Aihe: Kitaran pintakäsittely uusiksi - uhka vai mahdollisuus? 1 | |
|---|---|
 Lautuma23.03.2015 20:32:48 | |
Nyt kysellään mielipiteitä koskien aihetta "kitaran pintakäsittely uusiksi - uhka vai mahdollisuus?". Ajatus on kypsynyt, mutta maku on edelleen hieman raaka. Asia on pyörinyt kauan päässäni. Omistan 80-luvun puolivälin Japanin-Straton (candy apple red), enkä pidä kitarassa eniten sen viimeistelystä. Ei sillä, että siinä olisi laadullisesti mitään vikaa, mutta paksu lakkakerros häiritsee kovasti, eikä tuo punainenkaan ole itselleni the juttu kitaroissa. Mielessäni on käynyt lakkakerroksen ohentaminen maalaamalla kitara entisenlaiseksi uudelleen, mutta _jos_ jotain alan tehdä, lähtee todennäköisesti maalikerroskin pois ja satiinilakka pintaan. Puusta ei voi sanoa mitään ennen kuin se on esillä, eli pelkkä lakkaus ei välttämättä tule kysymykseen sitten edes. Samalla lähtisi ties montako mikrometriä lakkaa kaulastakin, jolloin soittotuntuma voisi parantua. Jälleenmyyntiarvo siinä tietysti menisi, joten haluaisin kuulla, jos joku on vastaavaa vanhemmalle lempikitsulleen tehnyt niin mitä mietteitä tuli jälkikäteen? Kaduttiko? Soiko kitara sen paremmin? Tuliko jotain ongelmia? Ja vaikkei olisikaan tehnyt niin spekuloida voi aina. Kaikki ajatukset ovat tervetulleita. Rakastan tätä soitinta, se on ollut hyvin monessa mukana ja soi mielestäni jo nyt "täydellisesti". Mieltymys orgaanisemmin pinnoitettuihin soittimiin on vaan ajanut ohi ja tällä haavaa Strato on ainoa maalattu verme telineessä. Tarvikkeet pintakäsittelylle löytyvät omasta takaa sekä taito käyttää niitä - uskallus sen sijaan on kynnyksenä. Kiitos jo etukäteen ojennettuna. "I am a spirit from everywhere, Heaven, Hell, and the Earth; I am in the air, in houses, any place at any time. I've been created millions of years." | |
 -HP-23.03.2015 21:06:32 | |
Oman kitaran pintakäsittelyn uusimista voisi kuvailla mädätetyn hain syömisenä kysymättä tai katsomatta ensin. Kova muovi ei lähtenyt kuin hiomakoneella ja rumaa runtua tuli, maalipinta kilikalilla ja huonosti kuivatellen oli mitä oli. Mutta sointi parani! En edes ajatellut asiaa kunnes en projektin jälkeen nappasin kätösiin. Arvoahan omalla kepukalla ei liiemmin ollut joten tuo oli helppo aloittaa. Josko sitä tänä kesänä pistäs vihdoin kunnon maaleihin senkin.. Kuka väittää ettei kitara muka ole lyömäsoitin? | |
 Kefiiri24.03.2015 07:50:07 (muokattu 24.03.2015 07:52:20) | |
Itse olen niin summittainen että hommaisin tarvikerungon ja lakkaisin sen mieleisekseni. Mutta jos tuntuu että pitää olla justiin se orkkis runko, niin kai senkin voi lakata. Arvo putoaa, mutta minään hirveän tuomittavana tihutyönä en moista jaksa pitää... varsinaiset vintage-soittimet sitten erikseen. Jaa että kaulan lakkauskin uusiksi? Äh... itse vaan hioisin sen takaa mataksi, jos jotain olisi pakko tehdä. En ole musiikin asiantuntija. | |
 MPU24.03.2015 11:21:41 | |
Jos tieto, taito ja välineet ovat hallussa niin ei muuta kuin anna mennä. Tuon ikäinen strato tuskin hintaansa pudottaa hyvintehdyllä refinillä. Ite kun tekee saa sellasta kun tulee | |
 rrroope24.03.2015 12:17:37 (muokattu 24.03.2015 12:19:49) | |
80-luvun japanin candy apple red -strato kuulostaa siltä, että sille olisi kyllä ottajia vaikka kuinka. harjoittele pintakäsittelyä mieluummin jollain, jossa on pintakäsittelyssä jotain vikaa. toimiva pintakäsittely on loppujen lopuksi yksi työläimmistä ja hankalimmista kohdista kitaran rakentamisessa. jos joku on sen vaivan nähnyt jo niin on hassua lähteä sitä muuttamaan. pintaviallisia tai kokonaan käsittelemättömiä strato-bodeja on markkinoilla vaikka kuinka. tää oli siis oma mielipiteeni asiasta. niin ja yleensä noissa peittoon maalatuissa bodyissä ne puut ei oo niin nätit. tai silleenhän homma toimii, että parhaimmat puut valkataan niihin joissa puu jää näkyviin ja peittoon maalattavissa body on saatettu tehdä useammastakin eri palasesta joiden ei niin tarvi näyttää hyvältä yhdessä. | |
| Lautuma 24.03.2015 15:52:52 (muokattu 24.03.2015 15:58:01) | |
