

Velli: No tuossa oma näkemykseni Burnin rumpuosuudesta (äänitetty keikalta suoraan pöydästä). En hakenut 1:1 vetoa alkuperäisen kanssa, mutta yritin säilyttää soitossa samanlaisen ilmavuuden:
 
https://dl.dropboxusercontent.com/u/22414385/Burn.mp3
 
Edelleenkin arvostan Aldridgen muita edesottamuksia, mutta nuo Purple-vedot eivät vaan itselleni uppoa pätkääkään. Syy ei tosin ole pelkästään hänessä, vaan koko tuotannossa, joka on ihan tukkoisen kuuloinen överi kompuroinnin/-kitarasärön vuoksi.
 
Toimi kyllä hyvin, hyvin soitettu. Sinänsä tuntuu silktä että jengi jää jumiin noihin välifilleihin eikä kuule metsää puilta, ehkä olen väärässä sit itse. Mutta JOS ei olis paicen alkuperäistä raitaa referenssinä, niin aika moni lähtis tuolta Aldridge-lähestymistavasta liikenteeseen, väittäisin.

Velli: No tuossa oma näkemykseni Burnin rumpuosuudesta (äänitetty keikalta suoraan pöydästä). En hakenut 1:1 vetoa alkuperäisen kanssa, mutta yritin säilyttää soitossa samanlaisen ilmavuuden:
 
https://dl.dropboxusercontent.com/u/22414385/Burn.mp3
 
Edelleenkin arvostan Aldridgen muita edesottamuksia, mutta nuo Purple-vedot eivät vaan itselleni uppoa pätkääkään. Syy ei tosin ole pelkästään hänessä, vaan koko tuotannossa, joka on ihan tukkoisen kuuloinen överi kompuroinnin/-kitarasärön vuoksi.
 
Just näin. Hienosti vedetty!

Näin jonkun sortin kitaristina sanoisin että viimeisimmällä WS-keikalla ainakin meikäläistä miellytti Beachin ja Aldrichin yhteistyö. Beach on kyllä teknisesti taitavampi kuin Aldrich joka taas on puhdas rokkikitaristi. Mutta molemmat täydensivät toistaan ainakin livetilanteessa (miksei myös niillä kahdella studiolevyiläkin). Huomasi että niillä oli ainakin hauskaa soittaa yhdessä...
 
Seuraava levy on kyllä tuhannen taalan paikka eli vieläkö löytyy potentiaalisia WS-biisejä jotka kestäisi kuuntelua vielä vuosia myöhemmin? Saako Dave mitään kiintoisaa enää aikaiseksi Beachin ja Hoekstran kera? Aika näyttäköön...

J.Hollström: Coverdale on jo kertaalleen sen alkuperäisen tehnyt, joten miksi hänen pitäisi tehdä se uudestaan? Jotenkin absurdia ajatella että näin täytyisi tehdä. Niitä joita inhottaa uusioversiot voivat kuunnella alkuperäistä, quite simple.
 
Mun mielestä se on ihan mukavaa jos tehdään uusia versioita, eikä versioiden tartte tietenkään olla 1:1. Mutta mukavaa olisi jos esim. rummutus toimisi. Nyt ei näin päässyt käymään.

Kiitoksia kaikille positiivisista kommenteista!
 
sirdickyj: JOS ei olis paicen alkuperäistä raitaa referenssinä, niin aika moni lähtis tuolta Aldridge-lähestymistavasta liikenteeseen, väittäisin.
 
Siinäpä se juttu juuri onkin, että kun se Paicen alkuperäinen veto on referenssinä. Se on niin hyvällä energialla soitettu, että Aldridgen veto tuntuu väistämättäkin hengettömältä sen rinnalla. Alkuperäisen rumpuraita on mun mielestä olennainen osa koko biisin ideaa ja vie biisiä hienosti eteen päin. Totta kai tämä on vain mielipide eikä se ole multa pois, jos joku pitää Whitesnaken/Aldridgen näkemyksestä enemmän. Kunhan vaan jatisen :).
 
Olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja aiheesta sellaisilta henkilöiltä, jotka tutustuvat biisiin ensin Whitesnaken kautta ja kuulevat vasta sen jälkeen alkuperäisen vedon. Tällaisia henkilöitä taitaa vain olla melko harvassa, jos lainkaan.

Toi alkuperäinen idea Jonin ja Ritchien kanssa olis ollu toteutuessaan mielenkiintoista kuultavaa. Mitenkähän yksyhteen vanhojen versioden kans olisivat soittaneet? Mitään pointtia tuskin olis siinä ollut vaan luulenpa et sovitukset olis laitettu uusiks siinäkin tapauksessa?

sirdickyj: Niin olihan ne orkkis pubirock-kitaristit paljon parempia.
 
Nyt ollaan samaa mieltä.

Velli:
Olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja aiheesta sellaisilta henkilöiltä, jotka tutustuvat biisiin ensin Whitesnaken kautta ja kuulevat vasta sen jälkeen alkuperäisen vedon. Tällaisia henkilöitä taitaa vain olla melko harvassa, jos lainkaan.
 
Ehkä niitä ilmaantuu 10 vuodessa. Oma kokemukseni kosketukseni Crying In The Rainiin, Fool For Your Lovingiin ja Here I Go Againiin on 1987/SotT-uusioversioista, ja ne hakkaavat vanhat pubirämpytykset täysillä. Parhaita kasarihittejä.