rrroope: niin ja yleensä noissa peittoon maalatuissa bodyissä ne puut ei oo niin nätit. tai silleenhän homma toimii, että parhaimmat puut valkataan niihin joissa puu jää näkyviin ja peittoon maalattavissa body on saatettu tehdä useammastakin eri palasesta joiden ei niin tarvi näyttää hyvältä yhdessä. Tästä olen lukenutkin. Valoa vasten kun peilaa, kulkee bodyssa molemminpuolin kolme hyvin matalaa luotisuoraa uraa, painaumaa, jotka kertoisivat rungon olevan tehty kolmesta isommasta palasta plus vielä yhdestä pienestä. Tässä ei liene erehtymismahdollisuutta vaan homma on aika selvä. Runko lienee leppää tai lehmusta; tätä ei oikein pysty sanomaan, kun molemmat ovat samanpainoista tavaraa. Jos ja kun paloja löytyisi, saisi soitin sitten vaaleamman värin ylleen, vaikka Daphne Bluen. Viilua olen myös suunnitellut, mutta en ole koskaan tällaiseen kapistukseen viilua liimannut. Muodot lisäävät haastavuutta ja sunburst-väri olisi miltei pakollinen. Riippuu kuinka siistin viilusauman siihen saisi. Hintaa tuosta ei tosiaan tule koskaan saamaan niin paljoa, että sen myisin, sillä tunnearvo huitelee eri sfääreissä. Se mitä olen tuota vertaillut mm. yhteen 70-luvun Jenkki-Stratoon, ei tuo paljoa hävinnyt saundissa. Jenkissä oli laadukkaammat mikit - joskin olen ymmärtänyt, etteivät japanilaiset ihan pilipalisinglecoileja 80-luvulla Stratoihin lätkineet. Mikkien vaihtaminen ja sähkötyöt muutenkin tulisivat pintakäsittelyn ohella ajankohtaisiksi. Kefiiri: Jaa että kaulan lakkauskin uusiksi? Äh... itse vaan hioisin sen takaa mataksi, jos jotain olisi pakko tehdä. Samallahan tuo menisi, sen verran paksu kerros tavaraa on siinäkin. Tosin jos lakan saisi hiottua riittävän tarkkaan jättäen ohuen kerroksen ja vesihioisi lopuksi, häviäisi ikävystyttävä kellastuminenkin ehkä. Silloin ei tarvitsisi tuota lakkailla. "I am a spirit from everywhere, Heaven, Hell, and the Earth; I am in the air, in houses, any place at any time. I've been created millions of years." | |
| rrroope 25.03.2015 10:43:35 | |
Samallahan tuo menisi, sen verran paksu kerros tavaraa on siinäkin. Tosin jos lakan saisi hiottua riittävän tarkkaan jättäen ohuen kerroksen ja vesihioisi lopuksi, häviäisi ikävystyttävä kellastuminenkin ehkä. Silloin ei tarvitsisi tuota lakkailla. tää on kyllä niin hassua. monet näkee hirveesti vaivaa, että saa uuteen kitaraan sellasen kivan vintage-kellastuneen kaulan kun se vaalea kaula näyttää niin ikävystyttävältä. ja sit toinen haluu hioa sen aidon kellastuman pois... mut jos haluaa ohuemman pintakäsittelyn niin vanhat lakat pois ja jotain öljyä tilalle (danish oil, tru-oil). on kivaa, helppoa ja tuntuu hyvältä. tru-oil on noista kahdesta kyllä keltaisempi. | |
| Lautuma 25.03.2015 13:20:08 | |
rrroope: tää on kyllä niin hassua. monet näkee hirveesti vaivaa, että saa uuteen kitaraan sellasen kivan vintage-kellastuneen kaulan kun se vaalea kaula näyttää niin ikävystyttävältä. ja sit toinen haluu hioa sen aidon kellastuman pois... mut jos haluaa ohuemman pintakäsittelyn niin vanhat lakat pois ja jotain öljyä tilalle (danish oil, tru-oil). on kivaa, helppoa ja tuntuu hyvältä. tru-oil on noista kahdesta kyllä keltaisempi. Jossain vaiheessa ajattelin pääseväni helpoimmalla kun relicoisin (sic?) kitaran hiomalla sieltä täältä pois ja niin poispäin. Luovuin ajatuksesta, koska se alkoi tuntua pöljimmältä koskaan; jos en ole onnistunut soittamalla sitä kuluttamaan riittävästi, olisi typerää tehdä se keinotekoisesti. Itselleni kellastunut lakka on kellastunutta - ei esteettisesti ihan ominta lakattujen mäntyisten huonekalujen etc. puupintojen turmentamalle mielelle, mutta ehkä tuo kaula pitäisi tehdä viimeiseksi kokonaan, että näkisi kuinka se sointuu valmiin bodyn kanssa. Ja tosiaan, keltaisuus ei haittaisi edes niin paljoa jos lakkakerros ei olisi niin armottoman isokätinen. Ja omat kädet ovat pienehköt, joskin sormet pitkät ja laihat. Öljy voisi kyllä tulla kyseeseen, kiitos vinkistä! "I am a spirit from everywhere, Heaven, Hell, and the Earth; I am in the air, in houses, any place at any time. I've been created millions of years." | |
 finlanderr25.03.2015 15:18:19 | |
Totuushan on se että ei tuosta kitarasta mitään keräilykappaletta tule ainakaan meidän elinaikana eikä todnäk sen jälkeenkään. Eli arvonlaskusta en olisi kovinkaan huolestunut. Ja jos se on sun ykkös-tykki niin tuskimpa sitä rupeat edes myymään? Itse maalautin ekan skebani (kasari-Squier) hiljattain ja olen ollut pelkästään tyytyväinen. Alussa kyllä hirvitti kieltämättä. Eikhän se vähempiki olis riittäny.. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)